Blogit - kasvatus

Hankalien tyyppien ylistys

Timo Harakka — Thu, 14 Jun 2012 08:27:13 +0000

HUOM! Nokian kriisin takia lähetettävä ylimääräinen uutislähetys siirtää tämäniltaisen 10 kirjaa vallasta -jakson esitettäväksi 21.6. Samalla kaikki muutkin jaksot siirtyvät viikolla eteenpäin.

---

George Orwell oli hankala tyyppi. 1930-luvulla, kun Euroopassa – myös Suomessa – innostuttiin fasismista, hän oli palava sosialisti, joka taisteli Francoa vastaan Espanjan sisällissodassa. Mutta sotavuonna 1944, kun Neuvostoliitto oli pelastamassa Eurooppaa, hän kirjoittikin röyhkeän Stalinin vastaisen satiirin. Eläinten vallankumous on vuorossa 10 kirjaa vallasta-sarjassa.

Hankala Orwell oli aina askeleen edellä, eivätkä edes omat osanneet seurata häntä, vähän kuten Erkki Tuomioja puoli vuosisataa myöhemmin. Mutta totuus on aina aikaansa edellä. Tänä päivänä Orwellin eläinsatua luetaan suorastaan Neuvostoliiton historiankirjoituksena. Eläinten vallankumouksen ihanteet rämettyvät, tasa-arvo korvautuu sikojen hirmuvallalla ja henkilökultilla, järjestelmästä tulee julmempi kuin se, joka alkuaan kumottiin.

”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia”, julistaa eläintilan alkuperäinen iskulause. Ajan myötä aate saa lisäpäivityksen: ”Jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Siat ovat johtava luokka, keskuskomitea. Sikojen välienselvitellyssä Napoleon – Stalin – syrjäyttää entisen parhaan toverinsa Lumipallon – Trotskin – joka historian uudelleenkirjoituksessa muuttuu sankarista sabotööriksi.

Lev Trotski oli nero, joka lähes yksin organisoi vallankaappauksen lokakuussa 1917. Hänen johtamansa Puna-armeija otti haltuun koko valtavan Venäjän. Christer Pursiaisen viime vuonna julkaisema ansiokas elämäkerta paljastaa, että tasan kymmenessä vuodessa Trotski menetti aivan kaiken. Hänet erotettiin puoluejohdosta ja sitten puolueestakin, ajettiin maanpakoon, jossa bolsevikkien agentti murhasi hänet.

Miten on mahdollista, että keskinkertainen Stalin nujersi huippuälykkään Trotskin? Oikea henkilö vastaamaan on ohjelman vieras, kasvatustieteen professori emeritus ja lahjakkuustutkija Kari Uusikylä:

”Kyllä johtajilla pitää olla riittävästi älyä – mutta eräät tutkijat sanovat, että jos on liikaa älyä, sekään ei ole hyvä, sillä silloin johdettavat tuntevat olevansa aivan eri planeetalla. Mutta lahjakuuskaan ei ole kaikkea. Erittäin tärkeä asia, jos sitä tässä uskaltaa sanoa heittäytymättä tekopyhäksi, on moraali.”

Eikä kyse ole vain Neuvostoliitosta tai Natsi-Saksasta. Politiikan tutkimuksen klassikko, saksalainen Robert Michels julkaisi sata vuotta sitten – siis jo ennen maailmansotia ja Venäjän vallankumousta – pääteoksensa Oligarkian rautainen laki. Michels kiteytti teoriansa virkkeeseen: ”Joka sanoo organisaatio, sanoo harvainvalta.”

Valta keskityy aina eliitille, oli kyseessä puolue, taloyhtiö tai eläintilan kommuuni. Siihen on kolme syytä, joista ensimmäinen on teknis-hallinnollinen. Asiat eivät yksinkertaisesti hoidu muuten kuin pienellä porukalla. Toinen tekijä on psykologinen ja liittyy johtajakarismaan, siihen uskottavuuteen, jota Jutta Urpilaisella ei ensin ollut ollenkaan ja nyt yhtäkkiä yllin kyllin. Ja kolmannekseen ammattimaistunut johtaminen tuottaa ylivoimaiset tiedon ja rahan resurssit, joita on vaikea haastaa.

Vielä enemmän kuin johtajia, Kari Uusikylä pohtii johdettavia. Orwellin maatilalla kansa on tyhmä lammaslauma, joka tekee kaiken mitä käsketään, uskoo kaiken mitä sanotaan ja määrättäessä määkii niin kovaan ääneen, että kaikki kritiikki hukkuu sen alle.

