Blogit - Kalifornia

Selviääkö vesijuoppo Kalifornia?

Maarit Roiha — Fri, 26 Feb 2010 03:32:03 +0000

Ilmastoltaan kuuma ja kuiva Etelä-Kalifornia muistuttaa luonnonolosuhteiltaan lähinnä autiomaata. Tätä on vaikea kuvitella vihreiden huvila-alueiden läpi ajaessa, sillä näennäistä vehreyttä ylläpidetään massiivisella keinokastelulla. Ilman muualta tuotua vettä monessa paikassa näkyisi palmujen ja tropiikin kasvien sijaan kaktuksia. Maan vilja-aitan ja näennäisen vehreyden ylläpito vaatii vetensä.

Kroonisesta vesipulasta kärsivä osavaltio on Yhdysvaltain suurin vedenkuluttaja. Reilusti yli puolet Etelä-Kaliforniassa käytettävästä vedestä tuodaan muualta. Coloradojoki, Owens Valley ja Sacramento-San Joaquin -jokien suisto ovat olleet perinteisesti tärkeitä vedenottopaikkoja.

Suurin osa vedestä päätyy maatalouskäyttöön. Maanviljelyn kannalta on ongelmallista, että Kaliforniassa sataa lähinnä talvikuukausina, kun taas viljelyksiä on kasteltava kesällä. Ongelmaa pahentaa se, että valuma-alueesta suurin osa sijaitsee osavaltion pohjoisosissa, kun taas vedentarve keskittyy etelään. Epätasapainoa lisää sekin, että Kalifornian kasvava väestö pakkautuu lähinnä osavaltion eteläosiin.

(Kuva: California Department of Water Resources)

Kuluva talvi on onneksi ollut sademäärältään Kalifornian mittakaavassa hyvä. Useat peräkkäiset vähäsateiset talvet ovat kuitenkin kutistaneet vesivaroja huomattavasti. Vesipulaa pahentaa myös se, että vuoriston lumimäärä on vähentynyt ilmaston lämpenemisen takia ja jokiin virtaa entistä niukemmin sulamisvesiä. Vettä on jouduttu säännöstelemään ja peltoja on jätetty viljelemättä vesipulan takia. Käyttöveden pakkosäännöstelyltä on toistaiseksi vältytty, mutta sekin voi olla jossain vaiheessa edessä.

Kalifornia on panostanut vesitekniikkaan vuosikymmenien kuluessa mielettömiä summia, eivätkä investoinnit ole suinkaan ohi. Toisaalta vesiteknologian kehitys on mahdollistanut etelän miljoonakaupunkien synnyn ja kehityksen. Myös ympäristöä on muokattu rankalla kädellä veden perässä juostessa. Osa alkuperäisistä eläin- ja kasvilajeista on joutunut samalla kärsimään.

Vesiuudistukset maksavat maltaita, mutta vielä kalliimmaksi tulisi veden loppuminen. Maatalous on Kaliforniassa kymmenien miljardien dollarien bisnestä ja osavaltion tärkein elinkeino. Jopa joka kuudes työpaikka liittyy tavalla tai toisella maataloustuotantoon. Puolet maan hedelmistä, pähkinöistä ja vihanneksista tuotetaan Kaliforniassa.

Käytetyn veden kierrätys voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Kierrätysvesi sopii moneen, mutta sen käytön lisäämiselle ei ole toistaiseksi löytynyt tarvittavaa tukea. Veden kuljettaminen pitkien matkojen päästä vaatii runsaasti energiaa, ja sen rinnalle olisi tulevaisuudessa löydyttävä kustannustehokkaampia vaihtoehtoja.

Kuuntele UC Berkeleyn California Climate Change Centerin johtajan Michael Hanemannin mietteitä osavaltion vesiongelmasta:

Lainaus

Lisääntyminen on Yhdysvalloissa kallista puuhaa

Maarit Roiha — Wed, 06 Jan 2010 05:57:18 +0000

Rahattoman ei kannata hankkiutua raskaaksi Yhdysvalloissa, sillä lapsen tulo tietää aivan eri luokan menoerää kuin vaikkapa Suomessa. Sairausvakuutus kattaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan neuvola- ja synnytyskuluista, mutta todelliset menot alkavatkin vasta sen jälkeen. Jos hankit lapsia, olet omillasi.

