Kimmo Sahramäki uusimmat merkinnät RSS

Tupakka, viina ja huumeet laulattavat

admin — Fri, 08 Feb 2008 07:58:34 +0000

Amerikkalaistutkimus paljastaa mitä yhteistä on kantrilla ja rapilla: päihteet peruslaulunaiheina.

Pittsburghin lääketieteellisessä yliopistossa tehty tutkimus ei kerro, mistä tämä johtuu, mutta kertoo sen sijaan sen, että tutkituista vajaasta 300 laulusta joka kolmannessa harrastettiin vähintään yhden päihteen väärinkäyttöä. Ja vielä positiiviseen sävyyn kuvattuna, yhdistettynä seksiin, bailaamiseen ja muuhun hauskanpitoon.

Ördääminen keskittyi lähinnä rappiin ja kantriin, pop sai tässä tutkimuksessa puhtoiset, tai ainakin puhtoisemmat paperit.

Jos lasketaan, kuten pittsburghilaistutkijat ovat tehneet, että keskimäärin 15-18 –vuotias kuuntelee yli kaksi tuntia musiikkia päivässä, kuulee hän yli 80 känniretostelua päivässä ja yli 30 000 vuodessa.

Hui! Ennen vanhaan olisivat jo sensuuria vaativat puheet yleistyneet. Vaan nyt tutkijat tyytyvät kehottamaan vanhempia ja opettajia kertomaan lapsille, että laulujen sanomaa kannattaa itsekin analysoida ja arvioida. Eli että kaikki, mitä stetsonin alta kuuluu, ei välttämättä ole tarkoitettu orjallisesti noudatettavaksi.

Amerikkalaisen levyteollisuuden edustaja kommentoi, että musiikkihan kuvastelee aina ympäröivää todellisuutta. Parental Guidance –tarrat kertovat, että sanoitukset eivät välttämättä ole lasten iltakuunteluun sopivia, ainakaan ilman vanhempien valvontaa.

On mielenkiintoista nähdä, aiheuttaako tutkimus minkäänlaista värinää millään taholla. Vielä 80-luvulla sanoitusten kauhistelu oli yleistä varsinkin Yhdysvalloissa, mikä johti näihin levytarroihin. Jotenkin kuitenkin luulen, että vaatimukset kantrisanoitusten sensuroinnista edellyttävät aikamoista itseluottamusta esimerkiksi Yhdysvaltain sydänmailla.

Lisää tutkimuksesta
http://www.reuters.com/article/entertainmentNews/idUSN0144737220080204?sp=true&rpc=92

Huhut cd:n kuolemasta sittenkin pötyä?

admin — Thu, 31 Jan 2008 13:04:24 +0000

Kaikkihan me tiedämme, että musiikki ladataan nykyään netistä, eikä kukaan aikaansa seuraava enää arvosta antiikkista cd-levyä.

Toki, kuten olemme viime vuosina saaneet uutisista lukea, nettilataukset, niin lailliset kuin varsinkin laittomat, ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet samaan aikaan kun cd-levyjen myynti on pudonnut. Cannesissa musiikkialan Midem-messuilla julkistettujen ennakkotietojen mukaan viime vuonna myytiin maailmanlaajuisesti noin 15 miljardia cd-levyä, kun määrä vuonna 2004 oli yli 21 miljardia.

Mutta että fyysinen äänite olisi kokonaan katoamassa? Ehei, siitä ei ole pelkoa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, ennustavat asiantuntijat samoilla messuilla.

Osin tietysti virkansakin puolesta puhuvat levy-yhtiöiden edustajat ovat edelleen sitä mieltä, että cd-levyjen myyntiin kannattaa panostaa ja miettiä innovaatioita. Syytä tietysti onkin, sillä luvut kertovat karua kieltään. Vaikka musiikin nettimyynnin tulot levy-yhtiöille kasvoivat viime vuonna peräti 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, eivät lisäeurot tai dollarit riitä täyttämään vähenevän cd-myynnin jättämää aukkoa.

Cd-levyn houkuttelevuuden kasvattamiseksi ala aikookin ottaa yhä enemmän käyttöön formaatin tarjoamat mahdollisuudet. Toisin sanoen cd-levyn koko kapasiteetti otetaan enenevässä määrin käyttöön, eikä sille vain tallenneta tusinaa musiikkikappaletta. Bisneskielellä puhutaan lisäarvosta.

Yhtenä lisäarvotekijänä mainitaan erilaiset erikoispakkaukset. Loistava esimerkki tästä on Steely Dan –yhtyeen toisen osapuolen Donald Fagenin kolmen levyn soolotuotannon yhteen boksiin pakkaava The Nightfly Trilogy –kokonaisuus.

Paitsi musiikkia paketti tarjoaa cd-levyillä valtavan määrän erilaista interaktiivista sisältöä, joka toimii dvd-soittimessa tai tietokoneessa.

Ja passelia pakettia ei tietenkään ole suunnattu uusille Fagen-faneille, vaan heille, jotka jo itse asiassa omistavat nuo ”trilogian” kolme levyä muutenkin. Siis vaikkapa minulle.

Siis: kun levyala on ajautunut kriisiin, koska nuoriso lataa musiikkinsa ties mistä, niin mistä ratkaisu? Myydään nuorison vanhempien suosikkimusa niille vanhemmille toiseen kertaan uudessa paketissa! Tai kolmanteen, jos vaikka sen ekan osan ostikin jo vinyylinä...

