Hae YLEstä:
Haku

Arkeologian ajoitusmenetelmät

Usein arkeologeille esitetty kysymys on ”mistä tiedätte, että tämä esine on niin vanha?”. Seuraavassa esitellään yleisimmin arkeologiassa käytetyt ajoitusmenetelmät. Ajoitusmenetelmät voidaan jakaa karkeasti arkeologisiin ja luonnontieteellisiin menetelmiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat stratigrafia ja typologia, jälkimmäiseen muun muassa rannansiirtymiskronologia, radiohiiliajoitus, dendrokronologia sekä termoluminesenssimenetelmä.

Stratigrafia

Stratigrafialla tarkoitetaan ajoitustapaa, jossa tarkastellaan maalajien ja maannosten keskinäisiä suhteita sekä miten artefaktit niissä sijaitsee. Johtoajatuksena on se, että alempana olevat kerrokset ovat vanhempia kuin niiden päällä olevat. Ongelmana tässä ajoitustavassa on tietenkin maannosten ja maalajikerrosten sekoittuminen myöhemmän maankäytön vuoksi. Etenkin kivikautisten muinaisjäännösten kerrostumat ovat myös yleensä melko ohuita ja vaikeasti toisistaan erotettavissa. Stratigrafialla ei yksinään voida ajoittaa esineitä mihinkään tiettyyn vuosisataan tai –tuhanteen, vaan siihen käytetään seuraavassa mainittuja ajoitusmenetelmiä.

Esinetypologia
Tämän ajoitusmenetelmän pohjana on ajatus siitä, että esinetyypit ovat muuttunet aika ajoittain. Esineet ovat muuttuneet yhä käyttökelpoisimmiksi ja valmistustekniikaltaan paremmiksi. Myös muoti-ilmiöt ovat vaikuttaneet esineiden ulkonäköön ja raaka-ainevalintoihin. Nämä vaihtelut näkyvät etenkin saviastioiden valmistustraditioissa. Kokenut keramiikkatutkija voi osata ajoittaa pienenkin palasen jopa sadan vuoden tarkkuudella. .
Rannansiirtymiskronologia
Lähes koko esihistorian ajan ihminen on halunnut asua veden äärellä. Jääkauden jälkeen jääpeitteen paineen alla ollut maanpinta on kohonnut hitaasti ylöspäin. Tämä ilmiö tunnetaan tänä päivänä parhaiten Perämeren rannikolla, jossa maankohoaminen on nopeinta. Koska maankohoamisen vauhti tunnetaan, voidaan muinaisjäännöksiä ajoittaa niiden sijainnin mukaan. Mitä korkeammalla asuinpaikka sijaitsee, sitä vanhempi se pääsääntöisesti on.
Arkeologi Jarmo Kankaanpää, Lapin pioneerit -projekti Kesto: 00'59''
Radiohiiliajoitus
Kaikessa eloperäisessä aineksessa on tietty määrä niin kutsuttua radiohiiltä, jonka määrä tunnetaan. Kun eliö tai organismi kuolee, radiohiilen määrä alkaa hitaasti vähentyä. Fysikaalisten mittausmenetelmin mitattu radiohiilen määrä korjataan eli kalibroidaan vastaamaan kalenterivuosia, koska radiohiilen määrä on vaihdellut vuosittain. Ajoitusmenetelmällä voidaan ulottua jopa noin 50 000 vuoden päähän.
Dendrokronologia
Dendrokronologialla tarkoitetaan puiden iän määrittämistä vuosilustojen avulla. Vuosilustot kasvavat joka vuosi eri paksuisiksi vallitsevien olosuhteiden mukaan. Näin ollen niiden kasvuajankohta on tunnistettavissa. Menetelmää voidaan käyttää puurakenteiden, esimerkiksi laivanhylyn tai talon perustuksiksi tehdyn hirsiarinan ajoittamiseen. Menetelmällä on voitu ajoittaa myös joitakin esineitä, joissa puuainesta on ajoittamiseen tarpeeksi.

Dendrokronologian ajoituspalveluita tuottaa Joensuun yliopiston dendrokronologian ajoituslaboratorio
Termoluminesenssi- eli lämpösäteilyajoitus
Menetelmä soveltuu keramiikan, epäorgaanisen maa-aineksen, rautakuonan ja kuten ohjelmasarjassa, Liedon Vanhalinnan asuinpaikan palaneiden kiukaan kivien ajoittamiseen.
Kivet saavat jatkuvasti säteilyä maaperästä ja ne pystyvät varastoimaan maaperässä olevaa energiaa. Kun kivet ovat aikoinaan kuumenneet, on niiden energia purkautunut. Kiukaan jäähdyttyä kivet ovat alkaneet jälleen kerätä energiaa.

Ajoituslaboratoriossa kivet rikotaan ja niistä poimitaan säteilyä sisältäviä kvartsikiteitä. Tällainen säteily tulee kvartsiin luonnossa esiintyvistä radioaktiivisista aineista, mm. luonnon uraanista. Kivi on miljardeja vuosia saanut säteilyä elikkä siihen on kerääntynyt ikään kuin paljon muistia. Kuumennettaessa tämä muisti katoaa, pyyhkäistään pois. Kun kiteitä kuumennetaan uudelleen ajoituslaboratoriossa ja mitataan syntyvän lämpösäteilyn määrä, saadaan selville viimeisimmästä polttamisesta kulunut aika.
Helsingin yliopiston fysiikan ajoituslaboratorion johtaja Högne Jungner Kesto: 00'51''
Helsingin yliopiston fysiikan ajoituslaboratorion johtaja Högne Jungner Kesto: 01'55''