Blogit - ohjelma

Saako toimittaja hämmentyä?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 25 Feb 2010 08:49:06 +0000

Toimittajalta odotetaan sanavalmiutta ja sitä, että me näillä pienillä jutuillamme teemme maailmasta selkeämpää paikkaa. Otamme selvää asioista, kysymme ja saamme vastauksia ja kaivamme taustatietoja ja muotoilemme tuon kaiken ymmärrettäväksi paketiksi.
Ja just tota mä oon yrittäny tehdä parikymmentä vuotta ja tuota teen varmasti jatkossakin, mutta tänä vuonna mä olen päättänyt kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.

Tänä vuonna mä tutkin ja hellin hämmennystä, ja siihen on syynä tämä ohjelma, jolle kanava halusi antaa nimen Eve Mantu. Se on minun nimeni – ja mä koen tän niin, että mun täytyy yrittää olla jotakuinkin nimeni mittainen tässä ohjelmassa, siis yhtä iso ja yhtä pieni, yhtä fiksu ja yhtä hölmö, yhtä kypsä ja yhtä keskenkasvuinen, yhtä monimutkainen ja yhtä simppeli, yhtä sekava ja yhtä selkeä kuin mitä Eve Mantu on.

Tämä tuntuu aika pöljältä kun tämän sanoo, mutta ihminen Eve Mantu ei ole täysin sama kuin toimittaja Eve Mantu, ja tässä ohjelmassa mä yritän olla vähemmän toimittaja ja enemmän ihminen. Osittainhan nuo menevät päällekkäin, mutta eivät kaikilta osin. Jos mä yritän selittää sitä eroa, niin se vois mennä vaikka niin, että se toimittaja yrittää selventää asioita, ja kysyä, mutta se ihminen näkee mutkia, sivupolkuja, vaihtoehtoisia selityksiä ja monimutkaisuutta, ja se haluaa mieluummin keskustella.

Toimittajan pitäisi kyetä jäsentämään maailmaa. Mun tehtävä olisi löytää oleelliset asiat, ottaa niistä selkoa, muotoilla asia maukkaaseen ja ymmärrettävään muotoon ja tarjoilla se.
Mutta miten se tehdään, kun mieli on syvässä hämmennyksessä, kun ihmeelliset asiat hämmentää ja tuikitavalliset arkiset asiat – ne vasta hämmentääkin!
Niin kuin tänä aamuna, kun mä kävin kaupassa heti 7 jälkeen, siellä säntäili hymytön armeija virolaisia pakettiautokuskeja, olivattäyttämässä kauppojen vihanneshyllyjä. Mä olin ihan jaloissa siellä.
Tai romanialainen kerjäläisnainen, jonka mä näin nousevan autoon, jossa oli tummennetut lasit.
Tai sitten ihan niin jokapäiväinen ja läheinen asia kuin ekaluokkalainen, joka ei oikeastaan haluaisi mennä enää kouluun, vaan mieluummin pötköttelisi äitinsä vieressä ja kuuntelisi kun äiti lukee. Ja minä olen se äiti.

Onko noi tärkeitä asioita vai onko ne vain satunnaisia havaintoja pirstaleisesta maailmasta?
Mä sain viime viikolla moitteita siitä, että mä puhun mun ohjelmassani yhdentekevän pienistä asioista. Onko tää tämänpäiväinen semmoinen yhdentekevän pieni asia? Pitäisikö puhua maailmanpolitiikkaa tai budjettivajetta?

Lainaus

Tule yleisöksi ohjelmiin

Reija Hyvärinen — Wed, 28 Oct 2009 12:29:45 +0000

Ohjelmat hakevat yleensä yleisöä tai osallistujia omilla nettisivuillaan.
Ohjelmien sivut aakkosjärjestyksessä

Lisäksi kannattaa seurata:
YLE TV1:n etusivu (sivun alalaidassa keskellä kohta ”Haluatko mukaan ohjelmaan”)
YLE TV2:n etusivu (sama kuin yllä)

Lainaus

Musiikkijournalismi ja suosittelu erkanevat eri teille

Tuija Aalto — Fri, 08 May 2009 12:36:09 +0000

Musiikkijournalisteja ei enää tarvita suosittelemaan hyvää uutta musiikkia yleisöille. Näin sanoo Jonas Woost Last.FM-musiikkiyhteisöpalvelusta, joka auttaa käyttäjiään löytämään uutta musiikkia aikaisemman musiikinkuunteluhistoriansa perusteella (Twitter: pete_bug).