Ja mekö muka menisimme halpaan ja ostaisimme? Niin, no, on se kyllä aika hieno...

Midem-messut
http://www.midem.com/

Donald Fagen
http://www.donaldfagen.com/

Musiikki myy pelituotteena

admin — Thu, 24 Jan 2008 12:32:33 +0000

Konsolipeli- ja levybisnes ovat löytäneet yhteisen rahanansaintamallin. Musiikkia myydään pelattavaksi.

Loppusyksystä lanseerattiin Yhdysvalloissa konsolipeli nimeltään Rock Band, Euroopan vuoro on keväämmällä. Pelin ideana on rakentaa virtuaalinen rockyhtye ja soittaa tunnettuja biisejä mahdollisimman hyvin, siis yhtä hyvin kuin biisin alkuperäinen esittäjä.

Jo aikaisemmin on markkinoilla ollut vastaavankaltainen peli Guitar Hero, josta on jo ilmestynyt useampia osia.

Peleissä on mukana valmiiksi viitisenkymmentä kappaletta opeteltavaksi, mutta varsinaiseksi kultakaivokseksi on osoittautunut mahdollisuus ladata lisäbiisejä internetistä. Maksua vastaan, tietysti.

Rock Band julkaistiin vain pari kuukautta sitten ja jo tähän mennessä pelkästään Yhdysvalloissa peliin hurahtaneet ovat ostaneet yli kaksi ja puoli miljoonaa lisäbiisiä. Guitar Heron valmistaja ilmoittaa tähän peliin ladatun vielä tuplasti tämä määrä biisejä vain parissa kuukaudessa.

Aiheesta kirjoittava Billboard-lehti on yrittänyt ottaa selvää, mitä musiikkia pelaajat ovat ladanneet. Mutta virallisia myyntitilastoja ei pelimusalle ole olemassa. Epäviralliset tiedot kuitenkin kertovat Metallican jyräävän.

Eipä siis ihme, että molempien pelien julkaisijat kertovat lukemattomien bändien heränneen tarjoamaan musiikkiaan virtuaalimuusikoiden käyttöön, kun tähän asti pelivalmistajilla on ollut jopa hankaluuksia saada mukaan alkuperäisiä biisejä.

Näyttää siltä, että pikapuoliin eivät levymyyntitilastot enää ole luotettava mittari, kun mitataan musiikin myyntiä.

Pelien viralliset nettisivut
http://www.rockband.com/
http://www.guitarherogame.com/gh3/

Juttu kokonaisuudessaan
http://www.reuters.com/article/technologyNews/idUSN1934632220080120

Viha, vaino pois!

admin — Thu, 17 Jan 2008 08:25:28 +0000

Voisiko muusikkojen yhteistyö tuoda hieman rauhaa ja harmoniaa keskinäiseen vihanpitoon vajonneeseen kansakuntaan?

Näin ainakin haluaa uskoa kenialainen muusikko Robert Kamanzi, joka hieman Bob Geldofin hengessä on kirjoittanut laulun ”Wakenya Pamoja”, suomeksi suurin piirtein ”Koko Kenia yhdessä”.

Itäafrikkalainen maa on kuukauden ajan ollut veristen sisäisten levottomuuksien näyttämönä. Laulu onkin hätähuuto keniaiaisille, jotta nämä lopettaisivat toistensa tappamisen, kertoo laulun kirjoittaja.

Swahilinkielinen lauluteksti kysyy, miksi vielä äsken rauhallinen kansakunta on yhtäkkiä alkanut tappaa omia naisiaan ja lapsiaan. Laulajina on suuri joukko tunnettuja kenialaisartisteja, aivan kuin Geldofin BandAid –hankkeessakin.

Laulu on puolueeton, sen kirjoittajan mukaan kummallakaan osapuolella ei välttämättä ole oikeaa vastausta konfliktista irtipääsyyn.

Mutta taiteilijoilla on velvollisuus yrittää saada kansakunta jälleen puhaltamaan yhteiseen hiileen ja unelmoimaan valoisasta tulevaisuudesta, visioi Robert Kamanzi.

Kuulostaako pateettiselta? Pääasia kuitenkin on se, että kenialaiset radioasemat ovat ottaneet laulun omakseen, ja se on noussut sikäläisten soittolistojen kärkeen, joten ainakin kenialaiset pystyvät kuulemaan, mitä asiaa taiteilijoilla on.

Taustaa Kenian levottomuuksista
http://yle.fi/uutiset/taustat/linkitys/id79267.html

Laulun video YouTubessa
http://www.youtube.com/watch?v=1y7O857Q1jk

Ota levy, ei maksa mitään!

admin — Fri, 11 Jan 2008 10:59:13 +0000

Cd-levystä alkaa olla moneksi monella hinnalla. Ylipäänsä koko levyn julkaisutoiminta hakee uusia muotoja, kuten muun muassa Radiohead on osoittanut. Tai vaikkapa Madonna painottamalla live-esiintymisten merkitystä levyjen julkaisun kustannuksella.

