Avoin Yle uusimmat merkinnät RSS

Onnea Nuoret Leijonat – ja Ylen julkinen palvelu!

Reija Hyvärinen — Mon, 11 Jan 2016 07:42:37 +0000

Kirjoittaja on Ylen viestintäjohtaja.

Julkisesta palvelusta eli Ylen perustehtävästä puhuminen on joskus vaikeaa: puhuako Ylen monipuolisesta tarjonnasta vai lain määrittelemästä tehtävästä. Mitä ihmettä se julkinen palvelu oikein on?

Viime viikkojen urheiluesimerkki tarjoaa hyvän mahdollisuuden kertoa, mistä julkisessa palvelussa on kyse.

Ensiksi ja vielä kerran: onnea Nuoret Leijonat! Huikea joukkue tsemppasi MM-kultaan ja suomalaiset seurasivat nuoren joukkueen kasvutarinaa lumivyöryn lailla kasvavina tv- ja radioyleisöinä. Puljut, Laineet ja Kalapudakset ovat huipputyyppejä ja pelasivat unelmien turnauksen, mutta kansanilmiö tästä joukkueesta kasvoi nimenomaan Ylen julkisen palvelun ansiosta.

Viimeistään nyt on selvää, että tässä pienessä ja pohjoisessa maassa voi syntyä koko kansaa kohauttavia, yhteisiä elämyksiä ja ilmiöitä vain, jos Ylen julkinen palvelu tekee ilmiöstä ison ja koko Suomen kokoisen. Maksukorttien takana urheilu jää harvojen herkuksi ja näivettyy. Siellä junioripelit ennen pelattiin. Siellä myös kulttuuri kituu, jos elää ollenkaan. Maksukorttien taakse, varjoihin, sirpaloituu muukin yhteinen julkisuus, jos julkista palvelua ei ole.

Yhteinen julkisuus on juuri sitä, mitä viime viikkoina saimme kokea. Se on osallisuutta johonkin itseä isompaan. Lätkäjunnuista ollaan ylpeitä yhtä hyvin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kuin Pohjois-Karjalassa.

Kun me yleläiset iloitsemme nuorten MM-turnauksen huimista katsojaluvuista televisiossa, meidän kannattaa iloita nimenomaan lukusarjasta. Meidän kannattaa nähdä se ilmiö, joka alkoi joukkueen vaatimattomasti menneistä harjoituspeleistä vailla tv-näkyvyyttä, eteni välisarjan reilun miljoonan katsojalukuihin ja huipentui loppuottelun 2,4 miljoonan katsojan piikkiin.

Tärkeää on se, että Yle tavoitti turnauksen edetessä joka päivä uusia katsojia suomalaisia yhdistävän ilmiön äärelle. Yle tavoitti peli peliltä enemmän myös nuoria, naisia ja niitä Yle-kriittisiä suomalaisia, joilla ei ehkä muuten ole juuri mitään kontaktia Yleen.

Tarvitsemme siis jatkossakin urheiluoikeuksia kulttuuri- ja journalismisisältöjen rinnalle.

Ja vielä kiitos koko Ylen tiimille, joka huhki töitä turnauksen ajan, tv:ssä, radiossa ja Yle Areenassa. Loistavaa työtä. Meillä on töissä maailman parhaita ammattilaisia!

Sivistys, tasa-arvo ja yhteisyys – Ylen tehtävänä myös tänään

Ismo Silvo — Fri, 18 Dec 2015 11:32:19 +0000

Kirjoittaja on Ylen julkaisujohtaja.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan juuret ovat liberaalin oikeusvaltion aatteessa. Julkisen palvelun radio luotiin aikanaan osaksi tasa-arvoista eurooppalaista oikeusvaltiota, ei osaksi muuta mediamarkkinaa. Maissa, joissa vahvaa oikeusvaltion aatteellista kasvualustaa ei ole, julkinen yleisradio kituu oman arvomaailmansa epävarmuudessa tai poliitikoiden kurituksessa.

Tunnetuin julkisen palvelun tehtäväilmaus on BBC:n luojan ja valistusmies John Reithin 1920-luvun tiivistys: inform, educate and entertain. Julkinen palvelu kasvoi valistusaatteesta. Se julisti ilmaisun vapautta, ihmisen kykyä tasavertaisiin moraalisiin tuntemuksiin, ja käsitystä ihmisestä itseään kehittävänä eettisenä toimijana. Nämä arvotavoitteet ovat yhä Euroopan yleisradioliiton EBU:n ydin.

Pohjoismaissa valistuksen radioaate sai hyvä vastakaiun ja se yhdentyi vahvaan kansansivistysaatteeseen. Kansalaisia tuli kehittää tiedoiltaan ja taidoiltaan tasapainoisiksi yhteisön toimijoiksi. Sivistysajatus ohjaa edelleen Ylen ohjelmistopolitiikkaa, ja pohjoismaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminta on jatkumo valistuksen sivistysajattelulle.

Julkisen yleisradioaatteen ytimessä on kolme periaatetta: tasa-arvo, oikeus oman äänen kuulumiseen yhteisessä julkisuudessa sekä julkisen yhteisön oikeus määritellä viestinnän sisällöt riippumattomasti.

Tasa-arvo

Tasa-arvon periaate on kirjoitettu myös Yle-lain johtolauseeseen: Ylen pitää tarjota palveluitaan jokaiselle yhtäläisin ehdoin.

Tasa-arvon toteuttaminen on ankara ja velvoittava tehtävä. Ylen on aidosti ymmärrettävä ihmisten erilaiset käsitykset tietämisen, sivistymisen ja viestimisen tarpeista ja keinoista. Ihmiset ovat erilaisia ja se on arvokasta.

Kummallista kyllä, juuri tämä tasa-arvon palvelu on herättänyt kritiikkiä. Kun Yle pyrkii vastaamaan kansalaisten tasa-arvon oikeuteen, sitä moititaan markkinaosuusrohmuilusta tai pyrkimyksestä tavoittaa “kaupallisesti kiinnostavat” yleisönosat, kuten nuoret.

Ylen kyky tyydyttää eri ryhmien, nuorten tai varttuneempien, tarpeita voi olla riittämätön. Silloin on parannettava suoritusta, ei luovutettava. Tehtävärajaus, joka sulkisi kokonaisia ryhmiä pois julkisen yleisradiotoiminnan piiristä, hylkäisi tasa-arvon velvollisuuden ja käpertyisi pian elitismiin ja hyvin palveltujen ylivaltaan.

Yhteinen julkisuus

Julkinen palvelu on jokaisen osallisuutta yhteiseen julkiseen tilaan. Pirstoutuvassa ja globalisoituvassa maailmassa tämä on yleisradiotoiminnan tulevaisuuden kovin haaste.

Demokraattinen päätöksenteko tapahtuu edelleen kansallisesti. Se voi toteutua legitiimisti vain niissä rajoissa, joihin yhteinen julkinen tila yltää. Julkisen palvelun idea on, että jokainen saa tuntea itsensä osaksi yhteistä julkisuutta, edes hetkittäin. Se kertoo arvostuksesta, luo osallisuutta ja ravitsee kasvua julkisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.Yhteisen julkisuuden luominen edellyttää riittävää suuruutta. Laaja tehtävä mahdollistaa sen, että Yle voi tarjota mahdollisimman monelle osallisuuden ja näkyvyyden yhteisessä julkisuudessa.

Luottamus Yleen – ja koko yhteiskuntaan – säilyy ja kasvaa tästä kokemuksesta.

Yhteisön määräysvalta

Julkisessa yleisradiotoiminnassa yhteisö itse määrittää kertomuksiaan. Yleisradio on tietoa ja tarinoita, jotka yhteisö kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi kertoa. Kyse ei ole siitä, mikä on julkisen palvelun rooli viestintämarkkinoilla, vaan kyse on yhteisen julkisuuden roolista kulttuurissa ja demokratiassa.

Yle on vaikuttavin työkalu, joka suomalaisella viestintä- ja kulttuuripolitiikan päättäjällä on käytössään. Julkista yhteisöä Suomessa edustaa kansan valitsema eduskunta ja sen valitsema hallintoneuvosto. Yleisradio-aatteen näkökulmasta yhteisön kontrolli on järjestetty meillä tyylikkäästi. Käytännössä Yleä koskeva sääntely ja tehtävänanto edellyttävät eduskunnan yhteistä tahdonilmaisua. Eurooppalaisessa vertailussa Yle onkin sisaryhtiöidensä joukossa vähiten ”hallituksen radio”.

Lähiaikojen merkittävä kysymys on, haluammeko me Suomessa viedä tämän julkisen palvelun idean myös tulevaisuuteen.

Draamatulva tulee

Ville Vilén — Thu, 03 Dec 2015 14:41:06 +0000

Ville Vilén on Ylen luova johtaja.

Kansainvälisen draaman kentällä todella tapahtuu. Kerron muutaman tuoreen esimerkin.

Eurooppalaiset tuotantoyhtiöt ovat huolestuneita, kun kaikki merkittävimmät näyttelijät ovat Amerikassa tekemässä tv-draamaa. Vuonna 2014 USAssa oli tulilla 250 draamaprojektia, tänä vuonna 450.

Ruotsista ei löydy enää yhtään vapaata käsikirjoittajaa ja Britanniassa on 120 draamaan erikoistunutta tuotantoyhtiötä.

Kukaan itseään arvostava näyttelijä ei 5 vuotta sitten halunnut tulla palkituksi jenkki-tv:n Emmy-gaalassa, tai ei ainakaan tullut paikalle palkittavaksi. Nyt pysti on suuri kunnia.

