Blogit - luomu

Taina-täti ja jouluhiilarit

Taina Kanerva — Wed, 16 Nov 2011 14:14:48 +0000

Mummo eli tädin äiti on juuri siirtänyt viestikapulan tädille ja koko laaja suku tulee joulupöytään. Täti otti heti kovat paineet siitä, osaako täti tehdä lanttulaatikon tai paistaa kinkun oikein. Mutta täti ei tiennyt, että joulupöydän antimissa tärkeintä ei ole se, miltä ruoka maistuu, vaan se, mitä pöydässä ei missään nimessä saa olla. Laaja sähköposti- ja muu viestintä aiheesta on ryöpynnyt tädin niskaan nyt viikon ajan.

Kylläpä sukulaiset ja heidän perheensä näkevät ruuan kovin monin eri tavoin! Täti on ryhtynyt laittamaan toiveita exel-taulukkoon pystyäkseen edes jotenkin hahmottamaan kokonaisuuden. Oikein isona kuvana sukulaisista piirtyy dikotomia: Tädillä on sukulaisia, jotka haluavat syömällä pelastaa maailman ja sellaisia, jotka haluavat pelastaa itsensä.

Toki Veikko-serkku Pöytyältä syö kiitollisena kaikkea, mitä tarjotaan, mutta Veikko onkin sota-ajan lapsi. Ja mummo ja pappa ovat eläneet 30-luvun pula-ajankin, jolloin kuulemma hampaat alkoivat heilua suussa ja sääret mennä längelle huonon ruuan vuoksi.
xxx
Jouluaterian suunnittelu alkaa luonnollisesti allergioista. Tämä osuus menee nykyään rutiinilla, vaikka teettääkin aika paljon työtä, kun pitää olla laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton yms. vaihtoehto. Lisäksi sisarentytär on allerginen manteleille. Ei täti todellakaan halua, että sisarentytär tukehtuu manteliin laktoosittomaan maitoon tehtyä riisipuuroa syödessään.

Ihan vaan varmuuden vuoksi, täti ei ole yhtään tyhmä, vaan oikein tiedostava ja hyvää tarkoittava ihminen. Täti oli juuri oppinut, että sademetsät häviävät hampurilaispihvien vuoksi ja siksi lihansyöntiä pitää rajoittaa. Täti oli oppinut myös lipittämään Reilun kaupan kahvia, jotta huan valdeseille jää muutakin kuin känsät käteen papujen poimimisesta.

Täti muistaa vielä myös Biafran lapset ja potee huonoa omatuntoa yltäkylläisyydestä, vaikka ymmärtääkin, että ylimääräisiä joulupipareita ei voi lähettää Somaliaan. Yksi vanha hippi vielä on suvussa, joka edelleen ajattelee syömistään maailman nälkäänäkevien kannalta, mutta muuten tämä näkökulma tuntuu jääneen taka-alalle.

Sen sijaan sukulaisten keskustelu ruuasta on alkanut muistuttaa uskonsotaa, jossa on ehdottomasti oikeassa olevia kiihkoilijoita.

Hipin lapset ovat sitä mieltä, että pahin rikos on syödä eläimiä, koska ne ovat tuntevia olioita, joita kasvatetaan keskitysleireissä. On tätikin sikavideot nähnyt. Mummolassa täti ja tädin veli joutuivat pohtimaan lihansyöntiä, kun sinne otettiin kesällä kaksi possua, Vihtori ja Oskari. Olivat leikkisiä kuin koiranpennut ja hassuja tonkiessaan maata ja kieriskellessään mudassa. Sitten joulupöydässä tuli iso itku, että Vihtoria en syö!

No niin. Nyt tuli soitto Vantaalta. Siskontytär ei syö muuta kuin luomua. Mistä täti luomusinapiksi muuttuu? Sitä kuulemma tuodaan Saksasta vai oliko se Kiinasta. Täti on sen verran huolissaan Aino-tossunsa aiheuttamasta hiilijalanjäljestä, että sinappipulloja ei kyllä ruveta lennättämään toiselta puolelta maapalloa.

Sitä paitsi Vantaan serkkujen Kajaanista kotoisin oleva isä vaatii, että kaikki on lähiruokaa. Täti ryhtyi selvittämään, miten kaukaa lähiruoka saa tulla Tampereelle. Utsjoelta? Tallinnasta? Tallinnaan voisi tehdä lähiruokamatkan ja saisi samalta reissulta Veikolle ja papalle halvalla snapsit. Nyt on tädille selitetty, että lähiruoka tarkoittaa suomalaista, eikä siinä kilometrejä lasketa. Että hyvästi hauska viikonloppu Tallinnan laivalla.