Amerikkalainen yhtye Big Head Todd & The Monsters osoittaa omaa innovatiivisuuttaan riisumalla cd-levyltä suurin piirtein viimeisenkin arvon rippeen: cd:stä on tehty pelkkä promootiotuote.

Yhtye on yhteistyössä kaupallisten radioasemien kanssa luovuttaen levynsä vastikkeetta asemien käyttöön käytettäväksi näiden promootiossa. Levyn kansikin räätälöidään radioaseman tarpeiden mukaiseksi.

Miksi ihmeessä yhtye menettelee näin, miten se tästä kaikesta hyötyy?

Itse asiassa takana on kuin onkin järkeä. Radioasemat nimittäin käyttävät levyä, jonka nimi muuten on ”All The Love You Need” lähettämällä sen mainospostissa kuuntelijoilleen. Näin yhtye mutkan kautta pääsee käsiksi asemien asiakasrekistereihin.

Bändin managerin mukaan Big Head Toddin tärkein tulonlähde ei ole levymyynti vaan keikat. Toiveena on, että ihmiset löytävät bändin ilmaisen levyn kautta ja tulevat sitten keikalle, johon pitääkin sitten jo ostaa pääsylippu. Luonnollisesti yhteistyöasemia etsitään sopivasti kiertueaikataulun mukaan.

Managerikin myöntää, että kyseessä on joko loistava markkinointi-innovaatio tai sitten täydellinen virhearvio. Lopputulos selviää vasta myöhemmin, kun kiertue on tehty ja yleisömäärät laskettu, varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla yhteistyö radioaseman kanssa on ottanut tulta.

Big Head Todd myi viitisentoista vuotta sitten vuodessa yli miljoona levyä. Sen edellistä, vuonna 2004 ilmestynyttä levyä taas myytiin Pohjois-Amerikassa vähän yli 40 000 kappaletta. Kuten manageri sanoo, yhtyeen uran ”tässä vaiheessa” oli syytä kokeilla joitain uutta...

Yhtyeen kotisivu
www.bigheadtodd.com

Koko juttu
http://news.yahoo.com/s/nm/20080105/music_nm/bigheadtodd_dc

Taidetta, jolla on sanoma

admin — Thu, 20 Dec 2007 11:42:09 +0000

Viime aikojen kiivain kulttuurikeskustelu on pyörinyt lähinnä sen ympärillä, voiko kansallista kulttuurin peruskiveä, tässä tapauksessa Tuntematon sotilas –teosta käyttää tuodakseen esiin jotain omaa viestiä tai sanomaa. Tai näin minä tämän Smeds vastaan Volanen (ainakin) –keskustelun olen käsittänyt.

On epäilty, että teatteria käytettäisiin totalitaristisiin pyrkimyksiin. Teatterihan on synnyttänyt säännöllisin väliajoin kiivaitakin väittelyitä, jotka usein kyllä tuntuvat selittyvän sukupolvien välisellä kuilulla.

Vaan entäpä sitten musiikin puolella? Esimerkki voisi löytyä vaikkapa Sloveniasta. Uutistoimisto AFP on tehnyt jutun sikäläisestä rockyhtye Laibachista. Laibach nousi jossain määrin tunnetuksi jo 80-luvun lopulla tehtyään lievästi sanottuna militaristisen kuuloisia versioita muun muassa Queenin ja Beatlesin lauluista.

Laibachin esiintymisasut olivat myös huomiota herättäviä, kuten kopioita natsiunivormuista. Heidän levynkantensa lainasivat estottomasti kuvastoa natsipropagandasta ja niin edelleen. 80-luvulla Slovenia oli vielä osa sosialistista Jugoslaviaa, jossa ei natsisymboleiden kanssa vehtaamista hyvällä katsottu. Seuraus oli soittokielto ja linnatuomio.

Tietenkään yhtye ei ollut äärioikeistolainen. Tarkoitus oli osoittaa kaupallisen popmusiikin totalitaristinen luonne. Näyttämällä, kuinka Queenin laulu One Vision hieman eri tavalla esitettynä muistuttaa hätkähdyttävästi jotain, joka kaikui Nürnbergissä 30-luvulla, pannaan yleisö ajattelemaan. mitä laulu sitten ”normaalissa” asussaan edustaa.

Taide ymmärretään usein väärin. Niin kävi Laibachillekin. Pitkin Eurooppaa syntyneet äärioikeistolaiset nuorisoryhmät ottivat yhtyeen tuotannon omakseen ja nostivat Laibachin soittolistoilleen. Mikä sitten taas johti koko yhtyeen maineen mustumiseen ja porttikieltoon esimerkiksi Ranskaan.

Laibach toimii edelleen. Se on Slovenian tunnetuin yhtye muualla maailmassa, halusi virallinen Slovenia sitä tai ei. Ilmeisesti ei, sillä kun Sloveniasta ensi vuonna ensimmäistä kertaa tulee EU:n puheenjohtajamaa, ei virallisten juhlakonserttien ohjelmasta löydy Laibachin nimeä.

Yhtyeen kotisivut
http://www.laibach.nsk.si/

Yhtyeen musiikillista estetiikkaa
http://www.youtube.com/watch?v=wwdOX19_ETI
http://www.youtube.com/watch?v=vVHq0gViMLU

Hengenvaarallista musiikkia

admin — Tue, 11 Dec 2007 09:06:44 +0000

Musiikki ja huumeet on yhdistelmä, joka saattaa olla kohtalokas. Meksikossa yhdistelmällä on kuitenkin pitkät perinteet, ainakin laulunaiheina, mikä on aivan yhtä hengenvaarallista kuin aineiden käyttö.

