http://blogit.yle.fi/asiasana/interaktiivisuus fi http://blogit.yle.fi/aalto/tapaus-a2ilta-tv-ohjelman-digitaaliset-kerrokset-ja-pitka-hanta <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Eilinen Ajankohtaisen kakkosen netti-ilta (<a href="http://areena.yle.fi/video/1301428283103">osa 1</a>) (<a href="http://areena.yle.fi/video/1301432561790">osa 2</a>) synnytti odotetusti paljon keskustelua heti ohjelman aikana. Perinteisen formaatin mukaisesti ohjelmaan sai lähettää tekstiviestejä, ja niitä julkaistiin ruudulla. Ohjelman ylimääräinen vuorovaikutteinen kerros oli mahdollista kytkeä päälle teksti-television sivusta 398. Teksti-tv:n toimitus julkaisi ohjelman kuluessa 700 Twitter-viestiä.</p> <p>Twitterin käyttäjät keskustelivat keskenään vilkkaasti. Suurelle yleisölle suunnatun ohjelman sisältö ja muoto eivät heitä aivan tyydyttäneet. Kootakseni aiheesta intohimoisesti kiinnostuneiden edelläkävijäyleisöjen ehdotuksia yhteen perustin <a href="http://muistio.tieke.fi/h0xzCANrTL">Muistion</a>, jota jaoin Twitterissä ja Facebookissa linkinlyhentäjän avulla siistityllä osoitteella <a href="http://bit.ly/neuvot">bit.ly/neuvot</a>.</p> <p>Twitter-keskusteluissa aiheelle tavallista netin käyttäjää syvemmin omistautuneet saattoivat solmia uusia suhteita toisiinsa ja käydä omaa keskustelua valtavirran vieressä.</p> <p>Some-kerroksen etuna oli myös ohjelman saavutettavuuden parantuminen : "Mukavaa, että kuuro vaimonikin pysyy kärryillä seuraamalla pelkästään #A2ilta -htagin tweettejä. hyvä (So)Me!", <a href="http://twitter.com/#!/rolle/status/52809892322488320">päivitti Roni Laukkarinen</a> illan aikana.</p> <p><a href="http://twitter.com/#!/search?q=%23a2ilta">Twitter-pöhinä #A2ilta -tunnisteella</a> toi TV-ohjelman myös televisiota seuraamattomien ulottuville:</p> <p>"Kiitos kaikille twiittaajille, pitääpä joskus toistekin olla katsomatta telkkaria näin", <a href="http://twitter.com/#!/mrsalonen/status/52825568265248768">virnisti Marko Salonen</a> viestissään.</p> <p>Monelle teksti-television sivun 398 Twitter-virtaan pääsy oli sykähdyttävä kokemus kahden sekunnin kuuluisuudesta: "Minunkin tweetini näkyi ruudulla. Andy Warholin 15 minuuttia on supistunut kahteen sekuntiin", <a href="http://twitter.com/#!/jatsi/status/52829353343586304">Jyrki Ollinen totesi</a>. <br />  </p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/3754?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Wed, 30 Mar 2011 06:47:51 +0000 Tuija Aalto 3754 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/aalto/tapaus-a2ilta-tv-ohjelman-digitaaliset-kerrokset-ja-pitka-hanta#comments http://blogit.yle.fi/dokblog/yhteista-0 <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Olen tämän syksyn aikana käynyt useassa seminaarissa ja tilaisuudessa, joissa kaikissa on käsitelty yhteisöllisyyttä eri näkökulmista.<br /> Syyskuussa Tampereella sosiaalinen media kulttuurimarkkinoinnissa-seminaarissa käsiteltiin sosiaalisia medioita ja mm. yleisötyötä, lähinnä teatterin näkövinkkelistä. Arttu Haapalainen<a href="http://www.yleisotyo.fi/index.html"> YLÖS-hankkeesta</a> (ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen) kertoi pilottihankkeista, joita valmistellaan kolmessa suomalaisessa kaupunginteatterissa. <br /> "Teatterit tarkastelevat omaa työtään uudesta näkökulmasta ja innostavat katsojia mukaan teatterin tekemiseen ja kokemiseen mahdollisista esteistä huolimatta". <br /><br /> Ylen Ison Pajan auditorissa "Kuka pelastaisi journalismin?"-seminaarissa puhujista <a href="http://www.charliebeckett.org/">Charlie Beckett </a>puhui journalismista, jossa sisältöjä luodaan yhdessä ja kysyi: tarvitseeko meidän säästää journalismia sellaisena, kuin olemme sen tottuneet käsittämään?