Woody Allen tekee Amazonille tv-sarjaa. Ja niin edelleen.

Merkittävin ajuri kehitykselle on varmasti ollut mediakulutuksen muutos ja sen myötä uusien pelaajien ilmestyminen pelikentälle. Siis digitalisaatio eli muutos.

Tilanne ei ole aivan uusi, muuttunut kulutus näkyi jo siinä, miten dvd-bokseja ahmitaan. Striimattavien VOD-palvelujen yleistyminen on kuitenkin räjäyttänyt draamapankin, samalla kun yhä useampi sarja on globaalisti tarjolla samaan aikaan vailla broadcasterien väliporrasta. Netflixin sarjan ensi-illalla on 70 miljoonaa potentiaalista katsojaa ilman, että kenenkään tarvitsee nostaa kankkuaan kotisohvalta.

Pohjoismaisen draaman nousu osuu tähän kehitykseen saumaan. Tai oikeastaan sarjojen tason nousu oli sopivasti valmiina odottamassa tätä käännöstä. Suomessa VOD- eli videon on demand -kisa alkaa toden teolla ensi vuonna. Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti.

Uudet pelurit tulevat meilläkin muualta kuin perinteisestä mediasta. Toiset tosissaan, taistellen elämästään, ja toiset kiinnostuneina uudesta alueesta. Kehikko on kuitenkin selkeä – voittajilla on paras kotimainen (ja osin kansainvälinen) sisältö saatavilla helposti erinomaisessa palvelussa kaiken aikaa, kokonaisina sarjoina ja pitkään. Milloin vain ja missä vain ja kaikilla ruuduilla.

Elämme jälleen kiinnostavia aikoja ja takuuvarmasti draaman kulta-aikaa. Samalla on selvää, että myös draaman inflaatio tullaan kokemaan ja moni hyväkin sarja hukkuu draamatulvan alle.

Ylen draamatarjonta on luonnollisesti merkittävä osa kotimaista tarjontaa. Olemme jo julkaisseet draamaa Yle Areenassa kokonaisina sarjoina, ja kokemuksemme ovat hyviä. Perinteisen tv-kanavan ja Yle Areenan tämän ns. katalogitarjonnan yhdistelmä on tehokas eikä suinkaan tuhoa toinen toistaan.

Yle Areenalla ja katalogilla on jatkossa yhä merkittävämpi rooli draaman julkaisemisessa. Osa draamayleisöstä on jo aikaan ja paikkaan sidotun kanavatarjonnan ulottumattomissa. Areenasta kiinnostavan sarjan voi taas poimia silloin, kun itse haluaa ja ahmia sen vaikka kerralla kokonaan, jos siltä tuntuu.

Kahdeksan askelta kohti vuotta 2020

Gunilla Ohls — Tue, 01 Dec 2015 10:32:17 +0000

Gunilla on Ylen strategiajohtaja.

Ylen hallitus on hyväksynyt Yle 2020 -strategian, ja sen nimi on Suomalaisten keskellä.

Meillä on myös uusi visio. Visiomme on uljas:
”Yle luo tilaa erilaisille ajatuksille ja yhteisille kokemuksille. Teemme Suomesta yhä paremman paikan elää.”
Ylen tapaiselle missiovetoiselle yritykselle tämä on hieno ja kunnianhimoinen visio.

Maailma ympärillämme muuttuu kovalla vauhdilla. Media-alan toimintaedellytykset ovat haastavat, ja kritiikki Yleä kohtaan vahvistuu. Samalla Ylen tehtävä on ehkä tärkeämpi kuin koskaan.

Ylellä on ainutlaatuinen tehtävä ja mahdollisuus toimia yhteiskunnan kokoavana voimana. Yle on ainoa, joka voi tarjota asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta tietoa, elämyksiä ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Pystymme tähän, kun elämme ja toimimme aidosti suomalaisten keskellä.

Ylen päätehtävät

Uusi strategiamme lähtee vahvasti tehtävämme peruskivistä, eli journalismista ja kulttuurista. Valtaosa sisältöihin ja palveluihin menevistä resursseista kohdistuvat juuri näihin.

Julkisen palvelun media on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Teemme luotettavaa journalismia, viritämme yhteiskunnallista keskustelua ja tarjoamme tietoa jokaisen oman maailmankuvan rakentamiseen. Nämä tavoitteet koskevat kaikkea Ylessä tehtävää journalismia.

Tehtävämme on myös luoda kulttuuria kaikille. Tuomme sen kaikkien ulottuville ja teemme sitä yhä enemmän yhdessä suomalaisten kanssa. Ylen kanssa voi nauttia kulttuurista silloin, kun itse haluaa. Kulttuuri on käsitteenä laaja ja pitää sisällään kaiken draamasta, musiikista, lasten ja nuorten tarjonnasta populaarikulttuurin ja viihteeseen.

Tässä strategiassa nostamme tämän lisäksi esille oppimisen ja urheilun. Oppiminen kuuluu Ylen laissa määriteltyihin tehtäviin, ja haluamme seuraavien vuosien aikana viedä oppimisen tavat ja keinot uudelle tasolle. Urheilussa haluamme edelleen koota suomalaiset yhteisten hetkien äärelle ja varmistaa että urheilua on vapaasti nähtävillä Ylen kanavilla, vaikkakin kilpailu urheiluoikeuksista on kovempi kuin koskaan aikaisemmin.

Strategia luo tilaa uudistaa luovasti ja rohkeasti

Haluamme edelleen tavoittaa kaikki suomalaiset. Ilman laajaa kosketuspintaa suomalaisiin Ylen merkitys vähenee. Ymmärrämme henkilökohtaisen mediankäytön tärkeyden, ja panostamme vahvasti siihen että onnistumme siinä. Asetamme tavoitteet sekä päivä- että viikkotasolle. Tärkeätä on myös, että pystymme osoittamaan että Yleä arvostetaan.

Strategia on keskeisin johtamisen ja ohjauksen väline. Silti se on väljä, jotta yksiköille ja osastoille jää tilaa tulkita ja toteuttaa strategiaan kirjoitetut toiminta-ajatukset ja tavoitteet luovasti ja rohkeasti uudistaen. Strategia ei toteudu itsestään. Tulevat vuodet vaativat meiltä työtapojen uudistamista, ketteryyttä ja tehokasta toimintaa.

”Tight on Strategy – loose on control” on NRK:n johdolta lainattu motto, jonka mukaisesti toivoisin meidän toimivan myös Ylessä. Lupaan myös, että tästä strategiasta tulee elävä, meitä haastava ja innostava yhteinen polku, jota kuljemme. Kiitos kaikille, jotka ovat tähän strategiaan vaikuttaneet. Voimme olla yhdessä ylpeitä Ylestä!

Kahdeksan kehittämistavoitetta

Yle 2020 -strategia sisältää 8 keskeistä kehittämistavoitetta vuosille 2016–2020. Arvioimme näiden onnistumista jatkuvasti ja ne tarkentuvat, kun oma tekemisemme ja maailma ympärillämme muuttuu. Kaikkia tavoitteita ei toteuteta heti, mutta näin lähdemme liikkeelle:

1. Laadullinen tavoite, joka koskee kaikkia sisältöjä
Teemme laatua määrän sijaan ja uudistamme ilmaisu- ja kerrontatapoja.

2.     Televisiota uudistava tavoite: joka koskee kaikkia televisiosisältöjä ja julkaisemista tekeviä:
Teemme Yle Areenasta ylivoimaisen mediapalvelun ja uudistamme broadcast-tarjontaa.

3.     Radion verkkokehityksen tavoite, joka koskee kaikkia radiota tekeviä:
Kehitämme helppokäyttöisiä audiopalveluita erityisesti mukana liikkuville sekä autoon kehitettäville laitteille.

4.     Verkkopalveluiden käyttökokemuksen tavoite, joka koskee kaikkia verkkopalveluita tekeviä:
Parannamme verkkopalveluiden käyttökokemusta, kehitämme verkkopalveluja ja videosisältöjä käytettäväksi missä ja milloin vain ja luomme niille paremman henkilökohtaisen käyttökokemuksen. Lisäämme Tunnuksen käyttöä.

5.     Uuden oppimiseen tavoite, joka voi koskea erittäin monia sisältöjä ja palveluita tekeviä:
Rakennamme uudenlaisen oppimisen ympäristön ja kasvatamme oppimisen merkitystä Ylen tarjonnassa kaikenikäisille.

6.     Urheiluun liittyvä tavoite, joka koskee ensisijaisesti urheilua, mutta myös muita:
Välitämme tärkeimmät urheilutapahtumat ja pyrimme varmistamaan, että Ylellä on oikeudet esittää urheilua laajasti ja monipuolisesti. Edistämme liikkumista.

7.     Nuorten ja nuorten aikuisten tavoite, joka koskee kaikkia nuorten sisältöjä ja palveluja tekeviä:
Löydämme uusia tapoja palvella nuoria ja kehitämme tapoja joilla nuoret yleisöt löytävät nämä sisällöt siellä, missä he mediaa käyttävät. Edistämme kokeiluja.

8.     Yhteistyötä edistävä tavoite, joka koskee kaikkia:
Vahvistamme yhteistyötä sekä yhtiön sisällä että kumppaneiden kanssa. Hakeudumme suomalaisten keskelle kehittämään sisältöjä ja palveluita.

