Brysselin kone uusimmat merkinnät RSS

Kesäohjelmat 3.6 - 29.7

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Sun, 31 May 2015 17:51:59 +0000

Tässä ovat kesällä uusittavat ohjelmat.

Klikkaamalla otsikkoa pääsee ohjelman blogiin ja sitä kautta myös areenan klippiin, josta ohjelmaa voi kuunnella

3.6.EU ja Lähi-idän tilanne haastateltavana Mari Neuvonen

10.6. Eu ja terrorismin uhka haastateltavana Leena Malkki

17.6 EU ja kehitysyhteistyö haastateltavana Marikki Stoccetti

24.6. EU, sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys haastateltavana Jouko Kajanoja

1.7. EU ja muuttuva aika haastateltavana Markku Kuisma

8.7 EU ja Venäjän talous. haastateltavana Iikka Korhonen

26.7 EU ja jatkuva muutos haastateltavana Timo Miettinen

EU:n talous ja EMU

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 May 2015 08:07:23 +0000

Yhteinen valuutta, on vähän niin kuin yhteinen pankkitili. Keskinäisiä sääntöjä tarvitaan sen hoitamiseen, sanoo Marketnozen tutkimusjohtaja ekonomisti Roger Wessman ja sanoo myös, että hallitusneuvottelujen pohjana ollut Valtiovarainministeriön EMU raportti, jossa pitkällä tähtäimellä tavoitellaan EMU-maiden keskinäisten vastuiden rakenteiden purkamista, perustuu toiveajatteluun. Eli ”no bailout”-ajattelun ankarimpaan muotoon tuskin ollaan menossa.

Euroalueen suuri perusongelma on erilaisten talouksien erilaiset talouspoliittiset ja rahapoliittiset tarpeet. Kriisimaiden ongelmia Euroopan keskuspankki, EKP helpottaa ostamalla valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Ja kyse on silloinkin siitä. että me EMU-maat EKP:n kautta tuemme toisiamme.

Koko Euroalueen talouden tämänhetkinen suuri ongelma on kysynnän puute. Kysyntäongelmaa EKP hoitaa painamalla käytännössä lisää rahaa ja lainaamalla sitä nollakorolla. Eli esim. Saksassa saadaan kulutus kiihtymään, kun lainanotto on halpaa.

Mutta mitä muuta kuin yhteisesti koordinoitua talouspolitiikkaa yhteinen valuutta euromailta vaatii? Ilmeisesti ei ainakaan merkantilistista talouspolitiikkaa. Taantuman ongelmia ei myöskään voi ratkaista yksittäisissä EMU-maissa ulkoisella devalvaatiolla, vaan esim .Suomessa, jossa on puute investoinneista, kannattaa nyt investointeja houkutellakseen keskittyä pitämään palkat matalalla ja/tai myös alentamaan työn hintaa esim. laskemalla työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja samalla on tärkeää saada koko EU-alueen talous kasvuun.

[areena][/areena]

EU ja roomalaisen oikeuden perinne

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 20 May 2015 17:25:47 +0000

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana natsien tapa käyttää oikeutta herätti osan heidän huonosti kohtelemiaan oikeusoppineita ajattelemaan eurooppalainen roomalaisen oikeuden perinnettä, joka on jatkunut mahdollisesti jo kaksi- ja puolituhatta vuotta ja jonka idea on edelleen pohjana eri EU-maidenkin oikeudessa.

Erityisesti he kehittivät ajatusta siitä, miten antiikin aikaan syntynyt roomalainen oikeus muodostaa meille eurooppalaisillekin osin yhtenäisen vanhan käsitteen moraalista, jonka rikkominen on pahasta. Heidän tulkintansa mukaan roomalaisen oikeuden ajatus on ollut olla esim. oikeudenmukaisuuden ideaan sitoutunut ja vapaa politiikasta.

Tämä tulkinta sai laajaa kannatusta sodan jälkeisessä Euroopassa, ja nyt onkin hyvä miettiä, onko nimenomaan roomalaisen oikeuden perinne se, joka viime kädessä yhdistää meitä eurooppalaisia. Ja onko myös ylipäänsä se, että vanhoja lakeja ei liian nopeasti muuteta ja niiden perinteitä siten murreta, tärkeää edelleen eri EU-maiden kansalaisille ja heidän luottamukselleen lainkäyttöön ja lainkuuliaisuudelleen .

Haastateltavan on akatemiatutkija Kaius Tuori Eurooppa-tutkimuksen verkostosta Helsingin yliopistosta ja toimittajana on Maija Elonheimo

Nuorten EU. Unelmia ja painajaisia.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 13 May 2015 07:03:20 +0000

Kehittääkö muihin EU-maihin matkustaminen työn, opiskelun tai harjoittelun vuoksi nuorta ja onko siitä myöhemmin hänelle ja hänen synnyinmaalleen hyötyä. Vai osittaako se, että hän on jonkunlainen taivaanrannanmaalari tai voi jäädä kalliisti hankitun koulutuksensa kanssa toiseen maahan ja siten tulla hänet alun perin kouluttaneelle maalle kalliiksi. EU:hun mahtuu ja on mahtunut monenlaista käsitystä nuorten EU:ssa matkustelun seurauksista.