Narcocorrido on meksikolainen laulugenre, jossa ihannoidaan huumerikollisia, lähinnä pohjoisen Meksikon salakuljettajia. BBC:n artikkelin mukaan tapana on ollut, että menestyksekkään keikan jälkeen huumeparoni ottaa yhteyttä lauluntekijään ja tilaa tältä laulun, joka kertoo, kuinka sankarillinen rosvo onnistui viilaamaan rajavartijoita ja poliiseja linssiin.

Laulut eivät ole mitään rikollispiirien sisäpiirin juttuja, vaan nousevat jopa listoille. Asiantuntijoiden mukaan huumelaulut ovat suoraa jatkoa vallankumouslauluille, joissa sata vuotta sitten ihannoitiin kapinallispäälliköitä, Pancho Villaa ja Emiliano Zapataa.

Mutta muusikoiden ja lauluntekijöiden kannalta taloudellisesti tuottoisa genre on osoittautunut vaaralliseksi. Huumerikollisuus on Meksikossakin verisesti toisiaan vastaan sotivien jengien käsissä. Toisen jengin tekosia ylistävän laulun tekeminen on sama kuin ilmoittautuisit kyseisen jengin jäseneksi. Henki saattaa olla herkässä, mikäli satut esiintymään kaupungissa, joka kuuluu kilpailijoiden valtapiiriin.

Sitä tietysti niittää, mitä kylvää. Mutta viime aikoina huumejengit ovat murhanneet myös laulajia, joilla ei ole mitään tekemistä narcocorridojen kanssa. Meksikossa erittäin suositut laulajat Sergio Gomez ja Zayda Pena murhattiin erittäin julmalla tavalla, vaikka heidän laulunsa ovatkin aiheiltaan normaaleja poplauluja.

Mutta sellaisiakin voi käyttää taustamusiikkina videolla, jossa toisen huumejengin jäsenet brutaalisti surmaavat toiseen jengiin kuuluvan. Video lähetetään sitten sähköpostilla kilpailijoiden ihailtavaksi, jolloin asiasta täysin tietämätön lauluntekijä tai esittäjä joutuu leimatuksi vihollisen leiriin kuuluvaksi. Ja heitä kohtaan ei armoa tunneta.

Kehitys tietysti huolestuttaa. Muusikoiden edustajat sanovat, että pelko lisääntyy. Kukaan ei tiedä, koska ja missä kajahtaa seuraava laukaus. Pohjois-Meksiko on muuttunut alueeksi, jossa kohta kukaan ei uskalla keikkailla.

Vaikka suosittu meksikolaismuusikko Javier Diaz vakuuttaakin, että muusikot vain tekevät lauluja eivätkä kuulu mihinkään jengeihin, saattaa rikollispomojen vakuuttaminen asiasta olla paitsi siviilirohkeutta vaativaa myös mahdotonta.

Linkit

BBC:n artikkeli Meksikon huumelauluista
Juttu viimeaikaisista muusikkomurhista MSNBC:llä
Tigres Del Norte, yksi tunnetuimmista narcocorrido-yhtyeistä, joka tosin nykyään on siirtynyt turvallisempiin laulunaiheisiin
Yhtyeen video Youtubessa

Luvassa matalapainetta pianojatsilla

admin — Fri, 30 Nov 2007 08:31:36 +0000

On selvää, että tietty mielentila vaatii yleensä tiettyä musiikkia. Mutta entäs sitten säätila?
Amerikkalainen pelkästään sääennusteisiin ja muihin sääasioihin vuorokauden ympäri keskittyvä tv-kanava Weather Channel on julkaissut cd-levyllisen kanavaltaan tuttua musiikkia. Siis musiikkia, joka soi valtakunnallisten ja paikallisten sääennusteiden taustalla.

Levyn musiikki on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kevyttä instrumentaalijazzia ja kuulemma sellaista, josta sääkanavan katselijat ovat pitäneet ja jonka perään kyselleet.

Musiikki on kanavalle tärkeä juttu. Ei ole sama, mikä renkutus kanavalla milloinkin soi. Weather Channelilla on oma musiikkipäällikkönsä, ja löytyypä kanavan nettisivuilta jopa soittolista.

Eikä siinä vielä kaikki, nousevat muusikot ja säveltäjät ovat löytäneet kanavasta väylän saada musiikkiaan julkisuuteen. Kanavan musiikkipäällikön mukaan hänelle lähetetään kymmeniä demoja kuukausittain. Myös nyt julkaistulla levyllä on näitä uusien tekijöiden sävellyksiä.

Weather Channel lupaa (vai ennustaa), että jatkossa vastaavia levyjä julkaistaisiin enemmänkin. Toisaalta voi kyllä miettiä kohdeyleisöä. Voiko säätiedotusten taustamusiikista tulla myyntimenestystä? Kuka ihme tällaisen levyn ostaisi?

Jos epäilykset kuitenkin osoittautuvat vääriksi, kannattaisi ehkä Ylenkin tuotteistaa Kakkosen syyssään tunnari vaikkapa soittoääneksi.

