Blogit - Matti Rämö

Talven pyöräilykelit: hyvä Himalaja-simulaattori

Matti Rämö — Wed, 17 Feb 2016 17:57:57 +0000

Talven vaihteleva kelikirjo luo mainion testiympäristön vaativalle pyöräreissulle. Lämpötilan parinkymmenen asteen hypähtelyt, tuuliset pakkaspäivät ja alustan kunnon nopeat vaihtelut ovat erinomaista harjoittelua rujoa vuoristopyöräilyä varten. Päivittäiset arvaamattomat olosuhteet valmentavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Lisäksi yli 20 asteen pakkaset vaikeuttavat hengitystä vähän samaan tapaan kuin korkealla ohuessa hapessa. Talvella olosuhteet pakottavat kokemaan nyt-hetken kovin konkreettisesti.

Talven tulo viivästyi, mutta ehdin silti sopivasti simuloimaan Himalaja-polkemisen tuntoja satulassa, kun Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kirjoittaminen kääntyi kohti viimeistä etappia. Tammikuun äkillisessä kylmenemisessä oli jotain samaa kuin kiipeämisessä kuuman kostealta monsuunitasangolta kohti Himalajan poimuja. Kun 26 asteen pakkanen vaikeutti hengitystä ja meno tuntui kankealta ja jäykältä, mielessäni poljin hengästyneenä karulla maantiellä yli 5000 metrissä. Elokuussa Himalajalla satoi räntää korkeissa solissa, ja viileä lasku pimeässä 5300 metristä yöksi alas tasangolle 4700 metriin oli turruttavan kylmä kuin tammikuinen pakkasyö Helsingin Keskuspuistossa. Vaatetta tosin oli hieman eri määrä.

Kesän 2014 Himalajan-matka oli monen vuoden suunnittelun huipentuma, ja se on jättänyt vahvan kestolatauksen myöhemmille etapeille. Eikä viime kesän pyöräretkitauko tunnu erityisen isolta puutteelta. Tulevasta kesästä en vielä tiedä, mutta luultavasti päädyn jonkinlaiseen pikkukierrokseen lähimaisemissa, mikä tarkoittaa sitä, että pyöräretkikirjoittamiseen on joka tapauksessa tulossa tauko. Polkupyörällä Himalajalle on kahdeksas kirja kahdeksassa vuodessa, ja on jo aika pitää taukoa ja vetää henkeä. Himalaja-eepos on hyvä maamerkki tauolle.

Maaliskuun alussa ilmestyvän Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kappaleet kuvaavat matkan etenemistä tasangolta yhä ylemmäs vuoristoon:

1. Delhin ajaton kaaos; 2. Miljoonan hindun pyhiinvaellus; 3. Gangesilta kukkuloille; 4. Chandigarh, funktionalismin helmi; 5. Tasangon tainnuttava kuumuus Punjabissa;

6. Jammusta Himalajan poimuihin; 7. Kashmir, maanpäällinen paratiisi?; 8. Nousu Ladakhiin; 9. Indusjoen latvoilla Pikku-Tiibetissä; 10. Leh, Ladakhin pieni pääkaupunki; 11. Maantie maailman katolla; 12. Ilmastoloikka takaisin Delhiin

Himalaja-matkan tunnelmia Helsingin Messukeskuksessa Go Expon Fillarilavalla pe 4.3. klo 13.30 & 16.30, la 5.3. klo 13.30 & 16.30 sekä su 6.3. klo 11 & 13. Jututtamaan voi tulla Pyöräilykuntien verkoston/SPR:n osastolle.

ET-lehden helmikuinen haastattelu perehtyy myös retkipyöräilyinnostukseni taustoihin.

Lainaus

Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 1 Gangesin tasanko

Matti Rämö — Thu, 18 Sep 2014 20:24:47 +0000

Himala-polkaisun kaksi ensimmäistä viikkoa vierähtävät Gangesin tasangon kuumassa kaaoksessa.

Yhä edelleen pääkaupungin Delhin kaduilla härät rahtaavat kuormia muun liikenteen seassa.

Mutta Intia muuttuu ja nopeasti. Eri aikaudet limittyvät toisiinsa kuitenkin hämmästyttävän sujuvasti.

