Blogit - äiti

Voisitko sinä olla kuristajaäiti?

Heidi Tetri — Fri, 06 May 2011 10:31:26 +0000

Viime päivinä, näin sopivasti äitienpäivän alla, ovat mediaa kohisuttaneet lasten pahoinpitelytapaukset. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että äiti tekee tällaista lapselleen? Ja mitä kirjoittelevatkaan asiasta he, joilla ei omia lapsia ole?

Kaikki lähti liikkeelle, kun 20-vuotias äiti rokotuksesta seuranneen kahden päivän itkun päätteeksi kuristi lastaan niin, että tämä meni veltoksi. Pysyvä aivovamma ja sokeushan siitä muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle syntyi.

Ensimmäisenä asiaa Facebookissa jakoivat lapsettomat ihmiset. Kauhisteltiin, miten tuon ikäisellä kakaralla (ilmeisesti äidin fyysiseen ikään viitaten) voi olla edes lapsia. Tai että missä lienee neiti ollut kun peruskoulussa puhuttiin ehkäisystä? Äitiyden taitoja arvosteltiin voimakkaasti.

Äidin teko oli uskomaton ja anteeksiantamaton, mutta näinä tasa-arvon päivinä on syytä kysyä, mikä oli isän osuus asiaan. Onko myös lapsen 29-vuotias isä henkisesti kypsymätön isäksi? Ja eikö ehkäisy kuitenkin ole molempien asia? Mutta eniten kummastuttaa, eikö isällä ollut mahdollisuutta ilmoittaa viranomaisille jo aiemmin, että kaikki ei ole kunnossa. Vauvaa oli ainakin lehtijutun mukaan ensin ravisteltu ja vasta kahden päivän päästä oli tapahtunut kohtalokkaampi kuristaminen.

Alkujärkytyksestä selvittyäni ryhdyin pohtimaan asiaa syvemmin. Nainen kantaa lasta sisällään yhdeksän täyttä kuukautta, siis 280 päivää eli 3/4 vuotta. Itse äitinä tiedän, että tuo aika voi olla hyvinkin rankkaa; sallittujen ruoka-aineiden luettelo on karsittu minimiin, kehostasi on tullut kaikkien yhteinen, tuntemattomilla tädeilläkin on oikeus kosketella pyöristynyttä vatsaasi ja pahimmassa tapauksessa lapsi vielä katkoo kylkiluusi potkuillaan, kuten itselleni kävi. Nämä kuukaudet äiti muodostaa suhdettaan tulevaan lapseensa. Synnytyksestä en edes puhu, mutta hemmetti sentään, ei sen jälkeen kyllä kukaan täysijärkinen lastaan vapaaehtoisesti ja tarkoituksenmukaisesti vahingoita.

KATSO: Äiti älä lyö

Lasten hoitaminen, vaikka vain yhdenkin, on rankkaa. Tämän tapauksen vauva oli monta päivää levoton ja äidillä oli varmasti hätä lapsestaan. Lapsen jatkuva huutaminen, varsinkin jos äiti ei tiedä mikä on hätänä, hermostuttaa ja turhauttaa. Haluat auttaa, mutta et tiedä miten voit sen tehdä. Lapsettomille vertailutilanteeksi: huomaat kaupungilla kaatuneen dementoituneen vanhuksen, joka selittää tarinaa sodasta, etkä tiedä hänen tautidiagnoosiaan. Vanhus itkee talvipakkasessa vähissä vaatteissa vailla henkilöllisyystodistusta eikä hädältään pysty kertomaan nimeään tai kotiaan. Huolesi on kova, mutta et tiedä mitä pitäisi tehdä.

Tilanne vanhuksen kanssa kestäisi oikeasti vain hetken, ennen kuin pelastusviranomaiset olisivat paikalla. Mutta kuvittelepa olevasi tilanteessa montaa päivää, niin kuin tämä äiti vauvansa kanssa joutui olemaan. Miksei siis kukaan auttanut nuorta äitiä tuossa tilanteessa? Olisiko kuristaminen jäänyt tekemättä, jos isä olisi kysynyt sukulaisilta, voisivatko nämä hoitaa muutaman päivän itkuista vauvaa? Mikäli tällä perheellä ei ollut sukulaisia lähettyvillä, olisiko joku ystävä tai hyvänpäiväntuttu voinut tulla avuksi?