<br /> Journalismin murroksesta puhutaan laajasti ainakin alan lehdistössä. Puhutaan murroksesta tai kriisistä. On niitä, jotka pelkäävät laatujournalismin puolesta ja niitä, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden ja arvostavat yhdessä tekemisen meininkiä ja moniäänisyyttä.</p> <p>Mitä pelkääjät sitten pelkäävät? Oman ammattikunnan katoamista ja rappiota? <br /> On kiistaton fakta, että viestinnässä toimivien on tehtävä nykyään töitä nopeammin ja yhä useammalla välineellä. Puhutaan moniosaamisesta. Yksi ihminen tekee kolmen työt: kuvaa, leikkaa ja kirjoittaa. Laatu on koetuksella. Mutta pelkääjät näyttäisivät pelkäävän myös sitä mahdollisuutta, mitä alati laajenevat kommunikointimahdollisuudet ja kehittyvät välineet tarjoavat kaikille.</p> <p>Samasta murroksesta puhuttiin paljon Taikin täydennyskoulutusosaston Cinedu-koulutuksessa. Välineet ovat nykyään kaikkien saatavilla, kuka tahansa voi tuottaa videokuvaa ja ladata sitä kaikkien nähtäville erilaisten sivustojen kautta. <br /> Eikö alan ammattilaisten olisi vastustuksen sijaan parempi pyrkiä näkemään muutoksen mahdollisuudet? Kasvamaan itsekin muutoksen mukana ja ammattitaitoaan hyödyntäen viemään kehitystä vielä asteen tai kaksi eteenpäin? <br /><br /> Interaktiivinen media, sosiaalinen media. Kokeiluja on tehty, ja useita. <br /> Royal opera house Englannissa järjesti twitter oopperan. Oopperan koko käsikirjoitus tuotettiin yhteis ja yleisövoimin Twitterissa. <a href="http://twitter.com/youropera">http://twitter.com/youropera</a>, <a href="http://royaloperahouse.wordpress.com. ">royaloperahouse.wordpress.com</a><br /><br /> Projektin alullepanijat määrittivät vain tarinan alun: The story starts like this:  One morning a woman and a man were standing... <br /><br /> YLE2:lla pyörii tänä syksynä Tarinateltta-tv-sarja. Tarinateltta-projekti on antanut mahdollisuuden yleisölle kertoa oman tarinansa niinkuin he itse tarinansa näkevät ja miten sen haluavat kertoa. <br /> Miten dokumentti voitaisiin viedä seuraavalle asteelle? <br /> Tarinateltassakin tarinankertojaa vastapäätä istui aina joku meistä ja kysymykset jotka esitimme saattoivat viedä tarinaa tietyyn suuntaan. Olisi mielenkiintoista kokeilla, minkälaisia tarinoita saisimme tallennettua, jos tarinankertoja jätettäisiin telttaan yksin kameran kanssa. Tarinankertoja saisi ohjata tilannetta täysin.</p> <p>Yhdessä tekeminen on hieno ajatus. Tai toive. Onko se toistaiseksi vielä toive? <br /> Keinot ja muodot ovat vasta hahmottumassa. Monien kokeilujen jälkeen hahmottuu uusia tapoja  toteuttaa tätä yhdessä tekemisen utopiaa. Kaikki nämä kokeilut ovat mielenkiintoisia, vaikka eivät toimisikaan täydellisesti. <br /><a href="http://yle.fi/sydan/index.html">http://yle.fi/sydan/index.html</a></p> <p>Ja vielä, </p> <p>Huomasin tänään tällaisen kyselyn tulevaisuuden televisiosta: </p> <p><a href="http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&amp;chk=QDKTFGSA">http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&amp;chk=QDKTFGSA</a></p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/2390?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Sat, 24 Oct 2009 08:37:05 +0000 Aija Salovaara 2390 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/dokblog/yhteista-0#comments http://blogit.yle.fi/dokblog/yhteista <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Olen tämän syksyn aikana käynyt useassa seminaarissa ja tilaisuudessa, joissa kaikissa on käsitelty yhteisöllisyyttä eri näkökulmista.<br /> Syyskuussa Tampereella sosiaalinen media kulttuurimarkkinoinnissa-seminaarissa käsiteltiin sosiaalisia medioita ja mm. yleisötyötä, lähinnä teatterin näkövinkkelistä. Arttu Haapalainen<a href="http://www.yleisotyo.fi/index.html"> YLÖS-hankkeesta</a> (ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen) kertoi pilottihankkeista, joita valmistellaan kolmessa suomalaisessa kaupunginteatterissa. <br /> "Teatterit tarkastelevat omaa työtään uudesta näkökulmasta ja innostavat katsojia mukaan teatterin tekemiseen ja kokemiseen mahdollisista esteistä huolimatta". <br /><br /> Ylen Ison Pajan auditorissa "Kuka pelastaisi journalismin?"