Se, että joku olisi kiinnostavampi ja hyödyllisempi musiikin suosittelijana vain siksi, että se on heidän työnsä, kuin intohimoinen musiikin harrastaja, on outo ajatus, vahvistaa Andrew Dubber (Twitter: dubber).

Musiikkijournalismista puuttuu kritiikki, arviointi, joka kontekstualisoi ja taustoittaa, Dubber valitti brittinäkökulmasta katsoen.

Klassisen musiikin ja jatsin alueella vielä löytyy sellaisia musiikkijournalisteja, jotka ovat viettäneet koko elämänsä tutkien kyseistä genreä. Popin ja rokin puolella ollaan menty ohuemmalle pohjalle, asiantuntija arvioi.

YLEn populaarimusiikin päällikkö Pekka Laine huomautti yleisöstä, että musiikkijournalismia on montaa eri lajia. Tässä paneelissa vähälle huomiolle jäi tarinankertoja, henkilö joka osaa kertoa radiossa soitettavaan musiikkiin liittyviä tarinoita: älykkäitä, merkityksellisiä ja hauskoja asioita. YLEn tehtävä on huolehtia, että tällaisia tyyppejä on palkkalistoilla huolehtimassa radion musiikin sosiaalisesta kokemuksesta.

- Musiikin valitsijoita tarvitaan ehkä vähemmän, hän huomautti kompaten Jonas Woostia. Mutta niitä, jotka osaavat sanoa jotain kiinnostavaa musiikista, tarvitaan.

Tilaisuus Embracing the music järjestettiin YLEn tiloissa Pasilassa ja lähetettiin suorana internetissä YLE Areenassa. Seurasin tilaisuutta itse etänä videota kuunnellen ja välillä vilkaisten, sekä muiden osallistujien muistiinpanoja Twitteristä ja Qaikusta lukien.

Tilaisuuden esitykset julkaistiin taltioina YLE Areenassa myöhemmin katsottavaksi.

Viime aikoina ilmassa on ollut keskustelua siitä, että etäosallistuminen tapahtumiin alkaa olla hyvä kokemus (ks. esim. Katariina Luoto Vierityspalkki-blogin Vieraskynä-kirjoituksessaan). Tämä seminaari, samoin kuin huhtikuinen mahdollistajastrategiatapaaminen, voidaan varmasti laskea noitten onnnistuneiden esimerkkien joukkoon.

Olisiko tässä uusi YLElle online-ohjelmaformaatti? Millaisten aiheiden käsittelyyn se sopisi parhaiten? Mistä aiheesta seuraava tapahtuma pitäisi järjestää?

Lainaus

Uutistyön nostalgiaa Uutishuoneella, dystopiaa Mediavirrassa - entä tässä päivässä?

Tuija Aalto — Sun, 22 Feb 2009 20:55:55 +0000

Oletko seurannut kylmän sodan aikaiseen Yleisradion uutistoimitukseen sijoittuvaa Uutishuonetta? Entä 8-osaista asiafiktiota Suomi vuonna 2030? Jos Uutishuoneen kuvaamassa ajassa oltiin poliittisten ideologioiden vallassa, niin Suomi Vuonna 2030:n uutistoimituksen Mediavirta2 - kanavalla uutisia tehtiin härskisti katsojan tunteita manipuloimaan pyrkien. Parin jakson vaikutelmani oli, että Suomi vuonna 2030:n uutistyö ja - tarjonta olisi kuitenkin yllättävän vähän muuttunut tämän päivän maailmasta.

Henkilöiden tasolla juoni sisälsi kummassakin kilpailua ammatillisesta asemasta ja näkyvyydestä, pätemistä ja suorittamista ja suhteita työkavereihin.

Valokuvaaja kiinni ja putkaan, Kuva: viima

Mitkä teemat nousisivat tätä aikaa kuvaavan sarjan kärkeen? Jos minä olisin käsikirjoittamassa, viimeiset kymmenen vuotta kiihtynyt talouskasvu-, kilpailukyky- ja innovaatiopuhe olisi ainakin pinnassa, samoin terrorismin vastainen taistelu ja muu turvallisuuspuhe.

Mitä tämän päivän teemoja te käsikirjoittaisitte hypoteettisen Nyysfiidi2009 - ohjelman jaksoihin?

Lainaus