Muistakaamme äitejä (ja isejä) ja heidän jaksamistaan ihan ympäri vuoden, ei vain toukokuun toisena sunnuntaina. Ojennetaan auttava käsi aina kun näemme jonkun sitä tarvitsevan ja mikä tärkeämpää, ei arkailla pyytää apua silloin kun sitä tarvitsemme! Ehkä muutaman päivän levolla tämänkin tapauksen äiti olisi jäänyt ilman linnatuomiota ja lapsi vaille aivovauriota.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja jaksamista tärkeässä ja läpi elämän jatkuvassa haastavassa tehtävässä! Ja iloa heille, jotka saavat olla tukemassa tätä tärkeää tehtävää.

KATSO: Ilman palkkaa

Katso mitä kaikkea äitienpäivään liittyvää löytyy Elävästä arkistosta!

KATSO: Synnytyksen jälkeinen masennus

Lainaus

Äitien helmasynnit

Eve Mantu - piikikäs nalkuttaja ja takakireä huumorintajuton suorittaja — Wed, 27 Apr 2011 07:58:19 +0000

Äiti sairastuu helposti vahvuuteen. Hän pätee perheellään ja nostaa rimaa aina ylemmäs. Äiti takertuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Utelee seurusteluasioita, vihjailee vauvatoiveista ja marisee "kun te ette IKINÄ käy".

Äiti ei itse saanut nuorena tehdä mitään. Hänen piti tyytyä vähään. Hän ei ole toteuttanut syvimpiä unelmiaan, koska hänestä tuli äiti.

Äiti kehuu tyttärelle poikaa ja pojalle tytärtä. Roolipeli etäännyttää perheenjäsenet toisistaan, eikä äiti koskaan opi aidosti tuntemaan omia lapsiaan.

Eron jälkeen äiti syyllistyy kostonhimoisuuteen ja kohtuuttomuuteen. Äiti manipuloi lapsiaan.

Nettikeskusteluissa tuuletetaan lapsuusmuistoja:

Kun äiti on kantanut, synnyttänyt ja kasvattanut, onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä? Kyllä minun mielestä samaan pakettiin kuuluu myös äidinrakkaus ja eväiden antaminen omaan itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuiselämään tai muuten äidin tehtävä on jäänyt vähän puolitiehen. Varsinkin, jos pakettiin liittyy vielä henkistä alistamista tai väkivaltaa, on äiti suorastaan epäonnistunut tehtävässään. Itse en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos kohtelisin omaa lasta niinkuin äitini on kohdellut...

Lainaus

Tarttuiko äidin hoppu poikaan?

Joona Haarala — Mon, 04 Oct 2010 06:22:54 +0000

Vauvamme on kä-sit-tä-mät-tö-män vilkas. Äija painelee eteenpäin ja keittiön baarijakkara toimii hyvänä rollaattorina. Turvavöihin änkeminen vaatii melkein voimaa ja sälliä on kuvailtu jänteväksi.

Isommat veljet eivät olleet yhtä vilkkaita. Mikä siis syynä? Voisiko äidin raskaus vaikuttaa?

Äidillä oli raskauden aikana oman vakityön lisäksi opastuskeikkoja museossa ja tietenkin lukuisia erilaisia luottamustehtäviä - äiti kun on yhteiskunnallisesti aktiivinen.

Mene ja tiedä. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että meillä on kolme hyvin eri luontoista poikaa. Kun vain tuo kolmas malttaisi hetken olla paikallaan...

Lainaus

Ei saa vauvamme piikkiä, ei

Joona Haarala — Tue, 24 Aug 2010 20:21:24 +0000

Vaimoni kirjoitti Facebookiin: "ei saa E possupiikkiä ei". Pojalla on ikää sen verran, että olisi periaatteessa possupiikin aika. Isommat veljet saivat piikin talvella ja niin sai myös vaimo. Meidän perheessä on nyt kaksi, jolla ei ole rokotetta.

Mietimme piikkiä pitkään talvella, sillä meitä jotenkin epäilytti pikavauhtia kehitelty rokote. Yleensä en epäile viranomaisia, mutta nyt jokin tökki vastaan. Isommat pojat kuitenkin saivat piikin pitkän pohdinnan jälkeen. Neuvolantäti ehdotti piikkiä minullekin, mutta en talvella halunnut piikin myötä mahdollisesti tulevia flunssaoireita. Ennen piikkiä olin sairastanut mojovan flunssan, joten ken tietää, jos olisi vasta-aineita perheemme isällä veressä.

Vielä ei tiedetä, ovatko nämä pääasiassa pääkaupunkiseudun narkolepsiat tulleet kenties rokotteen lisäaineista tms.

Harmillista tässä on ennen kaikkea se, että nämä rokotteiden vastustajat tuntuvat nyt olleen oikeassa. On kuitenkin olemassa lukuisia turvallisia rokotteita. Kai.

