Kemianopettajallani oli tapana kertoa omituisia esimerkkejä, joilla on ilmeisesti ollut kauaskantoinen vaikutus ajatteluni kieroon kasvamisessa. Niiden sankarina oli usein vaimon veli, jonka kummallisiksi päähänpistoiksi ajatuskokeet naamioitiin. Erään tarinan mukaan vaimon veli oli opettanut lapsensa sanomaan saksia näkkileiväksi ja päinvastoin. ”Sit kun sillä oli nälkä se huusi äiti anna sakset.”
