Sekä Kreikan että nyttemmin Irlannin mahdollisia tukitoimia pohdittaessa esiin on noussut toisinaan ajatus ainoasta vaihtoehdosta. Koko ajatuksessa on kuitenkin jotain outoa. Esitetään kokeeksi kysymys: mihin edes tarvitaan päättäjiä, loputtomia keskusteluja ja toistuvia kriisikokouksia, jos vaihtoehto on ainoa mahdollinen?
