Reviiritietoinen

Leila — Mon, 12 Apr 2010 23:29:57 +0000

Tuhlaajatyttö on todella reviiritietoinen. Tulen pipiksi, jos joudun viipymään kaupungissa liian pitkään. Jotta sisäinen iloni eläisi, minun on päästävä säännöllisesti esimerkiksi Pohjois-Karjalaan tai Lappiin.

Kireä ekoajattelu tuntuu hirttosilmukalta varsinkin nyt, kun etsin uutta kotia. Tämänhetkisiä, Helsingin keskustassa pikkukyläläisittäin asuvia naapureitani tulee hillitön ikävä, mutta tarvitsen avaruutta, pihan tai merinäköalan, saunan ja mieluusti myös pukeutumishuoneen. Loin sellaisen äskettäin reissussa ollessani - ja ai että nautin.

Nyt tiedän päästäneeni suustani koko liudan ekoihmisten mielestä tuomittavia toiveita. Mikä oikeus minulla, yksineläjällä, on tilaan? Mitä sitten, vaikka muuttuisin apeaksi - metron ulottuvilla en ainakaan saatuttaisi ympäristöäni. Ja sauna! Paheksuttavaakin paheksuttavampi keksintö, varsinkin yksin nautittuna.

Viihdyn omissa oloissani, mutta mustavalkoinen ajattelu nostaa karvani pystyyn. En taida tulkita kovin väärin, kun väitän, että tiukkapipojen mielestä haja-asutusalueilla saisivat elää vain vetensä kaivosta kantavat hörhöt?
Meidän autottomien yksineläjien tulisi tyytyä keskustassa tai radan varressa sijaitseviin luukkuihimme. Ainakaan meidän maalla-asumistamme ei tueta liftikyydin vertaa. Kokeilin viime kesänä.

A-PU-VA. Eikö asuminenkin pitäisi nähdä osana kokonaisuutta? Emme kai voi puntaroida vain hiilijalanjälkeä, vaan asettaa vaakakuppiin myös onnellisuuden ja viihtyisyyden? Vai mikä suunta ghettoutetaan seuraavaksi?

Minun ajatusleikkeissäni katulapset ja viisastelevat varakkaat vaihtavat roolejaan. Lapset muuttavat ökyasunnot huvikummuiksi sillä aikaa, kun sanahelinöivät kakkiaiset joutuvat lomailemaan Delhin tai Katmandun talvisilla kaduilla.

Köyhyysrajan alapuolella kukaan ei välitä syyttävästä sormesta. Niin kauan kuin katuihmiset joutuvat pitämään itsensä lämpiminä polttamalla mitä tahansa jätettä (+omat näppinsä), heille on turha opettaa ekotekoja.

Tuhlaajatyttö on hoitanut monen katulapsen palovammoja, mutta itkenyt heidän edessään vain kerran: soittaessani äidilleni ja kysyessäni, mitä tehdä, kun katuvauva meinasi kuolla käsiini. Sekin tilanne oli osittain irvokas. Rikkaat delhiläiset pysähtyivät tuijottamaan meitä tasan siksi, että itkijänainen olin minä, valkoinen turisti.

Pelisäännöt ovat niin erilaiset, että ymmärrän hyvin, miksi jonkin kehitysmaan edustaja keksi syyttää pohjoisen asukkaita saunomisesta Kööpenhaminassa flopanneessa ilmastokokouksessa.

Pallo on ennen kaikkea teollisuusmailla. Myös sinä ja minä, etuoikeutetut, voimme tehdä jotain. Ilmastodieetit -ohjelman asumista käsittelevästä jaksosta löytyy vinkkejä siihen, miten säästää luontoa tulematta onnettomaksi.

Ilmastodieetit -ohjelman uusin jakso uusintana YLE Teemalla tiistaina 13.4. sekä perjantaina 16.4.2010.