Siitä huolimatta niistäkin Etelä-Euroopan maista, joista aiemmin ei esim. kielitaidon tähden lähdetty muuhun Eurooppaan on nuorisoa lähtenyt liikkeelle. Myös Itä-Euroopasta on paljon nuorisoa lähtenyt ja jäänyt muualle Eurooppaan töihin. Meiltä Pohjoismaistakin nuorisoa käy muissa EU-maissa paljon, mutta ainakaan vielä Suomessakaan ei isosti pelätä heidän muuttavan lopullisesti maasta pois, vaan nuorten liikkumista muualla EU-alueella pidetään yleensä hyvänä asiana.

Nyt tietysti erityisesti nuorten työttömyyden erot ja EU:n sisäiset elintasoerot liikuttavat nuoria EU-maasta toiseen. Nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvä näköalattomuus on tällä hetkellä EU-alueella suuri ongelma ja siihen on EU-alueella yritetty keksiä ratkaisuja. Samalla nuorten osallisuudesta EU-alueen päätöksentekoon on puhuttu paljon ja myös heidän kuulemisestaan myös. Ja vaikka nuoret ovat erilaisia ja toimivat erilaisissa järjestöissä, niin kuitenkin on ilmennyt, että on teemoja joissa heiltä löytyy yhteinen ääni.

Asiasta keskustelee kansainvälisten asioiden johtaja Jarkko Lehikoinen Allianssista

Seuraavista linkeistä on mahdollista saada lisää tietoa siitä miten nuoret pääsevät esim. harjoittelemaan tai opiskelemaan EU-alueella.

www.nuorisovaihto.fi

www.cimo.fi

EU:n kehitys ja sen tulevaisuuden mahdollisuudet

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Tue, 05 May 2015 14:47:07 +0000

Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen suhtautui aikoinaan kriittisesti EU-jäsenyyteen, kuten voi kuunnella esim. tästä /2014/05 Ylen elävän arkioston nauhoituksesta vuodelta 1994. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/09/ylen-eu-illoissa-1994-kinattiin-suomen-tulevaisuudesta

Ennen kaikkea Volanen oli ennen liittymistä huolissaan EMU:sta, Suomen turvallisuuspolitiikasta ja maatalouspolitiikasta. Monet huolet osoittautuivat myöhemmin aiheellisiksi.

Volanen on myös sitä mieltä, että Suomen tulisi olla EU:ssa aktiivisempi toimija etenkin Itämeren tilanteen rauhoittajana.

Tällä hetkellä lisää kritiikkiä EMU:sta voi lukea esim. valtioneuvoston raportista (joka löytyy tästä linkistä Vakaampi talous- ja rahaliitto) , johon Sipiläkin viittaa hallitusneuvotteluita tehdessään. (Raportista keskusteltiin myös Brysselin koneessa huhtikuun alussa ja se löytyy tästä linkistä:http://blogit.yle.fi/brysselin-kone/euro-ja-suomi).

Nykyään Volanen ei halua Suomen irtautuvan EU:sta tai EMU:sta, mutta hän on sitä mieltä, että EU:lla on edessä kolmas tie. Hänen mukaansa tulevaisuuden EU:n suunta on se, että esim. ihmisten, kuntien, maakuntien ja jäsenvaltioiden erilaisuus on oltava lähtökohtana kun EU:ta kehitetään, eikä silloin tavoite voi olla EU-jäsenmaiden muotoutuminen yhä yhdenmukaisimmiksi.

EU:hun liittymisemme jälkeen Volanen toimi mm. Euroopan maataloustuottajien liitto Copan ja Euroopan osuuskuntien liitto Cogean pääsihteerinä Brysselissä myös pääministeri Vanhasen valtiosihteerinä.

EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden pitkä taival

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Thu, 30 Apr 2015 07:17:02 +0000

Miksi meillä EU:ssa ei synny vastaavanlaisia suuria menestystarinoita kuin Google, Facebook tai Amazon. Onko selitys se, että me EU:ssa yleensä teemme ennakoivasti sääntöjä eri ongelmien varalle ja siten tavallaan jumiutamme markkinat. Samaan aikaan esim. USA:ssa säännöt muotoutuvat käytännön enemmän ratkaisuna käytännössä ilmeneviin ongelmiin.

Entä johtaako tämä suurten firmojen kasvu digitaalisilla sisämarkkinoilla kuitenkin myös siihen, että suuret firmat ylipäänsä hyötyvät isoista digimarkkinoista niin paljon, että se alkaa olla haitallista mu1lle markkinoilla toimijoille, ja pitääkö asiaa kuitenkin tiukemmin säädellä

EU:n sisämarkkinoilla, kun yhä suurempi osa 28 eri jäsenmaan ihmisistä toimii netissä, jonkinlaisia markkinoiden sääntöjen päivityksiä on joka tapauksessa tehty ja kaivattu. On puhuttu siitä, mikä on järkevin tapa hoitaa esim. tekijänoikeudet silloin kun materiaalia jaetaan eri maihin. Millaisia ovat kuluttajansuoja ja sen harmonisointitarpeet eri maiden takuiden tai palautusoikeuksien suhteen kun eri maista yli rajojen ostetaan tavaraa. Ja miten hoidetaan kaupankäynnissä syntyvät tietosuoja-ongelmat.

Iso kysymys on myös ollut se, että edetäänkö sillä kärjellä, kuten nyt jo palveludirektiivi edellyttää, että kuluttajalla on oikeus saada ostaa mahdollisesti laajenevilla digimarkkinoilla kaikkea mahdollista mistä vain EU:sta, ja häntä on kohdeltava silloin tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Vai pitääkö asiassa ottaa enemmän huomioon myös esim. niiden pienten yritysten tilanne, joilla voi tulla ongelmia kielitaidon suhteen, tai eri maiden kuluttajasuojakäytännön tuntemisessa tai tavaroiden toimittamisessa eri maihin.