Raskaana olevat naiset eivät jää Yhdysvalloissa useinkaan äitiyslomalle viikkoja ennen synnytystä, vaan töitä painetaan viimeiseen asti. Useimmilla äideillä on oikeus kolmen kuukauden äitiyslomaan, joka voi olla ainakin osittain palkatonta. Parhaimmat työpaikat kustantavat työntekijöilleen muutaman viikon palkallista vanhempainvapaata. Äitiyslomapäivien järjestäminen vaatii usein sumplimista ja neuvottelutaitoja. Tavallisesti äitiyslomaan käytetään kertyneitä vuosiloma- ja sairaslomapäiviä sekä mahdollisia ylityö- tai muita vapaita ja loppu pidetään palkattomana. Osavaltioiden välillä on eroja tässäkin asiassa, ja Kalifornia on ollut edelläkävijä tekemällä kuuden viikon palkallisesta äitiyslomasta lakisääteisen. Eri asia on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei lakeja pilkuntarkasti noudateta. Isyysloma on Yhdysvalloissa yhä harvinaisuus, ja pidempiä, palkattomia hoitovapaita voi pitää vain työnantajan suostumuksella.

Täkäläinen työelämä ei ole toisin sanoen tottunut pitkiin äitiyspoissaoloihin eikä muihinkaan vanhempainlomiin. Tätä kuvastaa sekin, että äidiksi tulevalle ei useinkaan hankita sijaista. Äidin irtisanoutuminen työstä lapsen synnyttyä ei ole sekään harvinaista. Suomeen verrattuna Yhdysvalloissa on huomattavasti enemmän perheitä, joissa vain toinen puoliso käy töissä, ja toinen, yleensä äiti, on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

(Kuva: Tom Corcoran)

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa hoitaa lapsia kotona, on työssä käyvän parasta tienata hyvin. Lapsilisiä ei ole, eikä valtio tue lapsen kotona hoitamista. Päivähoito on yleisesti ottaen kallista. Päiväkotien hinnat vaihtelevat, mutta monet niistä maksavat tuhansia dollareita kuussa. Päiväkotimaksuista saa sentään verohelpotuksia. Kunnallisia päiväkotejakin on olemassa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä kaikkein vähävaraisimpien perheiden lapsille. Pelastus voivat olla lähellä asuvat isovanhemmat. Yksinhuoltajaäideillä on lähes poikkeuksetta tiukkaa.

Rahanmeno jatkuu lapsen kasvaessa. Parhaimmat koulut ovat lähes poikkeuksetta yksityisiä, ja yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat yleensä korkeita. Peruskoulusta tulee helposti tuhansien dollarien menoerä vuodessa. Jos julkisella peruskoululla on hyvä maine, ovat sen lähellä sijaitsevien asuntojen hinnat tavallisesti pilvissä, sillä monet lapsiperheet haluavat muuttaa alueelle. Eli vaikka lapset pääsisivätkin hyvään kouluun ilmaiseksi, joutuu asumisesta usein maksamaan tuplasti.

Moni nuori tähtää lukion jälkeen yliopistoon, ja niiden lukukausimaksut liikkuvat usein vähintäänkin tuhansissa dollareissa. Opiskelijoille tarkoitettuja opinto- ja asumistukia ei ole, joten lukukausimaksut ja elinkustannukset on katettava muilla keinoin. Vanhempien säästöt ja lainat ovat opiskelijoiden työnteon ohella usein ainoa rahoitusvaihtoehto. Lahjakkaimmat saavat stipendejä, mutta niitä ei riitä läheskään kaikille tarvitseville.

Monet yhdysvaltalaispariskunnat harkitsevat ja suunnittelevat lasten hankintaa erittäin tarkkaan. Olen törmännyt täällä alempaan keskiluokkaan kuuluviin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa hankkia lapsia. Toisaalta kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa lapsilleen tarjota. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten köyhät amerikkalaiset ylipäänsä uskaltavat lisääntyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, ettei vanhempainlomien ja päivähoidon ongelmia nähdä täällä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Sitä se kuitenkin on, sillä kohtuuhintaisten vaihtoehtojen vähyydestä kärsivät erityisesti naiset.