Tiedote 1.12.2015: Journalismi ja kulttuuri Ylen päätehtävät, myös oppiminen ja urheilu valokeilaan

Turha huoli, herra Hakkarainen

Janne Yli-Äyhö — Mon, 23 Nov 2015 09:56:11 +0000

Janne Yli-Äyhö on Ylen tuotantojohtaja.

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kertoi marraskuun alussa huoliaan yleläisten kortinpeluusta. Lausunto oli repäiseväksi tarkoitettu. Tietenkään se ei kuvaa meitä.

Kansanedustaja Hakkaraisen kommenttia voisi ajatella kuitenkin muistutuksena siitä, että julkisena, verorahoitteisena toimijana meidän Ylessä pitää jatkuvasti kehittää tehokkuuttamme.

Aiemmat ansiot eivät tarkoita, että tämä työ olisi ohi. Toimintaa pitää parantaa jatkuvasti ja yleläiset ovatkin monessa kohtaa osoittaneet kykynsä uudistua ja kehittää alaa ja työtä, niin että meihin käydään tutustumassa pitkin Eurooppaa ja muuta maailmaa. Esimerkkeinä voisi mainita tiedostopohjaisen, digitaalisen ohjelmatuotantoprosessin, automaation käytön uutisstudiossa ja mittavan Sotshin olympialaistuotannon toteutuksen etänä Pasilasta käsin. Olemme myös purkaneet ylimääräistä tuotantokapasiteettia ja hankkiutuneet turhista seinistä eroon.

Mitä voisimme vielä tehdä? Uusi teknologia antaa mahdollisuuksia toteuttaa asiat uudella tavalla. Ylen ammattilaiset valjastetaan miettimään, miten parhaat käytännöt viedään kaikkeen toimintaan. Jokainen meistä tietää, että on asioita, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi. Nyt niihin on syytä tarttua.

Uudet toiveet Ylen sisällöille ja samanaikaiset kustannuspaineet pitävät meidät kiireisinä. Voimmeko löytää keinoja, joilla voimme valmistautua tuotantoihin paremmin, virtaviivaistaa tekemistä ja näin vähentää hukkaa? Voimmeko vähentää ylitöitä paremmalla suunnittelulla? Hankimmeko oikean kokoisia tuotantovälineitä ja teemmekö tuotannot oikean kokoisina? Jos uutisissa halutaan lisää kevyttä ja ketterää videotuotantoa, niin mikä on raskaan tekniikan oikea määrä?

Monella toimialalla on otettu käyttöön jatkuvan parantamisen periaatteet ja ketterät menetelmät. Nämä sopivat myös mediayrityksen kehittämiseen. Se on usein niin sanotun maalaisjärjen käyttöä. Apuna voi käyttää yksinkertaisia työkaluja. Pidetään paikat järjestyksessä, visualisoidaan toiminnan ohjaaminen ja mittarit, kokeillaan ja edetään uusissa asioissa reippain askelin, vakioidaan tehtävä työ, analysoidaan systemaattisesti työnkulut ja laitetaan hihat heilumaan.

Verojalanjälki

Maisa Hyrkkänen — Fri, 13 Nov 2015 07:34:11 +0000

Maisa Hyrkkänen on Ylen talousjohtaja.

Verojalanjälki ja Yle – useimmille ihmisille tulee näistä sanoista varmasti ensimmäisenä mieleen Yle-vero ja sen “jalanjälki” omassa henkilökohtaisessa verotuspäätöksessä. Verojalanjäljellä tarkoitetaan kuitenkin niitä verotuloja ja veroluonteisia maksuja, joita yrityksen toiminnasta kertyy yhteiskunnalle.

Käsitteenä verojalanjälki on melko uusi. Vakiintuneita raportointikäytäntöjä tai -malleja sille, miten yritykset verojalanjäljestään kertovat, ei vielä oikein ole olemassa. Niitä kuitenkin kehitetään.

Myös se, mitä kaikkea verojalanjälkeen sisällytetään, vaihtelee. Useimmiten jalanjälki koostuu yhtiön maksamista välittömistä ja välillisistä veroista sekä henkilöstöön liittyvistä työnantajan ja työntekijän veroluonteisista maksuista.

Ylen verojalanjälki vuonna 2014 oli 119,6 miljoonaa euroa.

Välittömien verojen osuus oli 4,5 miljoonaa euroa. Summa sisältää työnantajan sosiaaliturvamaksuja 4,0 miljoonaa euroa ja kiinteistöveroa 0,5 miljoonaa euroa. Välillisinä veroina Yle maksoi nettona 8,1 miljoonaa euroa arvonlisäveroa.

Henkilöstöön liittyviä veroluonteisia työnantajamaksuja maksettiin 43,7 miljoonaa euroa ja työntekijöiden maksuja tilitettiin kaikkiaan 63,3 miljoonaa euroa, josta ennakonpidätyksiä oli 51,2 miljoona euroa.

Yle maksoi palkkoja tai palkkioita vuonna 2014 kaikkiaan noin 10 000 henkilölle. Tästä joukosta vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa Yleen oli noin 3500 henkilöä ja loput 6500 olivat ammatinharjoittajia, jotka pääsääntöisesti tilittävät veronsa itse.

Yle on uuden johtamisen edelläkävijä

Janne Yli-Äyhö — Tue, 27 Oct 2015 14:19:46 +0000

Janne Yli-Ayhö on Ylen tuotantojohtaja.

Digitalisoituminen vaatii uudenlaista ketterää johtamista. Tärkeintä on selkeän vision ja tavoitteen luominen. Enää ei voi tehdä organisaatiolle tarkkaa toimintasuunnitelmaa, jonka mukaan budjettivuosi eletään. Johdon on synnytettävä tahtotila, jonka perusteella organisaatio voi suunnistaa eteenpäin.

Toiminnan ja tiedon läpinäkyvyys on toinen edellytys ketterälle johtamiselle. Tiedon pitää olla saatavilla – vieläpä mielellään visuaalisessa muodossa, jotta mahdollisimman moni pystyy hahmottamaan tehtävien asioiden kokonaisuuden. Tietoa tarvitsevat sekä johto että asiantuntijat. Visuaalisen kokonaiskuvan pitää kokoontua päivittäin.

Ketterää organisaatiota johdetaan keskeltä, osana verkostoa. Digitaalisessa maailmassa organisaatio ei nimittäin ole pyramidi vaan verkosto. Verkosto on sekä sisäinen että ulkoinen. Johdon pitää saada tämä kokonaisuus toimimaan ilman että itse puuttuu kaikkeen toimintaan. Langanpäät verkoston eri osista pitää sitoa yhteen.

Keskeltä johtaminen tarkoittaa myös sitä, että johtaja on organisaatiossa lähellä tekemistä ja perehtyy asioihin kuitenkaan puuttumatta yksityiskohtiin. Hyvä johtaja kysyy mielipiteitä ja näkemyksiä.

Toiminnan läpinäkyvyys korvaa kontrollin tarpeen, jolloin päätöksenteko viedään lähelle tekemistä, oikealle tasolle. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Työntekijöiden ja asiantuntijoiden motivaatio kasvaa, kun tieto kulkee, kun luottamus on vahva ja kun heillä on valtuudet edetä kohti yhteistä kirkasta tavoitetta.

Ketteriä toimintamalleja alettiin ottaa käyttöön Ylen internetin kehitystiimeissä jo kahdeksan vuotta sitten. Luonnollinen seuraava vaihe oli miettiä johtaminen ja päätöksenteko uusiksi. Toimintatavan kehittämisestä on otettu suunta kohti Ylen strategisia tavoitteita: tehokkaasti toimien, kumppanien kanssa ja verkko edellä.

Verkkokehityksen ketterä toimintamalli on omalta osaltaan kiihdyttänyt Ylen edelläkävijyyttä media-alalla ja luonut Yleen internet-yhtiön toiminta- ja johtamiskulttuuria. Turhat koordinoivat palaverit on lopetettu ja fokus on asiakasarvon tuottamisessa.

Seuraavaksi selvitämme, miten verkkopalveluiden kehittämisen ketterän johtamisen parhaat käytännöt voidaan ottaa käyttöön yhtiön muussakin johtamisessa. Muutoksen tahti on kiihtynyt, joten reagointikykyä tarvitaan kaikessa toiminnassa. Pilottina on Julkaisut-yksikön johtoryhmän työskentely. Muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Ketterästi kokeilemalla pienin askelin löytyvät parhaimmat uudet ratkaisut.

”Hei me kuollaan taas!” - mietteitä RSO:n, Sibeliuksen ja hiukan Beethoveninkin tiimoilta

Tuula Sarotie — Thu, 15 Oct 2015 13:53:23 +0000

Tuula Sarotie on RSO:n intendentti.

Klassisen musiikin kriisi on nykyään seminaarien suosikkiaihe. Tosin jo ainakin 1900-luvun puolivälistä esillä on ollut sama suru: genren viimeisetkin harmaahapsifanit, tuo pieni eliitti arvopalatseissaan, riutuu kohta pois. ”Hei, me kuollaan taas!”, kuten säveltäjä Pasi Lyytikäinen lohkaisi.

Itse konserttitapahtuma on niin epätrendikäs. Miten tylsää, että vain istutaan ja kuunnellaan.

Nyt pitäisi yhdistää genrejä, twiitata konsertissa, saada sinfonian viereen punkkia, yleisölle Aku Ankka, applikaatio ja viinilasi viihdykkeeksi. Tai musiikki pitäisi valjastaa ainakin vastustamaan jotakin.

Uudet yleisöt ovat mantra, jota pitää toistella ja pohtia, mikä temppu heitä koukuttaisi.