Material Girl

admin — Thu, 11 Oct 2007 11:12:33 +0000

Kun pop-tähdestä tulee riittävän iso, pitää häntä koskevat uutisetkin hakea esimerkiksi lehdestä nimeltä The Wall Street Journal. Ja kieltämättä isoista rahoista puhutaan, kun Madonnan kaltainen supertähti neuvottelee uuden sopimuksen.

Lehden mukaan Madonna olisi jättämässä pitkäaikaisen levy-yhtiönsä Warnerin ja siirtymässä lähinnä kiertue- ja konserttitoimintaa harjoittavan Live Nation –yhtiön leipiin. Vaikka kyseessä onkin ainakin toistaiseksi vahvistamaton huhu, lienee asiassa kuitenkin jotain perää.

Madonna saisi sopimusbonuksena ja sovitun kolmen levyn ennakkoina noin 25 miljoonaa euroa ja muut tulot sitten vielä päälle. Osa luonnollisesti yhtiön osakkeina, kuten nykyään tapana suurissa kaupoissa on.

Live Nation ei siis ole varsinainen levy-yhtiö, ainakaan vielä, vaan kiertuejärjestäjä. Vaikuttaakin siltä, että levymyynnin sijasta alkavat konsertit ja megakiertueet olla yhä merkittävämpi tulonlähde suurillekin tähdille. Pienempien kohdallahan asia on ollut näin jo tähänkin asti.

Tiettävästi Warner yritti vastatarjousta, kumppanina kuinka ollakaan toinen iso amerikkalainen kiertuejärjestäjä, mutta Madonna olisi hylännyt tarjouksen. Warnerille jäänee kuitenkin lohdutukseksi oikeudet Madonnan tähänastiseen tuotantoon, joista varmasti voi rakentaa vielä monta, monta kokoelmalevyä.

Palataan asiaan lomien jälkeen

admin — Fri, 28 Sep 2007 09:53:05 +0000

Yllä mainittu lienee eri yhteyksissä käytetyimpiä lauseita loppukeväästä ja alkukesästä. Tänä vuonna ei ole voinut välttyä ajatukselta, että varsinkin kotimaisessa äänilevybisneksessä mantraa on hoettu taajaan muutama kuukausi sitten.

Tai sitten on olemassa jokin muu todella hyvä syy sille, että hyvin suuren osan kotimaisesta tämän vuoden levymyynnistä muodostavat levyt ilmestyvät noin kuukauden sisällä toisistaan. Elokuun lopulla rallin käynnistivät Anna Abreu ja Uniklubi, sen jälkeen ainakin Yö, Eppu Normaali, Him ja Lauri Tähkä seurasivat, ja nyt Nightwish on päättänyt suomalaisen musiikin supersyyskuun.

Ja hyvinhän levyt ovat kaupaksi menneet, top 40 –listan kärjessä on ollut tungosta, eivätkä ulkomaan elävät ole listalla päässeet juhlimaan.

Mutta silti, kun vuosien kuluttua tutkijat selailevat levyjen myyntitilastoja, he saattavat ihmetellä sitä, että eikö Eppujen ’Syvään päähän’ todella ollut kuin kaksi viikkoa listaykkösenä? Ja Himin ’Venus Doom’ ei ykköspaikalla edes ollut. Oliko se tosiaan floppi?

Voi olla, että artistien keskuudessa listasijoitusten arvostus on laskenut. Epäilenpä silti, että jotakuta olisi kiinnostanut pidempikin ykkössijan hallussapito, mikä kenties olisi onnistunut, jos levyn julkaisuajankohtaa olisi mietitty toisenkin kerran.

Maineen voi menettää vain kerran?

admin — Fri, 21 Sep 2007 08:01:55 +0000

Ruotsalaisyhtye Kent on lähtenyt tukemaan matkapuhelinyhtiö Sony Ericssonin kampanjaa, joka kohdistuu nuoreen asiakaskuntaan. Tai kumpiko tässä nyt tukee varsinaisesti ketä, kännykkäfirma maksaa yhtyeelle kaiken kaikkiaan Aftonbladetin arvion mukaan noin 30 miljoonaa kruunua, euroissa vähän yli kolme miljoonaa.

Kun Kentin uusi levy pikapuoliin ilmestyy, on japanilais-ruotsalainen yhtiö tiettävästi vahvasti mukana. ”Saimme tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä”, kuuluu yhtyeen kommentti.

No, tietysti olisi voinut kieltäytyä, nej tack olisi riittänyt. Ja juuri niin Kentin olisi pitänyt sanoa, näin ajattelevat ainakin lukuisat yhtyeen ruotsalaisfanit. Yhtyeen uskottavuus myytiin halvalla, kun itse asiassa sen ei edes pitäisi olla myynnissä.

Asiantuntijan mukaan uskottavuuden rakentamiseen voi mennä 20 vuotta, mutta sen voi menettää viidessä minuutissa.

Vaan rohkenenpa epäillä, ettei yhteistyö Kentin menestykseen juuri vaikuta. Muutama fani voi heidät hylätä, mutta sitähän yhtyeen jäsenet voivat, kuten sanonta kuuluu, murehtia matkalla pankkiin.

