Blogit - mainos

Puhelinmainoksissa maksetaan potut pottuina

Niko Antin — Mon, 07 Jan 2013 06:51:25 +0000

Netissä mainoksetkin saavat uuden elämän. Suuret yhtiöt pottuilevat suoraan toisilleen, ja fanit jakavat niitä kavereilleen tai tekevät niistä omia versioita. Verkossa on mahdollista kyykyttää, nostattaa kohua ja luoda kiinnostusta. Tämän tietävät myös yritykset, jotka potkivat toisiaan avoimesti haaraväliin.

Mikä saa kaiken tämän aikaan mainostamisen ympärillä? Tosiasia lienee, etteivät ihmiset, toisin kuin usein luullaan, oikeasti vihaa mainoksia. He vihaavat huonoja, ärsyttäviä ja joka puolelta silmien eteen tunkevia mainoksia. Älykäs, osuva mainonta on täysin eri asia.

Netissä leviävät videot todistavat myös sen, osa kuluttajista kiintyy mainokseen tai siinä esiteltävään tuotteeseen siinä määrin, että haluaa luoda niistä omia versioitaan – oli ne sitten tehty huumoritarkoituksessa tai ei. Ja se jos mikä luo kiinnostusta tehden mainoksista pikaisesti leviäviä viraalivideoita.

Hyviä esimerkkejä suurten yhtiöiden keskinäisestä nokittelusta ovat puhelinvalmistajat. Muun muassa kotimainen Nokia ja korealainen Samsung ovat julkaisseet mainoksia, joissa ne pottuilevat täysin avoimesti kilpakumppanilleen Applelle. Tarkoituksena oli tietysti nostattaa kohua Lumia- ja Galaxy-puhelinten ympärille.

Samsung vs. Apple

Samsung ja Apple ovat olleet tukkanuottasilla jo pitkään siitä huolimatta, että Apple ostaa suuren määrän komponentteja laitteisiinsa juuri Samsungilta. Eri puolilla maailmaa käytävien oikeustaistelujen lisäksi älypuhelinkuninkaat pottuilevat toisilleen nettimainoksissa, joissa ei paljoa tulkintaa tarvita.

Ei mennyt kuin viikko iPhone 5:n julkaisusta, kun Samsung oli jo teroittamassa pilkkakirvestä. Mainoksessa nähdään ihmisiä jonottamassa seuraavaa iPhonea samalla kun Samsungin Galaxy S3:n omistajat leimaavat Applen hehkuttamat ominaisuudet vanhoiksi. Osa jonottajista jopa pitää paikkaa vanhemmilleen, piiloajatuksena se, että eihän kukaan aikaansa seuraava nuori Iphonea enää osta.

Samanlaisia pilkkamainoksia Samsung on julkaissut aiemminkin, mutta joka kerta ne tuntuvat osuvan erinomaisesti maaliinsa, kuten tämä Galaxy 2:n mainos:

Videomainosten lisäksi Samsung on julkaissut Applea arvostelevia mainoksia myös printtimediassa ja katumainoksissa. Viimeisissä näistä nauretaan Applen epäonnistuneelle karttapalvelulle. Kuten arvata saattaa, tällaiset piikit leviävät kulovalkean tavoin verkossa.

Nokia vs. Apple

Toinen Applea piikitellyt puhelinvalmistaja on kotimainen Nokia, joka teki lokakampanjan iPhonea vastaan nostaakseen Lumia-puhelimia esiin Yhdysvalloissa. Kampanjan ytimenä oli Smartphone Beta Test -sivusto, jossa oli kolme ”salaista” videota siitä, miten iPhonelta näyttävän puhelimen heikkouksista on viis veisattu Applen kehityspalavereissa.

Esiin nostettiin mm. signaalin häviäminen, lasisen puhelimen helppo särkyminen ja näytön heikko luettavuus ulkona. Kun epäkohdat nousevat “palavereissa” esiin, ehdotetaan kieli poskella ihmisiä mm. käyttämään puhelintaan vain sisätiloissa. Heikon kestävyyden katsotaan vain edesauttavan puhelinten myyntiä.