****
RSO:n piirissä olemme suhtautuneet kriisiin hiukan niin, että panimme päät pensaaseen ja leikimme, ettei sitä olekaan. Olemme sinfoniaorkesteri, joka soittaa orkesterimusiikkia ja tähtää laatuun, ja vain siihen.

Olemme myös hiukkasen hengenheimolaisia pianistivieraamme András Schiffin kanssa, joka sanoi itselleen tyypillisesti, suorin sanoin: ”Yleisöä kannattaa vain yliarvioida. Kannattaa suunnitella sisältö ajatellen kaikkein sivistyneintä ja asiantuntevinta kuulijaa. Heitä riittää”. Tämä olkoon meidän tulkintamme Ylen keskeisestä arvosta: yleisön, siis ihmisen arvostamisesta.

Toinen juttu on toki se, että yleisön – nuorten ja muuten uusien – on löydettävä tiensä taidemusiikin pariin. Meidän on oltava aktiivisia ja kekseliäitä rakentaaksemme siltoja.

No, väki farkkupojista eläkeläisrouviin tulvii nyt konsertteihin. Kantayleisömme on kolminkertaistunut – uusia yleisöjä siis – tavoittavuus Ylen kanavilla on erinomainen ja orkesterin brändikin taitaa olla ihan kunnossa. Musiikkitalo mahdollisti buumin, ja trendi jatkuu vaikka kuherruskuukaudet ovat jo ohi.

Hannu Lintu ja virallinen Sibeliuskoira Shurik.

Tältä pohjalta suunniteltiin myös Ylen tv-kanavilla nyt esitettävä Sibeliuksen 7 sinfonian sarja. Ylikapellimestari Hannu Lintu taustoittaa ja analysoi kaikki teokset perinpohjaisesti ennen esitystä. Luotamme siihen, ettei muutama termi musiikkitieteen oppikirjasta pelota kuulijaa, vaan päinvastoin innostaa uteliasta ottamaan asioista lisää selvää. Sopii toivoa, että näin sinfoniasarja toimii parhaiten myös Yle Areenassa, ns. pitkän hännän ohjelmistossa eli kestää tuleville vuosikymmenille.

****
Askartelen välillä mahdottoman ajatusleikin parissa. Kuinka monta kuulijaa Beethovenin 5. sinfonia on tavoittanut kantaesityksensä, vuoden 1808 jälkeen? Vaikka varovaisia ollaan, lukumäärän on pakko olla sadoista miljoonista miljardiluokkaan, siihen vielä päälle levyt ja sähköinen media. Kun Kiinan tuhat uutta orkesteria oikein pääsee vauhtiin, luku kohta tuplaantuu.

Hiipuvalle kriisigenrelle kohtalainen saavutus. Vai onkohan niin, että kriisissä onkin tämä ”kriisi”?

Lue lisää Ylen Sibelius-tarjonnasta
RSO

Seuraava Yle

Risto Kuulasmaa — Mon, 12 Oct 2015 12:01:57 +0000

Kuva: Risto Kuulasmaa, Leap of Faith, 2010.

Paul Mason kirjoitti kesällä The Guardianissa jälkikapitalismista. Teksti auttoi jäsentämään maailman muutosta. Moni artikkelissa kuvailtu asia on juuri nyt käynnissä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Teksti esittelee jälkikapitalismin kolme muutosvoimaa: Tiedon ja informaation demokratisoituminen, uusi työ sekä jakamis- ja kierrätystalous. Muutosten moottorina toimivat ihmistä yhteiskunnan aktiivisena toimijana arvostavat arvot: läpinäkyvyys, sujuvuus ja luotettavuus.

Jälkikapitalismin vaikutukset näkyvät myös Ylen arjessa.

Tiedon ja informaation demokratisoituminen

Kuluttajat vaativat yhä enemmän omistajuutta sosiaalisesti tuotettuun tietoon ja ideoihinsa.

Yhteiskunnan ja julkishallinnon kehittäminen koetaan kansalaisvelvollisuutena. Suljettuja ympäristöjä halutaan avata yleisön ja yksityisten toimijoiden kehitettäväksi.

Yle haluaa jatkaa dialogia avoimuuden linjalla yhdessä kumppanien kanssa. Kutsuimme keväällä sata asiantuntijaa pohtimaan Ylen tulevaisuutta PROPHECY-tapahtumassa. Siirryimme samoihin aikoihin API-rakenteisiin, jotka tarjoavat kehittäjille avoimen rajapinnan, jossa kuka tahansa voi koodata oman versionsa Yle Areenasta.

Syyskuussa käynnistimme yhteistyön Uutisluokan ja Triplet-applikaation välillä. Uusi palvelu kuratoi päivittäin Ylen uutissisältöjä kätevästi kaikille suomalaisille opettajille ylä- ja alakoulun opetusmateriaaliksi.

Kehityksen ja demokratisoitumisen rinnalle on nousemassa myös tummia pilviä. Nuorten median kulutus ja sisältöjen saavutettavuus uhkaavat eriarvoistua. Aiemmin vapaasti Youtubessa toimineen yhdysvaltalaisen Fullscreenin sisällöt siirtyivät syksyllä maksumuurin taakse. Tämä oli ennustettavissa. Trendi näyttää nyt siltä, että myös muita, aiemmin ilmaisia Youtuben sisältökokonaisuuksia on siirtymässä kuukausimaksun piiriin. Myös Netflix nosti uusien asiakkaiden hintoja.

Uudet hinnoittelut aiheuttavat perheissä painetta ostaa verkon maksullisia videopalveluja. Kaikilla ei ole varaa tähän. Ylen tehtävä on tavoittaa kaikki suomalaiset ja tarjota Yle-verolle vastinetta: kaikki Ylen julkaisemat sisällöt ovat myös jatkossa jokaisen suomalaisen löydettävissä.

Uusi mediatyö

Teollisen ajan loppusuoralla pitkät työurat sekä aikaan ja paikkaan sidottu, suorittava työ sekoittuvat uusiin työmuotoihin ja vapaa-ajan käsitteeseen. Automatisaatio muuttaa lopullisesti perinteisen työn käsitteitä ja työpaikkoja häviää robotisaation myötä. Karkeasti noin puolet perinteisten sanomalehtitalojen tuloksesta syntyy nyt digissä. Ennen televisioon ja printiin nojannut mainonta ja markkinointi on muuttunut dataohjautuvaksi ja automatisoiduksi. Medialukutaito ja selviytyminen sosiaalisissa medioissa ovat aikamme perustaitoja, jotka synnyttävät jatkuvasti uusia media-alan ammatteja ja ansaintamalleja.

Digitaalinen ympäristö luo tarpeita uudelle kompetenssille. Turvallisuushakuisuutta ja kollegoiden homogeenisyyttä täytyy rikkoa tietoisesti. Uudessa työssä onnistuminen vaatii jatkuvasti enemmän digitaalisuuteen syntyneiden nuorten ja kokeneemman polven yhteistyötä. Maailmalla yleinen ns. Reverse mentoring -toiminta on vihdoin rantautumassa Suomeen. Tässä mallissa oppiminen tapahtuu molempiin suuntiin nuorten ja senioreiden välillä.

Entä julkisen palvelun algoritmi? Ylessäkin muotoillaan uutta asiakaskokemusta data scientistien avulla. Tehtävänä on mm. muotoilla Yle Tunnuksen suositteluperusteista käyttäjäkokemusta, joka pitää huolen siitä, että itse optimoitua somekuplaa rikastetaan myös Ylen sivistävillä yllätyksillä.

Yle haluaa olla aloitteellinen toimija koko toimialan lähivuosina haastavassa muutoksessa, jossa virtuaalitodellisuus (VR, Virtual Reality) ja lisätty todellisuus (AR, Augmented Reality) muuttavat tarinankerrontaa ja median kulutustapoja.

Suuret teknologiayhtiöt lanseeraavat vuosina 2016 - 2017 useita virtuaalitodellisuuden kuluttajatuotteita, jotka muuttavat median kulutustapoja ja tarinankerrontaa. Pelkästään virtuaalitodellisuuden sisältömarkkinoiden arvon ennustetaan nousevan neljään miljardiin dollariin vuoteen 2018 mennessä.

Piilaakso ja Hollywood ottavat nyt parhaillaan ensimmäisiä tanssiaskeleitaan, ja on ilo nähdä myös Nokia mukana näissä karkeloissa.

Suomen Televisioakatemia valmistelee Ylen aloitteesta tapahtumallista koulutustapahtumaa marraskuulle, jossa voidaan tutustua yhdessä uusiin VR ja AR-teknologioihin koko toimialan voimin.

Jakamis- ja kierrätystalous

Yhteisölliset uudet tuotteet ja palvelut haastavat vallitsevia markkinoita, käytäntöjä ja vanhoja hierarkioita. Syntyy hyöty-yhteisöjä, joissa osaamista ja pääomaa jaetaan yhteisöllisten päämäärien saavuttamiseksi. Joukkorahoituksella on totuttu tekemään yksityisiä kulttuurisia sisältöjä, mutta rahoituskohteet laajenevat tulevaisuudessa myös kohti yhteiskunnallisia hankkeita.

Lokakuun lopussa käynnistyvä Yle FOLK on suomalaisten tekemiä videoita ja verkon sisältöjä kuratoiva Ylen uusi pavelu, joka myöntää pienrahoitusta suoraan tekijöille. Yle FOLKia valmistelee noin kahdensadan hengen harrastajista ja ammattilaisista koostuva yhteisö, jossa tekijät löytävät parhaillaan toisiaan tuleviin projekteihin.