Onko rock mistä kotoisin?

admin — Thu, 31 May 2007 07:01:25 +0000

Britanniassa musiikkikanava VH1:llä tuli viime viikonloppuna ohjelma, jossa yritettiin selvittää saarivaltakunnan merkittävin musiikkikaupunki. Loistava aihe, josta riittää kinasteltavaa tuntikausiksi. Kun en ohjelmaa nähnyt, en tiedä mikä kaupunki ”voitti”.

Paikallisen Guardian-lehden toimittaja David Pollock vertailee ohjelmaan valittua kahdeksaa kilpailijaa, joista Lontoo tietysti nousee ensi näkemältä ykköseksi. Tosin muuttoliikkeen ansiosta, jos kohta syntyperäisiä lontoolaisiakin tietysti runsain mitoin löytyy The Whosta Clashiin.

Kilpailijoista luonnollisesti Liverpool ja Manchester ovat vahvoilla, edellinen 60- ja jälkimmäinen 80-luvun ansiosta. Mutta entä sitten Glasgow tai Newcastle...

Tapelkoot britit jäsentenvälisensä itse, mutta olisihan tässä loistava idea siirtää Suomeenkin. Helsinkikö ykkönen? Vantaata ei sitten lasketa siihen mukaan. Entäs sitten Tampere? Suomen Liverpool Pori? Vai 60-luvun maineellaan edelleen ratsastava Hämeenlinna?

Turku? Noh noh...

Britanniassa kriteereiksi otettiin mukaan kaupungin artistien kaupallinen menestys sekä merkittävyys kriitikoiden silmissä. Joten ei muuta kuin vertailemaan!

Parempi livenä kuin levynä?

admin — Tue, 17 Apr 2007 09:27:08 +0000

Tuleva kesä näyttää likimain ennennäkemättömältä, mitä tulee niin sanottujen isojen nimien konsertteihin Suomessa. Myönnettäköön, että osa konsertoijista on kyllä sellaisia, että parasta ennen –päiväyksen perään kyselijöitä riittää, esimerkiksi The Whon tai Rolling Stonesin kohdalla.

Mutta toisaalta, viimeksi mainittu juuri edustaa brittiasiantuntijoiden mukaan elävän musiikin buumia, ja on ehkä myös ollut tuota buumia aiheuttamassa. BBC:n haastattelussa suuri konserttijärjestäjä sanoo, että konserttibisneksellä menee paremmin kuin koskaan, ja yhtenä tekijänä on juuri Rolling Stonesin päättymätön kiertuetoiminta.

- Yläikärajaa rockkonsertteihin ei enää ole, sinne voi mennä kuka tahansa 8 – 88-vuotias, sanoo brittijärjestäjä. Ja tosiasia on, että nykyään rockista kiinnostuneita on enemmän kuin koskaan, kaikissa ikäryhmissä.

Ja vaikka Stones, ja tänä vuonna myös The Police onkin nostanut konserttilippujen hinnat hyvin korkealle, niin mitä sitten, sanoo bisnesmies, kyllä näiden kohdeyleisöllä rahaa riittää.

Mutta siinä missä moni ihmettelee, miksi Rolling Stones, joukko vanhoja miehiä yhä jaksaa/viitsii kiertää ympäri maailmaa, on konserttijärjestäjällä toinen mielipide. Mitäpä muutakaan Stonesit tekisivät kuin sitä, minkä parhaiten taitavat.

- Uskon, että he kiertävät, kunnes kaatuvat kuolleena maahan, ja minusta se on pelkästään positiivista, me tarvitsemme heidän kaltaisiaan.

Ruotsalaiset itsevarmoina

admin — Mon, 02 Apr 2007 07:56:23 +0000

Eipä taida olla ihan ensimmäinen kerta, kun Ruotsi lukeutuu Eurovision laulukilpailun ennakkosuosikkeihin kisan alusviikkoina. Tänä vuonna monen mielestä tuohon löytyy kyllä syytäkin, kiitos edustajaksi valitun The Arkin.

Usko naapurimaassa on korkealla, varsinkin kun nyt on kilpailijat nähty ja kuultu. Aftonbladetin kolumnisti Markus Larsson kirjoittaa, että Lordin vaikutus näkyy ja kuuluu eri maiden ehdokkaissa, valitettavasti. Hänen mukaansa varsinkin viisujen semifinaali tulee kilpailemaan vakavasti vuoden 2007 huvittavimman tv-ohjelman tittelistä.

Larsson kirjoittaa, että semifinaalin osallistujien katselu toi mieleen Alien-elokuvan katsomisen yläasteikäisenä. Hiukset nousivat pystyyn.

Kaikki haluavat näyttää olevansa rock, mieluummin vähän goottivivahteella, kuvailee Larsson. Ja kaiken kruunaavat sveitsiläiset vampyyrit.

Varsinaista kovaa kilpailijaa The Arkille ei Markus Larsson onnistunut löytämään. Kaikki olivat niin huonoja, semifinaalissa siis. Larsson myöntää, että suoraan finaaliin selvinneet ovat parempia, ja nostaa Venäjän oikeastaan ainoaksi todelliseksi kilpailijaksi Ruotsille.

Mutta kuten Larssonkin toteaa, ennakkoarvioinnit tapaavat näissä ympyröissä mennä pieleen. Eurooppalaisilla kun on niin omituinen maku. Ja varsinkin huumorintaju.