Pyhiinvaeltajia palaamassa Haridwarin Shiva-juhlista. Maantiellä satojentuhansien ihmisten vaellusta säestää mantramusiikin lisäksi Bollywood-elokuvamusiikki. (Kunnon ämyrit ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi tuulilasi).

Pyhiinvaeltajat kantavat Gangesin vettä kotikyliin kymmeniä, jopa satoja kilometrejä.

Maantiellä on monen päivän ajan pyhiinvaeltajien ruuhkaa.

Viimeisenä juhlapäivänä Haridwarissa on Gangesin rannoilla nelisensataatuhatta ihmistä. Suosituimmalla kylpypaikalla ihmisäänet sulautuvat kovaksi huminaksi.

Kylmä vesi ei haittaa kylpemistä.

Välillä pitää levätä.

Illansuussa on iso yhteinen jumalanpalvelus.

Yläjuoksun naapurikaupungissa Rishikeshissä lehmätkin pääsevät mukavasti Gangesille. Itsekin siirrän Gangesin-kylvyn Rishikeshiin.

Rishikeshissä rinteessä kulkevan pyhiinvaellusreitin varrella languuriapinat osaavat odottaa vuoroaan vesipisteellä.

Maastoyö kukkuloilla kuivan joenuoman särkällä.

Pyörärahtarit ovat iso ammattikunta.

Chandigarhin kaupunki on sveitsiläisen arkkitehdin Le Corbusierin visio 1950-luvulta. Le Corbusierin luomuksia pääsee ihmettelemään Punjabin osavaltion tärkeimmän hallintorakennuksen katolta. Horisontissa näkyy Punjabin ja Haryanan osavaltioiden korkein oikeus. Kuvan otti katolla kiväärin kanssa päivystänyt tarkka-ampuja.

Päivällä on tukahduttavan kuuma.

Tasangon kuumuus pakottaa polkemaan yöllä. Aamunkoittaessa monsuuniukkoskuuro pyyhkäisee reitin yli. Sateen jälkeen on raikasta ja lämpötila vihdoin alle 25 astetta.

Jammun kujilla on ahdasta.

Hanuman-apinajumala on matkamiesten suojelija.

---------------------------------------------

Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 2 Kashmirista Ladakhiin

Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 3 Leh-Manali

Lainaus

Polkupyörällä Himalajalla: kaksi kuukautta lähtöön

Matti Rämö — Tue, 20 May 2014 20:28:02 +0000

Hämärä ja kostea koivikko tuoksuu, ja varhaisen aamun rallattajat elämöivät maastossa. Siirtymä keväästä kesään on herkistävää aikaa. Talven horrostelut väistyvät vihdoin.

Andalusia-kirjan ilmestymisen jälkeen oletin optimistisesti, että voisin jotenkin yhdistää rentouttavan toimettoman "lomailun" kirjoituspuuhista ja sen perään sitten rykäistä uudelle luomiskierrokselle. Mutta maaliskuisten fillarimessujen euforia hiipui arkiseen synkistelyyn. Pyöräilyn terapeuttinen voima oli onneksi tukenani. Ja yhä uudestaan ylistän Helsingin Keskuspuiston olemassaoloa!

Aloittelin kuitenkin uuden Istanbul-eepoksen kirjoittamisen, mutta ehdin hädin tuskin Helsingistä Viron Soomaalle, kun Andalusia-kirjasta toipumisen puute ryydytti matkan ennenaikaisesti. Uutta luovan puuhastelun sijasta suuntasin keskittymisen äänikirjan lukemiseen. Yle Areenassa on jo kaksi ensimmäistä teosta kuunneltavissa, Rengasrikkoja Saharassa ja Polkupyörällä Intiassa, ja niiden seuraksi ilmestyy Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Projekti lähti liikkeelle sen verran improvisoidusti, että ilmestymisaikataulu on vielä täysin auki. Reipas alku vei Laosiin saakka, mutta nyt meno on hidastunut myös äänikirjan suhteen, mikä tosin johtuu muista kiireistä ja yllättäen tulleesta kesästäkin, joka kannustaa ulos ja satulaan.

