Tuntuu hieman hassulta, kuinka paljon tiedän junatuttuni elämästä tietämättä edes hänen nimeään. Tai ehkä juuri se anonyymiys on tässä tapauksessa antanut suojan avautumiselle. Yksi päivä mietin, että mistä tuttavuutemme oikein alkoi?
Pyörän satulassa elämän jatkuva vaeltaminen konkretisoituu terapeuttiseksi rautalankamalliksi. Kirjoituspöydän ääressä pidempien reissujen terapiayliannokset muuntuvat hidastuksien koosteeksi. Olen matkalla joka päivä.