Kahvila tai levy-yhtiö – ei mitään eroa?

admin — Mon, 19 Mar 2007 12:29:49 +0000

Viime viikon jossei nyt merkittävin niin ainakin mielenkiintoisin musiikkialan bisnesuutinen Yhdysvalloista kertoi kahvilaketju Starbucksin aloittaneen oman levymerkkinsä nimeltään Hear Music. Yhteistyökumppanina toki on jo vanha levy-yhtiö, Concord Music.

Starbucks on aikaisemmin jo myynyt levyjä kahviloissaan, samoin kirjoja. Uutistoimisto Reutersin haastattelemat musiikkialan asiantuntijat vähän ihmettelevätkin tarvetta perustaa oma levymerkki.

- Tuskinpa heillä sen kummempaa alan tietotaitoa on. Voi olla, että he tulevat yllättymään nähdessään, kuinka vaikeaa levyjen menestyksekäs julkaiseminen on, sanovat alan gurut.

Toisaalta voihan olla, että levybisneksessä ollaan myös peloissaan siitä, että jokin kahvilanpitäjä tulee ja räjäyttää potin alalla, joka viime vuodet on lähinnä rutissut, kuinka vaikeaa kaikki on.

Kovin suuresta riskihakuisuudesta ei kuitenkaan kerro uuden levymerkin ensimmäinen artistisigneeraus. Huhujen mukaan hän olisi Sir Paul McCartney.

Levykaupat kuolevat Ruotsissa

admin — Tue, 13 Mar 2007 08:13:25 +0000

Musiikkikaupan muutos, eli siirtyminen äänilevyjen kaupasta internetissä tapahtuvaksi tiedostokaupaksi on niittänyt nurin puolet Ruotsin perinteisistä levykaupoista kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Ja kuten tiedämme, ei kaikki tiedostonvaihto ole mitään kaupallista toimintaa. Meidän Ääni- ja kuvatallennetuottajiamme vastaava alan järjestö Ruotsissa, Ifpi haluaakin yhä kiristää lainsäädäntöä, jotta laiton musiikkijakelu internetissä saataisiin aisoihin.

Mutta monelle levykauppiaalle kaikki on jo liian myöhäistä. Ruotsin television haastattelema entinen levykauppias kertoo, että jos toimeen olisi ryhdytty kymmenen vuotta sitten, olisi jokunen levykauppa ehkä voinut säilyäkin.

Toki syynä musiikkia esineinä, levyinä myyvien kauppojen katoamiseen on myös ihan laillinen musiikin nettikauppa. Ainakin Suomessa moni kauppa on itse lähtenyt mukaan nettikauppaan. Tiedä sitten, onko tässä suhteessa Ruotsissa oltu varovaisempia, mikä nyt on kostautunut.

Joka tapauksessa Ruotsista löytyy jo monta suurehkoa kaupunkia, joissa ei enää ole perinteistä pelkästään äänilevyjen myyntiin erikoistunutta kauppaa. Enää ei ole mahdollista menna kauppaan pläräilemään levyhyllyjä ja tehdä heräteostoksia.

Eipä ihme, että länsinaapurin musiikkikauppiaat pelkäävät vähitellen koko alan katoamista, tai ainakin siirtymistä verkkomaailmaan. Ja menevätkö sitten äänilevyt samaa tietä?

Kansa ei unohda

admin — Wed, 14 Feb 2007 10:46:21 +0000

Muutama päivä sitten country-yhtye Dixie Chicksiä juhlittiin moninkertaisena Grammy-voittajana, ja Suomessakin naistrioa kutsutaan musiikkityylin supertähdiksi. Asia ei välttämättä kuitenkaan ole näin.

Dixie Chicks epäilemättä kuului countryn supernimiin vielä muutama vuosi sitten. Mutta sitten texasilainen yhtye ilmoitti olevansa häpeissään siitä, että ovat kotoisin samasta osavaltiosta kuin Yhdysvaltain presidentti George W. Bush.

Tuloksena oli valtava kalabaliikki. Countryn ystävät kuuluvat Bushin uskollisimpiin kannattajiin, joten Chicksin kommentti aiheutti sen, että yhtyeen musiikki lakkasi olemasta suosittua Amerikan sydänmailla, siellä missä country on oikeastaan ainoaa musiikkia, joka merkitsee.

Eikä tilanne ole miksikään muuttunut. Muun muassa The Hollywood Reporter –lehden siteeraaman uutistoimisto AP:n jutun mukaan Dixie Chicksin musiikkia on edelleenkin vaikea kuulla Yhdysvaltain lukemattomilta countryyn keskittyneiltä radioasemilta. Eikä Grammy-suitsutus asiaa tule muuttamaan.

- Useimmat country-radioasemat eivät soita Chicksiä, eivätkä aio myöskään aloittaa, sanoo jutussa yksi radioasemanomistaja.

Countryn ystävät ovat myös sitä mieltä, että Dixie Chicksin jalustalle nosto on märkä rätti tavallisen countryfanin kasvoille. Asiantuntijoiden suosikit kun ovat viime vuosina tavanneet löytyä melko alhaalta vuoden myydyimpien countrylevyjen listalta.