Kuuntele Kalifornian Oaklandissa perheineen asuvan Lotta Weckströmin kokemuksia lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa:

Lainaus

Lukukausimaksujen nousu kismittää Kaliforniassa

Maarit Roiha — Thu, 17 Dec 2009 09:09:35 +0000

Kalifornian yliopiston kampuksilla on nähty syksyn aikana useita lukukausimaksujen korotuksia ja yliopiston budjettileikkauksia vastustavia mielenosoituksia. Yliopiston lukukausimaksut nousevat ensi vuonna kolmanneksella, ja opettajien palkkoja ja muita etuuksia on jo leikattu.

University of Californian oman osavaltion opiskelijat maksavat tällä hetkellä noin kahdeksan tuhannen dollarin vuotuisia lukukausimaksuja. Kalifornian ulkopuolelta tulevat pulittavat opetuksesta yli kaksinkertaisen hinnan. University of California on kuitenkin edullinen moniin yksityisiin jenkkiyliopistoihin verrattuna. Maan arvostetuimpien opinahjojen lukukausimaksut liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa dollareissa. Kandidaattitason tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti neljä vuotta, joten opiskelusta voi muodostua jopa satojen tuhansien dollareiden rahareikä ja velkataakka.

Valtionyliopistossa opiskelu ei saisi alkuperäisen idean mukaan olla varallisuudesta kiinni, vaan yliopiston ovien pitäisi olla avoinna kaikille riittävän lahjakkaille. Lukukausimaksujen korotukset sotivat kyseistä ihannetta vastaan. Taantuman myötä yhä useammilla yhdysvaltalaisperheillä on jo ilman kohonneita lukukausimaksujakin vaikeuksia kustantaa lastensa yliopisto-opinnot. Stipendejä riittää vain kaikkein lahjakkaimmille ja köyhimmille. University of Californian lukukausimaksuihin saa helpotuksia, jos vanhempien vuositulot jäävät alle 70 000 dollarin.

(Kuva: Mikko Taurama/UC Berkeley)

University of Californian budjettivaje on seurausta koko osavaltion taloutta riivaavista vaikeuksista. Myös perus- ja lukiotason koulutus on joutunut ankaralle säästökuurille. Yliopisto rahoittaa toimintansa valtion tuella ja lukukausimaksuja keräämällä. Tätä taustaa vasten on tietenkin loogista, että valtion tukien pienennyttyä lukukausimaksut nousevat. Toisaalta lukukausimaksujen korotuksilta voitaisiin välttyä esimerkiksi veroprosenttia nostamalla.

Yhdysvaltojen korkeakoulutuksen tilasta huolestuneet pelkäävät, että Yhdysvalloista on vaarassa tulla huonosti koulutettujen maa. Lukukausimaksujen korotus johtaa helposti kasvavaan eriarvoisuuteen ja valmistuessaan massiivisten velkataakkojen kanssa painiviin nuoriin.

Markkinatalouden mukaan määräytyvät lukukausimaksut ja tutkintojaan myyvät yliopistot ovat todellisuutta monin paikoin Yhdysvalloissa. Pessimistisimmät pelkäävät, että myös University of California ajautuu vähitellen yritysten ja ulkopuolisten rahoittajien talutusnuoraan ja menettää maineensa kaikkien ulottuvilla olevana, julkisena laitoksena.

Yliopiston säästökuuri tuntuu opiskelijoiden elämässä monin tavoin. Opetuksen laatu kärsii kurssitarjonnan kaventuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa. Vertailevaa kirjallisuustiedettä University of Californian Berkeleyn kampuksella opiskelevan Erin Walshin mielestä opiskelijoiden mielenilmaukset ovat erittäin perusteltuja:

Kuuntele University of Californian Berkeleyn Celtic studies -ohjelman opettajan Kathryn Klarin näkemyksiä yliopiston tilanteesta:

Teksasista kotoisin oleva Amit Mookerjee on iloinen päästessään keväällä eroon opiskelijastatuksesta:

Lainaus

(Laittomat) siirtolaiset pyörittävät Kalifornian taloutta

Maarit Roiha — Tue, 17 Nov 2009 03:43:21 +0000

Tilaan sanfranciscolaisessa ravintolassa lounassalaatin. Meksikolainen tarjoilija kiikuttaa sen pöytääni, ja poistun ravintolasta puolta tuntia myöhemmin kylläisenä ja tyytyväisenä. Alan miettiä lounaani alkuperää ja oivallan, että ateriani oli luultavasti tuotettu siirtolaistyövoimalla alusta loppuun. Siirtolaiset todennäköisesti kylvivät, hoitivat ja poimivat salaattini raaka-aineet jollain kalifornialaisella tilalla. Ravintolan espanjaa puhuva kokki valmisti salaattini ja meksikolaiset tiskarit siivosivat sotkuni.