Lainaus

Oodi kotiäideille / viihdytä vauvaa!

Joona Haarala — Sun, 30 May 2010 21:04:21 +0000

Rakkaat kotiäidit ja rakas vaimoni. En kadehdi hommaanne. Vauvanhoito käy työstä. Tämä viesti on kirjoitettu sunnuntai-iltana, kun kotona on hiirenhiljaista. Kaikkialta kuuluu vain tuhinaa.

Meidän vauvamme on ihana. Hän hymyilee ja nauraa, kun hänelle nauretaan. Hän nauraa varsinkin silloin, kun sitä puhaltelee vatsaan.

Tuntuu joskus siltä, että vauvaa vain pitäisi naurattaa koko ajan. Muuten se kyllästyy. Tältä ainakin tuntuu, kun hoidan vauvaa ja äiti on pois.

* * *

Vauvamme pystyy nukkumaan metelissä. Oikeastaan hiljaisuudessa se ei oikein osaa nukkua. Isotveljet pitävät metelistä huolen. Toisaalta ääntä ei saa korottaa, eikä kolahduksia kuulu.

Meidän keskimmäinen poika on muutaman kerran rakkaudenpuuskassaan mennyt herättämään vauvan (se todellakin pitää vauvasta paljon ja haluaa pusutella sitä) ja annoin mielestäni oivan rangaistuksen: "Saat nyt viihdyttää vauvaa, kun menit herättämään sen". Siinähän viisivuotias sanoo kukkelikukkelikuu ja leikittää.

* * *

Isällä on vitsit vähissä, kun vauvan pistää sitteriin tai sängylle hetkeksi: byäää.... Taitavat olla vauvanhoitotaitoni ruosteessa. Tai sitten pitäisi vain nauttia niistä pienistä hetkistä, kun vauva on hiljaa. Tai sitten pitäisi vain tehdä enemmän töitä vauvan päiväunien eteen.

Onneksi pääsee välillä töihin. Minusta ei olisi kokopäiväiseksi vauvanhoitajaksi.

Lainaus

Pieni kitinä parempi kuin jatkuva rutina

Joona Haarala — Sat, 08 May 2010 06:57:00 +0000

Vauva kitisee. Se on väsynyt. Tässä kohtaa minun ja vaimoni nukutuskeinot eroavat. Äidillä on taikakalu: maidontuottamiskoneisto. Minulla ei.

Vaimo ja vauva makoilevat aikansa pedissä ja molemmat nukahtavat. Kun minä olen kahden vauvan kanssa, niin kummatkaan eivät nukahda - paitsi nyt: kun vauva on syötetty ja röyhy on tullut, annan sen kitistä aikansa ja avot - vauva nukahtaa!

Aiemmin yritin kuljetella vauvaa sylissä ja leperrellä sun muuta. Vauva ei ollut tyytyväinen.

Harmi vain, että minun uusi menetelmäni ei näytä oleva niin tehokas kuin äidin. Vauva yleensä herää jonkin ajan kuluttua, mutta saapahan isä hetken levätä, ja toivottavasti vauva.

Toisaalta... valittaa ei saisi, kun vauva ei todellakaan ole mikään koliikkitapaus. Kaukana siitä.

* * *

Nukkumisesta tuli mieleen, että perheessämme huomaa, että lapsia on jo kolme. Vanhemmat pojat heräävät mm. viikonloppuisin kahdeksalta. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmatkin heräävät.

Muistan, kun isot olivat vauvoja, niin minä ja vaimo kukuttiin vielä yöyhdeltä ja niin kukkui vauvatkin. Nyt moinen ei toimi. Ei toimi, vaikka työaikani aika useasti antaisi myöden pidempään valvomisen.

Lainaus

Mitä mä prinsessapäivällä tekisin?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 06 May 2010 07:39:56 +0000

Toivelistani:

1: siivooja

2: siivooja

3: siivooja

Mitä sinä toivot?

Lainaus

Vauvan saa hiljaiseksi... autossa

Joona Haarala — Tue, 13 Apr 2010 20:00:28 +0000

Käytiin sitten Ruotsissa ja haettiin koiranpentu. Vaimoni harrastaa huskyja ja sopiva löytyi hieman pohjoisemmasta. Onneksi isommat pojat jäivät Suomeen hoitoon, sillä ajomatkaa kertyi muutamassa päivässä yhteensä lähes 2000 kilometriä.