Saaga jatkui Lumia 900 -mainoksessa, jossa Nokia ilmoittaa kaikkien aikaisempien älypuhelimien olleen vain osa suurta sosiaalista koetta, betatestausta.

Fanit vs. Apple

Applen mainosvideoiden harrastajaversioista on tullut jo oma taiteenmuotonsa netissä. Esimerkiksi uuden iPadin julkistuksesta menee yleensä vain pari päivää, kun tutun valkoisen taustan edessä tehdään hieman toisenlaista promootiota uudesta tulokkaasta. Alla olevassa videossa kurkkuharjaa saa iPad mini.

Applen mainoksissa ei ole tähtiä juuri vilissyt ennen vuotta 2012. Yllättäen leffatähti Samuel L. Jackson palkattiin luomaan hypeä puhetta ymmärtävälle Siri-avustajalle. Omituisen valinnan taustalla oli mainostoimiston nerokas näkemys siitä, että Jackson nauttii ehkä camp-henkisestäkin suosiosta netti-ihmisten keskuudessa.

Niinpä ei kestänyt kauaakaan, kun Jacksonin Siri-mainos oli alkanut elää omaa elämäänsä verkossa ja saanut fanien luovuuden pulppuamaan.

Lainaus

Digiefektit ovat arkipäivää elokuvissa ja mainoksissa Suomessakin

Olli Sulopuisto — Fri, 11 May 2012 09:50:24 +0000

Kun puhutaan elokuvien erikoistehosteista, ensimmäisenä mieleen tulevat Transformersien kaltaiset rainat, joissa katsoja tajuaa heti, että kaikki valkokankaalla nähtävä on piperretty tietokoneilla ja rahaa on palanut aivan hillittömästi.

Esimerkiksi viime vuonna flopanneen Green Lanternin efektibudjetiksi on mainittu 54 miljoonaa dollaria eli 42 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: 28 kotimaista elokuvaa (budjetti keskimäärin 1,5 miljoonaa euroa) tai 5,5 Iron Skytä (kaikkien aikojen kallein kotimainen elokuva). Mutta niinpä vaan Suomessakin tehdään runsain mitoin digitaalisia erikoistehosteita, vaikka Hollywoodin rahasummista ei osata edes unelmoida.

Selvennetään näin alkuun kaksi termiä. Erikoistehosteet (sfx = special effects) tarkoittaa temppuja, jotka kamera pystyy kuvaamaan. Siis vaikkapa huijataan perspektiivillä niin, että isot asiat näyttävät pieniltä tai pienet isoilta. Digitaaliset erikoistehosteet (vfx = visual effects) taas tarkoittaa asioita, jotka tehdään tietokoneella jälkikäteen. Lisätään kuvaan jättimäisiä robotteja ja sen sellaista.

Mitä siis tekee suomalainen vfx-firma? Tällaista:

Kyseinen showreel on helsinkiläisen Trix-yhtiön käsialaa. Pyysin tuottaja Olli Leppästä selittämään, miten suomalainen efektibisnes eroaa amerikkalaisesta ja samalla näyttämään, millaisilla vekottimilla työtä tehdään.

Kenties suurin ero on siinä, että isojen efektiyhtiöiden kilpailuvalttina on tuotekehitys, kun taas pienemmät keskittyvät tekemään mahdollisimman hyvää jälkeä olemassaolevilla työkaluilla. Esimerkiksi alan ehkä kuuluisin yhtiö Industrial Light & Magic hakee parhaillaan melkein kymmentä työntekijää R&D- eli tuotekehitystehtäviin. Efektielokuvat kilpailevat näyttävyydellä – jokaisessa elokuvassa pitää olla jotain ennennäkemätöntä, ja sellaisten visioiden toteuttaminen vaatii melko vaikeiden ongelmien ratkomista. Se on melkoista insinööritiedettä.

Trixin kaltaiset yhtiöt puolestaan ostavat tietokoneohjelmansa suoraan kaupan hyllyltä ja keskittyvät käyttämään niitä mahdollisimman hyvin. Katsotaanpa lähemmin tuota yllä olevaa videota.