EU:n digitaalisista sisämarkkinoista keskustelee hallitusneuvos Antti Riivari Työ - ja elinkeinoministeriöstä

EU ja maatalouden rakennemuutos

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Thu, 23 Apr 2015 08:11:20 +0000

EU:n Maatalouspolitiikan suunta näytti melko 90-luvun alusta saakka. Ei enää haluttu maksaa tukia tuotannon mukaan tuotteiden hinnoissa, vaan haluttiin tukea enemmän viljelijän toimeentuloa.

Näin odotettiin jatkettavan vielä vuonna 2008 kun jännitettiin millainen se tulisi olemaan seuraavan 7-vuotiskauden ratkaisu vuosille 2013-2020. Oletettiin, että maatalouden liberalisointia ja markkinaehtoisuutta tullaan lisäämään.

Ratkaisu ei kuitenkaan vastannut ennakko-odotuksia vaan oli paljon odotettua vaisumpi. Tosin maatalouspolitiikan viherryttämin lisääntyi merkittävästi.

Mutta entä tulevaisuudessa?

Todennäköisesti maatalouden viherryttäminen jatkuu, maatalouden ravinnepäästöjä ja ilmastoa tuhoavia päästöjä halutaan vähentää ja eläinten hyvinvointiin halutaan kiinnittää lisää huomiota.

Samalla keskustelu tukitasojen tasaamisesta eri jäsenmaiden viljelijöidenvälillä jatkuu, ja mikäli talousvaikeudet jatkuvat, syntyy keskustelu myös siitä, pitääkö EU:n budjettia supistaa ja sitä kautta myös supistaa maatalouden tukia.

Mutta entä maatalouden markkinaehtoisuus ylipäänsä? Perinteisesti markkinaehtoisuuden suuria kannattajia eri jäsenmaissa ovat olleet Englanti, Ruotsi, Viro ja jossainmäärin myös Hollanti ja Tanska . Englantihan ostaa suuren osan elintarvikkeitaan muualta ja sen ideologiaan pienet maatalouden tukikustannukset sopivat hyvin. Samoin halvat markkinahinnat. Ruotsi puolestaan on viime aikoina vähän laimeammaksi. Tanska on edelleen erittäin vahvasti markkinaehtoisuuden kannalla, mutta toisaalta sikäläisillä maanviljelijöillä menee taloudellisesti heikosti. Viro taas kannattaa edelleen markkinaehtoisuutta.

Suurin markkinaehtoisuuden vastustaja on taas ollut Ranska. Ja Suomi on osaltaan ollut samaa mieltä Ranskan kanssa. Saksan linja on ollut häilyvämpi ja Puola on myös ollut osin samoilla linjoilla Ranskan kanssa. Esim. Unkarilla taas on ollut erimielisyyksiä EU:n kanssa siitä, paljonko ulkomainen agribusiness voi levittätyä Unkarriin.

Muitakin suuria teemoja on tulossa esille.

Esim. TTIP-neuvottelut, eli EU:n ja USA:n väliset vapaakauppaneuvottelut tulevat aiheuttamaan kiinnostavia jännitteitä EU:n elintarvikemarkkinoille. Miten suhtaudumme USA:ssa sallittuun hormonilihaan klooripestyyn siipikarjanliha muuntogeeniseen ruokaan? Ja miten USA:sta tulevat elintarvikkeet ylipäänsä vaikuttavat meidän elintarvikemarkkinoihimme.

Ja miten kestävää EU:n maatalouspolitiikka on EU:n ja Koko maailman ruokaturvan kannalta

Ohjelmassa haastateltavana on maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta

Eduskuntavaalit EU-vaaleina

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 15 Apr 2015 10:54:52 +0000

Aikaisemmin ajateltiin, että kansallisissa vaaleissa tulee keskustella kotimaanpolitiikasta ja europarlamenttivaaleissa EU-politiikasta. Tällainen ajattelu on kuitenkin harhaanjohtavaa." Näin sanoo valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta. Kansallinen politiikka ja EU-politiikka ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa ja kansalliset hallitukset edustavat myös jäsenmaitaan sekä Euroopan neuvostossa, että Eurooppa-neuvostossa.

Mutta missä syntyvät erot eri puolueiden välillä EU-asioissa? Yksi jakolinja perussuhtautumisessa EU:hun suhtautumisessa menee valtapuolueiden ja perussuomalaisten välillä.

Sillä, miten kriittisiä tai miten EU-vastaisia eri puolueet ovat EU:ta kohtaan, on eroja. Samoin sillä miten vahvasti ja missä asioissa ne kannattavat nyt ja tulevaisuudessa kansallista itsemääräämisoikeutta. Tosin näissäkin asioissa on hajontaa puolueiden sisäisesti.

Käytännön kysymyksiä, joihin eri puolueiden on otettava kantaa, on se millaista budjetti- ja talouspolitiikkaa tai sosiaali- ja terveyspolitiikkaa eri puolueet kannattavat, koska ne joutuvat ottamaan niihin asioihin kantaa sekä EU:n, että kansallisessa politiikassa.

Seuraavan kauden suuria kysymyksiä tulee olemaan myös se, miten eri puolueet tulevat suhtautumaan TTIP:iin, ei EU:n ja USA:n väliseen vapaakauppasopimukseen. Siitä nousevien kiistakysymysten yksityiskohtia ei tosin tiedetä, mutta jotain voi silti jo päätellä siitä miten eri puolueiden edustajat ovat aihetta kommentoineet.

