Blogit - risteily

42,195 kilometrin juhla

Minttu Hahtola — Tue, 19 Jun 2012 10:36:41 +0000

Päätimme sisareni kanssa ilmoittautua kesän alussa järjestettävälle Tukholman maratonille. Talven mittaan keräsin itselleni aimo annoksen paineita tiedottamalla maratontavoitteestani lähes kaikille ystäville, sukulaisille ja työtovereille. Koska juoksu täytti elämäni, siitä teki mieli turista. Ehkä juuri siksi Elävän arkiston tuottaja pyysi minua kirjoittamaan aiheesta.

Erilainen risteily

Valitsimme ensimaratoniksi Tukholman maratonin, koska tapahtuma järjestetään heti alkukesästä. Näin ollen koko kesää ei tarvitse pingottaa maratontavoitteen takia, vaan maratonin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla viettää oluen- ja makkarantäyteisen mökkikesän. Toinen syy oli se, että olen kuullut paljon hyviä kokemuksia Tukholman maratonilta. Huolto pelaa ja Tukholmassa alkukesän sää on mitä loistavin maratonin kannalta. Meitä sää ei missään nimessä suosinut, mutta palaan siihen kirjoitukseni lopussa.

Matka Tukholmaan taittui rattoisasti laivalla tuhansien muiden maratoonareiden kanssa. Risteilyohjelma oli hyvin maraton-ystävällinen. Laivan seisovapöytä koostui kestävyysjuoksijoille tärkeästä ruokalajista pastasta, alakannella myytiin juoksuvaatteita ja tämän hetken kiinnostavin suomalaisjuoksija Leena Puotiniemi luennoi laivan baarissa. Lisäksi lähtöä Tukholmasta Helsinkiin oli siirretty myöhemmäksi, että hitaimmatkin juoksijat ehtivät varmasti laivaan.

Katso Elävässä arkistossa: Leena Puotiniemi – vahingossa olympialaisiin

Totuus löytyy kaurapuurosta

Luin eräältä juoksufoorumilta, että maratonaamuna kannattaa syödä kunnon annos kaurapuuroa. Maratonristeilyn aamupalalla kaurapuuro todellakin teki kauppansa. Puurojono kiemurteli katkeamattomana ravintolan halki ja puurosta syntyi jopa kiistaa. Myös hiilaripitoiset banaanit olivat kovaa valuuttaa. Banaaneja hamstrattiin taskuihin sekä paidan alle ja salakuljetettiin hyttiin.

Mitä juoksuun tulee, totuus löytyy juoksufoorumeilta. Vaikka juoksun luulisi olevan yksinkertainen laji, juoksufoorumeilla sukkuloidessa se ei siltä tunnu. Monilla foorumeilla keskustelu voi olla hyvinkin kiivasta, jopa aggressiivista. Monien mielestä juuri se oma tapa toimia on oikea. Juoksufoorumeilta löytyy vastaus kaikkeen – olipa kyseessä sitten pastatankkaus, varusteet, vauhtilenkit, pitkät lenkit eli ”pitkikset ”, hiertymät, rakot, krampit tai mikä tahansa muu juoksuun liittyvä aihe.

Maraton – tehokkuuden osoitus

Koostaessani Elävään arkistoon juoksuaiheista artikkelia minua miellytti A-studion juttu, jossa esiteltiin 80-luvun ilmiötä – massajuoksutapahtumia. Tähän päivään verrattuna 80-luvun juoksumuoti oli monipuolista ja värikästä. Haljunväristen teknisten juoksuvaatteiden sijaan juoksijoiden vaatteiden värimaailma oli kuin Lapin ruska. Olipa muutama juoksija sonnustautunut Marimekon pallopaitaankin. Vaikka hölkkääminen oli hyve jo 80-luvulla, saivat massajuoksutapahtumat osakseen myös kritiikkiä. Kansanterveyden professori Eino Heikkisen mielestä juoksutapahtumat korostivat liikaa yksilön tehokkuutta ja toimintaa. Hänen mukaansa sama ilmiö vaivaa koko länsimaista kulttuuria. Jäin pohtimaan Heikkisen näkemystä. Haluanko vain todistaa maratonin avulla, että olen tehokas ja reipas?

Katso Elävässä arkistossa: Kansa hölkkää

Yhteinen matka

Vaikka juoksu on yksilölaji, juuri yhteenkuuluvuuden tunne on se, mikä saa monet osallistumaan juoksutapahtumaan. Kun on koko vuoden jolkottanut yksin pimeillä pururadoilla, tarjoaa 20 000 juoksijan porukka tervetullutta vaihtelua.

