Blogit - pelko

Hevosissa pelottaa pelko itse

Ronja — Fri, 03 Jan 2014 22:31:46 +0000

Hevoset ovat väkivahvoja. Hevoset ovat niin vahvoja, että ne voivat heittää ihmisen selästään nanosekunneissa. Kyselemättä ja ilman pienintäkään varoitusta.

Hevoset ovat niin vahvoja, että joskus ne ovat pelottavia.

Toiset hevoset tuntuvat poikkeuksellisen vahvoilta, ja pelottavilta. Velurs on yksi näistä hevosista. Sillä on leveä rintakehä, isot liikkeet ja klassisesti rakentunut lihaksisto. Jokaisella askeleella sen selässä muistan kumpi meistä vie lihasvoimassa. Velurs ei paina kädelle, eikä puske pohjetta vasten. Mutta se iskee kipinää maaneesista kuuluvista äänistä, varjoista ja liikkeistä. Ja minä tiedän, että säikky ruuna voisi tiputtaa minut selästään yhdellä olan kohautuksella.

Kun hevonen hätkähtää sivulle, vatsani muljahtaa itsensä ympäri. Hengitys hypähtää rintakehään ja jännitys pingottaa selkärangan. Pelko hyydyttää veren suonissa, ja kylmä hiki viiltää niskassa.

Minua pelottaa.

Ihminen on selvinnyt tähän päivään asti pelkäämällä vaarallisia tilanteita. Pelko on saanut meidät välttämään korkeita paikkoja, pimeää metsää ja kummallista ruokaa. Liian kovaa vauhtia, voimaa jota ei voi hallita. Arvaamattoman voimakas, säikähtänyt hevonen on asia, jota ihmisen kuuluukin pelätä.

Mutta siinä missä pelko asuu ihmisessä, asuu se myös hevosessa.

Hevonen on keskuudessamme saaliseläimen pelkonsa ansiosta. Sen kuuluu hätkähtää rasahduksia ja varjoja maneesin nurkassa. Hevosen kuuluu pelätä, ja paeta. Pakoa varten hevonen on vahva, voimakas ja nopea.

Hevosissa pelottavaa onkin pelko itse.

Hevonen voi siis heittää ratsastajan alas selästään yhdessä askeleessa. Miksi se ei sitä tee? Miksei se pakene?

Koska hevonen ei pelkää ratsastajaa, sen ei tarvitse paeta selässä istuvaa. Hevonen voi luottaa rohkeaan johtajaan.

Ihmisten joukossa kun on aina ollut muutama rohkea tyyppi. Muutama yksilö on nielaissut kurkkuun nousseen sydämen takaisin paikalleen, ja hengittänyt kerran syvään. Pudistanut pelon harteiltaan, ratsastanut eteen ja jatkanut eteenpäin.

Sen pelottavan kulman takana kun voi olla uusia ihmeellisiä asioita. Velurin kanssa se on iso, rohkea laukka.

Kuvat Emmi Kähkonen

Lainaus

Pelon voittaminen

Pauliina_Ps — Tue, 29 Jan 2013 17:32:18 +0000

Miten voi voittaa pelkonsa? Psykologi suosittelee ammattilaisen apua tai meditaatiota, joogaa tai mindfullnessia. MInä koitin voittaa haipelkoni sukeltamalla Barcelonan akvaariossa haiden keskellä.

Tässä YLEn Areenasta Ps ohjelma:

http://areena.yle.fi/tv/1780982?start=2m21s

Puoli seitsemän: 31.01.2013 18.30

areena.yle.fi

Vieraana tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola. Lisäksi otamme selvää, mitä on haipelko. Juontajina Marja Hintikka ja Mikko Kekäläinen.

Psykologi Ilona Rauhala sanoo, että keskustelu pelosta auttaa. Voi turvautua ystävään tai terapeuttiin. Usein ammattilainen osaa auttaa nopeammin, sillä on tärkeää päästä jyvälle siitä, mistä pelko johtuu. Pelko voi johtua traumasta, se saattaa juontua lapsuuden unohdetusta kokemuksesta. Jos pelko on lievää, voi koittaa rauhoittaa itseään vaikkapa mindfullnessin avulla, tiedostaa mitä pelkää ja koittaa järkeillä pelko pois.

Itse ajattelin kohdata pelkoni silmästä silmään ja sukeltaa haiden keskelle. Barcelonan akvaariossa vierailee vuosittain miljoona kävijää, mutta harvempi sukeltaa haiden sekaan vaikka sitäkin saa tehdä kuka vaan jolla on sukellussertifikaatti ja lääkärintodistus. Hietahait suuressa altaassa ovat kookkaita mutta eivät vaarallisia. Biologi Patricio´Bulto kertoo, että hait ovat uhanalaisia ja niitä pyydetään julmasti evänsä vuoksi. Ihmisiä hait haukkaavat vain vahingossa. Ihmisiä kuolee vuosittain 5-10 hainhyökkäyksiin, vähemmän kuin koiran puremiin tai mehiläisen pistoihin. Asioiden järkeistäminen on myös hyvä keino voittaa pelko. Nyt ymmärrän, ettei hai hyökkää koska maistun pahalta. :)

Rauhala selittää ettei aina pidä suinpäin kohdata pelkoaan. Jos vaikka pelkää lentämistä voi saada paniikkikohtauksen jos ei ole valmis lentämään. Pelkoa työstäessä pitää edetä askel askeleelta turvaverkkoa rakentaen. Rauhala: "Usein sanotaan tälläsista psykkisistä lukoista että niiden purkaminen vie yhtä kauan kuin niiden muodostuminen." Hän myös muistuttaa, että pelko on tervettä: "Pelossa on paljon informaatiota, ihmislaji on säilynyt hengissä koska pelon kautta on tullut tieto pitääkö taistella, paeta tai vaikka leikkiä kuollutta."