Euro ja Suomi

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 08 Apr 2015 10:04:54 +0000

Talouskriisin aikana, vuonna 2012 komissio esitti Blue Print-keskustelunavauksensa , Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi , jossa esitetyn suunnitelman mukaan tarkoitus oli mm. perustaa oma eurobudjetti, yhteinen verotuspolitiikka ja ja uusi perussopimus. Samaan aikaan parlamentti äänesti Thyssenin raportin Kohti todellista talous- ja rahaliittoa puolesta, jossa ideana oli syventää EU:n taloudellista integraatiota monin tavoin, mutta neuvosto ei hyväksynyt näitä ajatuksia kokonaisuutena.

Toisaalta talouskriisin mainingeissa ajatus pankkiunionista on toteutunut ja toteutunut on myös järjestelmä, jossa komissio valvoo eri maiden taloutta ja talouttaan vasten sopimuksia hoitavia maita voidaan rangaista siitä. Samoin on luotu myös vakausmekanismeja, jotka ovat lisänneet maiden välistä yhteisvastuuta EU:n perussopimuksen huolimatta no bail- out- periaatteesta, jossa jäsenvaltiot yksin vastuussa veloistaan

Mutta miten käy jatkossa?

Suomi pyrkii etenemään EMU:ssa eli Euroopan talous- ja rahaliitossa sillä kärjellä, että vältetään mahdollisimman pitkään keskinäisiä vastuita. Tullaanko kriisin aikana luodut yhteisvastuumekanismit vielä joskus purkamaan, kuten esim. Suomi toivoisi. Ja miten ylipäänsä on käymässä valtioiden suvereniteetin

Haastateltavana on finanssineuvos Ilkka Kajaste valtiovarainministeriöstä.

Ilkka Kajaste on ollut mukana valtiovarainministeriön sisäisessä asiantuntijaryhmässä, joka on tehnyt arvion EMU:n rakenteista, haasteista ja tulevaisuuden suunnista julkaisussa nimeltä Vakaampi talous- ja rahaliitto.

EU ja muuttuva aika

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 25 Mar 2015 10:45:46 +0000

Olisiko Suomen sittenkin aikoinaan kannattanut liittyä läheisempään yhteistyöhön muiden pohjoismaiden kanssa. Niin ei tehty, vaan sitouduttiin muita pohjoismaita tiiviimmin EU:hun. Kun tässä tilanteessa ja tässä nykyisenlaisessa EU:ssa nyt ollaan, niin looginen jatkumo meidän toiminnallemme olisi, että pyrkisimme sitten Saksan osavaltioksi. Näin toteaa Suomen ja pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta.

Mutta mihin historian vaiheeseen nykyinen tilanne EU:ssa parhaiten vertautuu. Olemmeko me Suomessa nyt samanlaisessa tilanteessa kun 1940-luvulla, jolloin myös tukeuduimme Saksaan. Vai olemmeko me EU:ssa osin samassa tilanteessa kuin 1300-luvulla, jolloin hallitsijoiden valta oli heikkoa ja rosvoparonien valta isoa ja kansainvaellukset määrittivät tilannetta Euroopassa. Vai onko tilanne sama, kuin paavi vallan aikaan. Kansa kuuntelee eri maissa latinankielistä messuja ja kirkko kerää veroja Vatikaaniin. Nyt ihmetellään EU:n säädöksiä ja rahaa kerätään EU:n budjettiin.

Kuisman mukaan EU:n aiheuttama muutos on ollut niin nopeaa, että se on jo sinänsä hankalaa. Meidän on kestettävä kaikki se byrokratia, joka syntyy siitä kun eri jäsenmaiden yhteisten rahojen käyttöä valvotaan, eivätkä eri kansakunnat ainakaan vielä välttämättä luota toisiinsa. Silloin kaikkea rahankäyttöä pitää tarkkaan valvoa ja valvojaakin pitää valvoa jne. Meidän on nyt myös oltava valmiita siirtymään ympäri Eurooppaa siinä missä pääomat ja työpaikatkin ja integroitumaan näin nopeasti meille uusiin eurooppalaisiin kulttuureihin. Ja

Mutta mihin tämä kaikki johtaa? Historiallisesti ainakaan yhteisvaluutat eivät toistaiseksi ole olleet kovin pitkäikäisiä ja niskalenkin ottaminen markkinavoimista ei aina ole ollut kovin helppoa.

EU, sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 18 Mar 2015 09:14:43 +0000

Miksi jossain maassa on runsaasti työikäistä väestöä ja paljon luonnonrikkauksia, mutta talous on heikossa hapessa. Ja miksi jotkut maat menestyvät, vaikka luonnonolosuhteet ovat hyvinkin haastavat. Selitys voi olla sosiaalinen pääoma. Eli luottavatko ihmiset toisiinsa ja lakeihin tai poliisiin tai parlamenttiin tai valuuttaan… eli erilaisiin yhteiskunnan instituutioihin. Ja tuntevatko he olevansa osallisina yhteiskunnassa ja onko yhteiskunta avoin.

Maailmanpankin mukaan sosiaalinen pääoma ja inhimillinen pääoma (ihmisten henkilökohtaiset valmiudet ja esim. koulutustaso) selittää taloudellisesta menestyksestä jopa 2/3-osaa.