Naistenkymppi on oiva esimerkki tapahtumasta, jossa koetaan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tutkija Mirja Kalliopuskan mukaan Naistenkymppi on myös voimakkaasti eroottinen tapahtuma. ”Minä suosittelisin miehille, että tulisivat ihmeessä katsomaan, jos on eroottisesta latauksesta puutetta”, Kalliopuska kehottaa. Myös tutkija Esa Saarisen mielestä Naistenkymppi henkii kypsän naisen eroottisuutta. Hänen mukaansa tapahtuman hieno ulottuvuus on juuri eri-ikäisten naisten elämänilo. Oli mitä oli, naiset haluavat liikkua yhdessä ja pitää hauskaa. Aikaa ei oteta eli kymmenen kilometrin matkan saa juosta, hölkätä tai kävellä.

Katso Elävässä arkistossa: Kympin naiset – Naisten kymppi

Voittajana maaliin

Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne koettiin myös Tukholman maratonilla. Mutta tällä kertaa se tuli yhteisestä kärsimyksestä. Sää Tukholmassa oli maratonin 35-vuotisen historian karmein. Patikoidessa kohti lähtöpaikkaa kylmyys, poikkeuksellisen navakka tuuli ja harvinaisen voimakas sade saivat ikävöimään äitiä. Suomalaisjuoksijat laahustivat stadionille pää painuksissa, kuin ristiinnaulittaviksi. Lähtöpaikalla ennen starttia juoksijat värjöttivät jo valmiiksi läpimärkinä pienissä katetuissa karsinoissa. Monen kasvoilta huokui epäilys. Yksikään meistä ei hymyillyt. Eräs paikallinen tokaisikin, että edes jouluna Tukholmassa ei ollut näin kylmä. Vastaukseksi hän sai vain hermostuneen hymähdyksen. Mutta kun päästiin matkaan, kylmyys unohtui.

Katso Elävässä arkistossa: Helsinki City Marathon 1999

Haastavista olosuhteista huolimatta 42,195 kilometrin lenkki meni loistavasti. Maratonin ensimmäiset 35 kilometriä olivat omalta osaltani juhlaa, mutta sitten jalat menivät kramppiin. Laahustin kuitenkin voittajana maaliin. Kotimatkalla koettiin positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki olivat voittajia. Kaikkien jalat olivat jumissa.

Lainaus

Unohtumaton pennunhakureissu vauvan kera

Joona Haarala — Sun, 19 Dec 2010 15:06:59 +0000

Olimme tuttavapariskunnan ja -perheen kanssa risteilyllä. Aamulla lähdettiin ja koko päivä meni isoilla pojilla peuhatessa. Vauvakin pääsi pallomereen hetkeksi ja voi sitä riemua! Koko reissun kruunasi se, että vaimo antoi minun nukkua päiväunet ja jouluruoka oli maittavaa.

Risteilyllä muistelimme vaimon kanssa - näin jälkikäteen ajatellen - uskomatonta koiranhakureissua viime pääsiäisenä. Vauva oli parikuinen, kun menimme Ruotsiin hakemaan perheemme kolmatta siperianhuskya (tällä hetkellä). Isot pojat olivat mummolassa pari päivää, kun haimme koiraa vaimon ja vauvan kanssa.

Ajomatkaa kasvattajan luokse oli vajaa puoli vuorokautta ja vauva vain nukkui autossa. Jostain syystä kaikki poikamme ovat kovasti viihtyneet autossa - eli nukkuneet. Tämä uusin tapaus ei tosin siedä pimeää valveilla ollessaan, mutta muuten menee hyvin.

Koiranhakureissulla tapahtui unohtumaton kommellus, kun koiramme karkasi emonsa kanssa jonnekin ruotsalaiseen korpeen. Siinä minä olin vauvan kanssa pari tuntia kahden ja ihmettelin, että mitä nyt tapahtuu. Silloin äitiään kaipaavan lapsen hoitaminen ei hymyilyttänyt. Mielessä kävi silloin ajankohtaiset pääsiäisajan kärsimystarinat.

Koira oli jo kolmatta tuntia karussa, kun ilkeänä kelloontuijottajana tein päätöksen, että nyt on ihan oikeasti lähdettävä. Vaimo oli tietenkin suruissaan, kun koiraa ei vielä saatukaan. Kenties tulisimme takaisin tai koira pitäisi hakea lentokentältä. Auton takaluukku oli juuri menossa kiinni, kun se koiramme iloisena loikkeli luoksemme muina koirina.

11-tuntisella matkalla Ruotsin halki oli taas paljon ihmeteltävää. Etenkin Keski-Ruotsin vuoristo-osuus oli upeaa katseltavaa ja tekstiviesteillä sain tuttaviltani tietoa kotikaupunkini jääkiekkojoukkueen edesottamuksista semifinaaleissa.

Vauva nukkui jälleen lähes koko matkan laivasatamaa ja koirakin oli hiljaa. Koira ihmetteli kai kaikkea uutta ja taisi olla pelokaskin. Mutta tämä iloni hiljaisuudesta oli ennen aikainen.