Ja pieni irtiotto jouluaterian valmisteluista olisi ollut tarpeen, sillä juuri tuli sähköpostia Helsingistä. Kovan linjan karppaajiksi ryhtyneet serkuntyttö poikaystävineen ilmoittivat, että kiellettyjen aineiden listalla ovat sokeri, vehnäjauhot, peruna, riisi ja muut hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet. Kinkku käy, jos sillä ei ole sokeroitua sinappihuntua yllä.

xxx
Hei. Kirjoitan tätä loppua sairaalan tarkkailusta. Tuli niin hirveitä vatsanväänteitä ja rinnassa pisti, että pakottivat sairaalaan. Onneksi ei ole kysymys sydänkohtauksesta, mahalaukku ja ruokatorvi vaan ovat niin ärtyneet, että kipu tuntuu rinnassa saakka. ”Oletteko syöneet jotain epäsopivaa” kysyi nuori lääkäri.

”En. Mutta kyllä tämä on ihan ruokaperäinen reaktio.”

Kirjoittaja on Ajankohtaisen kakkosen Teemaillan toimitussihteeri

Lainaus

Yhdysvaltain kertakäyttökulttuuri ärsyttää

Maarit Roiha — Thu, 21 Jan 2010 14:38:15 +0000

Olen erikoiskahvien ystävä ja ostan kahvini useimmiten kahvilasta. Harmikseni Yhdysvalloissa on runsaasti kahviloita, jotka eivät tarjoa kahvia muussa kuin pahvimukissa. Pahvimukin ympärille kiepautetaan usein lisäksi vielä kuumuutta eristävä pahvirengas. Jos ostat useamman kahvin, mukaasi laitetaan kananmunakennoa muistuttava kahvitarjotin, joka vastaa keskikokoista kananmunakennoa myös jätemäärässä. Ihan kätevää kahvien kantamisen kannalta, mutta kai kahvin voisi kahvilassakin juoda? Yhdysvalloissa take away -kahvin mukaan nappaaminen on kuitenkin huomattavasti kahvilassa istumista suositumpaa. Kahvi kädessä kadulla ryntäilevät ihmiset on hyvin amerikkalainen näky, joka jaksaa huvittaa minua edelleen.

Toinen ympäristötietoiselle vatsanpuruja aiheuttava asia on ulkona syöminen. Ruokaa tavallisista astioista paikan päällä tarjoavia ravintoloita löytyy, mutta pikaravintolakonseptilla toimivia paikkoja on ainakin yhtä paljon. Suurin osa ruokapaikoista on käytännössä eriasteisia pikaruokaloita, joissa ateriat tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista. Franchise-ketjuja on tuhottomasti ja ne ovat rantautuneet kaikkialle. Meikäläisittäin tavallisen ravintolan standardit täyttävää ruokapaikkaa on välillä vaikea löytää.

Ravintola-annokset ovat Jenkkilässä usein kohtuuttoman isoja, ja ruokaa joutuu roskiin huomattavat määrät. Kodittomat ja muut vähäosaiset pitävät monessa paikassa huolen siitä, että ruoka- ja muu hyötyjäte käytetään mahdollisuuksien mukaan. Välillä tuntuukin, että vähäosaiset ovat amerikkalaisista ympäristöystävällisimpiä huolehtiessaan julkisten alueiden kierrätyksestä monessa paikkaa. Esimerkiksi San Franciscossa palautuspulloista maksetaan vaivainen 10 sentin pantti, mikä on liian vähän motivoimaan tavallisia ihmisiä kierrättämään ainakaan rahan vuoksi.

Myös pakkausjätettä kertyy eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä jenkeillä on käsittämätön tarve pakata asiat moninkertaisesti. Monessa ruokakaupassa ostokset mätetään kaksinkertaisiin paperikasseihin. Paperi on kierrätettävää, mutta tuplakassi ei useinkaan olisi tarpeellinen. Pakkausmateriaaleissa ei säästellä muunkaan pakkaamisen suhteen. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kalliinnäköisesti pakattu myy parhaiten. Pakkausmateriaalit eivät paljoa maksa, joten niihin kannattaa panostaa myynnin kasvattamiseksi.