Aikaa on vienyt mukavalla tavalla Pyöräilyviikko. Jyväskylässä kävelykadun tunnelma oli leppoisan innostavaa kyläjuhlameininkiä. Vaasassa viikko jatkui kirjastossa, jossa väkeä oli mukavasti, sali oli hieno ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa isolla seinällä. Intouduin selostamaan niin, että paluujunalle tuli kiire. Kuva: valtavien matkakuvien testi-ihmettelyä ennen esitystä; hetken tallensi Terhi Piikkilä.

Junassa ehdin perehtyä tulevan kesän Intian-reissuun karttojen ja kevyen matkaoppaan johdattelemana, ja Ladakhin laakso korkealla Himalajalla alkoi saada mielessäni entistä konkreettisempia mielikuvia. Buddhalaisten rukousmyllyjen pyörittelyssä pitää olla varovainen, jos myllyt pyörivät jo vinhasti, etteivät kynnet lohkeile eivätkä sormet saa iskuja. Ohuen ilman UV-säteilyssä iho kärähtää yllättävän helposti suojavoiteista huolimatta. Oma pussilakana ja/tai makuupussi suojaavat lutikoiden puremilta. Sähköä on kylissä niukasti, jos ollenkaan. Jyrkillä vuoristoteillä ei yleensä ole kaiteita, ja teiden kunto vaihtelee ankarasti. Tavarat pitää suojata muovipusseilla pölyn vuoksi, sillä Ladakhin päälaakso on enemmikseen karua ja jopa aavikkomaista. Mutta silti sadevarusteet on hyvä olla mukana. Yöt ovat hyytävän kylmiä kesälläkin.

Rukousmyllyjä lukuun ottamatta asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta elävä kerronta antaa niille uutta painoarvoa. Alan vähittelen hivuttaa mieltäni satulaan vuoristoteille, ja innostus auttaa hoitamaan pakollisia säätöjä. Rokotuksista olen jo hankkinut vesikauhun ja japanilaisen aivokuumeen tehosteet. Koleraan voi varautua lääkityksellä suun kautta, malarialääkkeiden resepti on jo olemassa. Silmälääkärillä olen käynyt kahdesti, tutkimukset tosin jatkuvat. Hammaslääkärille on tarkistusaika. Viisumin kuvat ja tarpeeksi pitkä matkavakuutus ovat jo hankittu. Seuraavaksi pitää täyttää viisumihakemus ja kiikuttaa se suurlähetystöön. Askel kerrallaan. Matka on pitkä, ja yllätyksiä voi tulla. Mutta reissu on jo alkanut.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Matti on äänessä Maailma kylässä -viikonloppuna Helsingin Rautatietorin Kirjateltassa sunnuntaina 25.5. klo 12, ja lauantaina sekä sunnuntaina voi tulla jututtamaan HePon ständille (C234) kansalaisjärjestötelttaan Kaisaniemeen.

Lainaus

Kevään innostava valo

Matti Rämö — Thu, 10 Apr 2014 19:36:08 +0000

Kevät on pyöräilijälle innostavaa mutta vähän hankalaa siirtymäaikaa. Talvihorroksen väistyminen nostattaa hetkittäin yltiöpäistä mielen kuohuntaa, ja kesän odotukset alkavat jo kurkistella esiin. Samaan aikaan pitää kuitenkin vielä kärsivällisesti muistaa arktisen ilmanalan rajoitukset.

Sopiva pukeutuminen vaatii tavallista tarkempaa sään seurantaa, kun yö- ja päivälämpötilat ovat kuin eri vuodenajoilta. Itse odotan symbolisesti tärkeää hetkeä, jolloin voi vaihtaa kokohanskat avonaisiin. Arki helpottuu, kun taskusta ei tarvitse enää kaivella avaimia tai kännykkää paksun kangaskerroksen kömpelöittämänä.

Yöpakkaset pitävät yhä yllä pikkujännitystä, onko aamuisella asfaltilla kuuraa vai ei. Talvipyörälleni sattui muutaman takaiskun outo sarja, joka rikkoi ketjut, akselin ja kammen, kaikki erillisiä tapahtumia, ja joka vei ajokin pari kertaa mekaanikon pajalle. Niinpä poljin välillä Ukrainan-tuliaisella, sillä, jonka hankin kesäkuussa Odessasta korvaamaan varastettua Kulkuria. Ja kas, kun kesärenkaat alla kiihdytin risteyskaarteeseen aamun liukkailla, niin talven kaatuilukiintiö kasvoi vielä yhdellä. Vauhti ei ollut erityisen kova, mutta vaarana oli kuorma-auto, joka tuli pääkatua. Itse tulin kolmion takaa. Pisteet kuskille, joka noudatti nopeusrajoitusta ja ennätti hyvin pysähtyä.