En tiedä, ovatko lounaani tuottamiseen osallistuneet ihmiset Yhdysvalloissa laillisesti vai laittomasti. Sen kuitenkin tiedän, että Yhdysvalloissa on toistakymmentä miljoonaa laitonta siirtolaista ja että Kalifornian ja monen muunkin osavaltion talous pyörii pitkälti siirtolaistyövoimalla. Kalifornia yksinkertaisesti pysähtyisi, jos kaikki osavaltion laittomat työntekijät menisivät kerralla lakkoon.

Laittomat siirtolaiset tekevät lähinnä matalapalkkaisia ja raskaita töitä, jotka eivät kelpaa amerikkalaisille. Siitä huolimatta heitä syytetään amerikkalaisten työpaikkojen viemisestä. Suurin osa laittomista maahanmuuttajista työskentelee palveluelinkeinoissa, maataloudessa ja esimerkiksi rakennuksilla.

Presidentti Obama lupasi jo vaalikampanjansa aikana parantaa laittomien siirtolaisten asemaa ja latino- ja aasialaisväestöltä saadut äänet olivat tärkeitä vaalien lopputuloksen kannalta. Terveydenhuolto on mennyt tärkeysjärjestyksessä siirtolaiskysymyksen edelle, ja ihan ymmärrettävästä syystä. Terveydenhuolto ja siirtolaiset liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa. Laittomasti maassa olevilla ei ole nimittäin oikeutta terveydenhuoltoon, ja moni laiton maahanmuuttaja välttelee jopa ensiapuun hakeutumista siirtolaisviranomaisten pelossa.

Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät liity tekstin sisältöön.

Asiantuntijoiden mukaan tärkein siirtolaisten asemaa parantava asia olisi laillisen aseman antaminen maan yli kymmenelle miljoonalle laittomalle siirtolaiselle. Vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi kansalaisuuteen johtava kotouttamisohjelma ja vierastyöläisen aseman myöntäminen. Arvostelijoiden mielestä lainrikkojat eivät ansaitse kansalaisuutta. Historiallista taustaa vasten jyrkät äänenpainot tuntuvat kummallisilta, sillä Yhdysvaltoja ei olisi edes olemassa ilman siirtolaisuutta.

Nykytilanteesta kärsivät myös ne, jotka eivät ole muuttaneet Yhdysvaltoihin omasta aloitteestaan. Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat automaattisesti maan kansalaisuuden, kun taas maahan vanhempiensa mukana laittomasti tulleille lapsille kansalaisuutta ei myönnetä. Yhdysvalloissa elääkin suuri joukko täällä lähes koko ikänsä asuneita siirtolaisten lapsia, jotka pääsevät kouluun, mutteivat saa esimerkiksi stipendejä, opintolainoja eivätkä ajokorttia. Eivätkä aikanaan työlupaa.

Siirtolaisuudistus on nykyisessä taloustilanteessa poliittisesti vaikea läpiajettavaksi. Taktisesti ajatellen ajankohta olisi nyt kuitenkin mitä mainioin, sillä talouden alamäki on hidastanut Yhdysvaltoihin suuntautuvia siirtolaisvirtoja. Nyt olisi myös hyvä aika miettiä, mitä tapahtuu talouden taas kohentuessa, miten maahan pyrkiviin silloin suhtaudutaan. Veikkaan, että siirtolaiset ovat siinä tilanteessa taas erittäin tervetulleita, sillä Yhdysvallat on täysin riippuvainen edullisesta ja joustavasta halpatyövoimastaan.

Kuuntele sanfranciscolaisten käsityksiä laittomista siirtolaisista:

Listen!

Lainaus

Hyi homofobinen Kalifornia, hyvä itärannikko!