Onneksi autoilu sujui rauhallisissa merkeissä. On se auto ihmeellinen väline, sillä aina kun moottori hurisi, nukkui vauva tyytyväisenä. Valehtelematta koko ajan. Kun moottori sammui, vauva heräsi heti. Sen sijaan laivanmoottoreista eivät pitäneet vauva, eikä koira. Molemmat olivat tosin levänneet koko pitkän päivän autossa...

Mutta nyt asiaan: miten kotiin saataisiin sisälle auton tuoli ja auton tärinä?

Lainaus

Isäparkki

Joona Haarala — Thu, 18 Mar 2010 18:52:39 +0000

Äidillä oli dagiksen mammakväll (päiväkodin äiti-ilta), eli hierontaa, juttelua ja meidän tuore vauva kuulemma kiersi äidiltä toiselle.

Perheessämme on vain yksi auto ja asumme maalla. Odotusajaksi vein isommat pojat sisäleikkipuistoon, kun satoi räntää ja pariksi tunniksi ei kotiin viitsinyt mennä.

Sisäleikkipuisto on mielenkiintoinen paikka: missä näet hurjan näköisiä muskeliäijiä ja pehmoisiä samassa paikassa? On helppoa hoitaa lapsia, kun saavat vipeltää isossa hallissa. Totesin mielessäni, että tämä sisäleikkipuisto taitaa olla varsinainen isäparkki ja syvennyin iltapäivälehteen.

Pojilla oli hauskaa. Lisää tämmöisiä paikkoja!

Lainaus

Meillekin tulee vauva

Susanna Kokkola — Thu, 18 Mar 2010 08:37:47 +0000

Esikoista odottaessa oma lapsuus saattaa tulla hyvinkin elävästi mieleen. Raskaana ollessani olen katsellut vauva-aikani kuvia ja miettinyt, millainen äiti minusta, vuoden 1978 vauvasta, tulee.

Erityisen ilahduttavan nostalgiamatkan syntymävuoteni tienoille tarjosi lastennäytelmä Meille tulee vauva, jonka klipitin Elävään arkistoon. Pääsin kurkistamaan, miltä syntymäpaikkani Kätilöopisto tuolloin näytti (ulkoapäin tosin) ja näkemään äitiyspakkauksen keltaisen aurinkohuovan, jollaisen päällä minäkin olen köllötellyt. Näytelmän äitiyspakkaus lienee muuten vuodelta 1976, ainakin mikäli pikainen nettijäljitykseni makuupussin kuvioinnin perusteella pitää paikkansa.

Meille tulee vauva

Ohjelma tarjoaa muutakin visuaalista herkkua: katsokaapa vaikka isän ja äidin makuuhuoneen tapetteja ja säkkituolia Maarit-tytön huoneessa!

Äitini kertoi juuri taannoin, että 70-luvun lopulla isien oli trendikästä lähteä mukaan synnytykseen. Oma isäni edusti näitä edellä käyviä nuoria isiä ja oli hyvin innokas hoitamaan minua. Myös Meille tulee vauva -näytelmän isä lähtee äidin ”tueksi ja turvaksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Yöllisen valvomisenkin aikaan isä tokaisee, että ”jos mullakin olis meijerit omasta takaa, mä imettäisin tän tällä sekunnilla.” Käytännössä kai lastenhoito oli edelleen paljolti naisten harteilla, mutta ainakin tämä ohjelma antoi ihailtavaa esimerkkiä.

Paikoin hyvinkin valistavasta lastennäytelmästä selviää myös, mistä lapset tulevat, kun Maarit antaa kovin tieteellisen selvityksen aiheesta ystävälleen Pialle. Samalla kumotaan tuolloin jo vanhanaikaiset uskomukset siitä, että lapset kasvavat kukkaruukuissa. Maaritille selviää myös, että kohtu on lihas ja että vauva kelluu sen sisällä lämpimässä vedessä. Käytännön asioista tytölle tiedetään kertoa, että äiti saa vauvan takia puoli vuotta lomaa töistä ja että alle 12-vuotiaat lapset eivät pääse synnytysosastolle, koska heistä saattaa levitä tarttuvia tauteja.

Miten jouduit äidin vatsaan?

Myös 70-luvun vasemmalle kallistuva aateilmapiiri on mukavasti luettavissa rivien välistä. Isä mm. muistuttaa 7-vuotiasta Maaritia, että kyllä hänen täytyy pystyä jakamaan lemmikkipapukaijansa Hille pikkusiskonsa kanssa – eihän siitä tulisi mitään, jos ”kaikki Hillet olis yksityisiä ja hyvässä piilossa”.

Aatteen ja lemmen paloa 70-luvulla

Lainaus