Blogit - draama

Draamatulva tulee

Ville Vilén — Thu, 03 Dec 2015 14:41:06 +0000

Ville Vilén on Ylen luova johtaja.

Kansainvälisen draaman kentällä todella tapahtuu. Kerron muutaman tuoreen esimerkin.

Eurooppalaiset tuotantoyhtiöt ovat huolestuneita, kun kaikki merkittävimmät näyttelijät ovat Amerikassa tekemässä tv-draamaa. Vuonna 2014 USAssa oli tulilla 250 draamaprojektia, tänä vuonna 450.

Ruotsista ei löydy enää yhtään vapaata käsikirjoittajaa ja Britanniassa on 120 draamaan erikoistunutta tuotantoyhtiötä.

Kukaan itseään arvostava näyttelijä ei 5 vuotta sitten halunnut tulla palkituksi jenkki-tv:n Emmy-gaalassa, tai ei ainakaan tullut paikalle palkittavaksi. Nyt pysti on suuri kunnia.

Woody Allen tekee Amazonille tv-sarjaa. Ja niin edelleen.

Merkittävin ajuri kehitykselle on varmasti ollut mediakulutuksen muutos ja sen myötä uusien pelaajien ilmestyminen pelikentälle. Siis digitalisaatio eli muutos.

Tilanne ei ole aivan uusi, muuttunut kulutus näkyi jo siinä, miten dvd-bokseja ahmitaan. Striimattavien VOD-palvelujen yleistyminen on kuitenkin räjäyttänyt draamapankin, samalla kun yhä useampi sarja on globaalisti tarjolla samaan aikaan vailla broadcasterien väliporrasta. Netflixin sarjan ensi-illalla on 70 miljoonaa potentiaalista katsojaa ilman, että kenenkään tarvitsee nostaa kankkuaan kotisohvalta.

Pohjoismaisen draaman nousu osuu tähän kehitykseen saumaan. Tai oikeastaan sarjojen tason nousu oli sopivasti valmiina odottamassa tätä käännöstä. Suomessa VOD- eli videon on demand -kisa alkaa toden teolla ensi vuonna. Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti.

Uudet pelurit tulevat meilläkin muualta kuin perinteisestä mediasta. Toiset tosissaan, taistellen elämästään, ja toiset kiinnostuneina uudesta alueesta. Kehikko on kuitenkin selkeä – voittajilla on paras kotimainen (ja osin kansainvälinen) sisältö saatavilla helposti erinomaisessa palvelussa kaiken aikaa, kokonaisina sarjoina ja pitkään. Milloin vain ja missä vain ja kaikilla ruuduilla.

Elämme jälleen kiinnostavia aikoja ja takuuvarmasti draaman kulta-aikaa. Samalla on selvää, että myös draaman inflaatio tullaan kokemaan ja moni hyväkin sarja hukkuu draamatulvan alle.

Ylen draamatarjonta on luonnollisesti merkittävä osa kotimaista tarjontaa. Olemme jo julkaisseet draamaa Yle Areenassa kokonaisina sarjoina, ja kokemuksemme ovat hyviä. Perinteisen tv-kanavan ja Yle Areenan tämän ns. katalogitarjonnan yhdistelmä on tehokas eikä suinkaan tuhoa toinen toistaan.

Yle Areenalla ja katalogilla on jatkossa yhä merkittävämpi rooli draaman julkaisemisessa. Osa draamayleisöstä on jo aikaan ja paikkaan sidotun kanavatarjonnan ulottumattomissa. Areenasta kiinnostavan sarjan voi taas poimia silloin, kun itse haluaa ja ahmia sen vaikka kerralla kokonaan, jos siltä tuntuu.

Lainaus

Rakastunut draamaan

Jarmo Lampela — Mon, 09 Feb 2015 09:19:51 +0000

Jarmo Lampela on ohjaaja ja työskennellyt Aalto-yliopiston elokuvauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen johtajana. Hän aloittaa Yle Draaman päällikkönä toukokuun alussa 2015.