Maarit Roiha — Thu, 29 Oct 2009 02:38:42 +0000

Homoliittojen hyväksyminen on edennyt viime kuukausina aimo harppauksin Yhdysvaltain itärannikolla. Maan vapaamielisimpänä osavaltiona pidetyssä Kaliforniassa on sen sijaan otettu jyrkkää takapakkia.

Ensin Kalifornia salli samaa sukupuolta olevien avioitumisen toissa kesänä. Presidentinvaalien yhteydessä järjestetyssä kansanäänestyksessä kalifornialaisten niukka enemmistö äänesti kuitenkin homoliittoja vastaan. Naimisiin ehti sillä välin mennä noin 18 000 paria ja heidän liittonsa pysyvät voimassa.

Proposition 8 -nimeä kantava osavaltion perustuslakiin tehty lisäys määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Kalifornia teki historiaa olemalla ensimmäinen alue maailmassa joka kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot ensin ne laillistettuaan. Homoparien oikeus rekisteröidä parisuhde ja adoptoida sentään säilyivät. Homoliitot torjuttiin myös Floridassa ja Arizonassa presidentinvaalien yhteydessä pidetyissä äänestyksissä.

Yhdysvaltain avarakatseisimmat ihmiset taitavat löytyä Kalifornian sijaan maan itärannikolta. Idän osavaltiot New Hampshire, Connecticut, Vermont, Massachusetts sekä Keskilännen Iowa ovat nimittäin näyttäneet vihreää valoa homoliitoille.

Myös Mainen osavaltio laillisti homoliitot keväällä. Vastustajat ovat kuitenkin onnistuneet keräämään riittävästi nimiä ja asia menee kansanäänestykseen marraskuun alun vaaleissa. Kampanjointi asian puolesta ja vastaan sen kun kiihtyy äänestyspäivän lähestyessä. Katso YouTubesta homoliittoja kannattavien mainelaisille suuntaama TV-mainos.

Kalifornian merkittävimpiin seksuaalisuutta tasavertaisuutta ajaviin järjestöihin kuuluvan Equality Californian johtajan Mark Solomonin mukaan Mainen kampanja saa tukea myös Kaliforniasta. Kuuntele Solomonin haastattelu:

Listen!

Kaliforniassa uutta kansanäänestystä homoliitoista saataneen odottaa ainakin vuosi tai pari. Kannattajat eivät ole vielä toipuneet edellisestä pettymyksestä ja vastustajien pään kääntäminen vaatii aikaa ja rahaa. Kampanjointi on kallista ja varojenkeruu entistä vaikeampaa rahahanojen ollessa tiukassa joka puolella. Proposition 8:an puolesta ja vastaan käyty kampanja oli jo lajissaan Yhdysvaltain kaikkien aikojen kallein.

Equality Californian apulaisjohtajan Andrea Shorterin mielestä kalifornialaiset tarvitsevat asiasta lisää tietoa. Shorter toivoo tiedon lisäävän ymmärrystä. Kuuntele Shorterin haastattelu:

Listen!

Eri osavaltioiden vaihteleva suhtautuminen homoliittoihin aiheuttaa ongelmia esimerkiksi homoparien halutessa erota. Ajatellaanpa vaikka homoparia joka on mennyt naimisiin Connecticutissa ja muuttanut Teksasiin joka ei tunnusta homojen välistä avioliittoa. Jos Teksasista on tullut pariskunnan kotipaikka olisi myös avioeroa haettava siellä. Mutta jos pariskunnan ei Teksasin lakien mukaan edes katsota olevan naimisissa niin miten silloin voi erota? Olisiko parin muutettava eron saadakseen homoliitot hyväksyvään osavaltioon kenties tuhansien kilometrien päähän? Veikkaan, että osavaltioiden oikeus olla tunnustamatta homoliittoja aiheuttaa jatkossa huomattavan määrän lakitieteellisiä sotkuja ellei asiaa korjata liittovaltiotasolla.

Alabamassa nuoruutensa viettänyt, sittemmin kalifornialaistunut Seth tietää että homoseksuaalina elämisen edellytykset vaihtelevat suuresti laajan maan eri osissa. Kuuntele San Franciscossa nykyisin asuvan Sethin haastattelu:

Listen!