Yhdessä tekemisen voima ilahduttaa: FOLKin tekijäyhteisössä pakolaistilannetta ruotiva toimittaja löysi työparikseen entuudestaan itselleen tuntemattoman videokuvaajan. Kaksikymppinen kansalaisjournalisti on saanut mentorikseen Ylen kokeneen toimittajan. Marraskuussa nähdään lisää mistä on kyse.

Yhdessä kohti uutta

Uuden aikakauden voittajina selviytyvät ne, jotka uskaltavat tehdä tilaa uudelle vanhasta luopuen. Yhteiskunnan ja työpaikkojen dynamiikka muuttuu, julkiset palvelut ja instituutiot haastetaan uusiutumaan. Kokonaiset maat voivat nyt onnistua ketteryydellä: Islanti nousi takaisin jaloilleen ja Viron e-Estonia-hanke kerää huomiota.

Ensi vuonna 90 vuotta täyttävälle Ylelle sopii sekä aikaisen omaksujan, että edelläkävijän roolit: mukaudumme kontekstiin sopivaksi kumppaniksi ja esittelemme tulevaisuuden maailmoja yhteiskunnan hyväksi.

Risto Kuulasmaa on Yle TV ja Yle Areenan julkaisupäällikkö.

Yle: Vahvoin eväin kohti tulevaisuutta

Thomas Wilhelmsson — Tue, 22 Sep 2015 07:39:29 +0000

Thomas Wilhelmsson on Ylen hallituksen puheenjohtaja.

Olen toiminut yhdeksän kuukautta Ylen hallituksen puheenjohtajana. Tulin tehtävään suurin odotuksin. Yle, kuten yliopistokin, on Suomen kulttuurin keskeisiä tukipilareita. Halusin nähdä, millaisin eväin Yle hoitaa tätä rooliaan.

Keväällä kiersin kaikissa Ylen yksiköissä tutustumassa niiden johtoon ja työntekijöihin. Oli helppo nähdä, että talon väki on vahvasti sitoutunut työhönsä. Yleläiset ovat ylpeitä Ylestään ja ovat innokkaasti mukana kehittämässä yhtiötä. Osaamistaso on korkea.

Tämä ei ole vain oma subjektiivinen mielipiteeni. Euroopan yleisradioliitto EBU:n vastikään suorittama peer-to-peer -arviointi Ylen toiminnasta oli erittäin myönteinen. Raportin julkistamistilaisuudessa arvioijat puhuivat useissa kohdin Ylen edelläkävijyydestä (avantgarde).

Toki kritiikkiäkin esitettiin, kuten hyvässä arviointiraportissa kuuluukin tehdä. Erityisesti kiinnitti huomiota, ehkä yliopistotaustani vuoksi, toteamus, että ”the ”silo” mentality is still dominant, when it shouldn’t be.” Arviointiraportti kolahti tietysti yliopistolaiseen, joka on tottunut pitämään vertaisarviointia kaikkein luotettavimpana laadunhallintakeinona.

Työtä digitalisaation edistämiseksi

Yle voi siis suunnistaa kohti tulevaisuutta vahvoin eväin. Vaikka kaksi liikenneministeriön asettamaa työryhmää on asetettu arvioimaan Suomen mediakenttää sekä erityisesti Ylen asemaa ja rahoitusta, olen vakuuttunut siitä, että Ylen toiminnan korkea laatu ja relevanssi tunnustetaan ja sen mukaan vältetään toimenpiteitä, jotka heikentäisivät laadukasta julkista palvelua. Yleä pidetään Suomen demokratian ja kulttuurin kannalta niin olennaisena ja laadukkaana toimijana, että sen saavutuksista halutaan pitää kiinni.

Voimassa oleva Ylen strategia korostaa Ylen kulkevan ”verkko edellä muutokseen”. Kaupallisen median vahva Yle-kritiikki kohdistuu usein juuri tähän. Yle mielletään verkossa vahvaksi ja läheiseksi kilpailijaksi. Varmasti joissakin tilanteissa tietynlaista kilpailuasetelmaa syntyykin, vaikka syy kaupallisen median nykyiseen ahdinkoon ei olekaan Ylessä, vaan mainostulojen karkaamisessa kansainvälisille foorumeille. Ylen on kuitenkin pakko olla verkossa. Digitaalisuus muuttaa syvällisellä tavalla yhteiskuntaamme ja median käyttöä, eikä Yle voi jättäytyä sivuun tästä kehityksestä vaarantamatta julkisen palvelun laatua ja tavoittavuutta.

Digitalisaatio on istuvan hallituksen ehkä kaikkein tärkein kärkihanke. Juuri digi-globalisaatiota hallitsemalla voidaan ottaa loikka, joka nostaa Suomen nykyisestä suosta. Tuntuisi tässä valossa perin oudolta, jos valtiovalta lähtisi olennaisella tavalla rajoittamaan tai vaikeuttamaan sellaisen yhtiön toimintaa, joka on monelta osin edelläkävijä digitalisaation saralla. Digitalisaation kehittäjää Yleä ei kannata kuristaa, vaan sparrata vielä parempiin suorituksiin.

Ylen pitää vastaavasti huolehtia siitä, että sen kehittämät uudistukset viedään mahdollisuuksien mukaan myös muiden suomalaisten mediayritysten käytettäväksi tai tueksi. Ylen ja kaupallisen median intressi ylläpitää monimuotoista tiedonvälitystä Suomessa on yhteinen.

Ylen uutta strategiaa laadittaessa on hahmotettava seuraavia askeleita digitalisaation vauhdittamaan muutosprosessiin. Painopiste on syytä siirtää tekniikasta sisältöihin.

Kuinka media palvelee tulevia sukupolvia?

Ylen vastikään tehdyssä riskikartoituksessa paljastui kiinnostava sisällöllinen huoli. Merkittävänä riskinä pidettiin sitä, että on kasvamassa uusia sukupolvia, joille Ylellä ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Nuoret etääntyvät Ylestä. Näiden sukupolvien mielenkiintoa on osattava herättää uusilla sisällöillä ja uusin tavoin.

Riskikartoituksessa nousi esiin myös huoli siitä, että Yle ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti. Eli ei osata luopua vanhasta, jotta saavutettaisiin uutta. Uskon, ettei tämä riski toteudu. Organisaation sisältä noussut huoli siitä, että pysymme mukana muutoksen vauhdissa osoittaa, että Ylessä on valmiutta jatkuvaan kehittymiseen. Ja se on tarpeen, jotta Yle niin nykyisten nuorten kuin tulevienkin sukupolvien silmissä ansaitsee vahvan julkisen asemansa.

Nyt onkin kohdistettava strateginen mietintä sisältöihin ja tehtäviin, hyvin ennakkoluulottomalla tavalla. Millä sisällöillä, uusilla aluevaltauksilla, toiminnoilla ja vuorovaikutustavoilla Yle pystyy pitämään yllä uusien sukupolvien mielenkiinnon Ylen toimintaan?

Ylen haasteet eivät ole uniikkeja. Ylen johto tutustui vastikään Norjan sisaryhtiön NRK:n toimintaan, ja totesi norjalaisten pohtivan aivan samoja asioita kuin mekin. Mieltä nostattavaa oli kuulla Norjan hallituksen tilaamasta selvityksestä, joka tutkimukseen perustuen päätyi arvioimaan NRK:ta hyvin myönteisesti ja jonka pohjalta oli laadittu tiedonanto parlamentille (Melding till Stortinget 38, 20142015).

Oman toimintansa kehittämisestä norjalaiset korostivat, että painopisteen tulisi olla sisällöissä pikemminkin kuin välineissä. Tärkeätä on tukea organisaatiossa kasvavaa luovuutta, iskulauseella: ”Tight on strategy – loose on control”. Inspiroiva vierailu!

------

Tiedote 28.5.2015: Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan

Ville Vilén — Mon, 21 Sep 2015 06:38:40 +0000

Ville Vilén on Luovat sisällöt -yksikön johtaja.

Sivistys on vaikea sana. Sille ei ole juurikaan vastineita muissa kielissä ja se herättää mielleyhtymän tyhmästä kansasta, jota viisaampien täytyy sivistää.

Sivistyksen kantasana on civis eli kansalainen, mutta sivistys on muutakin kuin tiedon kaatamista kansalaisen tyhjään päähän. Siihen kuuluu myös avarakatseisuus, henkinen kasvaminen ja sydämen sivistys.

Ylellä on laissa määritelty sivistystehtävä. Yhtiön tulee ohjelmistossaan ottaa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat sekä tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Laki on viisaasti kirjoitettu ja sanat ovat painavia. Se, miten tehtävää toteutetaan tässä ajassa, riippuu tietenkin tulkinnasta ja tulkitsijasta. Suomessa yleisradiolaki on kirjoitettu monia naapurimaitamme väljemmäksi, joten on selvää, että erimielisyyttä tulkinnasta syntyy.

Tulkitaanpa Ylen sivistystehtävää miten tahansa, siinä on syvä inhimillisyyden pohjavire. Ihmisen arvostaminen on myös yksi yhtiön arvoista.

Yhtiön arvoihin kuuluu myös riippumattomuus. Se tarkoittaa sellaista journalistista otetta, jossa ei oteta puolia vaan tarjotaan foorumi tärkeimpien asioiden käsittelylle ja haastetaan käsittelijät.

Journalisti ei voi tehdä työtään uskottavasti olemalla vahvasti jotakin mieltä asioista, jotka eivät ole faktoja vaan mielipiteitä. Tässä meidän täytyy olla erityisen tarkkoja. Esimerkiksi maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa mielipiteet, arvot ja faktat ovat sekoittuneet pahasti ja sosiaalinen media hämmentää soppaa

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan.