Vaikka pelko olisi epälooginen niin se on silti vahva tunne. Mutta peloista voi päästä yli, keinoja on monia, terapian lisäksi esim jooga, meditaatio ja mindfullness. Rauhala neuvoo hämähäkinpelkoisia puhumaan itselleen, tiedostamaan että: "Kas siinä on hämähäkki, se ei vahingoita minua..." ja hengittämään rauhallisesti, tiedostaen. Sitten hän naurahtaa: "Kyllä ne on aika iljettäviä minustakin!"

Itse haluan eroon haipelosta jotten joudu paniikkiin jos joskus kohtaisin hain luonnossa sukeltaessani. Sukelsin vajaan tunnin ajan sukellusoppaan kanssa valtavassa tankissa jossa ui haiden lisäksi myös mureenoja ja monia kalalajeja. Kokemus Barcelonan akvaariossa oli sekä surrealistinen että vapauttava. Pääsin pelosta ja nyt voin vain toivoa, että joskus kohtaisin hain meressä.

Lainaus

Hämähäkki muuttaa kotiin

Hannamari Luukkanen — Fri, 02 Mar 2012 14:32:08 +0000

Eli voiko sydämensä menettää suurelle, karvaisella Otolle?

Noloa kyllä, pelkään hämähäkkejä aivan kamalasti. Niinpä keksin Prisma Studioon jutun aiheen siitä, voiko peloista päästä eroon. Tietenkin olisin itse koekaniinina. Mutta kuinka tosiaan päästä eroon hämähäkkikammosta?

Jotenkin ensimmäisenä mieleeni juolahti siedätyshoito. Miten muuten hämähäkkipelkoaan voi siedättää keskellä talvea kuin hankkimalla kotiinsa hämiksen? Niinpä sain eläinkaupasta suostumuksen hämähäkin vuokraamiseen, ihan ikioman hämähäkin hankkiminen olisi ollut aivan liian hurjaa.

Vuokratarantella sai nimeksi Otto

Ensin piti tietenkin keksiä nimi. Kahdeksanjalkaisen ja –silmäisen otuksen nimi ei voi olla tietenkään muu kuin Otto. Seuraavaksi uutinen piti tietenkin kertoa kotona. Onneksi poikaystäväni on suhteellisen joustava ihminen, joten hänestä ajatus kotiimme muuttavasta tarantellasta kuulosti jos ei nyt hyvältä niin ainakin hmmm mielenkiintoiselta. Nimittäin tarantellahan sen piti tietenkin olla ja mahdollisimman suuri sellainen.

Eläinkaupassa pääsin heti kohtaamaan pelkoni. Hämähäkit ovat nimittäin erittäin kylmän arkoja ja niinpä Otto piti kuljettaa kotiini takkini sisällä. Ääks, onneksi rasiassa, mutta silti. Ajatus takkini sisällä vapaasti juoksentelevasta hämähäkistä tuo jo tätä juttua kirjoittaessani kylmät väreet selkääni.

Mutta rohkeasti sain kuin sainkin Oton kotiin ja vielä rasiasta terraarioonsa. Sinne se meni, karvainen kummajainen, ja ei nyt näyttänyt aivan kammottavan pelottavalta. Kunnes tuli aika mennä nukkumaan. Otto heräsi liikkeelle yöaikaan ja jokainen rasahdus kuulosti siltä, että se yrittää karata terraariostaan. Näin mielessäni kuinka sen pienet, mutta vahvat karvajalat nostavat hiljalleen terraarion kattoa ja vähän ajan päästä tunnen selässäni pienten jalkojen hiipimistä. Muutaman kerran piti siis nousta taskulampun kanssa tarkistamaan tilanne. ”Pitääkö meidän asunto myydä, jos Otto karkaa”, kysyi poikaystäväni ja asiaa mietittyäni vastaus oli varma. ”Pitää”, nyt olivat siis isot asiat kyseessä.

Oton hoitaminen oli itse asiassa varsin helppoa, sille laitettiin joka päivä hieman vesihyytelöä terraarioon ja suihkuteltiin vettä silloin tällöin. Ruoaksi Otto söi sirkkoja yhden viikossa. Otto näytti viihtyvän uudessa kodissaan ja tunsin olleeni varsin onnistunut hämähäkkihuoltaja, kunnes kuulin jotain traagista.

