Blogit - taantuma

Läski käy Yhdysvalloille yhä kalliimmaksi

Maarit Roiha — Wed, 25 Nov 2009 05:47:28 +0000

Jännään Yhdysvalloissa lentäessäni usein sitä, kenen viereen joudun koneessa istumaan. Toivon aina, ettei vierustoverikseni sattuisi pahasti ylipainoista henkilöä. Lentokoneiden istuimet ovat muutenkin sen verran ahtaat, että puolelleni tahtomattaan höllyvän kanssamatkustajan seura ei houkuttele. Todennäköisyys saada vierustoveriksi iso ihminen on kuitenkin melkoinen, sillä jo kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on ylipainoisia ja sairaalloisen lihavien osuus kasvaa koko ajan.

Yhä teollisemmin valmistettua, pitkälle prosessoitua ruokaa pidetään tärkeänä syynä amerikkalaisten lihomiseen. Esimerkiksi lähes kaikkiin pikaruoka-annoksiin on lisätty sokeria, jopa hampurilaissämpylöihin ja pihveihin. Roskaruokaa saa lisäksi kaikkialla, kun taas terveellisiä aterioita tarjoavia ruokapaikkoja on välillä jopa vaikea löytää.

Myös lama lihottaa, sillä epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Edullisimmat kalorit saa ulkona syötäessä lihottavasta pikaruuasta, ja roskaruokateollisuus hyötyykin lamasta. Esimerkiksi McDonald's on parantanut tulostaan, vaikka ravintolabisnes yleisesti ottaen kärsii taantumasta.

Vähäinen liikunta ja erityisesti hyötyliikunnan puute on väärien ruokailutottumusten ohella tärkeä syy amerikkalaisten kilojen kertymiseen. Oma auto on Yhdysvalloissa monessa paikassa suoranainen välttämättömyys, sillä välimatkat ovat usein yksinkertaisesti liian pitkiä ja julkinen liikenne takkuilee. Täkäläinen yhdyskuntasuunnittelu ei myöskään tue hyötyliikuntaa esimerkiksi pyöräteitä rakentamalla.

(Kuva: EPA/Diego Azubel)

Lihavuus käy valtiolle kalliiksi, ja jopa presidentti Obama on ilmoittanut haluavansa laittaa amerikkalaiset laihdutuskuurille. Ylipainoiset kuormittavat terveyspalveluja, sillä he kärsivät normaalipainoisia enemmän esimerkiksi sydän- ja verenpainetaudista sekä kakkostyypin diabeteksestä. Yhdysvallat käyttää jo nyt reilusti toista sataa miljardia dollaria vuodessa lihavuudesta aiheutuvien sairauksien hoitoon. Lasku on tuplaantunut kymmenessä vuodessa ja muodostaa jo lähes kymmenesosan kaikista terveydenhuollon kuluista. Lihavuuteen liittyvien terveysmenojen ennakoidaan yli kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana, jos amerikkalaiset jatkavat ylipainon keräämistä nykyisellä tahdilla.

Ylipainoasioita on puitu myös kongressissa, joka pähkäilee tekeillä olevan terveydenhuoltouudistuksen kanssa. Moni Obaman ajaman uudistuksen vastustaja on sitä mieltä, että yhteiskunnan ei tule maksaa itse aiheutettujen sairauksien hoidosta. Lihavuudesta johtuvat sairaudet on nostettu esiin yhtenä esimerkkinä. Vastakkainasettelu tuntuu kantavan terveydenhuoltokeskustelussa yhteisvastuuajattelua kauemmaksi.

Jo nykytilanteessa monet vakuutusyhtiöt velottavat ylipainoisilta korkeampaa hintaa yksityisesti otetuista sairausvakuutuksista. Vaikeasti liikalihavalle vakuutusta ei aina edes myönnetä. Tilanne on surullinen jo siksikin, että ylipainoiset tarvitsisivat kaiken mahdollisen tuen ongelman selättämiseksi, niin halutessaan.

Ylipainoisten etujärjestö National Association to Advance Fat Acceptance pelkää työnantajien joutuvan maksamaan tulevaisuudessa korkeampia vakuutusmaksuja ylipainoisista työntekijöistään. Normaalipainoisten alennetut sairausvakuutusmaksut voisivat kuitenkin olla lihavien korotettuja maksuja parempi vaihtoehto. Raha tuntuu olevan monelle hyvä porkkana monessa muussakin asiassa, miksei myös painonhallinnassa.

Yhdysvalloissa olisi erittäin helppo lihoa. Omalla kohdallani varoittavien ääriesimerkkien näkeminen lähes päivittäin motivoi yllättävän hyvin linjoista huolehtimiseen.