Viime marraskuussa matkasimme Viroon Näyttelijäliiton Valmiina -kuvaukseen kameratyön kurssin näyttelijäryhmän kanssa. Matkassa oli 16 näyttelijää ja pieni työryhmä. Meillä oli kaksi päivää aikaa kuvata kohtauksia, joita käsikirjoittaja Kati Kaartinen oli kirjoittanut ensemblen tarinan ja kohtausideoiden pohjalta.

Keli Virossa oli hyytävä.

Kuusi pakkastasastetta ja jäätävä viima. Kuvauspaikkoina levähdyspaikka, tienvarrella eteen osunut huoltoasema, pikkubussi, henkilöautot, peltotiet ja lopulta virolaisen nuoren ohjaajan Kristo Jürmanin järjestämä maalaistalo, jonne kurssin lopputyönä tehtävän elokuvan tarina huipentuu.

Näky on hauska.

Hieman rempallaan oleva talo. 16 suomalaista ammattinäyttelijää kuoroasetelmassa käsissään outoja esineitä, valmiina ojentamaan ovesta astuvalle nuorelle miehelle uurnan ja esittämään tälle runon muistovärssynä edesmenneelle runokuoron johtajalleen.

Vaikka taivaalta vihmoi neulanterävää raetta ja tuuli puhalsi kaikkien varpaat tunnottomiksi, tunnelma on korkealla. Kohtaus toimii, elää ja naurattaa vaikka se toistetaan. Ja toistetaan.

Virolainen Kristo katsoo touhuamme huvittuneena. Hän kysyy tarinasta ja nauraa kuullessaan tiivistelmän. Eikä hän naura pelkästään tarinalle vaan myös todellisuudelle ympärillämme. Kriston reilusti yli kahdeksankymppiset isovanhemmat ovat talossa sisällä ja ihmettelevät pihalla mölyävää porukkaa. Jospa olisimme keksineet kirjoittaa mukaan verhojen raosta kurkkaavan hämmästyneen vaarin. Mutta todellisuus tuntuu osaavan aina jotenkin nokittaa.

Kauko Lindforsin ensimmäistä leikkausversiota kohtauksesta katsellessani en vaaria enää kaivannut.

Vaikka todellisuus panisi paremmaksi, on draama rakkauteni, todellisuuden peili, heijastus, jostain eletystä kumpuava tarina. Olkoon se sitten eskapismia arjesta, historian kohtalonhetkiin sukeltavaa epookkia, kyyneleet silmiin nostavia aikalaistarinoita tai naurun esille naurun esille purskauttavaa komediaa komediaa.

Draama on ollut suuri rakkauteni aina. Se on ollut myös työtäni runsaat pari vuosikymmentä. Uusi askel työelämässä, siirtyminen Yle Draaman päälliköksi, tuo varmasti uutta kulmaa, säröä ja eloa vanhaan rakkauteen.

Olen kertonut, että haluan Ylen draamapäällikkönä edistää erityisesti kansainvälisiä yhteistuotantoja ja nostaa suomalaista alan osaamista. Toinen tärkeä tavoite on tuoda esiin lahjakkaita, uusia, nuoria tekijöitä.

Yle on minulle tuttu talo, tunnen tekijöitä ja Ylen vahvan roolin tv-draamassa. Olen vuosien mittaan tehnyt useita eri tuotantoja Ylelle. Tv-draama elää Ylessä ja maailmalla vahvaa nousukautta, se kiinnostaa ja koukuttaa ihmisiä myös aivan uusin keinoin. Kansainvälisen yhteistyön näkymät avaavat paljon uutta ja innostavaa.

Näen työssäni ja rakkaudessani paljon mahdollisuuksia!