Tapahtumasta ei jäänyt muuta jälkeä kuin kolhiutunut itsetunto ja ajohousujen pieni paikkausoperaatio. Mutta episodi kuvaa hyvin kevään tunnelmia. Hetkittäin sitä riehaantuu liikaa. Nyt jurnuttelen taas nastojen kanssa. Ehdin rapisuttaa nastoja myös kesäkauden ensimmäisellä kriittisellä pyöräretkelläkin. Sekin on varma kevään merkki, ja innostava sellainen.

Huhtikuun suuria riemuja on äänimaailman muuttuminen, kun linnut mekastelevat puuhissaan. Käpytikat kolkuttelevat lyhtypylväiden kupuja kovemman soinnin saamiseksi ja mustarastaat lurittelevat ihan pyöräteiden vieressä. Helsingin Keskuspuisto on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän hieno paikka. (Olisi vieläkin hienompi, ellei kaupungin rakennusvirasto harrastaisi maiseman tahallista turmelemista, joka lähentelee ympäristörikoksen määritelmiä: talven vaatimattomien myrskytuhojen siivoamisen varjolla kaupungin metsurit parturoivat avohakkuuaukion keskelle virkistysmetsää, kohdassa, jossa Keskuspuisto on muutenkin kapea).

Kevään toinen suuri riemu on valoisuus. Valon määrä lisääntyy häkellyttävää vauhtia, mikä nostaa vireystilaa talven horrostelusta. Ja kesän odotus alkaa kutkuttaa, ja kesäsuunnitelmat muovautua. Innostuin jo ostamaan lentolipun Delhiin. Pitkään pähkäilty Himalajan-reissu alkaa heinäkuussa. Netistä tilatut kartatkin ovat tulleet. Arjen kiireet eivät ole vielä sallineet täyttä heittäytymistä matkan yksityiskohtien hiomiseen, mutta Keskuspuistossa ajatus poukkoilee jo etäälle.

Kevään HePo-värejä Helsingin Fillarimessuilta Mirjan ja Jarin seurassa. Kuva: Juha Heiskanen.

---------------------

PS Matti äänessä Jyväskylän pyöräilytapahtumassa la 10.5. klo 15 Jyväshovin Public Cornerissa.

Lainaus

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Matti Rämö — Tue, 04 Mar 2014 21:11:29 +0000

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Lainaus

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan: kirja lähti painoon

Matti Rämö — Sat, 08 Feb 2014 17:26:32 +0000

Oikoluvut on luettu, ja kuudes matkakirja lähti painoon. Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ilmestyy maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Olo on huojentunut, ja vähän tyhjä. Puolen vuoden vääntö arkisten aikataulujen kanssa helpottuu taas hetkeksi, ennen kuin tyhjiö täyttyy uudella ”pakollisella” puuhalla.

Andalusia-kirjan loppurutistus sujui aiempia helpommin. Nyt pudotin kirjan nimestä alaotsikon kokonaan pois, sillä vuotta aiemmin siitä syntyi ihan suhteettoman kova poru, kun kustantajan tiimissä joku oli saanut päähänsä, ettei Islanti-eepoksen alaotsikko ”Tuulen tiellä laavakenttien poikki” olisi tyyliltään sopiva. Energiaa tuhlautui epäoleellisuuksiin.

Tällä kertaa projekti eteni kitkatta. Ja onnistuin myös arvioimaan aiempaa realistisemmin eri työvaiheiden vaatiman ponnistelun. Esimerkiksi oikolukuvaiheessa ei enää kannata liikaa harmitella ihan kaikkia pikkukohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa rahtusen paremmin. Oikolukukin kannattaa muuten lukea ääneen, se on tehokas metodi testata tekstin sujuvuutta ja oikeellisuutta.