- Miten on mahdollista, että parhaan countrylevyn tittelin saa vuodesta toiseen levy, jota todelliset countryn ystävät eivät halua kuunnella saati ostaa, kysellään countrypiireissä.

Ehkäpä tuo menestyvän countryn junttimusiikin maine sitten aiheuttaa kaupunkilaispiireissä, jotka palkintoja jakavat niin paljon vastenmielisyyttä, että se aiheuttaa countryyn kahtiajaon ”taiteelliseen” ja ”maalaiseen”. Jotain tuon tapaistahan oli havaittavissa myös suhtautumisessa suomalaiseen iskelmämusiikkiin vielä jokin aika sitten.

Ilmaisia konsertteja ei ole?

admin — Thu, 08 Feb 2007 10:54:56 +0000

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että maailmantähtien konserttien pääsyliput olisivat viime aikoina tulleet yhä edullisemmiksi. Meillä Suomessa tosin megatähtien konsertit ovat yhä niin harvinaisia, ettei keskustelu lippujen hinnoista ole kovin kiivaaksi äitynyt.
Vaan toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa. Artisteja, muun muassa Rolling Stonesia on syytetty pohjattomasta ahneudesta, kun konserttikiertueiden lippujen hinnat vuodesta toiseen kohoavat kaikki indeksit päihittäen.
Vastaiskun on aloittanut Ozzy Osbourne. Tämän oman tv-ohjelmansa sankarin johtama vuotuinen Ozzfest-kiertue on ensi kesänä ilmainen! Ozzyn managerivaimo Sharon kertoo Billboardissa, että tarkoitus on antaa varsinkin nuorisolle mahdollisuus kokea jotain ainutlaatuista sen sijaan, että olisi noudatettu alan yleistä käytäntöä ja nostettu lipunhintoja viime vuodesta huomattavasti.
Mistään puhtaasta hyväntekeväisyydestä ei suinkaan ole kyse, rahoitus tulee sponsoreilta. Ja tähän puolestaan tarttuu toinen musiikkilehtilegenda rapakon takaa, The Rolling Stone.
Lehti on tutkinut, miten kaikki toteutetaan. Ozzfest-kiertueen konsertteihin ei suinkaan voi kuka tahansa marssia sisään ilman lippua. Jotta fani saisi lipun, hänen pitää kirjautua sisään sponsoreiden nettisivuille, josta sitten löytyy lisätietoja...
Rolling Stonen mielestä järjestely kuulostaa pahaenteiseltä. Saattaa olla, että sana ’ilmainen’ edellyttää ties mitä...
Mutta, kuten lehtikin toteaa, onhan toki mahdollista, että Osbournen pariskunta on onnistunut mahdottomalta kuulostavassa tehtävässä, tarjota huippuluokan rock-elämys ilmaiseksi!

Ikimuistoisia keikkakokemuksia ja stadilaismuistoja

admin — Thu, 01 Feb 2007 10:25:06 +0000

Kirkalla oli paljon ystäviä, päätellen viestien määrästä. Monelle Kirkan keikka on ollut unohtumaton kokemus, 60-luvun nuorille ehkä ensimmäinen rock-keikka. Mutta myös Kirkan myöhemmän uran keikoilta monelle on jäänyt mieleen, kuinka artisti tuntuisi laulavan juuri itselle.

Kirka oli helsinkiläinen, paljasjalkainen. Muistojen joukossa on useita tuokiokuvia 50- ja 60-lukujen Stadista, niin Maunulasta kuin Töölöstäkin. Tuleva esiintyvä taiteilija näkyi jo lapsena.

Muistoissa korostuu myös Kirkan vaatimattomuus, minkäänlaisia tähden elkeitä ei hänestä löytynyt etsimälläkään.

Kiitokset lämpimistä, koskettavista ja hauskoistakin viesteistä.

Kirka on poissa - eilen julkaistut muistelut

Kirka on poissa

admin — Wed, 31 Jan 2007 12:58:42 +0000

Kirka on poissa. Suruviesti saavutti Kirkan fanit ja ystävät tänään aamupäivällä. YLE kerää yleisöltä muistoja ja kokemuksia Kirkasta muistosivulle. Voit kertoa oman muistosi Kirkasta soittamalla puhelinvastaajaan numeroon 0300 - 8345. Kerro kuka olet, mistä soitat ja mikä on kirkaan liittyvä muistosi. Vastaajaan jätettyjä viestejä julkaistaan Ylen netissä. Soittaminen maksaa 30 senttiä / minuutti plus paikallisverkkomaksun.

Ensimmäiset soittajat ovat Jaana Keski-Suomesta, Marja Espoosta, Eija Merijärveltä, Heka, Toni Paltamosta, Marja Helsingistä, Maija Kemijärveltä, Katri Espoosta, Veijo Klaukkalasta, Jari Taipalsaaresta, Anne Lohjalta, Ninna Savonlinnasta, Maija Kuopiosta, Harri Oulusta, Merja Raumalta, Pauli Turusta, Ritva, Risto Vantaalta, Marja Munkkivuoresta, Mauno Jyväskylästä, Reiska Hämeenlinnasta, Sirpa Juvalta, Soile Turusta ja Pirjo Valkeakoskelta.

Viestit ovat alla linkkilistassa mp3-muotoisina tiedostoina.

Lisää muistelupuheluja julkaistaan tässä blogissa huomenna.