----

Jarmo Lampela on työskennellyt Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen johtajana. Hän on ohjannut tv-, elokuva- ja teatterituotantoja sekä toiminut käsikirjoittajana, dramaturgina ja tuottajana vuodesta 1992. Ylen draamapäällikkönä hän vastaa Ylen kotimaisesta draamatuotannosta sekä draaman kehittämisestä. Draamapäällikön vastuulla on Ylen omatuotantoinen draama, myös radiodraama sekä tuotantoyhtiöiltä tilatut suomenkieliset teokset ja sarjat.

Lainaus

Avoimuus – mitä se draamassa tarkoittaa?

Satu Kurvinen — Mon, 13 Jan 2014 15:08:30 +0000

Satu Kurvinen työskentelee Yle Draamassa vastaavana tuottajana.

Draama on genre, joka herättää intohimoja.

Hyvä draama myös vaatii paljon. Se pitää katsoa silmästä silmään. Sen pitää olla kouriintuntuvaa. Se ei pelkää konflikteja eikä ristiriitoja. Eikä yllätyksiä. Sen tulee haastaa. Sen tulee viedä katsojansa ja kuulijansa vieraisiin maihin ja tuoda myös sieltä takaisin, vaikkakin muuttuneena.

Draaman pitää olla siellä, missä ihmiset ovat ja missä ihmiset sitä tekevät. Norsunluutorni ei vie draamaa lajityyppinä eteenpäin. Draama ei ole salatiedettä.

Yle Draama aloitti yhdessä viestinnän kanssa pienimuotoisen Draaman aamubrunssit -kokeilun viime vuonna. Järjestimme ensimmäisen brunssin keväällä draamasta kirjoittaville toimittajille ja toisen syksyllä tuotantoyhtiöiden vetäjille.

Parituntisissa tapaamisissa tärkeintä oli tavata alan kumppaneita, yksinkertaisesti.

Kuulla, kuunnella, puhua, nähdä. Ottaa vastaan kritiikkiä. Yrittää hakea kysymyksiin vastauksia. Ja myös avoimesti kertoa, missä meillä on vielä duunia, missä emme ole valmiita ja mihin pyrimme tavoitteillamme ja päätöksillämme? Miksi me linjaamme draamaamme näin?

Seuraavaksi kutsumme kylään kenties liittojen edustajat ja sitten taas mediaväkeä. Ehkä tästä tulee perinne? Joskus saattaa olla hyvä vain kohdata, ilman estradeja ja esityksiä.

Missä muualla Yle Draamaa avataan?

Olimme syksyllä mukana järjestämässä myös Showrunner -tapahtumaa Aalto-yliopistossa alan kumppaniemme kanssa. Järjestimme myös pohjoismaisen radiodraaman ammattilaisten tapaamisen Helsingissä viime kesänä. Iso juttu tulee olemaan toukokuussa 2014 INPUT Helsingissä. Sielläkin olemme varmasti vahvalla panoksella mukana mm. sisältökeskusteluissa.

Sosiaalinen media on myös yksi tapa kommunikoida. Se on nopea, avoin ja rosoinen, ei ylhäältä alas vaan samassa linjassa käyttäjänsä kanssa. Se on aina avoinna.

Yle Draaman Facebook-sivu on luonteva ja nopea tapa vinkata suoraan. Siellä on myös mahdollista kohdata. Perustimme Yle Draamalle Instagram-tilinkin, jonne lappaamme kuvaa kulisseista, tekijöistä ja taustoista.

Tervetuloa mukaan, haluamallasi tavalla! Kysy, sano, puhu, kritisoi, tai ihmettele. Meillä on ovi auki.

Lainaus

Menisitkö vankilaan puhtaan luonnon puolesta?

Anna-Maija Halonen — Thu, 21 Nov 2013 15:13:39 +0000

Anna-Maija on Yle Draaman tuottaja.