Laivamatkan aikana yöllä ei nukkunut vauva saati koira - minusta puhumattakaan. Seuraavana päivänä oli vielä työpäivä, joten silmät ristissä oltiin. Tarkemmat muisteluni tunnelmasta jätän tässä kertomatta.

Mutta mitäs näistä näin jälkikäteen. Onpa ainakin tarina, jota kertoa vauvalleni sitten, kun hän on iso poika. Kun hän on taas aikuinen, niin tarina pitää kertoa tietenkin hänen lapsilleen, jos sellaisia on tullakseen.

Koirakin osoittautui jälkikäteen oikein hyväksi ja hänellä on vielä sama syntymäpäivä kuin minulla. Tärkeintä on tietenkin se, että koira asuu kavereidensa kanssa ulkona. Husky on kova koira karvastamaan sisällä. Edellisten vauvojen kanssa se on tullut koettua :)

www.antikainen.net/snorovarens/Inali.html

Lainaus

Risteily avartaa, runojen kaa ja ilman

Jaana Semeri — Wed, 30 Sep 2009 05:52:06 +0000

Virolaiset ovat kovasti kaiken kaa. Komitatiivi, sijamuoto, jota suomen kielessä ei ole, ilmaisee jonkun tai jonkin kanssa, jonnekin menemistä tai olemista. Komitatiivista kertoo pääte -ga. Lähme emaga kauplusse toteaa vaikkapa vaimo miehelleen ja lähtee äitinsä kanssa kauppaan.

Minä olen ollut soomlastega (suomalaisten kanssa) risteilyillä.

Tapaus 1. Tallinkin Supperstarin (virolainen ääntämys) keulakahvilassa Chris Isaak valehtelee haikeasti: "I'm never gonna fall in love with youuuuu". Aurinkoinen meri kimaltaa panoraamaikkunan takana ja miehistö latelee kyllästyneellä äänellä kaiuttimista pelastusohjeita.

Läheisessä pöydässä kolme suomalaista liikemiestä vaihtaa varmoja mielipiteitä. Vanhempi, keski-ikäinen ja nuorehko käsittelevät virot ja suomet, kokemusta on. Sukat ovat mallia tennis ja kahdella miehistä pehmeät kengät. Toisella puolen hiljainen pariskunta tuijottaa seinää.

Pitkän ajan perästä tajuan, että tv-ruutu ja formulathan ne siellä.

Viereisen pöydän vanhempi savolaisrouva hoksaa saman. "Räekkönen taetaa toisena olla", toteaa rouva ja jatkaa: "Minä oon olluna kans Monzassa, oikeissa kilpailjuissa. Seittemänkymmentä kaheksan, kun Ruusperi tuli kuudenneks. Tuossa katsomossa oltiin myö, siinä meni Ruusperi ohi", muistelee rouva. Seurueen miehillä ei ole vastaavaa valttia iskeä pöytään – vaikenevat siis.

Tapaus 2. Runoristeily Tartossa, Emajoella. Mukana latvialaisia, suomalaisia ja virolaisia runoilijoita. Ja täysi lasti kuulijoita, kahden kerroksen väkeä. Kannella me, jotka kuuntelemme, minäkin sujuvasti, hienoa tunnelmaa, sillä ymmärrän kunnolla vain suomenkieliset runot.

Viiniä on ja pikkupurtavaa on ja ympärillä maailman kaunein loppukesän ilta, kesän viimeinen helteinen. Rafaelin värit hehkuvat taivaalla ja runoilijat puhuivat vahvoja sanoja. Kaunis kokemus.

Kannen alla, herkkupöydän lähistöllä matkaavat ne, jotka tulevat meidän kaa. He ilmestyvät, kun on jossain julkisessa tilaisuudessa vapaa pääsy ja tarjoilua yleisölle. Tulevat nauttimaan enemmän sitä muuta kuin hengen ravintoa.

Viro on demokratia ja nykyaikainen ja hyvin toimeen tuleva. Mutta myös laman kourissa kamppaileva ja suomalaisittain katsoen suojaverkoton, jonka kansalaiset keksivät kaikenlaisia tapoja selviytyä. Näinä levottomina aikoina, kuka tietää, ketkä kaikki ensi vuoden kulttuuriristeilyllä matkaavat alakannella keskenään ja ketkä ylhäällä, ohjelman kera...

Niin lähellä ja niin kaukana.

PS. Taisin tässä taannoin väittää, ettei suomen kielessä ole komitatiivia. No onhan se, mutta ei sitä juuri käytetä. Vai koska olisit viimeksi havainnoinut, että mies vaimoineen saapui ravintolaan?

Kyllä se mies tuli vaimon(sa) kanssa ravintolaan. Tosin tämä kanssa, puhekielessä kaa, muistuttaa kovasti viron komitatiivia -ga. Että samassa veneessä ollaan, tässäkin.

Lainaus