Päällimmäisenä on tunne, että teos on toistaiseksi paras matkaeepoksistani. Andalusiassa on aiempiin verrattuna vahvempi ripaus historiakatsausta. Pähkäilyt omien nuoruuden vaellusvuosien kanssa ovat myös vähän suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Itse matka kesti kuukauden, ja ankaran kesäkelin vuoksi sen pituus oli ”vain” 1730 kilometriä. Reissussa oli useita hienoja hetkiä, joista tärkeimmät ovat kiipeäminen Sierra Nevadalle pyörän kanssa 3400 metriin sekä vaeltelu Fesin vanhassakaupungissa Marokossa.

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan-kirjan sisällysluettelo on tällainen:

Málagasta vuoriston kuumuuteen
Granada: Al-Andalusin viimeinen linnake
Ylös Sierra Nevadan huipulle
Paahteisilta rinteiltä Almerían satamaan
Afrikkaan Rifvuoriston juurelle
Fesin ihmeelliset labyrintit
Atlantin herkistävä laulu
Ajan poimussa Tangerin kujilla
Gibraltarin kumma makakikallio
Suunnistelua Cádizinlahdella
Vuorten keskellä Rondan helmi
Aurinkorannikolle Málagaan

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 10/10, Kaasua Taksimilla!

Matti Rämö — Sat, 19 Oct 2013 20:58:14 +0000

50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on kokonaisuudessaan Yle Areenassa osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat viimeiset jaksot 48-49, jotka ajoittuvat paluulentoa edeltävään iltaan Taksim-aukion lähistölle, sekä Milja-tyttären kaksi klippiä samasta aiheesta seuraavilta viikonlopuilta. Reissusarjan lopuksi vielä 50. jakso, joka on summa summarum -video.

Taksim-aukion mielenosoitukset jatkuvat. Toukokuussa kuusi viikkoa aiemmin alkaneet Gezipuiston mielenilmaisut eivät ota laantuakseen. Lauantai on kokoontumispäivä. Iltaan valmistautuminen alkaa naapurikaupunginosassa Besiktasissa. Mellakkapoliisit tukkivat Taksimille vieviä katuja, mutta kujia pitkin pääsee Istiklal-kävelykadulle, jossa on jo tuhansia mielenosoittajia.

Yllättäen mellakkapoliisit hyökkäävät vesitykin ja kyynelkaasun turvin Istiklalin ostoskadulle. Paniikkipako hajauttaa mielenosoittajat pienempiin ryhmiin. Pippurikaasu kirvelee silmissä ja keuhkoissa. Poliisit jatkavat ylimitoitettua jahtia, joka pirstaloi ryhmät kujille. Absurdi näytelmä kestää tunteja. Pakoon juoksut seuraavat toisiaan.

Milja-tytär jää vielä muutamaksi viikoksi Istanbuliin. Hän kuvaa paluulentoani seuraavana viikonloppuna kahvilan ikkunasta, kuinka mellakkapoliisin ajoneuvosta ammutaan kumiluoteja kujalle.

Ja sitä seuraavana viikonloppuna (lauantai on mielenosoituspäivä) kahvilan ikkunasta on tarjolla brutaali näytelmä, kun poliisit hakkaavat miestä, joka yrittää sovitella rähinätilannetta kadulla. Istanbulin mielenosoitukset ovat jatkuneet edelleen. Välisaldona viiden kuukauden protesteista on kymmenkunta kuollutta ja noin 8000 loukkaantunutta. Turkin pitkä tie kohti demokratiaa on yhä vaiheessa, mutta optimisti sanoisi, että edistystä on kuitenkin tapahtunut runsaasti verrattuna 1980- ja 1990-lukujen väkivaltaisiin vaiheisiin.

Istanbul-klippisarjan päättää kahdeksanminuuttinen yhteenveto kuuden viikon ja 3500 kilometrin matkasta.

---------------------------------------------

Helsingin kirjamessuilla torstaina 24.10.2013 Matti Rämö on haastateltavana Ylen lavalla klo 14 ja Kirjakahvilassa klo 16.30. Ylen tapahtuma näkyy live-streamauksena osoitteessa yle.fi/kirjamessut. Vähän esitysten jälkeen voi tulla kyselemään lisää Minervan osastolta 7e58.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 9/10, Istanbul!

