Blogit - dokumenttiprojekti goes cinema

Ennätysmäärä dokumenttielokuvia teattereissa

Aija Salovaara — Tue, 09 Feb 2010 13:19:50 +0000

Tänä keväänä nähdään huikeat 7 kotimaista dokumenttielokuvaa teattereissa.
Dokumenttiprojekti Goes Cinema-elokuvat:

-Pasi Riialin ja Mikko Peltosen ohjaama, liikuttava Suomea rakentamassa (tuot. Mediatehdas Dakar) Kotkan Kinopalatsissa tällä viikolla. Maanlaajuisessa levityksessä myöhemmin keväällä.
http://www.dakar.fi/suomearakentamassa/

-Nyt jo laajan suosion ja huomion ansainnut Miesten vuoro (Joonas Bergäll ja Mika Hotakainen, Oktober Oy) nähtiin Docpointin avauselokuvana. Suomenlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva saadaan 26. maaliskuuta.

-Kolmas kevään DPGC-elokuvista, riipaiseva Reindeerspotting- Pako joulumaasta julkistetaan kotimaiselle yleisölle ensimmäistä kertaa Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa (Tampere Film Festival 10.-14.3.2010). Reindeerspottingin on ohjannut Joonas Neuvonen ja tuottanut Bronson Club. Teatterilevityksessä festareiden jälkeen.

- Ja viimeinen muttei vähäisin: Pirjo Honkasalon Ito/Seitti-kilvoittelijan päiväkirja.

Muut, ehdottomasti näkemisen arvoisia:

Virpi Suutarin Auf wiedersehen finnland (10.2 alkaen), Mika Ronkaisen Freetime machos (12.3 alk.) ja Stadilaista tangoa etsimässä (elokuva Tuomari Nurmiosta, ohj. Tahvo Hirvonen, 19.3 alkaen).

Lainaus

Kotka kosketti- ja muita kotimaisia helmiä

Aija Salovaara — Mon, 25 Jan 2010 22:04:06 +0000

Viikonloppuna juhlittiin Suomea rakentamassa-elokuvan ensi-iltaa (Pasi Riiali ja Mikko Peltonen, Mediatehdas Dakar) Kotkan Merikeskus Vellamossa.

Liikuttavaa oli se, minkälaisella kunnioituksella paikalliset asukkaat, ystävät ja tutut saapuivat Merikeskuksen auditorioon, kuin kirkkoon. Liikuttavaa oli se vieraanvaraisuus, jolla minulle ennestään tuntemattomatkin kotkalaiset kollegat ottivat minut vastaan.
Liikuttavia ovat ne kotkalaiset perheenisät ja äidit, jotka Suomea rakentamassa-elokuvassa raivaavat ja rakentavat maata uudella asuinalueella. Sade ruoskii ja lapset huutavat, mutta suomalainen ei -kele luovuta. Jättiläismäinen kodinkone laahataan sisään taloon omin voimin eikä apua oteta vastaan vaikka naapuri sitä tarjoaa.
Lautojen ja naulojen paukuttelulla niukkasanainen suomalainen isä todistaa perheelle rakkauttaan.
Suomea rakentamassa ensi-ilta oli hyvä tilaisuus tutustua kotkalaiseen elokuvakulttuuriin. Varsinaisia alan tuotantoyhtiöitä Kotkassa on vain yksi, juuri em. mainitun elokuvan tuottanut Mediatehdas Dakar.
Kotkassa toimii Majakka-niminen elokuvakerho, vetäjänä elokuvakriitikko Harri Parikka. Kerho tarjoaa vuosittain 10 elokuvaa syyskaudella, 10 keväällä. Majakan Harri on mukana myös järjestelyissä, jota on pyöritetty Kotkassa jo kuuden vuoden ajan.
Muutama vuosi sitten paikallisessa Kinopalatsissa järjestettiin myös Kotka Goes Dokumentti-tapahtuma kaksikin kertaa, kunnes elokuvayrittäjä vaihtui ja hanke kuivui kasaan.
Tänä vuonna Kotka saa yhden elokuvatapahtuman lisää, kun Kaakkois-Suomen elokuvan läänintaiteilija Marjut Komulainen mm. Kati Lillqvistin kanssa pistää pystyyn Kino Unionin, kahden päivän sarjan työaiheisia elokuvia, dokumentteja ja fiktiota (kts. artikkeli: http://www.kymensanomat.fi/Kulttuuri---Kulttuuriuutiset/2009/10/03/Kino+...).
Läänintaitelija Komulaisen johdolla kotkalaisissa kouluissa on pidetty elokuvatyöpajoja, mm. Lönnrot 2017-tuhat tarinaa Suomesta-aiheisia.

Kotkalainen Suomea rakentamassa on yksi kevään 2010 Dokumenttiprojekti Goes Cinema-elokuvista. Niinkuin se, myös toinen DPGC-elokuva, Miesten vuoro tallentaa liikuttavia tarinoita suomalaisesta elämästä ja sielunmaisemasta. Miesten vuoro on (objektiivisesti) upein kotimainen dokumenttielokuva piiiitkään aikaan. Olen nähnyt elokuvan viisi kertaa, ja joka kerta loppukohtauksen aikana mieleni tekee nousta ylös tekemään kunniaa suomalaiselle Miehelle. En ole meikäläisen jöröjukkakulttuurin ystävä, mutta Miesten vuoro on tehnyt minut armollisemmaksi meidän suomalaisia yksinäisiä miessusia kohtaan.
Ja viimeisin muttei vähäisin kevään DPGC-elokuvista, Reindeerspotting-Pako joulumaasta, näyttää palan karuimmista karuinta pohjolaa, subutex koukussa sekoilevien parikymppisten miesten elämää Rovaniemellä. Lohduttomia haaveita paremmasta tulevaisuudesta, jotka kerta toisensa jälkeen hukkuvat yhteen, ja taas toisen piikkiin tai pilleriin. Elokuvan ohjaaja Joonas Neuvonen pääsi jaloilleen ja sai koostettua kuvaamastaan materiaalista tämän mielenkiintoisen elokuvan.