Pohjoismaat EU:ssa ovat menestyneet OECD:n mittausten mukaan parhaiten sosiaalisen pääoman suhteen ja eteläiset maat huonoiten. Mutta miten käy tulevaisuudessa? Jos sosiaalinen pääoma vahvistuu EU:ssa, niin onko se tulevaisuudessa EU:n vahvuus taloudellisesti. Ja onko sosiaalisen pääoman vahvistaminen edellytys sille, että kansalaiset haluavat ja voivat toimia EU:n yhteismarkkina-alueilla jatkuvan muutoksen ja kilpailutuksen työmarkkinoilla.

Mutta mitä EU:n kannattaisi tehdä sosiaalisen pääoman vahvistamiseksi. Ilmeisesti ainakin lisätä avoimuutta, lisätä julkista poliittista keskustelua harjoittamastaan politiikasta ja varmistaa se, että tukiverkot kannattelevat eri maiden EU-kansalaisia kantavat hankalissakin elämänvaiheissa.

Haastateltavana on valtiotieteen tohtori Jouko Kajanoja.

EU ja Venäjän talous.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 11 Mar 2015 09:30:49 +0000

Venäjän velka oli 2014 10% BKT:stä, talous on ylijäämäinen ja voimassa on 13%:n tasaverotus.

Tilanne on erilainen kuin EU:n kriisimaissa, mutta silti Venäjänkään talous ei varsinaisesti ole nousun kiidossa.

Öljyn hinnan lasku ja EU:n rahoituspakotteet purevat. Vientitulot ovat romahtamassa, inflaatio on noussut ja eurot ja dollarit pakenevat maasta. Lisäksi Ukrainan kriisi on vaurioittanut liiketoimintaympäristöä.

Samaan aikaan EU on hyötynyt Venäjältäkin tulevasta halvasta energiasta eivätkä pakotteet ole iskeneet siihen kovin pahasti.

Pahimpien kriisienkin aikaan Venäjän ja EU-maiden (toisinaan Ukrainaa lukuun ottamatta) välinen energiakauppa on tosin toiminut sujuvasti.

Mutta onko Venäjän taloudelle, talouspolitiikalle tai jopa eri ryhmittymien poliittiselle menestykselle lopulta juurikaan juuri muuta selittäjää kuin öljyn hintakehitys?

Ja onko Venäjän talouspolitiikalla mitään keinoja käytettävissä?

Rakenteellisia uudistuksia esim. yritystoiminnan helpottamiseksi voisi tehdä ja voidaan myös elvyttää esim. myymällä Venäjän omistamia EU-maiden valtionobligaatioita. Ja nyt jälleen olisi tietysti jälleen syytä yrittää esim. elvytysrahoilla laajentaa Venäjän tuotantoa muillekin aloille kuin energiantuotantoon, kun Venäjän vastapakotteet EU:lle luovat kysyntää omalle tuotannolle. Toistaiseksi oma korvaava tuotanto ei ole juuri kasvanut.

Paljon selvityksiä Venäjän taloudesta on Venäjällä tehty Esim. Suomen Pankin sivuilta löytyy Venäjän entisen talousministeri Alexey Kudrinin ja Evsey Gurvichin julkaisu aiheesta linkistä:

http://www.suomenpankki.fi/bofit/tutkimus/tutkimusjulkaisut/policy_brief/Pages/bpb0115.aspx

Ohjelmassa on haastateltavana tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen suomen pankinsiirtymätalouksien tutkimuslaitosksesta BOFIT:sta

EU ja Lähi-idän tilanne

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 04 Mar 2015 09:45:50 +0000

EU:n etu olisi vakaa Lähi-itä, mutta tilanne ei näytä hyvältä. Vaikka suurin huomio kohdistuukin tällä hetkellä Isikseen ja Syyrian tilanteeseen, niin myös esim. Israelin ja Palestiinan kofliktin ratkaisun etenemin on ollut hidasta. Kun Obaman kaudella USA:n aktiivisuus rauhan tukemisessa on hidastunut, niin EU:n merkitys on samalla voimistunut asiassa.

Mutta mitkä ovat EU:n keinot viedä Lähi-idän kehitystä vakaampaan suuntaan?

EU ja sen jäsenmaat ovat sitä mieltä, että sekä Israelille, että Palestiinalle kuuluu omat valtiot, mutta EU ei voi tunnustaa Palestiinaa valtiona, vaan se on kaikkien jäsenmaiden oma asia. Viime syksynä Ruotsi tunnusti Palestiinan ensimmäisenä läntisen EU:n maista. Monet maat ovat sitä mieltä, että koska rauhanprosessi Israelin mukaan etenee paremmin, kun Palestiinaa ei tunnusteta omaksi valtiokseen, niin tunnustusta ei kannata tehdä.

Periaatteessa EU voisi myös käyttää kauppapoliittisia keinoja asioiden eteenpäin viemiseksi. Tällä hetkellä Israel on hyvin riippuvainen viennistään EU-alueelle ja sillä on myös voimassa assosiaatiosopimus EU:n kanssa. Palestiina taas on riippuvainen EU:n Pegasos-rahoista, joilla siellä pidetään yllä monia palveluita, esim. kouluja ja poliisilaitosta, huolimatta siitä, että ne kulut kuuluisivat kansainvälisen käytännön mukaan miehittäjälle eli Israelille. Samaan aikaan EU on rahoittanut myös Gazan alueen jälleenrakennusta yhä uudelleen pommitusten jäljiltä.