Matti Rämö — Fri, 11 Oct 2013 17:54:28 +0000

Yle Areenassa 50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on jo kokonaisuudessaan osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 43-47.

Kiihkeä urbaani rutistus alkaa jo 100 kilometriä ennen Istanbulia. Ison maantien vilkkaat liittymät ovat erityisen hankalia, kun autot ohittavat yhtaikaa vasemmalta ja oikealta. Kesken vaativan vaelluksen esiin ilmaantuu Välimeri! Tai tarkemmin Marmaranmeri, joka on Välimeren viimeinen sopukka ennen Mustallemerelle johtavaa Bosborinsalme

Milja-tyttären ystävä Eren tulee luotsaamaan karavaania viimeiset 40 kilometriä. Gebzen satelliittikaupungista alkaa matkan viimeinen rykäys, joka saa vaarallisia piirteitä kaoottisissa liittymissä. Metropolin hektinen lähestymisajoon tulee kuitenkin yllättävän käänne, kun 20 kilometriä ennen Bosborinsalmea luotsi opastaa yllättäen rantabulevardin rauhaan Marmaranmeren maisemiin.

Mukaan saattojoukkoihin saapuu Miljan toinenkin ystävä, Cem. Välillä videokamera kiinnitetään Erenin ohjaustankoon. Rantapuiston leppeä pikniktunnelma tarttuu, ja ajantaju katoaa. Mutta matkaa lauttarantaan on vielä ne 20 kilometriä, ja lopulta pimeä yllättää. Viimeiselle lautalle tulee jo vähän kiire, kun kolmikkona sukkuloimme katkeilevan Ranta-Baana-pyörätien pätkältä toiselle. Cem jää Aasian, kun Erinin kanssa matka jatkuu Euroopassa, jossa on poljettavaa vielä kolme kilometriä Miljan kotiin Taksin-aukion nurkille. Perillä! Takana 3500 kilometriä ja 38 vaelluspäivää.

Istanbulin ihmeet. Turistin päivä kuljettaa Galatan tornista Hagia Sofian kirkkomuseoon, Sultanahmedin moskeijaan, Basilikan vesisäiliölle, Suureen basaarin ja Bosborinsalmen sillalle.

Galatansillan kupeessa on alikulkukäytävä, jonne on ahtautunut meluisa minibasaari. Sillan kupeessa on myös yksi metropolin tärkeistä moskeijoista. Perjantai-iltapäivänä kaikki eivät mahdu sisälle rukoilemaan.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 8/10, Turkin vuoristoinen sisämaa

Matti Rämö — Sat, 05 Oct 2013 20:46:55 +0000

Vuoristokiipeilyä ja laskettelua. Reitti kääntyy Mustanmeren rannikolta sisämaahan. Merituulen vilvoittava vaikutus katoaa, samalla kun edessä on raskaita ja pitkiä nousuja. Ensimmäinen sisämaapäivä on ennakkoon se haastavin, ja ensimmäinen nousu rankin. 25 kilometriä ankarassa helteessä sujuu hitaasti mutta sujuu. Korkein nousu vie illansuussa 900 metriin. Kiipeilyjen välissä on pitkiä, hulppeita laskuja. Tie on hyvä, ja helteen kaikottua taivalta voi jatkaa pimeään saakka.

Nousuja, laskuja, tasankoa ja jokilaaksoja. Sisämaassa vuoristo ja ylänkö vuorottelevat. Tunneleiden takaa avautuu uusi maisema, ja tasangolta lasku vie jokilaakson kautta kapeaan rotkoon ja taas tasangolle. Kuumuus on niin rankkaa, etten pysy pitkään hitaan traktorin perässä.

Maastoyön jälkeen selvitän kameralle reissutunnelmia. Viime päivien vähän lyhyiksi jääneet unet näkyvät silmien alla. Istanbuliin on enää neljä ajopäivää, alle 500 kilometriä.