----

Tutustu Yle-lain määrittelyyn Ylen tehtävästä.

Hätäapu-Yleä ei Suomi tarvitse

Ismo Silvo — Tue, 08 Sep 2015 06:31:28 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja

Suomi keskustelee jälleen Ylen roolista ja resursseista. Hyvä niin. Julkisen palvelun elinvoima kumpuaa yhteisönsä kiinnostuksesta. Kansallinen keskustelu on julkisen palvelun menestyksen ravinto ja kehityksen valo!

Kuten muihinkin aatteisiin, suhtaudutaan julkisen palvelun yleisradioaatteeseen usealla tavalla. Keskustelussa esiintyy muutama perustapa ymmärtää Ylen rooli. Minä luokittelen nämä suhtautumistavat kolmeen aatemalliin: yhteisen julkisuuden Yle, kulttuuripoliittinen Yle ja hätäapu-Yle. Nämä ovat kuin kolme sisäkkäistä venäläistä puunukkea, ensimmäinen laajimpana ja muut pienenevästi sen sisällä.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen idea perustuu ihmisten tasa-arvoon yhteiskunnan ja kulttuurin jäseninä. Kaikkien on voitava kokea, edes hetkittäin, itsensä osaksi julkista yhteisöä. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja osallistua julkiseen keskusteluun. Tässä yhteisessä julkisuudessa demokratia tekee päätöksiään ja synnyttää arvostuksiaan.

Yhteisen julkisuuden yle-aate ei lähtökohtaisesti vilkuile sivuille eikä katso mitä muu mediamarkkina tarjoaa. Yhteisö määrittää, millaista viestintää ja kulttuurisisältöä tuotetaan. Tällaisen Ylen tavoitteenasettelu on poliittista, ja tämän yle-aatteen mukaan hyvin toimiva julkinen palvelu on osa hyvin toimivaa julkista demokraattista yhteiskuntaa.

Kun tämä uloin kuori kierretään auki, sisältä löytyy kulttuuripoliitinen yle-aate. Se on toinen tapa ymmärtää Ylen tehtävä. Se on edellistä suppeampi, eikä se olisi kaikkien Yle. Se ei tavoittele korkeita demokratian ja tasa-arvon ihanteita, vaan tarjoaa yhden keinon hoitaa kansallista media- ja kulttuuripolitiikkaa. Yle on tässä ajattelussa veroin rahoitettu elinkeino- ja toimialapoliittinen instrumentti, jolla tuotetaan suomalaista mediasisältöä ja kulttuuria. Yle on tietyn suuruinen poliittisesti päätetty huoltovarmuusinvestointi suomalaiseen kulttuuriin.

Sisimpänä pienimpänä puunukkena on hätäapu-yle. Julkisen palvelun tehtävänä on tämän näkemyksen mukaan tehdä se, mikä kaupallisesti toimivalta medialta jää tekemättä. Demokraattinen yhteisö luovuttaa Ylen toimeksiannon poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Yle varmistaa sen, että kaikki tarpeellinen viestintä minimissään tulee tarjotuksi. Näin Yle hätäapuna tai mediakentän hengenpelastajana valvoo, että mikään välttämättömäksi katsottu mediapalvelu ei kokonaan häviä upoksiin.

Tämän aatteen Yle olisi kuin erikoiskirjasto, joka tarjoaa spesialiteetteja pienelle joukolle, jos kaupallinen media onnistuu hyvin, ja hätäapua suuremmalle joukolle, jos kaupalliset ajat ovat huonot. Hätäapu-yle ei ylety tavoittamaan yleistä ja yhtäläistä julkisuutta. Missään Länsi-Euroopan demokratiassa ei tällaista julkisen palvelun mallia ole valittu.

Suomi on valitsemassa itselleen sopivinta Yle-ratkaisua. Tähän saakka on päädytty valitsemaan yllä olevista ensimmäinen, yhteisen julkisuuden Yle. Yhteiseen julkisuuteen perustuvalla toimeksiannolla on kyetty saamaan käytännössä koko suomalainen yhteiskunta julkisen viestintäyhteisön piiriin. Samalla Yle on kanavoinut varoja suomalaiseen kulttuurituotantoon enemmän kuin mikään muu yksittäinen toimija. Lisäksi on voitu varmistaa erityispalvelut, joita kukaan muu toimija ei ole tuottanut.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen juuret ovat liberaalin oikeusvaltion ideassa. Julkinen palvelu synnytettiin aikanaan osaksi tasa-arvoisten ihmisten oikeusvaltiota, ei osaksi mediamarkkinaa. Eurooppalaiset demokraattiset oikeusvaltiot ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet tämän mallin taakse. Kun katsoo maailmaa ympärillämme, en voi kuin todeta, että nyt jos koskaan tätä Yle-aatetta on tarve ja velvollisuus viedä tulevaisuuteen.

Yle on Suomen kokoava voima

Gunilla Ohls — Wed, 02 Sep 2015 05:32:04 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Yle on aina vienyt mediaa uuteen aikaan ja vuosikymmenten jalanjäljet ovat vaikuttavat. Jaetut, yhdessä koetut hetket ovat lähes yhdeksänkymmenen vuoden ajan muokanneet kansakuntaamme. Ja jokainen meistä kantaa Yle-muistoja mukanaan.

Kun internet murtaa olemassa olevat rajat, niin kansalliset kuin teknologiset, olemme jälleen uuden edessä. Sekä media-ala että koko yhteiskunta joutuvat miettimään, miten tästä selvitään.

Sanomalehtien digitulojen kasvu korvaa vain osan niiden printtitulojen menetyksestä. Uutisten tapakäyttö murenee samalla kun sosiaalisen suosittelun merkitys kasvaa. Uudet alalle tulijat, kuten YouTube ja Netflix, ovat vakava uhka perinteisten televisioyhtiöiden ansainnalle. Esitysoikeuksista kilpaillaan uusien globaalien toimijoiden kanssa. Suomessa kaiken lisäksi talouden jatkuva taantuma lisää kaupallisten mediayhtiöiden ahdinkoa. Viikoittaiset uutiset irtisanomisista ja uusista fuusioista vetävät hiljaiseksi.

Anssi Vanjoen johtama työryhmä pohtiikin syksyn kuluessa suomalaisen median toimintaedellytyksiä. Ensi vuonna liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner saa erillisen selvityksen Ylen tehtävästä ja roolista. On hyvä, että median tilannetta tarkastellaan laaja-alaisesti ja monesta näkökulmasta.

Samalla on tärkeää vaalia vuosien aikana rakennettuja, ainutlaatuisia arvoja ja toimintatapoja. Yle on poliittisesti ja kaupallisesti riippumaton ja läsnä sekä maailmalla että koko Suomessa. Ylellä on valtavat arkistot ja tekninen osaaminen toteuttaa suuria tuotantoja ja tapahtumia. Ylellä on monta tietä suomalaisten sydämiin. Näistä elementeistä Ylen merkityksellisyys on rakentunut.

Mikä on Ylen tulevien vuosien suunta? Viimeaikaiset uudistukset, kuten Vaaligalleria, Uutisluokka, Yle Tunnus ja Yle Folk ovat hyviä esimerkkejä tulevasta. Ylen oikeutus tulee suomalaisten hyvästä palvelemisesta. Tämä ei hoidu juhlapuheilla ja korulauseilla, vaan teoilla, joilla on merkitystä.

Digitaalisuus tarjoaa mahdollisuuksia tehdä entistä koskettavampaa ja vaikuttavampaa sisältöä. Ylen tarjoama julkinen palvelu on tässäkin ajassa jokaisen suomalaisen oikeus. Olisi outoa ajatella, että Yle ei tämän päivän myllerryksessä kaikin voimin pyrkisi vastaamaan suomalaisten uusiin tarpeisiin.

Yle ottaakin tulevaisuuden haasteet rohkeasti vastaan. Aiomme edelleen olla Suomen kokoava voima. Mitä enemmän ihmisten mediankäyttö sirpaloituu ja yhteiskunta moninaistuu, sitä haastavampi tämä tehtävä on. Mutta kansakuntamme tarvitsee ehkä kipeämmin kuin koskaan liimaa ja yhteen hitsaamista. Lupaamme tehdä kaikkemme, että suomalaisilla jatkossakin on yhdessä koettuja hetkiä ja mahdollisuus kuulua yhteen.

Olemme koko kansan Yle ja haluamme että jokainen suomalainen kokee Ylen omakseen. Tämä ei tapahdu itsestään, eikä pelkästään perinteisillä sisällöillä ja perinteisten televisio- ja radiokanavien voimin. Mahdollisuudet kuluttaa ja itse tehdä mediasisältöjä milloin ja missä vaan, vaativat Yleltä perinteisten toimintatapojen radikaalia muuttamista.

Ilman läheistä vuorovaikutusta suomalaisten kanssa, ilman merkittävää palvelukehitystä ja ilman yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa kasvava joukko suomalaisia uhkaa jäädä ilman henkilökohtaista suhdetta Yleen. Vastuumme on tehdä parastamme, jotta ihmiset kokevat saavansa vastinetta rahoilleen.

Suomi ansaitsee jatkossakin moniäänisen ja laadukkaan mediatarjonnan kansalaisilleen. Ylellä on tässä selkeä missio. Haluamme olla ihmisten Yle, hyvä kumppani suomalaisten asialla.