Mutta entä muu Lähi-itä?

EU:n ja sen ulkopuolisten Välimerta ympäröivien maiden yhteinen Välimeren unioni toimii, mutta sen toiminta kärsii myös alueen konflikteista.

Kriisimaiden tilannetta EU pyrkii rauhoittamaan lähinnä YK:n linjoittamalla tavalla. Prosessi on kuitenkin hidas, sillä tarkoitus on paitsi auttaa paitsi ihmisiä, myös tukea heitä kaikkia valtioidensa rakenteiden uudelleen luomisessa.

Ohjelmassa haastateltavana on vanhempi vieraileva tutkija Mari Neuvonen Ulkopoliittisesta instituutista.

EU ja Kreikan kriisi

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 25 Feb 2015 16:36:17 +0000

Viime kesänä suomeksi ilmestyneen Kreikan uuden valtiovarainministerin Yanis Varoufakisin kirjoittaman kirjan Maailmantalouden minotaurus on kääntänyt suomeksi Brysselin koneessa haastateltavana oleva taloustieteen professori Hannu Laurila Tampereen yliopistosta yhdessä johtamansa työryhmän kanssa.

Varoufakis perustaa kirjassaan ajattelunsa alkuperäisiin Keynesin näkemyksiin ja on hyvin kriittinen erityisesti pankkien vallan suhteen.

Mutta mitä EU:n ja Kreikan taloudesta on Yanis Varoufakis ja mitä professori Hannu Laurila?

Onko maailmantalouden, EU:n talouden ja myös Kreikan talouden heikon kunnon suurin selittäjä ollut pankkien ylivalta?

Nyt pankit ovat sen sijaan voineet tehdä helppoa rahaa lainaamalla sitä ulos 5-10%:n korolla samalla kun ne ovat saaneet sitä keskuspankilta lähes ilmaiseksi

Pitäisikö vastaisuudessa esim. EKP:n lainoittaa pankkien sijaan suoraan Euroopan investointipankkia, joka rahoittaisi lupaavia yrityksiä esim. kriisimaissa, kuten Kreikassa. Ja pitäisikö ylipäänsä maailmantalouteen tai EU:hun luoda systeemi, jossa taloudeltaan ylijäämäiset maat investoisivat esim. alijäämämaiden tuotantolaitoksiin ylijäämiään ja näin loisivat niissä tuotteilleen kysyntää.

Toistaiseksi esim. Kreikkaan ei ole tullut mitään suurta investointiaaltoa, vaikka työvoimaa on siellä paljon ja edullisesti saatavilla. Onko niin, että kun pankit rahoittavat kohteita, joista yksityiset toimijat saavat parhaat tuotot, niin raha valuu mm. kiinteistökupliin kuten Espanjassa, pankkien lihottamiseen tai finanssimaailman keskinäiseen kaupankäyntiin, eikä tule kohteisiin, jotka hyödyttäisivät kansantalouksia eniten. Yksityinen rahan on myös nähty saapuneen markkinoille niiden kuumetessa ja häipyneen pois laman tullen. Näin se on vahvistanut talouden heilahteluja.

Mutta onko talousajattelu EU:ssa muuttumassa. Onko EU:n ajama alkuperäinen ajatus elvyttävästä budjettikurista ja 90%:n osuuden BKT:sta ylittävän velan absoluuttisesta turmiollisuudesta murentunut ja onko EU:lla edessään ylipäänsä eyttävämmän politiikan harjoittaminen.

EU ja kehitysyhteistyö

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 18 Feb 2015 09:09:54 +0000

EU on jäsenmaineen maailman suurin kehitysavun antaja. Vaikka kehitysapua tarvitaan, niin kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Stoccetti. toteaa, että "jos tavallaan väite on, että kehitysavulla ratkaistaan maailman köyhyysongelma, niin se väittämä on jo liian iso. Se ratkaisu tulee hakea talouden rakenteista ja isosta kuviosta". Todennäköisesti myös ratkaisu koko maapallon ympäristö- ja sosiaalisiin ongelmiinkin löytyy isosta kuviosta.

Mutta mitkä sitten ovat ne ison kuvion kipupisteet?

Suuri kipupiste on sekä EU:n, että muiden alueiden harjoittama maatalouspolitiikka on sellaista, joka ei jätä paljoa tilaa kehitysmaille tärkeälle omalle maataloustuotannolle. Haitallisia seurauksia on myös EU:n ja muiden alueiden harjoittaman kalastuspolitiikan suhteen. EU tukee omia kalastajiaan, mutta jos merten kalakannat kalastetaan vähiin, siitä seuraa köyhyyttä kehitysmaissa sekä kalastajille, että muulle yhteisölle ja silloin ihmisten on usein pakkoa lähteä muualle etsimään parempia elinmahdollisuuksia.

Kaupan alalla ongelmallisia ovat myös erilaiset vapaakauppasopimukset , jota solmitaan kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden ja EU:n välillä. Jos vientiä kehitysmaihin nopeutetaan liian nopeasti, niin voi olla, ettei kehitysmaiden oma vielä hauras tuotanto pysty kilpailemaan markkinoista ja myös esim. tullitulot jäävät saamatta. Samoin hankala byrokratia ja hyvin tiukat laatustandardit kauppatavaran suhteen estävät helposti kehitysmaita viemästä tuotteitaan muualle.