Puhdas luonto on suomalaisille arvokas asia. Kun sen saastuminen uhkaa, herää sisäinen sinisaarelamme unestaan ja me alamme toimia: nousemme laivaan, kiipeämme katolle, ryömimme aitojen ali, teemme mitä tahansa pelastaaksemme puut ja järvet, meret ja marjat. Eikö niin?

Totta puhuen, minä en ainakaan olisi valmis menemään vankilaan Murmanskissa koska vastustan arktista öljynporausta. Onneksi paljon muutakin voi tehdä luonnon hyväksi. Ja onneksi Sini Saarela vapautuu takuita vastaan.

Taistelu mutaa vastaan

Draamasarja Pintaa syvemmältä ravistelee kansalaisia ottamaan kantaa puhtaan luonnon puolesta lain sallimin keinoin. Tarina kertoo naisesta, joka huomaa mökkijärvensä saastuneen kelvottomaan kuntoon lähisuolla sijaitsevan turveteollisuuden takia. Nainen kohtaa vähättelyä ja vastustusta niin turveyhtiön kuin paikallisen ELY-keskuksen suunnalta, mutta saa tukea mökkiläisiltä sekä muutamilta muilta, joita järven tila huolestuttaa. Järven puolustajat perustavat vesienhoitoyhdistyksen ja siitä alkaa vuosien taistelu mutaa vastaan.

Voiko yksittäinen kansalainen saada likaajia vastuuseen ja vaatia lain kunnollista toteutumista?

Täytyy voida. Uimakelpoiset järvet, syötävät sienet ja marjat sekä saasteeton ilma ovat itsestäänselvyyksiä jotka kuuluvat meille kaikille, myös tuleville sukupolville. Muta sumentaa, minä haluan nähdä kirkkaasti.

Lyhäreitä luonnon puolesta

Puhdas luonto-aihepiirin ympärille on kehitteillä myös TAMK:n opiskelijoiden lyhytelokuvia. Oppilaat saavat käsikirjoituksista palautetta Yle Draamasta ja parhaat lyhytelokuvat on mahdollista esittää Ylen kanavilla tai Yle Areenassa.

Kysymällä totuus selviää

Miten saa selville, toteutuvatko Ylen arvot - luotettavuus, riippumattomuus, ihmisten arvostaminen - draamaohjelmissa? Kysymällä sitä jo käsikirjoitusvaiheessa. Mm. näitä kysymyksiä esitin Pintaa syvemmältä-käsikirjoitukselle:

Ovatko ohjelmassa esiintyvät faktat paikkansapitäviä?
Toimivatko henkilöt luonteidensa mukaisesti?
Herättääkö ohjelma yhteiskunnallista keskustelua?
Luoko ohjelma uskoa yksilön vaikutusmahdollisuuksiin?

Jussi Alangon ja Jukka Mäkisen käsikirjoittaman 6-osaisen sarjan kuvaukset alkavat ensi vuonna. Ensilähetys on vuonna 2015, jolloin toivottavasti saan vastata kaikkiin yllä oleviin kysymyksiin kyllä.

Lue myös Erja Ruohomaan ja Tuija Aallon teksti Suomalaiset punnitsevat Ylen arvon yhteiskunnalle.

Lainaus

Mitä sitten tapahtui? No ei mitään.

Heidi Sommar — Tue, 22 Dec 2009 08:53:02 +0000

Kotimainen 60-luvun draamasarja Heikki ja Kaija on yksi Elävän arkiston suosikkeja. Sarjasta löytyy jakso nimeltä ”Pari päivää jouluun”, joka kuulosti juuri sopivalta julkaistavaksi arkistossa nyt joulun alla. Tämä oli ensikosketukseni sarjaan, jonka viimeiset jaksot esitettiin jo ennen kuin olin syntynyt.

Jakso alkoi niin kuin odotinkin, Heikki ja Kaija tekevät joulusuunnitelmia, tunnelma on iloinen. Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta, raskaana oleva Kaija alkaa voida huonosti, aluksi hän valittelee selkäkipua, mutta lopulta vaikeroi jo kaksinkerroin maassa.