Ruotsin esimerkki on siis noteerattu myös Kaliforniassa. Saa nähdä, seuraako Suomi asiassa Ruotsin kaavailemaa mallia vai jäädäänkö meillä Yhdysvaltain takapajulaosavaltioiden tasolle.

Lainaus

Go organic eli mielenrauhaa luomusta

Maarit Roiha — Wed, 14 Oct 2009 20:30:53 +0000

Luomuruuasta on tullut todellinen buumi Yhdysvalloissa, erityisesti edistyksellisessä Kaliforniassa. Luomuna saa nykyisin käytännössä kaikkea yksinkertaisista raaka-aineista valmiisiin aterioihin. Kaikki luomuna mainostettava tuntuu lisäksi menevän kaupaksi kuin vettä vaan. Syy lienee siinä, että moni uskoo ja toivoo luomun olevan perinteisesti tuotettua ruokaa turvallisempaa.

Niin tai näin, luomun valitseminen lisää mielenrauhaa, ainakin Jenkeissä. Olen törmännyt maan vilja-aitaksi kutsutussa Kaliforniassa jääkaapissa viikkoja mätänemättä säilyviin, pahvinmakuisiin omenoihin ja muihin epäilyttäviin tuoretuttavuuksiin. En pidä luomun ostamista Suomessa tarpeellisena, sillä suomalaisella ruualla on perinteisesti hyvä maine. Täällä maksan kauppakassistani mielelläni muutaman taalan ylimääräistä jos tiedän, miten ja missä syömäni ruoka on tuotettu. Omenan kuuluu sitä paitsi mädäntyä lojuttuaan toista viikkoa jääkaapissa!

Jopa Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Michelle Obama kannustaa esimerkillään kansalaisia luonnonmukaiseen viljelyyn. Obamat ovat perustaneet Valkoisen talon tiluksille luomukasvimaan ja puutarhan tuottamaan raaka-aineita talon keittiölle. Rouva Obama uskoo kotipuutarhan pidon olevan oiva keino saada ihmiset kiinnostumaan ravinnosta ja syömään terveellisemmin.

Obamat ovat kiinnittäneet huomiota myös kansalaisten yhä pahenevaan liikalihavuuteen. Luomun lisääminen ruokavalioon ei yksinään poista kaikkia ruokavalion vääristymiä mutta on askel oikeaan suuntaan. Ja onhan joka tapauksessa hienoa, jos luomuvillitys tai presidenttiperheen esimerkki saa ihmiset miettimään syömisiään roskaruuan ja liikakilojen luvatussa maassa.

Organic Trade Association -järjestön mukaan luomuruuan myynti kasvoi Yhdysvalloissa viime vuonna lähes kuusitoista prosenttiyksikköä edellisvuodesta, talouden taantumasta huolimatta. Yhdysvallat pitää hallussaan lähes puolta luomuruuan maailmanlaajuisista markkinoista. Luomu on täällä ison luokan bisnes ja myös massoja tavoittelevat kauppaketjut tarjoavat luomua, sillä se myy hyvin.

Alunperin luomua kasvatettiin pikkutiloilla lähialueen asukkaille. Luomun käytyä yhä suositummaksi se on brändätty ja tuotantoa on tehostettu. Suurten kauppaketjujen vallatessa markkinat luomu ei ole pian enää lähiruokaa kuten alunperin oli tarkoitus. Ei ainakaan Yhdysvalloissa.

Kaikki alkoi Kaliforniasta

Kaliforniaa ja erityisesti hippikaupunki San Franciscoa pidetään Yhdysvaltain luomuajattelun keskuksena. Jo 1970-luvulla perustettu Rainbow Grocery Cooperative kuuluu kaupungin tunnetuimpiin luomukauppoihin.

Rainbow Groceryn osakas Vanessa Zevallos uskoo luomun menestystarinan jatkuvan. Kalifornia on hänen mukaansa terveysasioissa muuta maata edellä.

Lataa Zevalloksen haastattelu

Rainbow Groceryn vakioasiakas, 62-vuotias sanfranciscolainen William Crolius on syönyt luomua yli puolet elämästään. Myös Croliuksen koira on luomulinjalla.

Kuuntele, mitä Crolius ajattelee maansa ruokateollisuudesta

Lainaus