Lupaan, että kolme edellämainittua elokuvaa koettuaan katsojan sydän on kylläinen.

Lainaus

Dokumenttiprojekti Goes Cinema

Aija Salovaara — Mon, 19 Oct 2009 11:46:54 +0000

Elokuun lopusta lähtien olen toiminut Dokumenttiprojekti Goes
Cinema-hankkeen osa-aikaisena koordinaattorina. Toiminta polkaistiin käyntiin virallisesti 24. elokuuta, kun Yleisradion Vanhan Läksyn tiloissa perustettiin Dokumenttielokuvan Tuki ry. Yhdistyksen perustivat ryhmä tuottajia, ohjaajia, levittäjiä, ja elokuvafestivaalijärjestäjiä.

Ensimmäinen Dokumenttiprojekti Goes Cinema-leiman saanut elokuva sai
ensi-iltansa syyskuun 11. päivä.Kansakunnan olohuone (ohj. Jukka
Kärkkäinen) näytettiin elokuvateattereissa ympäri Suomen, muunmuassa
Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja
Kajaanissa. Katsojaluvut jäivät odotettua pienemmiksi. Mutta eipä
hätää. Tästä noustaan vielä. On ajateltava, että jokainen uusi hanke
ottaa aikansa, ennenkuin se löytää paikkansa.
Viime viikonloppuna teattereihin tuotiin toinen DPGC-leffa:
Arto Halosen ohjaama Magneettimies, elokuva Pekka Strengin lyhyeksi
jääneestä elämästä. Tai, Suen toimittajaa Markku Halmetta
lainatakseni: "Tämä on pikemminkin dokumentti kenen tahansa elämästä
ja sen mahdollisesta tarkoituksesta." (kts www.sue.fi/uutiset/rakkautta--anarkiaa--festivaalin-musiikkitarjonta,30). Magneettimies on kerännyt kiittäviä arvosteluja laajasti, ja ensimmäisen teatteriviikonlopun katsojamäärät näyttävät hyviltä.

Dokumenttiprojekti Goes Cinema jatkuu The Yes Men Fix the
Worldllä marraskuussa. Keväällä on luvassa useita mielenkiintoisia
dokumenttielokuvia, joista pyrimme tiedottamaan laajasti myöhemmin
tänä vuonna.

Dokumenttielokuvien katselukulttuurin saralla on Suomessa tapahtunut
viime aikoina muutakin mielenkiintoista. Pohjoismaisen verkoston
menestyksekkäästi luonut Doclounge-konsepti laajeni syyskuun lopussa
Suomeen. Ensimmäisen meikäläisen Doclounge-klubin avasi ruotsalaisen
Fredrik Gerttenin ohjaamaBananas. Gertten oli paikalla esittelemässä
elokuvansa ensimmäisessä Helsingin Docloungessa ravintola Bellyssä.
Keskustelin tilaisuudessa hänen kanssaan Doclounge-konseptista. Hän
tykkäsi, että ensimmäiseksi illaksi tapahtuma meni meillä oikein
hyvin. Hän kertoi, että Ruotsin Malmössä heillä on joka Doclounge-ilta
sali tupaten täynnä. Maanantai-iltana! Ja lisäsi, että "Ihmiset pitää
vain saada ymmärtämään, että dokkarit ja niiden katselu on coolia".
Suomen mittakaavassa tapahtuma onnistui erinomaisesti. Sali, jossa
elokuva näytettiin, oli tupaten täynnä, ja illan saldoksi laskettiin
80 vierasta.
Doclounge on jatkunut syys- ja lokakuussa Strengin Puutarhassa-
konserttitaltioinnilla (Arto Halonen) ja marokkolaissyntyisen Mohamed El Aboudin elokuvalla Vasen vartaloon. Seuraavan kerran dokkareista voi Bellyssä nauttia marraskuun 5.päivä. Docloungen järjestelyistä Suomessa vastaa Mouka Filmi Oy.

Dokumenttiprojekti Goes Cinema pyrkii luomaan laatubrändiä: takaamaan
yleisölle sen, että mennessään katsomaan DPGC-elokuvaa
kulttuurinkuluttaja tietää saavansa hyvää ja laadukasta. Pohdimme
kovasti myös uusia keinoja markkinoida suomalaista dokumenttielokuvaa.
Miten yleisö saadaan irti kotisohvasta nauttimaan dokumenttielokuvasta
teatterissa? Pääkaupunkiseudulla kulttuuritarjontaa pursuaa ovista ja
ikkunoista. Kilpailu on kova. Digitalisoituvassa ja muuttuvassa
maailmassa on pystyttävä tarjoamaan laadukasta sisältöä ja usealla
kanavalla. Missä järjestyksessä sisältö (tässä tapauksessa
dokumenttielokuva) yleisölle tarjoillaan? Ensin festareilla, sitten
teatterissa, heti sen perään televisiossa ja sitten netissä? Miten
nopealla aikavälillä tämä kaikki tapahtuu? Miten eri julkaisukanavat
vaikuttavat toisiinsa ja elokuvankatselukulttuuriin? Crossmedia-käsite
on vakiintumassa mediakentälle. Paljon on muuttunut ja paljon tulee
vielä muuttumaan. Ja dokumenttielokuvan on pysyttävä tahdissa muiden
mukana.

Lainaus