Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Auttajat
 

Tilastojen mukaan suomalaisilla menee paremmin kuin koskaan. Taloudellinen hyvinvointi ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti eivätkä suuretkaan tulot takaa onnellisuutta.

Mannerheimin Lastensuojelu-liitossa työskentelevä Anne Ryhänen ja Suomen Mielenterveysseurassa työskentelevä Veli Kaukkila kohtaavat ihmisten kysymykset ja sellaisen hädän, joka tavallisesti jää piiloon.

Veli Kaukkila on toiminut pitkään kriisipuhelimassa vapaaehtoispäivystäjänä, nykyisin hän toimii vastaajana ja tukihenkilönä Tukinetissä, joka on verkossa toimiva kriisikeskus. Anne Ryhäsen vastuualueeseen kuuluu Lasten ja nuorten puhelin ja verkkopalvelut sekä Vanhempainpuhelin ja -verkkosivut.

Suurin osa päivystäjistä on vapaaehtoisia. Koska työ voi olla hyvinkin kuormittavaa, on puhelinpäivystyksen jälkeen aina yhteinen purku, jolla tuetaan päivystäjien jaksamista. Näin estetään, ettei päivystäjä kanna kaikkia kohtaamiansa murheita omaan arkeensa. Nettipäivystäjällä oma purku tapahtuu tarpeen mukaan verkon omilla, siihen tarkoitukseen tarkoitetulla sivustolla, mutta monella on tukena myös työnohjaus. Joskus keskustelu työtoverin kanssa auttaa, jos asiat muuttuvat ahdistaviksi.

Lyhyt kohtaaminen puhelimen välityksellä tai verkossa voi olla ainutkertaisen tärkeä, mutta toisaalta lyhyen kontaktin ei voida ratkaista ihmisen kaikkia ongelmia. Pidempää hoitosuhdetta varten ovat olemassa ammattilaiset - hyvä päivystäjä osaa ennen kaikkea kuunnella. Hän myös ymmärtää, ettei kaikki ole hänen varassaan.

Päivystäjien koulutuksessa heitä opetetaan arvioimaan, milloin ihminen on opastettava ammattiauttajan luo. Suurin osa yhteydenottajista kaipaa kuitenkin nimenomaan keskustelua, pysähtymistä ja hieman toisen aikaa. Annen mielestä auttavat puhelimet ovatkin luonteeltaan ennaltaehkäisevää toimintaa.

Verkossa auttamisesta puuttuu henkilökohtaisuus ja toisen ihmisen välitön läsnäolo, mutta toisaalta siellä on mahdollisuus käsitellä anonyymisti hyvinkin kipeitä asioita. Myös auttajalla on enemmän aikaa pohtia mitä hän vastaa, puhelimessa auttaja on enemmän intuition varassa. Keskustelussa voi myös palata taaksepäin aivan toisella tavalla kuin puhelimessa - kirjoitettu sana säilyy.

Lasten ja nuorten puhelimessa varsin monet soittajat kertovat ihan tavallisia kuulumisia, kertailevat päivän tapahtumia. Annen mukaan joskus taustalta kuuluu, että lapsen omat vanhemmat ovat kotona. Silloin herää kysymys siitä, mikä on syynä siihen, ettei lapsi voi puhua tavallisista asioista omien vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Ihminen saattaa olla yksinäinen, vaikkei olekaan yksin.

Vanhempainpuhelimeen soittavat ovat taas useammin huolissaan omasta jaksamisestaan. Soittajissa on sekä pienten lasten että murrosikäisten vanhempia.

Sekä Anne että Veli näkevät yhdeksi syyksi pahoinvointiin lisääntyvän kiireen. Monet aikuiset eivät tunnista lasten kanssa yhdessä vietetyn arkisen ajan suurta arvoa. Ihmiset kuvittelevat liian usein, että lasten kanssa oleminen ja vapaa-ajan vietto ovat suorittamista. Joskus olisi hyvä osata olla yhdessä jouten.

Olisi parempi, jos ihmiset uskaltaisivat avoimemmin kertoa omista huolistaan, puhua läheistensä kanssa. Auttavilla puhelimilla ja verkkopalveluilla on tärkeä tehtävä, mutta vielä parempi olisi maailma, jossa niitä ei tarvittaisi.


Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Saija Sievistö


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin
p. 0800 120 400

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin
p. 0600 12277

www.mll.fi/nuortennetti
www.tukinet.net