Ympäristötietoisuuden puute ahdistaisi luultavasti vielä enemmän, jos asuisin jossain muussa osavaltiossa. Kalifornia kuuluu nimittäin Yhdysvaltojen vihreimpiin osavaltioihin. Jopa täällä ihmisten ymmärrys kestävästä kulutuksesta tuntuu kuitenkin suomalaisittain katsottuna heikolta. Luomu on suosittua, koska sen uskotaan olevan terveellistä ja itselle hyvää tekevää. Kierrätyksestä ei saa välitöntä henkilökohtaista hyötyä, joten monikaan ei pidä sitä tärkeänä individualistien luvatussa maassa.

Lainaus

Go organic eli mielenrauhaa luomusta

Maarit Roiha — Wed, 14 Oct 2009 20:30:53 +0000

Luomuruuasta on tullut todellinen buumi Yhdysvalloissa, erityisesti edistyksellisessä Kaliforniassa. Luomuna saa nykyisin käytännössä kaikkea yksinkertaisista raaka-aineista valmiisiin aterioihin. Kaikki luomuna mainostettava tuntuu lisäksi menevän kaupaksi kuin vettä vaan. Syy lienee siinä, että moni uskoo ja toivoo luomun olevan perinteisesti tuotettua ruokaa turvallisempaa.

Niin tai näin, luomun valitseminen lisää mielenrauhaa, ainakin Jenkeissä. Olen törmännyt maan vilja-aitaksi kutsutussa Kaliforniassa jääkaapissa viikkoja mätänemättä säilyviin, pahvinmakuisiin omenoihin ja muihin epäilyttäviin tuoretuttavuuksiin. En pidä luomun ostamista Suomessa tarpeellisena, sillä suomalaisella ruualla on perinteisesti hyvä maine. Täällä maksan kauppakassistani mielelläni muutaman taalan ylimääräistä jos tiedän, miten ja missä syömäni ruoka on tuotettu. Omenan kuuluu sitä paitsi mädäntyä lojuttuaan toista viikkoa jääkaapissa!

Jopa Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Michelle Obama kannustaa esimerkillään kansalaisia luonnonmukaiseen viljelyyn. Obamat ovat perustaneet Valkoisen talon tiluksille luomukasvimaan ja puutarhan tuottamaan raaka-aineita talon keittiölle. Rouva Obama uskoo kotipuutarhan pidon olevan oiva keino saada ihmiset kiinnostumaan ravinnosta ja syömään terveellisemmin.

Obamat ovat kiinnittäneet huomiota myös kansalaisten yhä pahenevaan liikalihavuuteen. Luomun lisääminen ruokavalioon ei yksinään poista kaikkia ruokavalion vääristymiä mutta on askel oikeaan suuntaan. Ja onhan joka tapauksessa hienoa, jos luomuvillitys tai presidenttiperheen esimerkki saa ihmiset miettimään syömisiään roskaruuan ja liikakilojen luvatussa maassa.

Organic Trade Association -järjestön mukaan luomuruuan myynti kasvoi Yhdysvalloissa viime vuonna lähes kuusitoista prosenttiyksikköä edellisvuodesta, talouden taantumasta huolimatta. Yhdysvallat pitää hallussaan lähes puolta luomuruuan maailmanlaajuisista markkinoista. Luomu on täällä ison luokan bisnes ja myös massoja tavoittelevat kauppaketjut tarjoavat luomua, sillä se myy hyvin.

Alunperin luomua kasvatettiin pikkutiloilla lähialueen asukkaille. Luomun käytyä yhä suositummaksi se on brändätty ja tuotantoa on tehostettu. Suurten kauppaketjujen vallatessa markkinat luomu ei ole pian enää lähiruokaa kuten alunperin oli tarkoitus. Ei ainakaan Yhdysvalloissa.

Kaikki alkoi Kaliforniasta

Kaliforniaa ja erityisesti hippikaupunki San Franciscoa pidetään Yhdysvaltain luomuajattelun keskuksena. Jo 1970-luvulla perustettu Rainbow Grocery Cooperative kuuluu kaupungin tunnetuimpiin luomukauppoihin.

Rainbow Groceryn osakas Vanessa Zevallos uskoo luomun menestystarinan jatkuvan. Kalifornia on hänen mukaansa terveysasioissa muuta maata edellä.

Lataa Zevalloksen haastattelu

Rainbow Groceryn vakioasiakas, 62-vuotias sanfranciscolainen William Crolius on syönyt luomua yli puolet elämästään. Myös Croliuksen koira on luomulinjalla.

Kuuntele, mitä Crolius ajattelee maansa ruokateollisuudesta

Lainaus