Uusista kestävän kehityksen tavoitteista päätetään YK:n yleiskokouksessa syksyllä. Silloin nähtäväksi jää muuttuuko mikään kehityspolitiikassa. Onko mahdollsista, että esim kaupan ja politiikan ja etenkin kauppapolitiikan rakenteet tulevat tukemaan sekä teollisuusmaiden, että kehitysmaiden kehitystä muutosta aiempaa kestävämmäksi

Eu ja terrorismin uhka

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 11 Feb 2015 15:53:10 +0000

EU:ssa on ollut pitkään terrorismin vastaisen toiminnan väsymystä jopa EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin mukaan.

Syyrian ja Irakin tilanteen vuoksi ja Pariisin tapahtumien jälkeen terrorismin suhteen on EU:ssa kuitenkin nyt herännyt uusi huoli. Tällä hetkellä EU:n suurin huoli terrorismin leviämisestä liittyykin juuri näihin tapahtumiin.

On keskustelu etenkin siitä, millaisen uhkan EU:ssa muodostavat Syyriasta ja Irakista palaavat vierastaistelijat. Ja myös siitä mitä asiassa pitäisi tehdä ja kenen. Pitääkö valvontaa EU-alueella lisätä ja millaiseksi pitää kehittää mahdollista lentomatkustajien tietojen rekisteröintijärjestelmää. Ovatko tehokkaimmat mahdollisuudet esim. taistelemaan haluavien nuorten mielipiteiden muokkaukseen rauhanomaisemmaksi islamilaisella yhteisöllä? Erilaisia menetelmiä islamilaisissa yhteisöissä on käytettykin, mutta ongelmatonta se ei ole ollut. Ja mitä mahdollisuuksia tilanteen hallintaan on EU:n jäsenmailla? Ilmeisesti avoin keskustelukulttuuri, jossa asioita käsitellään puhumalla, ja kaikkia mielipiteitä kuullaan, eikä ketään syrjitä, on ainakin yksi erittäin hyvä keino ennaltaehkäistä terroritekoja ennakolta. Samoin EU:ssa turvapaikanhakijoiden integroitumista pitäisi osata tehostaa. Parhaillaan käydään myös laajaa keskustelua siitä, miten taisteluista palaavia henkilöitä kannattaa kohdella. Keitä voidaan tukea reintegroitumaan yhteisöön? Entä keitä tuomitaan vankilaan ja millä perusteella? Ja miten hankitaan todisteet mahdollisia oikeudenkäyntejä varten? On myös keskusteltu siitä voidaanko turvapaikkaa hakeneita vierastaistelijoita palauttaa kotimaahansa.

Ohjelmassa haastateltavana on yliopistonlehtori Leena Malkki Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta.

Vasemmistopolitiikkaa EU:ssa

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 04 Feb 2015 09:10:19 +0000

Suomen Vasemmisto kuuluu Europarlamentissa GUE/NGL- puolueryhmään.

Puolueryhmä on pienempi kuin se, johon kuuluvat suomalaiset myös vasemmistolaiset Sosialidemokraatit ja GUE/NGL- puolueryhmään kuuluvat myös esim. myös Kreikassa juuri suuren vaalimenestyksen saanut Syriza-puolue.

Kun EU-jäsenmaissa vasemmistopuolueet ovat lisänneet kannatustaan, miten se heijastuu EU:n politiikkaan.

Voiko käydä niin kuten vasemmiston Europarlamentaarikko Merja Kyllönen pelkää, että sosiaalisen kriisin, köyhyyden ja työttömyyden, työmarkkinoilla rehottavan harmaan talouden ja epäoikeudenmukaiseksi kokemansa tilanteen turhauttamat Eu-kansalaiset lähtevät kadulle, vai kanavoituuko tyytymättömien syrjäytyneiden EU-kansalaisten ärtymys vaaleissa äänestysratkaisuina. Ja miten suuri ärtymyksen aihe silloin on esim. eri maissa harjoitettu yritysten verokikkailu.

Tänä kautena Kyllönen on ollut mukana etenkin neljännen rautatiepaketin kehittämisessä, jossa lopullisen päämääränä on eri maiden rautatieverkkojen avaaminen kilpailulle. Ihan yksinkertainen asia se ei Merja Kyllösen mukaan ainakaan Suomessa olisi ja voi olla, ettei se myöskään tule ajankohtaiseksi kovin pian.

Mutta miten Suomen käy jos esim. tästä neljännestä rautatiepaketista tulee sellainen, ettei se Suomelle hyvin sovi. Onko Suomi ollut ylipäänsä liian lepsu puolustamaan etujaan EU:ssa? Jos muut maat ajattelevat selkeästi enemmän omaa etuaan, niin tulisiko meidänkin avoimemmin tehdä niin.

Suomen EU-tavoitteet vuodelle 2015

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 28 Jan 2015 11:00:36 +0000

Nykyhallituksen määrittelemät Suomen EU-poliittiset avaintavoitteet tälle vuodelle ovat.

1. Kasvua ja työllisyyttä vahvistava kilpailukyky 2. Toimiva sääntely 3. Ulkoisesti vahvempi unioni

Tämänvuotinen avaintavoitteiden lista on lajissaan aika lyhyt. Uutena teemana listassa otsikkotasolla on EU:n ulkopolitiikka. Kilpailukyky ja sääntely taas on jo mainittu aiemmin Suomen avaintavoitteissa sekä viime vuonna että toissa vuonna ja vuosien 2011-2012 kaudella.

Aiempina vuosina Suomen avaintavoitelistoissa ovat olleet vahvasti esillä euro ja talous ja rahaliitto. Lisäksi niissä on puhuttu esim. maataloudesta ja rahoituskehyksestä.