Klikkaa oheisia linkkejä ja käy kuuntelemassa, mitä floridalaiset ajattelevat ylipainoasioista:

Melisa, opiskelija, Delray Beach

Rob, insinööri, West Palm Beach

Sheila, vaatemyyjä, Boynton Beach

Xiaoming, insinööri, Delray Beach

Lainaus

Lama lähtee tanssien

Ruben Stiller — Wed, 15 Apr 2009 13:44:07 +0000

90-luvun lamasta noustiin pelaamalla jääkiekkoa.

Jääkiekon MM-kulta symbolisoi uutta nousua ja kansallista taistelutahtoa. Kun Ruotsi oli voitettu loppuottelussa, valtakunnassa oli kaikki melkein hyvin.

Nykyisessä taantumassa suomalaisten mentaalihygieniaa hoidetaan tanssimalla. Tanssii tähtien kanssa- ohjelma on saanut elämää suuremman merkityksen.

Olemme nähneet, miten Pirkko Mannola tanssii surun keskellä. Olemme nähneet aidon iloisen afrikkalaisen Wilson Kirwan valoisan olemuksen taantuman synkistämässä maisemassa. Eikä tietenkään pidä unohtaa Kim Heroldia, joka vastaa ohjelman eroottisesta latauksesta.

Kun tähdet tanssivat, paikalla ovat elämä, kuolema ja pärjäämisen eetos. Suomalainen tanssii vaikka kylkiluut murtuneina. Näin teki Pirkko Mannola ja muistutti meitä sisusta, jota mikään ei pysäytä.

Katsojat hiljentyvät suomalaisten perusmyyttien äärelle ja pääsevät vihdoinkin äänestämään viikon putoajasta. Tämä parantaa oloa lomautusten ja irtisanomisten Suomessa.

Kansalainen voi vihdoinkin vaikuttaa johonkin. Äänestäkää tähtiä jatkoon --- ja vahvistakaa näin uskoanne omiin vaikutusmahdollisuuksiinne! Näette tulokset jo saman viikon aikana. Samalla vaikutatte iltapäivälehtien otsikoihin ja suomalaisten julkkisten elämään.

Demokratia toimii sittenkin. Eikö ole mahtavaa?

Lainaus

En ymmärrä II

Heikki Huttu-Hiltunen — Thu, 19 Feb 2009 22:04:00 +0000

Kirjoitin 17.10.2008 Dokblogiin En ymmärrä -projekti tiimoilta näin:

---
En ymmärrä

Minäkin suunnittelen elokuvan alkusysäykseksi Kauhajoen kauheita tapahtumia. Yritän selittää lapsenlapselleni, miten tämä on mahdollista. Miten tähän on tultu?

Miten niin En ymmärrä -elokuva lähtee liikkeelle Kauhajoesta? Senhän piti eri lehtitietojen mukaan lähteä Kemijärveltä. En ymmärrä. Tai ollakseni vanhanaikaisesti rehellinen, taidan kyllä vähän ymmärtää.

Uskon tietäväni, miltä koulukiusatusta tuntuu, kun kiusaamisesta ei saa edes puhua. Jos puhut, niin kärsit kahta kovemmin.

Kauhajoen kauhistuttavan tapauksen jälkeen kävi niin, että kansainvälinen talous vaipui kuilun partaalle eikä sille ampujaparalle todellakaan jäänyt kuin viidentoista minuutin julkisuus. Nyt on jo muut aiheet. Jokelan jälkeen ei nuorten tai koulujen mielenterveystyöhön lisätty euroakaan. Myyrmannin jälkeen sama juttu. Ei täällä kukaan kenestäkään välitä. Antaa paukkua vaan.
---

Näin siis edellisellä kerralla kirjoitin tähän samaan blogiin En ymmärrä -elokuvan vaiheista. Elokuvan tilanne on se, että olen keskeyttänyt demon leikkamisen, kun Kauhajoen tapahtumat ovat iskeneet päälle. Sylissäni on pieni tyttö, Hertta, jolle puhun. Muistelen oman lapsuuteni aikaa ja vertailen sitä tähän aikaan, jossa elämme nyt. Hertan iästä (7 kk) voi päätellä, että yritän keskittyä aiheisiin, jotka eivät ole ihan nykyhetkeen sidottuja.

Kansainvälisen talouden taantuma on tässä ja nyt, lama ehkä päällä jo, kun tämä teksti on luettavana. Samat päättäjät, jotka pitivät politiikan puuttumista talouselämään vielä vajaa vuosi sitten harhaoppisena, vaativat nyt politiikalle isompaa roolia talouselämässä. Aikaa on kulunut vajaa vuosi. En kuvittele, että päättäjien päänkääntymisen syynä olisi hätä ihmisten kohtalosta. Muutoksen sai aikaan puolueen kannatuksen notkahdus. Sen sai aikaan Kemijärven kansanliike. Sama puolue oli Kemijärven tehtaan perustamisen takana, tasa-arvon nimissä ja hyvinvointia rakentamassa. Samaan piikkiin menee lopettaminenkin.