Heti alussa nähdään grafiikkaa, joka on jälkikäteen lisätty kuvatun materiaalin sekaan (ei, yhtiön saunatiloista ei löydy ilmassa kelluvia Trix vfx reel -sanoja, vaikka olisihan sellainen aika hieno). Sen jälkeen tulee kuvaa jääkiekko-ottelusta ja pahvilaatikoiden peittämästä Helsingistä. Molemmat ovat esimerkkejä kuvanmuokkauksesta näkymättömänä efektinä: pohjalle on kuvattu kevyesti lavastettuja otoksia, joiden päälle on sitten lisätty tarvittavat palaset, kuten täydet katsomot tai pahvilaatikoita.

Tuotekuvaus ei muuten nykyään enää vaadi, että kuvattavaa tuotetta olisi olemassa. Jos ollaan esimerkiksi tekemässä mainoskampanjaa kokonaan uudelle purnukalle, Trixissä rakennetaan siitä 3d-malli ja lisätään se kuvaan. Mieluummin tosin tehdään toisin päin.

– Suosittelen kuvaamaan aina kun se mahdollista, Leppänen sanoo.

Seuraa kuva, jossa auton kuljettajaa ammutaan haulikolla. Oikeasti tuulilasi ei mennyt rikki, vaan aukko on lisätty jälkikäteen, samoin kuin veriroiskeet. Noin 40 sekunnin kohdalla on ote Vares-elokuvasta. Siinä nähdään, miten takaosan kattavan vihreän kankaan tilalle ilmestyy kuin taikaiskusta turkulainen maisema. Hetkeä myöhemmin valkoinen Volvo ajelee Turun seudulla maisemissa, jotka on retusoitu näyttämään Pohjanmaalta. Kohdassa 1:04 taas tuulitunneli repii auton palasiksi. Tuulitunnelia käyttävät miehet on kuvattu oikeasti, mutta auto on yhdistelmä kuvattua materiaalia sekä tietokoneella rakennettua 3d-materiaalia.

Tässä näkyy, miten digitaalisia erikoistehosteita Suomessa käytetään: elokuvissa haetaan realismia, kun taas mainoksissa voidaan revitelläkin. Elokuvissa kyse on usein kuvan siivoamisesta. Poistetaan vaijereita, vaihdetaan opaskyltteihin oikeat tekstit ja tasataan sadetuksen jälkeä. Äkkiseltään saattaisi tuntua, että asia olisi toisin päin eli elokuvissa tehtäisiin isosti. Fakta on kuitenkin se, että mainoksia tehdään paljon enemmän ja niiden budjetit ovat suhteessa paljon suurempia kuin elokuvien.

– Mainostuotannot ovat aika sähäköitä. Ei ole harvinaista, että valmista pitää tulla kahdessa viikossa, Leppänen sanoo.

Kaikki tämä on mahdollista siksi, että ohjelmistojen hinnat ovat laskeneet hurjaa vauhtia. Nykyään maksetaan softan sijaan osaavista tekijöistä. Leppänen mainitsee esimerkkinä DaVinci Resolve -värinmäärittelyohjelman, jota myytiin vielä muutama vuosi sitten osana satojatuhansia dollareita maksanutta työasemapakettia. Nyt sen saa kaupanpäällisinä, kun ostaa 3000 dollarin digitaalisen elokuvakameran.

Efektiyhtiön työntekijöillä on käytössään tavalliset kannettavat ja konehuone näyttää tavanomaisemmalta kuin mitä saattaisi kuvitella. Siellä seisoo puolityhjänä kolme räkkitornia, joissa on vajaat 100 teratavua RAID6-varmistettua kovalevytilaa ja 10-gigaisen sisäverkon vaatimat vehkeet. Ei jättimäisiä supertietokoneita, ei valtavia filmiskannereita, ei oikeastaan mitään erityisen silmiinpistävää.