Vuoden 2015 listassa otsikkotason alla on konkreettisina asioina maininta biotaloudesta cleantecihsta digimarkkinoista ja aivan uutena asiana aivan uutena asiana EU:ssa on esillä n. 300 miljardin euron investointipaketista.

Mutta mitä tämä avaintavoitelista vuodelle 2015 käytännössä tarkoittaa?

Kun kilpailukyvystä puhutaan, niin kyse on nimenomaan koko EU:n kilpailukyvystä eikä Suomen kilpailukyvystä.

Sääntelyä halutaan toimivammaksi, ja kiinnostavaa on nähdä kenen ehdoilla sääntelyn toimivuutta arvioidaan ja kuinka tässä työssä jaetaan vastuut EU:n ja Suomen kesken.

Mikäli kevään vaalien jälkeen uusi eduskunta ja hallitus ovat kovin erilainen kuin nykyiset, niin on mielenkiintoista seurata pysyvätkö Suomen EU-politiikan tavoitteet samoina.

Aiheesta keskustelee yleisten asioiden yksikön päällikkö Satu Keskinen valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristöstä.

EU, maahanmuutto ja monikulttuurisuus

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 21 Jan 2015 08:47:00 +0000

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ei kannata euroa, eikä myöskään kannata europarlamentin vallan kasvua, koska se hänen mukaansa siirtää päätösvaltaa pienten maiden kansalaisilta isojen maiden kansalaisille.

Toisaalta vaikka hänen mielestään ei pidä kuvitella, että yksittäinen meppi pystyisi europarlamentissa hirveän paljon tekemään, hän kuitenkin sanoo luulevansa, että yksittäisissä asioissa yksittäisen mepin yksittäiset vaikutusmahdollisuudet ovat europarlamentissa paremmat kuin mitä ne ovat kansanedustajilla Suomen eduskunnassa.

Halla-aho on jäsenenä europarlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa (LIBE). Siinä valiokunnassa käsitellään myös maahanmuutto-asioita, joista hän on profiloitunut Suomessa. Hän on myös huolissaan siitä, miten toteutuisi EU:hun suunnitteilla oleva taakanjakosysteemi, jossa turvapaikanhakijoita jaetaan eri maihin tasaisemmin, ja mikä on silloin Suomen tilanne. Kiinnostavaa on tietenkin myös se, miten eri maiden EU:n maahanmuuttokriittisten puolueiden keskinäisen sovun ja yhteistyön käy, jos turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta tulee erimielisyyttä eri maiden välille.

Halla-ahon mukaan EU:ssa ei ylipäänsä ole varaa nykyisenkaltaiseen turvapaikkapolitiikkaan, vaan tarvitsevia ihmisiä kannattaisi auttaa enemmän lähempänä heidän lähtömaitaan, jolloin samalla rahalla voitaisiin auttaa useampaa ihmistä.

EU ja vakuutusala

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Thu, 15 Jan 2015 08:14:29 +0000

Onko EU:hun suunnitteilla vakuutusunioni? Euroopan valvova viranomainen EIOPA on herättänyt keskustelua siitä ja ajatus ollut esillä jo ainakin yhdessä Euroopan parlamentin raportissa.

Mutta ongelmaa mahdollisella vakuutusunionilla yritetään ratkaista, siitä ei ole ainakaan saanut selvää varatoimitusjohtaja Esko Kivisaari Finanssialan keskusliitosta.

Olisiko vakuutusunionissa kyse vain siitä, että toiminta EU:n sisämarkkinoilla saataisiin entistä tehokkaammaksi vai jostain muusta?

Ajautuisiko vakuutusala EU:ssa mahdollisen vakuutusunionin kautta jonkunlaisiin yhteisvastuisiin. Yhteisvastuihin sana unionihan usein viittaa.

Ja jos yhteisvastuisiin mennään, niin suomalaisten kannalta kiinnostavin kysymys on se ovatko suomalaisten eläkevakuutusrahat silloin turvassa vai menisivätkö ne yhteisvastuiden kautta joidenkin mahdollisten ongelmiin joutuneiden EU-alueen vakuutusyhtiöiden talouksien turvaamiseen. Suomen liittymissopimuksessa EU:hun ne tosin turvattiin, mutta mitä seurauksia mahdollisella vakuutusunionilla olisi tilanteeseen. Tai jos eläkerahat saataisiinkin turvattua, niin olisiko silti edessä jonkunlaiset EMU-alueen tai EU-alueen vakuutusyhtiöiden yhteisvastuut, ja mitä seurauksia sillä olisi meidän vakuutusyhtiöillemme. Ja mitä seurauksia sillä olisi meidän vakuutusmaksuillemme? Ja miten hankalaa olisi liittää syvempään yhteistoimintaan eri maiden hynkin erilaiset vakuutuskäytännnöt? Tähän pohdintaan Suomessa on syytä valmistautua jos vakuutusunioni ajatus etenee.

Euroopan finanssimaailma tapahtuu hetkellä paljon. Esimerkiksi niiden 350 mrd euron kohtalo ,jotka ovat suunnitteilla innovaatioiden tukemiseen on kiinnostava. Kaikki tämä muutos vaikuttaa myös siihen miten vakuutusrahoja tulevaisuudessa tullaan sijoittamaan.

Haastateltavana on varatoimitusjohtaja Esko Kivisaari Finanssialan keskusliitosta