”Minusta olisi kaikkein tärkeintä, että koulussa, alaluokilta lähtien, ihmiset opetettaisiin ajattelemaan omilla aivoillaan, niin että kun tullaan aikuisiksi, pystytään ottamaan kantaa erilaisiin asioihin, eikä olla tuulten vietävissä.”

Kari Uusikylä on löytänyt hyvän johtajan aivan läheltään, tosin vasta tämän kuoltua. Hänen isänsä ei aina jaksanut olla esikuva pojalleen, mutta jäämistöstä löytyneiden rintamakirjeiden ansiosta Kari sai tutustua toisenlaiseen mieheen, joka oli valmis puolustamaan heikkoja myös hierarkista valtaa vastaan.

Vaikeat ihmiset, kriittiset ja itsenäiset ajattelijat, ovat paras tae julmaa joukkohysteriaa vastaan. Kolminkertainen eläköönhuuto hankalille tyypeille.

10 kirjaa vallasta TV1 torstaina 21.6. klo 21:05

Lainaus

Olen unessa useasti koulupainajaisten riepoteltavana

Eve Mantu — Mon, 30 Aug 2010 11:13:10 +0000

Näen kouluaiheisia painajaisia jatkuvasti. Niissä olen yleensä entisessä opinahjossani ja yritän etsiä oikeaa luokkahuonetta. Unessa tiedän olevani jo ylioppilas, mutta minun on silti mentävä takaisin kouluun. Jotakin suorittamattomia kursseja ja hylättyjä kokeita. Tunnelma on aina ahdistava.

En muistele entistä kouluani Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua lämmöllä. Sain sieltä viisi ällää ja yhden magnan, mutta muuten huonot eväät. Opin epäilemään omia hoksottimiani ja etten ole järin fiksu. Minun kohdallani arvosanatehdas epäonnistui surkeasti. Lukiosta tuli ulos epävarma tyttö, joka ei uskaltanut lähteä akateemiselle uralle epäonnistumisen pelossa.

Meitä on paljon meitä erinomaisin arvosanoin ylioppilaiksi valmennettuja alisuorittajia.

Sykissä ruokittiin myös kilpailuhenkeä, joka sai usein sairaita piirteitä.

Kerran pyysin opettajaa hidastamaan tahtia, koska huomasin ystävieni tuskaiset ilmeet. Opettaja nautti oppilaiden nujertamisesta. Hän käski minua jäämään tunnin jälkeen puhutteluun. Miksi pyysit minua opettamaan hitaammin, eihän sinulla ole vaikeuksia oppimisessa? Etkö ymmärrä, että jos autat heikommin pärjääviä, he tulevat kilpailemaan kanssasi korkeimmista arvosanoista?

Minusta tuollainen ajattelu on sairasta ja lasten kehitykselle vaarallista.

Tuttavapiirissäni on entisiä sykkiläisiä. Koulustamme oli viime keväänä taas ylistävä juttu iltapäivälehdessä. SYK on vuodesta toiseen lukiovertailujen kärjessä. Sähköpostit sinkoilivat meidän ei-niin-haltioituneiden kesken: Luitko sen jutun? Kamalaa mitä se naisopettaja sanoi! "SYK:ssä saa keskittyä itse asiaan, opettamiseen ja opiskeluun. Täällä ei tarvitse olla kenellekään varaäiti tai sosiaalityöntekijä."

Olipa ikävän osuva kuvaus minunkin kouluvuosistani.

Juuri siksi valitsin omalle lapselleni koulun, jonka kantava ajatus on MEILLÄ KASVATETAAN KOKONAISIA IHMISIÄ.

Lainaus

Mitä välii??!?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 11 Feb 2010 12:02:26 +0000

Yök. Jokainen teinin kanssa elävä tietää, miten RAI-VOS-TUT-TA-VA on uhmakkaan katseen ja velton ryhdin kera tarjoiltu mitävälii.

Voisimmeko me aikuiset edes joskus vastata: Hmm, nyt kun sen kysyit, niin eipä mitään. Ei mitään välii. Annetaan olla. Ehtiihän sen myöhemminkin.
Laiska teini voi joskus olla myös perheen mielekkyyskonsultti, joka kysyy tärkeitä kysymyksiä ja pysäyttää loputtoman toimitettavien asioiden vyöryn.
Ainakin nelikymppisillä äideillä on taipumus keksiä yhä uusia askareita ja touhuja. Ja loppua ei tule. Voisiko teini olla se järjen ääni, joka valuu viereen, kun ylimitoitetut lumityöt ovat käynnissä ja kysyy MITÄVÄLII??!?

Lainaus