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Arkistojulkaisemisen uusi aika

Maija Hupli — Thu, 11 Jun 2015 12:11:59 +0000

Maija Hupli työskentelee tuottajana Yle Arkistossa.

Yle Areenaan putkahti 61 jaksoa (54 lähetystä) 1980-luvun suosikkiohjelmaa Hittimittareita.

Katsoja voi kysyä, mitä ihmeellistä tässä on, onhan Areenassa sarjoja ollut jo ennenkin. Vaan ei arkiston aarteita tässä mittakaavassa.

Uusi julkaisutekniikka tuo Ylen ulottuville mahdollisuuden julkaista Elävään arkistoon Areena-alustalle jopa yli sadan jakson sarjoja. Paljon työtä on tehty myös taustalla.

Hittimittari on osa laajempaa ohjelmakokonaisuutta, johon Yle sopi tekijänoikeusjärjestöjen kanssa musiikin esitysoikeuksista verkossa.

Varsinaista julkaisuprosessia on työstetty Ylessä arkiston ammattilaisten, teknisen tiimin ja Elävän arkiston toimituksen väen kesken. Lopputulos on kattava, taustoitettu kokonaisuus, josta löytyy katsojille ammenettavaa, ja ohjelmien sekä kommentoinnin aihetta niin Ylelle kuin muulle kotimaiselle medialle ja kaikille 80-luvusta kiinnostuneille.

Unelmana olisi saada kaikki Ylen ohjelmat vapaasti ihmisten kuunneltaviksi ja katsottaviksi missä ja milloin vain.

Tekniikka ja julkaisun käytännöt ovat nyt hallussa. Aarrearkun kansi on saatu auki musiikkiohjelmille, tulossa on dokumentti- ja asiaohjelmia. Haaveissa kangastelee klassikkoviihteen ja lasten ja aikuisten draamasarjojen julkaisu.

Paljon on kiinni siitä, millaisia sopimuksia saamme tekijänoikeusjärjestöjen kanssa aikaan. Hittimittarit-julkaisu osoittaa, kuinka arkistojulkaisemista voidaan toteuttaa taidolla, yleisöä ja tekijöitä arvostaen. Tässä on paitsi Ylen mahdollisuus palvella paremmin yleisöään, myös esiintyjillä ja ohjelmantekijöillä tulla osaksi kansakuntamme kulttuurihistoriaa.

"It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives." - But there are still things to do.

Hans Laroes — Thu, 28 May 2015 10:22:16 +0000

Hans Laroes is Project leader PSM values review / EBU.
twitter: @hanslaroes

So, what does it means when you open the doors and say: come and take a look? Check our performance and organization. Tell us what we are doing wrong and what we are doing right?

In my opinion: you have an open mind, and you are strong enough to face criticism.

This is what Yle did, engaging in the Public Service Media Review.

It is a consequence of the promises Yle made to society, together with all the other members of the EBU in the declaration “Empowering Society”.

But these promises should be followed-up and checked. This is the basis for the Review.

Experienced outsiders from other broadcasters in countries, were invited to perform the check. To do this so-called peer-review.

The basic idea is: every Finn owns her or his public broadcaster. They pay for it. So it better be good and innovative. A vital part of the national economy and creative industry. Reaching everyone within society.

This is especially important when the global brands take control. Netflix, HBO, Google, they seem to be sexy and cool. But not Finnish. Yle is. It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives. It brings Finnishness to Finland. It talks the languages of the country.

We (those outsiders) came up with recommendations to further strengthen Yle’s performance.

We especially suggested Yle to focus more on diversity; this could be done much better. And we wanted Yle to go into more partnerships with the civil society. To start creating an agenda for cooperation, also with the (regional) newspaper industry.

We were impressed by innovations like the news-app and appreciated an experiment like Kioski. It shows how important it is for an organization like Yle to go and think digitally.

In the end we all were convinced: Yle strives to be a better broadcaster every year. Most important: adds value to society.

Yle should not be applauded for that. It’s what they are there for. But it is very important to know, and to be proud of: Yle delivers.

Yle: PEER-TO-PEER REVIEW ON PSM VALUES

Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija

Some-osaamisen kurssi on nousussa

Marit af Björkesten — Tue, 19 May 2015 07:47:23 +0000

Marit af Björkesten on Svenska Ylen johtaja ja yksi Ylen vastaavista toimittajista.

Satuin hiljattain samaan pöytään muutaman eduskunnasta pudonneen kansanedustajan kanssa. Pettymyksen sijaan he yrittivät löytää elämänmuutoksesta hyviä puolia. Esimerkiksi: miten paljon helpompaa somen käyttö on, kun ei tarvitse punnita jokaista sanaa ehdokkuuden tai puolueen näkökulmasta. Tai että suvun kesämökille kerääntyneet tyhjät pullotkin voisi ehkä palauttaa pukeutumatta isolieriseen hattuun ja tummiin aurinkolaseihin.

Näiden poliitikkojen kohdalla tuskin oli kyse siitä, että yksityiselämän teot eivät kestäneet päivänvaloa. Silti he kokivat yksityisyyden ja julkisuuden välisen rajanvedon vaikeaksi, etenkin sosiaalisessa mediassa. Haastavana he näkivät myös sen, että tekojen oikeutus määritellään sen mukaan, miltä teot näyttävät, ei sen mukaan mitä ne oikeasti ovat.

Uskottavuus tarkkailussa

Vaikka yleläisillä on aivan toisenlainen rooli ja tehtävä, keskustelu kuulosti tutulta.

Ylen toimittajat tuskin naamioituvat pullonpalautusautomaatilla, mutta myös Ylen uskottavuutta tarkkaillaan ja mitataan jatkuvasti. Ja yleläinenkään ei pysty päättämään, milloin hänet nähdään yhtiön työntekijänä, milloin yksityishenkilönä. Mitä monipuolisin ja laadukkain journalistinen sisältö voidaan tuomita värittyneeksi, jos toimittaja taustansa, yksityisen toimintansa tai aiempien mielipiteitensä takia koetaan puolueelliseksi.

Sosiaalisen median räjähdysmäisen kasvun myötä nämä kysymykset nousevat esiin yhä useammin.

Meidän kannaltamme on elintärkeää, että keskustelua Ylen roolista ja riippumattomuuden ehdoista käydään. Mitä yleläinen saa sanoa ja tehdä, jotta journalismin luotettavuus ei vaarantuisi? Entä milloin ja missä asioissa yleläisen ilmaisema ajatus on ongelmaton?

Harkiten ja rohkeasti

Aivan kuten useimmissa journalistisissa ja eettisissä kysymyksissä, tässäkään ei selkeitä mustavalkoisia vastauksia ole. Hyvä journalistinen tapamme perustuu arvoihimme ja eettisiin ohjeisiimme, mutta hioutuu päivittäisissä keskusteluissamme ja päätöksissämme.

Siksi Ylen uusista some-ohjeista ei löydy tarkkaa säännöstöä, vaan kehotus miettiä ja punnita toimintaamme sosiaalisessa mediassa ja rooliamme myös muiden silmin. Muilta osin somea koskevat samat lait, arvot ja eettiset ohjeistukset kuin muutakin julkaisutoimintaamme.

Some-ohjeistuksen tärkein viesti ei kuitenkaan ole korostaa varovaisuuden merkitystä, lähinnä päinvastoin: Ylen on oltava rohkea ja osattava kohdata yleisönsä siellä missä se on. Meidän on kuunneltava katselijoidemme ja kuuntelijoidemme mielipiteitä ja oltava valmis muutokseen.

Sisältömme tuottaa arvoa vasta, kun se kohtaa yleisönsä. Tästä yleisöstä yhä useampi - ja nuorista melkein kaikki - odottaa saavansa sisällöt somen kautta. Radion, television ja verkkopalvelujemme ohella tarvitsemme siis hyviä somesisältöjä, osaavia somekäyttäjiä ja tavoitteellista some-toimintaa, jotta pystyisimme tätäkin kautta vahvistamaan demokratiaa ja kulttuuria yhdessä suomalaisten kanssa.

Lue myös:

Arvokasta elämää

Mari Tähjä — Fri, 17 Apr 2015 07:36:24 +0000

Mari on asiantuntijatyössä Ylen strategiaosastolla.

Kuinka moni meistä ajattelee päivittäin arvojaan? Ja osaammeko elää niiden mukaan?

Palasin juuri kahdeksan kuukauden vuorotteluvapaalta töihin hyvillä mielin. Maailmankuvani oli asettunut uusiin mittasuhteisiin, olennainen erottunut tarkaksi hälinän keskeltä. Olen kerrannut ja päivittänyt omat arvoni.

Myös Yle pohtii uusia mahdollisuuksia yhteiskunnallisen arvonluontiin.

3 näkökulmaa, 6 roolia

Ylen strategiaosasto ja muutostoimisto Wevolve tekivät viime syksynä selvityksen Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet.
Työssä määriteltiin kolme uudenlaista tapaa luoda yhteiskunnallista arvoa:

Ylen tulisi tuottaa

avoimesti ja yhteistyössä palveluita ja sisältöjä, joilla on yhteiskunnallista merkitystä
tarjota uudenlaisia alustoja yhteistyölle sekä ohjata niiden käyttöä yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden käsittelyyn
mahdollistaa yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa avoimesti jaettujen resurssien ja mediatyökalujen avulla.

Tämän lisäksi työn tuloksena luotiin kuusi uutta roolia. Näissä mahdollisissa rooleissa Yle voisi luoda yhteiskunnallista arvoa aiempaa runsaammin ja laajemmin.