Mikä tekee meistä tavallisista ihmisistä toisiamme tappavia petoja? Hinnalla millä hyvänsä menestystä eli rahaa tai julkisuutta narkomaanin tavoin janoavia saalistajia? Etsin edelleen syitä häpeän syntyyn. Kaivan edelleen talouden tilastoja. Toimeentuloerot kapenivat vuodesta 1966, jolloin laskeminen aloitettiin, vuoteen 1994 ja laskennallinen köyhyys supistui. Vuodesta 1994 tuloerot ovat kasvaneet ja tulojakautumaan pohjautuva köyhyysaste noussut. Tämä on tieto, ei mielipide. Olen tuon ensimmäisen ajanjakson lapsi. Synnyin vuonna 1960.

Kuvaan lapsenlastani Herttaa, kun hän opettelee kävelemään. Mitä ihminen voi valita? Ehkä tietoisena aikuisena sen, miten kohtelee heitä, jotka eivät voi valita? A Diary for Hertta. Esikuviakin elokuvalla on: A Diary for Timothy ja Kehto. Jenningsin ja Vertovin hienot dokumentaariset elokuvat, joihin tutustuin, kun kerroin En ymmärrä -elokuvan kerrontaratkaisuista Jouko Aaltoselle ja Peter von Baghille, jolta löytyivätkin ainoat kopiot Jenningsin klassikosta.

Mutta palataanpa asiaan. Elokuva ei siis käsittele Kemijärven tapausta. Siinä ei puhuta Kemijärven tehtaasta sinänsä, eikä se kerro kemijärveläisten päähänpotkimisesta eikä siitä, kuinka Kemijärvi-dokumentin alta vedettiin matto niin, että työjakkara heiluu vieläkin. Olen saanut kuulla monelta rahoittajalta, ettei Kemijärvi-sanaa saa käyttää dokumentistani puhuttaessa. Neuvojat ovat neuvoneet, ettei Kemijärven mainitseminen edistä tuotantoa. Kemijärvi!

Se on nyt sitten sanottu. IMF:n pääjohtaja sanoi läntisen maailman olevan nyt lamassa. Lama! Päivä oli 9.2.2009. Ja lama osuu kipeimmin taas kaikkein vähäosaisimpiin. Tämän laman sai aikaan ahneus. Voimme kotimaassa vähän hymyilläkin omalle pyramidihuijauksellemme, mutta NASDAG:n entisen puheenjohtajan oman ilmoituksen mukaan 50 miljardin dollarin pyramidihuijaus ei enää naurata. 50 miljardin dollarin huijarikin oli joskus lapsi.

Voidaan tietenkin naureskella, että Helsingin kaupunginkirjaston varastetuin teos on jo pitkään ollut oikeustiellisen pääsykoekirja ja tukevasti kakkostilaan on tarrannut kauppakorkeakoulun vastaava opus.

Onneksi elokuva on vieläkin valmisteluvaiheessa. On mahdollista, että pääsemme kuvaamaan jaksoa, jonka aikana Chicagon koulukunnan markkinaliberalismi taittuu uuskeynesiläisyydeksi. Muuta positiivista tästä tilanteesta on vaikea löytää. Vai uskoisiko taas naiivisti, että nyt se narkkari on kuivilla, että tästä alkaa finanssimaailman sääntely ja että taloutta tarkasteltaisiin hetkittäin samoin kuin muitakin elämässä tarvittavia välineitä.

Oululaisen omakotitalon perhesurman haulikot ladattiin jo edellisen laman aikana. Tällä kertaa raain taistelu on vasta alkamassa. Käymme keskenämme veristä taistelua menestyksestä. Olemme kahden talon loukussa jokainen: toista asuu raha ja toista julkisuus. Velan panttina on koko elämä.

Optimismille on kaksi reikää. Toinen on ilmastonmuutoksen niin raju tsunami, että yhteisiin sääntelyihin todellakin tartutaan, ja toinen on edessä oleva lama. Että päättäjät päättäisivät sopia ennemmin kuin sotia. Yhdessä näiden kahden tekijän vaikutus voisi olla uuden alku.
Outo optimismin laji. Mutta ainakaan nyt en toisenlaiseen pysty.

Eikä tämän ”ohjaajan sanan” kirjoittamiselle ole enempää aikaa, koska Hertta on tulossa viikonlopuksi kylään.

Lainaus