Näitten kuvien henkilöistä vain ylhäällä hymyilevällä pikkuneidillä on koti. Tuhlaajatyttö vei Anitan, Sunita-äidin ja kuvasta puuttuvan Padamin syömään ravintolaan (kuva alh.vasemmalla). Sen jälkeen palattiin kadulle, jossa saman muovikatoksen alla makasivat myös perheen isä, koira, juoppo sekä vauva ja sen vanhemmat.

Pitäisikö majoissa ja kaduilla elävien revetä ekotekoihin? Hah. Myös iäkäs nepalirouva asuu ulkona sijaitsevassa vanhainkodissa.

Tuhlaajatytön luona eri uskonnot ovat edustettuina rinta rinnan. Hyvää onnea tuova Ganesha on lahja hindulaiselta ystävältä ja käsinmaalattuun mandalaan on ripoteltu hiven kultaa. Enkelin siivet särkyivät kuljetuksessa, vaikka otimme sisustuskaupasta taksin kotiin.

Minusta makuuhuoneeni on vielä karkkisempi kuin Andy Warholin hopeisiksi maalaamat seinät.

Ennen olohuoneeni oli tilava. Nyt sohva on siirretty syrjään ja koko kämppä toimii kotikonttorina.

Lainaus

Varaslähtö

Leila — Mon, 15 Mar 2010 10:43:05 +0000

Lupaan, että ilmastotohtori Ari Nissinen saa mitata minun hiilijalanjälkeni, mutta vasta kun YLE Teeman Ilmastodieetit-ohjelma on alkanut. Ennen maaliskuun 22:sta päivää ennätän ottaa vielä jonkinlaisen varaslähdön.

Kirjoitan blogiani kirkasvalolampun alla, mutta printterini päällä palaa myös kynttilä ja kakluuni lämpenee lepällä ja laudoilla. Isäni on ekomies, turha siltä on kunnon koivua kinuta.

Itse olen pahis, ainakin ympäristöasioissa. Viime aikoina minulle on alettu marmattaa siitä, kuinka paljon lennän, kotimaassakin. Se, että tuhoaisin maailman, koska ostan niin paljon vaatteita, oli sentään aika överi väite - ainakin omasta mielestäni.

Ja hei, sinkkuus!

Herra paratkoon, mutta kyllähän meitä yksin asuvia katsotaan kieroon senkin takia, että asumismuotomme ja kulutustottumuksemme kuormittavat ekosysteemiä muka enemmän kuin kimppakämppäläisten, avoparien tai suurperheiden arki.

Joskus kauppakassia raahatessani saatan hetken jopa kadehtia perheenäitiä tai -isää, joka hurauttaa maasturillaan markettiin eikä joudu monta askelta ottamaan. Vaan minäpä saan hyötyliikuntaa ja tuen pikkukauppiaita, eikä lähikaupassa käyntini pilaa ilmanlaatua.

Wordwatch-instituutin tutkija Erik Assadourian piristi juuri mieltäni toteamalla Kauppalehdessä, että hänestä meidän pitäisi muuttaa tapaa, jolla puhumme ympäristöongelmista.

Jos kestävän kehityksen vaatimukset sälytetään yksilöiden niskaan, emme voi onnistua, tutkija latasi.

Assadourian kieltäisi luultavasti kaiken markkinoinnin, jos hänelle annettaisiin yksi mahdollisuus muuttaa maailmaa.

Viettäisinköhän minä älä osta mitään -päivän näin ensi alkuun? Ei minulla muuhun taida olla varaakaan, varsinkin kun maksoin juuri Egyptin-matkan visalaskun.

Tuhlaatyttö jatkaa ekoharjoituksiaan Ilmastodieetit-ohjelman edessä. Seuraavassa blogissa selviää muun muassa blogistin todennäköisesti poskettoman suuri hiilijalanjälki.

Niin tuhlaajatyttö kuin olenkin, en kehdannut lillua kylpyammeessa Egyptin kuivuuden keskellä. Hiekkasotasilla oli kyllä kivaa.

Lainaus

Blogit - Ilmastodieetit

Reviiritietoinen

Varaslähtö