Jylhästä rinnemetsästä rekkaralliin. Vuoristopäivät vierähtävät monenlaisissa maisemissa. Hiekkatie metsäleiristä jatkuu maantielasketteluna hienoissa maisemissa. Iltapäivällä matalapaine vyöryy esiin, ja joudun yli vuorokaudeksi kurjan syysilman armoille. Tuulessa ja sateessa taapertaminen on sen verran työlästä, että energiaa ei riitä kameran kanssa touhuamiseen. Videoklipin käsikirjoitus oikaisee seuraavaan iltapäivään, jossa yhä syyskelissä lähestyn Bolun kaupunkia. Kapea tietyömaapätkä altistaa monelle tiukalle rekkaohitukselle.

20 kilometriä Bolun kaupungin jälkeen avautuu 12 kilometrin syöksy Boludagin solasta lähes 800 metriä alemmas Kaynaslin kylään. Samalla tapahtuu ilmastoloikkaus takaisin kesään, sillä alhaalla on yli kymmenen astetta lämpimämpää ja aurinko kurkistaa varovasti esiin parin syksyisen päivän jälkeen. Ylärinteessä asfaltti on yhä märkää, mutta sade on onneksi tauonnut, ja laskettelun hurmasta voi nauttia ilman liikaa huolta.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 7/10, Turkin Mustanmeren rannikko

Matti Rämö — Fri, 27 Sep 2013 22:03:41 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Areenassa sarja huipentuu keskiviikkona 2.10. kahdeksanminuuttiseen yhteenvetoon koko matkasta. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 31-37.

Vanhalta Neuvostoliiton ja Turkin rajalta vaellus jatkuu neljä päivää ja reilut 500 kilometriä Mustanmeren rannikolla. Meren vilvoittava tuuli tekee helteestä enimmäkseen siedettävän, ja matkaa etenee mukavasti. Uusi pyörä kestää hyvin ensimmäiset pitkät ajopäivät, vain yksi rengasrikko hidastaa matkaa.

Turkissa ihmisten välitön uteliaisuus ponnahtaa esiin heti tullin jälkeen. Kapean rantatien romahtanut kaista ruuhkauttaa liikennettä, mutta lievän alkukaaoksen jälkeen matkanteko on sujuvaa rannikkotaajamasta toiseen. Ihmisten tervehtiminen tulee nopeasti mukaan polkemisrutiineihin, ja reitin löytämiseen saa apua kysymättäkin.

Mustanmeren-maantien rinnalla kulkee pitkät pätkät taajamien rinnakkaisteitä. Välillä ne tosin päättyvät hieman yllättäen ja paluu isolle tielle vaatii luovaa suunnistelua.

Trabzon on Luoteis-Turkin suurin kaupunki. Kapuaminen rinnekaupunkiin vie keskustan kapeille kävelykaduille. Huivi on yleinen naisten päähine, mutta lähes puolet ei sitä käytä. Lasku takaisin Mustanmeren-maantielle vaatii tarkkaavaisuutta.

Rannikon tunneleissa. Rantakaistele kapenee, ja maantie änkeytyy hetkeksi tunneleihin. Mustanmeren aava ja auringonlaskun herkkyys suovat helpotusta ahtaiden ja meluisten tilojen stressiin.

Mustanmeren-maantie kulkee taajamasta taajamaan, mikä vaatii tarkkaavaisuutta ja sopeutumista. Liikenteen rytmi vaihtelee jatkuvasti, ja hankalinta on ennakoida pikkubussien liikkeitä. Merimaisemat reunustavat reittiä.

Ankaraa tunnelivääntöä. Ordun jälkeen maantie oikaisee vuoristoisen niemimaan poikki, ja edessä on monen tunnelin sarja. Ylämäkitunneleissa olo on turvallisempi, kun ajaa korokepientareella. Mutta pisimmässä tunnelissa koroke on ahdas, ja se kulkee lyhyiden sementtilaattojen kantena ontelon päällä. Laattojen saumat luovat oman jännitysmomenttinsa, eikä rekkojen meteli lisää kokemuksen miellyttävyyttä. Lyhyissä alamäkitunneleissa on parempi lasketella ajoradalla.

Sosiaalinen iltapäivä maantiellä. Mustanmeren kapea rannikkokaistale levenee, ja maataloustasangolla voi peesata traktoreita. Lehmäkin käyttää suojatietä. Seuraan liittyy pyöräilijöitä, ja poikia pomppii tienposkessa. Ilta venähtää pimeäajoksi, ja valaistut minareetit loistavat majakkana pimeässä.

Lainaus