Seuraako laitteiden halpenemisesta siis se, että digitaaliset erikoistehosteet ovat entistä parempia ja niistä on yhä hankalampi löytää puutteita? Ei ihan niinkään. Etenkin elokuvien jälkikäsittelyssä saattaa yhtä kohtausta tuijottaa tietokoneen ruudulta pitkään ja huomaa siinä koko ajan enemmän virheitä.

– Yöllä näkee melkein painajaisia siitä, miten huono se on. Sitten elokuvateatterissa puristaa kädensijoja siihen asti kunnes kohtaus tulee ja tajuaa, ettei siinä ollut mitään vikaa, Leppänen sanoo.

Isolta kankaalta, musiikin kanssa, värit kunnollisina ja osana elokuvan koko tarinaa yksittäisen hetken merkitys kutistuu. Tavoite on kuitenkin edelleen sama kuin sata vuotta sitten – tempaista katsoja mukaan elokuvaan.

Lainaus

Mainosmaakari päätti että koko elämäni muuttuu

Ari Welling — Tue, 16 Feb 2010 15:55:52 +0000

”Riski, että vauva muuttaa koko elämän: 99,98 %”. Kävin kellarissani penkomassa tavaroita. Käteeni osui tämä vakuutusyhtiöltä ensimmäisen lapseni syntymän aikoihin saamani mainoskansio.

”Vauva on pieni ihme, joka muuttaa vanhempiensa koko elämän”. Vai niin. Siinäpä on joku nerokas mainosmies, tai –nainen mennyt siitä mistä aita on matalin. Nämä mainoslauseet kuuluvat siihen maailmaan, jossa kuvitellaan, ettei elämä ilman lapsia ole mitään. Vasta silloin kun lapsi syntyy, oikea elämä alkaa.

Olin taannoin todistamassa, kun eräs työkaverini varovasti yritti ottaa osaa keskusteluun, jossa jo lapsilla siunatut vanhemmat keskustelivat vanhemmuuden haasteista. Työkaverini varovaisuus ottaa osaa keskusteluun johtui siitä, ettei hänellä itsellään ole lapsia. Hän aloitti: ”minulla ei ole lapsia mutta saatan kuvitella, koska minulla on koira…”. Hänelle höröteltiin päin naamaa. Mitä koiranomistaja voisi tietää lapsista? Kysymys, johon minä en ainakaan osaa vastata. Minulla ei ole koiraa. Luulen silti, että lemmikkieläimestä huolehtiminen voisi opettaa yhtä ja toista vastuusta, unettomista öistä ja rakkaudesta.

”Vauva muuttaa koko elämän”. Tämän lauseen kirjoittajalla on varmastikin ollut kaveri, joka meni naimisiin. Kaveri ei häiden jälkeen enää käynytkään vanhaan malliin oluella ja miesten saunailloissa. ”Se Maarit on muuttanut sen Matin ihan kokonaan”. Noinkohan siinä kävi. Vai olisiko niin, että Matti itse tahtoi muuttaa elämäntapojaan. Eiköhän tämä ole sentään vapaa maa. Kukaan ei toista muuta, ellei henkilö itse muuttua tahdo.

Tottakai elämä muuttuu vauvan myötä. Hetken, viikon, kuukauden, sitä on kiiluvasilmäinen pehmoeläin, joka mielellään keskustelee siitä, millaista kakkaa meidän pikku sinappikone saikaan tänään aikaiseksi. Mutta jos vauvan tulon myötä parisuhde, työ, ystävät ja kaikki entinen jää vuosikausiksi toissijaiseksi, ei hyvä heilu.

Olen elänyt myös maassa, jossa lapsen syntymä ja kaikki siihen liittyvä koettiin ainakin työyhteisössä lähinnä rasitteeksi. Eritoten mies hoiti työt entiseen malliin, lapsi syntyi siinä sivussa. Nainen sai sentään muutaman kuukauden äitiyslomaa, mutta sen jälkeen piti olla taas skarppina, valmiina uhraamaan kaikki työnantajan alttarille.