Heikki ja Kaija: Pari päivää jouluun

Joulutunnelma saa yhä dramaattisempia sävyjä kun lääkäri hälytetään paikalle ja Heikki kuulee tylyn tuomion. Kaija on saamassa keskenmenon ja tarvitsee pikaisesti sairaalahoitoa. Tunnelma on raskas kun Heikki istuu sohvalla makaavan Kaijan viereen ja silittää tämän kämmentä. Kaija toteaa, että joulu meneekin sitten hänen osaltaan sairaalassa ja kääntää päänsä surullisena pois.

Olin yllättänyt näin synkästä jaksosta, joka esitettiin televisiossa vain kaksi päivää ennen joulua vuonna 1969. Ajattelin, että osattiinpa sitä koukuttaa katsojia tv-sarjan pauloihin jo 60-luvulla. Yllättävä käänne jäi vaivaamaan ja tuntui ettei asiaa voi jättää tähän, etenkään näin joulun alla.

Dramaattinen joulujakso nousi heti katsotuimpien listalle Elävässä arkistossa. Ajattelin, että olisi mainio joululahja laittaa arkistoon vielä seuraavakin jakso, jotta katsojat saisivat tietää miten tarinassa kävi ja saisinpa itsekin mielenrauhan.

Maanantai-aamuna tv-arkiston pöydällä odotti tilaamani nauha. Jakson nimi oli ”Kotilinna” ja kuvittelin jo miten Kaija pääsee ehkä sairaalasta kotiin, vieritetään kyyneleitä, Heikki tukemassa vaimoaan... Työnsin kasetin nauhuriin ja odotin. Ensimmäinen kuva oli talvinen maantie. Sitten linja-auto. Sitten nainen touhottamassa, että Heikki ja Kaija tulevat käymään. Toinen linja-auto. Missä kaikki draama, ajattelin. Tuliko keskenmeno? Miten Kaija voi? Miten joulunvietto onnistui suuren menetyksen keskellä? Ei vastauksia. Sen sijaan katselen kuinka Heikki ja Kaija saapuvat iloisena ystävänsä luo vierailulle.

Heikki ja Kaija: Kotilinna

Olen pettynyt. Kaikki näyttää olevan hyvin. Odotan koko puolen tunnin jakson ajan, että tapahtumiin viitattaisiin jotenkin, vaikka keskustelussa. Ei mitään. Elämä on selvästikin jatkunut, joulu mennyt, vuosikin vaihtunut.

Olen tottunut siihen, että pienistäkin käänteistä lypsetään kaikki irti. Oli kyseessä sitten talkshow tai saippuasarja, kaivetaan jokaisesta silmien muljautuksesta ja käden heilautuksesta draamaa. Yleensä ohjelma keskeytetään herkullisimmalla hetkellä ja takuulla jatketaan samasta seuraavalla kerralla. Mieluiten vielä kerrataan aiemmin nähtyä huippuhetkeä ja vasta kun odotusta on tarpeeksi pitkitetty, katsoja palkitaan näyttämällä mitä sitten tapahtui.

Heikkiä ja Kaijaa esitettiin televisiossa noin kerran kuussa. Ehkä se selittää miksei aiemman jakson tapahtumiin enää palattu. Ylipäätään tuntui, että sarjan dramatiikka oli jossain pinnan alla, sitä ei korostettu ja sillä ei mässäilty. Kun jotain raskasta tapahtui, se oli osa arkea ja elämä jatkui taas seuraavassa jaksossa. Kerrassaan hämmentävää tyyneyttä.

Joululahjasuunnitelmilleni kävi köpelösti, mutta onneksi tv-arkistojen kätköissä odottaa vielä monta dramaattista käännettä ja ihan niitä tavallisia hetkiäkin tavallisten ihmisten elämästä. Rentoa joulua!

Viihteellistä joulua

Lainaus