Jälkipuhetta

Ulla Simonen — Thu, 11 Feb 2010 08:50:23 +0000

Tuli sähköpostia, jossa markkinoitiin mahdollisuutta osallistua MipComin co-prodcution challengeen. http://www.mipworld.com/mipdoc/conferences-and-events/co-production-chal... Siellä voisi päästä pitchaamaan hanketta arvovaltaiselle jurylle (nimiä ei mainita) ja voittaja saa seuraavan vuoden MipComiin ilmaisen pääsyn ja one-to-one tapaamisen yhden juryn jäsenen kanssa. Ja vähän jotain sälää päälle, ei rahaa, levitystä tms. ”palkintoa”.

Tilaisuuteen pyrkii varmasti kymmenittäin ellei satoja tekijöitä tai tuottajia. Ja kaikkien mielestä tämä on varmasti kannattava ja hintansa väärti. MipComhan on melkoisen kallis marketti ja matkat majoituksineen tulevat nekin kalliksi.
MipComin haku sai muistelemaan parin viikon takaista DocPoint Encounters tilaisuutta, jonne tuli viisi arvovaltaista henkilöä raatiin (nimet kerrottiin etukäteen pari kuukautta aiemmin) arvioimaan suomalaisia hankkeita.

Tilaisuuteen oli etukäteen valittu ja valmennettu viisi hanketta arvioitavaksi ja he maksoivat siitä osallistumismaksun, mutta kenellä vain ammattilaisella oli vapaa pääsy tilaisuuteen pelkkää ilmoittautumista vastaan. Raadissa oli kanavia edustamassa ARTEsta teemailtojen Anne-Laure Negrin, BBCn edustajana Storyvillen tuottaja Greg Sanderson, ITVSn kansainvälisen rahoituksen Claire Aguilar, ja myyntiyhtiöitä ja levityksen näkökulmaa Peter Jäger Autlook Filmsales sekä Esther van Messel, First Hand Films. Kaikille valituille viidelle hankkeelle annettiin julkisen esittelyn lisäksi tilaisuus one-to-one tapaaminen kaikkien raatilaisten kanssa. Esittelyt onnistuivat hienosti. (Tuija Halttusen palaute tilaisuudesta julkaistiin Dokblogissa jo tuoreeltaan)
Iltapäivän keskustelutilaisuus, jossa ko rahoittajat kertoivat työskentelytavoistaan ja kuinka heihin saa parhaiten yhteyttä oli avoin myös yleisön kysymyksille. Yleisöä oli kovin vähän, eräs kotimaisista rahoittajistamme muotoili tilaisuudesta jälkikäteen: ”Helmiä ilmaan”.

Paikalla yleisössä oli yksi tuottaja, joka käytti tilaisuuden tarjoaman mahdollisuuden esittäytyä rahoittajille, päivittää hankkeitaan tai vain muistuttaa olemassaolostaan. Ja ilmeisesti sai erittäin hyvän vastaanoton ja asiansa hoidettua. Missä kaikki muut olivat? Oliko tapahtuman ajankohta liian päällekkäinen muun festivaalin ohjelman kanssa?
Viidestä paikallaolleesta raatilaisesta vain Esther van Messel oli käynyt Suomessa aiemmin ja vain hänen kanssaan oli sovittu ennakkoon tapaaminen. Kaikki muut tiesivät kohtuullisen vähän suomalaisesta dokumenttituotannosta. Ja heistä joka ikinen ihmetteli sitä, että heihin ei otettu yhteyttä eikä pyydetty tapaamisia.

DocPoint Encounters-päivää ei järjestetty viidelle hankkeelle, vaan koko alalle. Hakijoita yksin oli ollut jo parikymmentä. Kaikkia ei voinut presentoitavaksi valita, mutta mitään estettä käytäväjutteluihin tai omien tapaamisten sopimiselle ei ollut. En ymmärrä mikä oli omien hankkeiden edistämisen kannalta tarpeellisempaa tekemistä tuona lumipyryisenä torstaina kuin mahdollisuus käydä tekemässä itsensä tutuksi tai muistuttamassa olemassaolostaan viidelle dokumenttialan todella keskeiselle toimijalle.
Ehkä kotimaassa ei ole vielä tarpeellista järjestää tilaisuuksia, joissa voi verkostoitua ja saada hankkeensa rahoitetuksi, vaan ensin pitäisi järjestää koulutusseminaari otsikolla ”Tyhjän saa pyytämättäkin – kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan”

PS. Varmuuden vuoksi: olin paikalla vetämässä keskusteluja ja kantani on omani, ei DocPointin kannanotto.

Lainaus

Blogit - kansainvälinen rahoitus

Jälkipuhetta