Suomessa sorrutaan helposti toiseen ääripäähän. Työntekijä, jolla on kotona lapsi, on erityisasemassa. Tottakai muut joustavat, siis ne joilla lapsia ei ole. Kultainen keskitie kulkee kuitenkin jossain tässä välissä. On oma valintani, jos minulla lapsia on. Hienoa jos saan töissä sanoa ”lapsi valvotti koko yön, anteeksi siis jos olen väsynyt”. En kuitenkaan odota, että saisin väsymykseni vuoksi erivapauksia, korkeintaan ymmärrystä.

Tottahan toki lapsen syntymä on maailman hienoin asia. Kun ensimmäinen lapseni syntyi, oli tuo hetki jotain, jota en voi sanoiksi pukea. Muuttiko vauva koko elämäni? Ei. Onko elämäni muuttunut lapsen saatuani? On.

Uskon että toisen lapseni syntymä tulee olemaan upea hetki. Silti elämä jatkuu. Se sama elämä, minun elämäni.

Lainaus

Pitäisikö mainosten olla muka reiluja?

Rita Trötschkes — Fri, 30 Oct 2009 11:55:16 +0000

Mainoksen vale on ilmiselvä, kun teini-ikäiset tytöt mainostavat asioita, joita keski-ikäiset ostavat. Miksi ihmeessä mainoksen pitäisikään muistuttaa totuutta, sillä mehän ostamme mielikuvia, huomautetaan 25.10.2009 Tuomas Enbusken tv-ohjelmassa.

Ainahan poseerausasennot, lavastus, värit ja nopea leikkausrytmi paljastavat sen, että kyseessä on mainos. Minkälainen voisi olla epäkaupallinen mainos? Voima-lehden vastamainokset, jotka katsovat mainoksen taakse? Ehkä Benettonin mainoskuvat, jotka herättivät aikoinaan kummastusta?

Minusta iki-ihanimpia satuja ovat siivousvälinemainokset, joissa kiiltävä lattia kiiltää vielä lisää. Hauskimpia ovat vitsimuotoon veivatut spotit kuten kondomia markkinoiva mainos.

Vaarallisia mainoksia ovat terveysvaikutteiset lupaukset, joihin kuluttaja haksahtaa halutessaan parantaa terveyttään.

Pahennusta herätti taannoin Atria Freshin mainos, jossa keski-ikäinen nainen flirttailee nuoren klopin kanssa. Mainonnan eettinen neuvosto sai mainoksesta lausuntopyyntöjä, koska seksuaalisilla vihjailuilla ja tuoreella ruualla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään.

Tutustuin toissa viikolla amerikkalaisen kolmikon työhön Tennispalatsin areenalla.

Yksi Adoben guruista esitteliunelmatytölle omistetulle parodiansa. Rumasta tehdään kaunis. Kuvankäsittelyllä tehdään ihmeitä. Tässä lisäesimerkki Facebookista.

Tilaisuuden ideana oli esitellä softan monipuolisia ominaisuuksia, jotta jokainen voisi tehdä omia videoitaan. Video oli itsessään täyttä mainosta, joka mainosti videon softaa.

Vaan kuinka pitkälle mainonta voi mennä?

- Ympäristömme on täynnä mainontaa, mutta mainonnan moraalisuus on tabu, väittää entinen copywrither Asser Korhonen tv-ohjelmassa Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!

Niinpä. Onhan jokainen työpaikkailmoituskin on mainos, joka kertoo siitä, että yrityksessä työskentelee vain ammattitaitoisia, vaativaan ja tehokkaaseen työhön tottuneita tekijöitä.

Mielenkiintoista, jos kaupalliset mainostajat todellakin miettisivät enemmän moraalisia arvojaan. Siinähän voisi käydä hullusti. Maailma muuttuisi radikaalisti toisenlaiseksi.

- Vihreät arvot olivat vielä 10 vuotta sitten niin ikäviä asioita, joista kukaan ei halunnut puhua, sanoo Enbusken haasteltava. Nyt ne ovat tätä päivää jokaiselle itseään kunnioittavalle yritykselle.

Vaan ehkä mainosten kritisoiminen tulee uudestaan muotiin. Kaikki vanhanaikainen palaa bumerangin tavoin uudestaan eteemme.

Lainaus