Kun tarantella vaihtaa nahkansa, se on puolustuskyvytön

Nimittäin kasvaessaan tarantellat vaihtavat nahkansa hieman isompaan. Kun vanhasta nahasta on päästy eroon, kestää uuden nahan kovettuminen jopa kaksi viikkoa. Tänä aikana tarantella on varsin onneton, sen myrkkyhampaat eivät ole vielä kovettuneet ja niinpä se ei voi puolustautua. Eli sen terraarioon laitettu sirkka voikin hyökätä puolustuskyvyttömän tarantellan kimppuun ja syödä sen nälkäänsä! Apua, en saanut eläinkaupasta tietää milloin Otto oli vaihtanut nahkansa. Mikä olisikaan karmeampi kohtalo kuin tulla oman ruokansa syömäksi?

Heti kotiin päästyäni tarkistin tilanteen. Onneksi sirkka ei ollut syönyt Ottoa vaan Otto ilmeisesti sirkan. Mutta kieltämättä Otto näytti hieman pelokkaalta. Oli kuitenkin hyvä huomata, että Otolla oli sydämessäni suurempi kolo kuin sirkalla.

Vihdoin siedätys oli ohi ja tuli hetki palauttaa Otto takaisin eläinkauppaan. Se tuntui jotenkin haikealta. Olin jo tottunut joka aamu säntäämään Oton terraariolle tarkistamaan sen olinpaikkaa. Myös öinen rapinoiden kuulostelu oli jo osa nukkumisrituaaliani. Lisäksi Otto viihdytti minua kipeänä ollessani koristelemalla terraarionsa seitillä. Voi Otto! Hetkisen jopa leikimme ajatuksella, että Otto jäisikin luoksemme asumaan. Silti ajatus asunnossani vapaana juoksentelevasta karkuritarantellasta voitti. Otto sai lähteä rakastavampaan kotiin.

Jäljellä oli vielä viimeinen koitos, Oton siirtäminen kuljetusrasiaan. Ovelasti hoidin asian, kun poikaystäväni oli kotona. Nimittäin pelästyneen tarantellan vangitseminen ei ole helppoa. Otto väisteli taitavasti rasiaa ja kiipesi viimein terraarion seinälle karkuun. Sitten keksimme hyvän idean, Otto ei pitänyt vedellä suihkuttelemisesta, niinpä suihkimme hieman vettä Ottoa kohti ja hän peruutti hienosti suoraan rasiaan.

Otto palaa eläinkauppaan ja Matilda tulee tilalle

Seuraavaksi soitin taksin ja kannoin Oton takin sisällä autoon. Taksikuski kysyikin heti ensimmäisenä, mitä minulla on takin alla. Kun näytin Ottoa, kuskin kommentti oli hyvinkin arvattava: ”Mä pelkään hämähäkkejä”. Niinpä me kaksi hämähäkkikammoista saatoimme Oton viimeiselle matkalle takaisin eläinkauppaan. Matkan aikana tapahtui kuitenkin vielä viimeinen käänne, Otto onnistui sulattamaan taksikuskinkin sydämen. Perille päästyämme kuski räpsi useita kuvia takapenkillä istuvasta Otosta.

Eläinkaupasta matkaani tarttui Matilda, messinkipallokala, joka pitää muiden kalojen teurastamisesta. Katsotaan paikkaisiko se Oton jättämää tyhjää aukkoa.

Hannamari

ps. Ja miten sille mun hämähäkkikammolle kävi? No katsokaa juttu ylhäältä.

Lainaus

Uutistyön nostalgiaa Uutishuoneella, dystopiaa Mediavirrassa - entä tässä päivässä?

Tuija Aalto — Sun, 22 Feb 2009 20:55:55 +0000

Oletko seurannut kylmän sodan aikaiseen Yleisradion uutistoimitukseen sijoittuvaa Uutishuonetta? Entä 8-osaista asiafiktiota Suomi vuonna 2030? Jos Uutishuoneen kuvaamassa ajassa oltiin poliittisten ideologioiden vallassa, niin Suomi Vuonna 2030:n uutistoimituksen Mediavirta2 - kanavalla uutisia tehtiin härskisti katsojan tunteita manipuloimaan pyrkien. Parin jakson vaikutelmani oli, että Suomi vuonna 2030:n uutistyö ja - tarjonta olisi kuitenkin yllättävän vähän muuttunut tämän päivän maailmasta.

Henkilöiden tasolla juoni sisälsi kummassakin kilpailua ammatillisesta asemasta ja näkyvyydestä, pätemistä ja suorittamista ja suhteita työkavereihin.

Valokuvaaja kiinni ja putkaan, Kuva: viima

Mitkä teemat nousisivat tätä aikaa kuvaavan sarjan kärkeen? Jos minä olisin käsikirjoittamassa, viimeiset kymmenen vuotta kiihtynyt talouskasvu-, kilpailukyky- ja innovaatiopuhe olisi ainakin pinnassa, samoin terrorismin vastainen taistelu ja muu turvallisuuspuhe.

Mitä tämän päivän teemoja te käsikirjoittaisitte hypoteettisen Nyysfiidi2009 - ohjelman jaksoihin?

Lainaus