-seminaarissa puhujista <a href="http://www.charliebeckett.org/">Charlie Beckett </a>puhui journalismista, jossa sisältöjä luodaan yhdessä ja kysyi: tarvitseeko meidän säästää journalismia sellaisena, kuin olemme sen tottuneet käsittämään?<br /> Journalismin murroksesta puhutaan laajasti ainakin alan lehdistössä. Puhutaan murroksesta tai kriisistä. On niitä, jotka pelkäävät laatujournalismin puolesta ja niitä, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden ja arvostavat yhdessä tekemisen meininkiä ja moniäänisyyttä.</p> <p>Mitä pelkääjät sitten pelkäävät? Oman ammattikunnan katoamista ja rappiota? <br /> On kiistaton fakta, että viestinnässä toimivien on tehtävä nykyään töitä nopeammin ja yhä useammalla välineellä. Puhutaan moniosaamisesta. Yksi ihminen tekee kolmen työt: kuvaa, leikkaa ja kirjoittaa. Laatu on koetuksella. Mutta pelkääjät näyttäisivät pelkäävän myös sitä mahdollisuutta, mitä alati laajenevat kommunikointimahdollisuudet ja kehittyvät välineet tarjoavat kaikille.</p> <p>Samasta murroksesta puhuttiin paljon Taikin täydennyskoulutusosaston Cinedu-koulutuksessa. Välineet ovat nykyään kaikkien saatavilla, kuka tahansa voi tuottaa videokuvaa ja ladata sitä kaikkien nähtäville erilaisten sivustojen kautta. <br /> Eikö alan ammattilaisten olisi vastustuksen sijaan parempi pyrkiä näkemään muutoksen mahdollisuudet? Kasvamaan itsekin muutoksen mukana ja ammattitaitoaan hyödyntäen viemään kehitystä vielä asteen tai kaksi eteenpäin? <br /><br /> Interaktiivinen media, sosiaalinen media. Kokeiluja on tehty, ja useita. <br /> Royal opera house Englannissa järjesti twitter oopperan. Oopperan koko käsikirjoitus tuotettiin yhteis ja yleisövoimin Twitterissa. <a href="http://twitter.com/youropera">http://twitter.com/youropera</a>, <a href="http://royaloperahouse.wordpress.com. ">royaloperahouse.wordpress.com</a><br /><br /> Projektin alullepanijat määrittivät vain tarinan alun: The story starts like this:  One morning a woman and a man were standing... <br /><br /> YLE2:lla pyörii tänä syksynä Tarinateltta-tv-sarja. Tarinateltta-projekti on antanut mahdollisuuden yleisölle kertoa oman tarinansa niinkuin he itse tarinansa näkevät ja miten sen haluavat kertoa. <br /> Miten dokumentti voitaisiin viedä seuraavalle asteelle? <br /> Tarinateltassakin tarinankertojaa vastapäätä istui aina joku meistä ja kysymykset jotka esitimme saattoivat viedä tarinaa tietyyn suuntaan. Olisi mielenkiintoista kokeilla, minkälaisia tarinoita saisimme tallennettua, jos tarinankertoja jätettäisiin telttaan yksin kameran kanssa. Tarinankertoja saisi ohjata tilannetta täysin.</p> <p>Yhdessä tekeminen on hieno ajatus. Tai toive. Onko se toistaiseksi vielä toive? <br /> Keinot ja muodot ovat vasta hahmottumassa. Monien kokeilujen jälkeen hahmottuu uusia tapoja  toteuttaa tätä yhdessä tekemisen utopiaa. Kaikki nämä kokeilut ovat mielenkiintoisia, vaikka eivät toimisikaan täydellisesti. <br /><a href="http://yle.fi/sydan/index.html">http://yle.fi/sydan/index.html</a></p> <p>Ja vielä, </p> <p>Huomasin tänään tällaisen kyselyn tulevaisuuden televisiosta: </p> <p><a href="http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&amp;chk=QDKTFGSA">http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&amp;chk=QDKTFGSA</a></p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/2389?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Sat, 24 Oct 2009 08:36:58 +0000 Aija Salovaara 2389 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/dokblog/yhteista#comments