Ylen tulisi olla

suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjä
aktiivinen ja ratkaisukeskeinen muutosvoima
vaihtoehtoisten ja monipuolisten näkökulmien edistäjä
avoimen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan mahdollistaja
media-alan kehittäjä ja rakentaja
luovien yhteisöjen ja ihmisten voimaannuttaja.

Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Ja kuinka paljon Yle on jo nyt tätä kaikkea?

Arvokkaita sisältöjä

Minulle Yle Puheen Emilia Kukkalan ensimmäinen ohjelma talouskasvusta ja sen vaihtoehdoista oli riemastuttava kokemus.

Samaan aikaan, kun media kantoi huolta perinteisestä markkinataloudesta ja sen olemattomasta talouskasvusta, kertoivat Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen ja talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu Aalto-yliopistosta vaihtoehtoisia näkemyksiä osallisuustaloudesta ja degrowth-ajattelusta.

On siis olemassa vakaata uskoa sen kaltaiseen talousajatteluun, joka tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.

Virkistävä näkökulma, joka voimaannutti kuulijaa muistuttamalla erilaisista arvoista ja tavoista toimia!

En myöskään usko, että kukaan, joka sattui näkemään kodittoman Miskan Kioskin haastattelussa, voi enää ohittaa rautatieasemalla yksinäistä, hieman suttuista istujaa niin, ettei sisältä vihlaise.

Ylen toimittaja Rakel Liekki mahdollisti alkuvuodesta Kioskin lähetyksessä sen, että nuori koditon sai tarinansa kerrottua tavalla, jossa katsojan piti pinnistellä oman todellisuutensa läpi, jotta pystyi kohtaamaan tiedon elämän epätasa-arvosta Suomessa.

Ylen, Suomen elokuvasäätiön ja Avekin yhteistyönä toteutettu Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan minidokumenttisarja Porttikielto Poriin oli puolestaan hämmentävän hieno ja vähintään yhtä epämukava kokonaisuus. Minidokumenttisarjan toteutus, aiheet ja henkilöt; niin tekijät, haastateltavat kuin kulisseissa häärääjät, toimivat tavoilla, jotka kolkuttelivat arvomaailmaa monelta suunnalta. Halusin kysyä, voiko näin tehdä, mutta en ollut ihan varma, kenelle kysymyksen osoittaisin.

Ymmärrystä elämästä ja yhteiskunnasta

Nämä esimerkit Ylen sisällöistä oli helppo löytää, sillä ne peilaavat omaa arvomaailmaani tai testasivat sen kestävyyttä. Koen, että Ylellä on jo rooli yhteiskunnassa ja arvonluonnissa, kun se tarjoaa leveän kaistaleen ymmärrystä elämästä ja yhteiskunnastamme.

Wevolven mukaan yhteiskunnallisesta arvonluonnista on tulossa yleisesti hyväksytty ja odotettu tapa määritellä yritysten ja organisaatioiden toiminnan lähtökohtia ja tavoitteita.

Olisiko tarina julkisen palvelun tehtävästä helpompi pukea sanoiksi ja teoiksi, jos ottaisimme lähtökohdaksi ja tavoitteeksi yhteiskunnallisen arvonluonnin ja arvojen kohtaamisen, puolesta ja vastaan? Se herättää ja aktivoi. Ja jos hyvin käy, sillä voi muuttaa maailmaa.

Suodatinkupla-ilmiön torjuminen vaatii aktiivisuutta

Tuija Aalto — Tue, 10 Mar 2015 07:54:24 +0000

Tuija Aalto on Ylen strategiapäällikkö.

Facebookista on tullut yhä tärkeämpi väylä uutisiin ja muuhun journalismiin. Yle Uutisten tuoreessa sosiaalisen median käyttökyselyssä kolmannes mainitsi käyttömotiiviksi ajan tasalla pysymisen (tutkimustulokset taulukkona).

Sosiaalisen median algoritmisesti rajaama sisältötarjonta uhkaa yleistietoa, kun tietokoneohjelma suodattaa jokaiselle oman todellisuuden. Termin “suodatinkupla” (filter bubble) lanseerasi Eli Pariser samannnimisessä kirjassaan (Ted Talk video / tekstinä englanniksi) 2011.

Suodatinkupla-ilmiön torjuminen vaatii mediankuluttajalta aktiivisuutta.

Suomen Kuvalehti tarjosi jutussaan vuodenvaihteessa suodatinkuplan torjuntaan rutiinien välttämistä netissä, että esimerkiksi käyttää vaihtelevasti eri uutissivustoja ja hakukoneita.

Uusien verkkoviestintävälineiden käyttö edellyttää kansalaisilta valpasta medialukutaidon ylläpitämistä.

Suodatinkuplan rinnalla on näköpiirissä toinen uhka: maksetulla näkyvyydellä manipuloitu mediamaisema. Facebook-mainontaa ostamalla riittävin resurssein varustettu toimija voisi muokata yleistä mielikuvaa haluamaansa suuntaan valikoimalla maksua vastaan näytettäväksi halutun sisältöiset ammattijournalistien julkaisut.

Perinteisten mediayhtiöiden kannalta vakava huomio on, että Facebookin avulla arvostettujen tiedotusvälineiden maineella voi muokata mielipiteitä ostamalla näkyvyyttä omien tavoitteidensa kannalta myönteisille jutuille.

Mediakäyttäjälle näistä havainnoista seuraava johtopäätös on: mene säännöllisesti vierailemaan useamman arvostamasi tiedotusvälineen omalle sivustolle - älä jätä maailmankuvaasi vain somefilttereiden varaan.

-----

Lue myös Sami Kallisen blogi: Eeppinen sisältötulva, personointi ja Yle

Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Ville Vilén — Wed, 25 Feb 2015 17:09:47 +0000

Ville Vilén on Ylen luova johtaja.

Kulttuurialalla on virinnyt huoli Ylen yhden rakennuksen purkusuunnitelmista Pasilassa. Liki 40 vuotta vanha talo sijaitsee tontilla, joka on kaavoitettu asuinrakentamiseen ja tämän vuoksi Yle joutuu maksamaan Helsingin kaupungille asuntotontin kiinteistöveroa.

Talossa sijaitsee kaksi musiikkistudiota ja kolme kuunnelmastudiota. Vanha talo vaatisi täydellisen peruskorjauksen.

Totean painokkaasti, että Ylen musiikkituotantojen ja kuunnelmien eli radiodraaman tekeminen ei lopu eikä vähene, vaikka kyseinen rakennus purettaisiinkin.

Jos rakennus puretaan, tekemiselle suunnitellaan ja etsitään uudet tilat.

Joistakin asiaan liittyvistä puheenvuoroista henkii toive, että rakennus pitäisi suurin piirtein museoida, koska moni musiikin legenda on nauhoittanut kyseisissä studioissa. Esitän vastakysymyksen: elääkö kulttuuri seinissä? Eikö Ylen ole syytä katsoa tulevaan ja hakea rohkeasti uusia ratkaisuja?

Ensin muutama sana draamasta.

Yle on ainoa merkittävä toimija, joka tekee radiodraamaa suomalaisille yleisöille. Tiesitkö, että Radioteatteri tekee vuosittain 20–23 ihan uutta kuunnelmaa?

Minusta on tärkeää, että radiodraama elää ja kukoistaa ja tavoittaa sen nykyisten ystävien lisäksi myös uusia yleisöjä.

Mitäpä jos Radioteatteri tekisi tuotantoja myös muualla kuin studiossa? Esimerkiksi dokumentti-draamaa lokaatioista, kenties keskeltä elämää? Mitäpä jos Radioteatteri mahdollistaisi uusien tuotantoyhtiöiden mahdollisuuden tehdä kuunnelmaa, jopa kuunnelmasarjaa? Mitä jos bändien tai artistien musiikkistudioissa syntyisi uutta radiomusikaalia?

Voisimmeko avata ovet radiodraamaan, ja uskoa, että sitä pystytään tekemään muuallakin kuin kelluvassa studiossa?

Nykyisen kokoinen kuunnelmatuotanto onnistuu yhdellä kokonaiskäyttöisellä studiolla, jossa on kaksi tai kolme äänityöpistettä. Kun radiodraaman tekeminen saa uudet tilat, sen voi nähdä myös mahdollisuutena.

Sitten musiikista.

Musiikkistudiot ovat 1970-luvun lopulta, jolloin Ylessä ajateltiin, että levytämme itse kaikenlaista musiikkia, koska Suomessa ei ollut saatavilla tarpeeksi monipuolista materiaalia. Halusimme tehdä lisäksi tasokkaita kantanauhoja ja soittaa niitä radiossa edullisemmin kertakorvauksella.

Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ja musiikkituotannoille löytyy pääkaupunkiseudulta paljon laadukkaita ja erilaisia tiloja. Haluaisimme myös rakentaa Pasilan TV-studiotaloon musiikkistudion, jossa voi sekä äänittää että kuvata. Tätä suunnitellaan.

Viime vuosina Yle on toteuttanut isoja studiouudistuksia Pasilassa niin uutisissa kuin muutoinkin sekä Mediapoliksessa. Kaikista näistä meillä on hyviä kokemuksia, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö löytäisi hyviä ratkaisuja myös radiodraaman ja musiikkilähetysten tai -taltiointien tarpeisiin.

Ylen kivijalka ei voi olla muuttumattomuus. Tekemisen tavat ja tarpeet muuttuvat, samoin median ja sisältöjen käyttö. Kulttuuri elää ja saa uusia muotoja. Varmaa on, että kulttuuri ei elä seinissä eikä tahto sen tekemiseen ole seinistä kiinni.