Blogit - Phnom Penh

Jumissa Phnom Penhissä

Matti Rämö — Fri, 23 Apr 2010 01:06:19 +0000

Olen juuttunut Phnom Penhiin jo pariksi viikoksi. Tiesin ennakolta tämän osuuden pyöräilykirjan vaikeimmaksi, mutta neljän päivän visiitin kuvaamiseen on silti mennyt liikaa aikaa. Ja työstän vasta tekstin ensimmäistä versiota.

Tuol Slengin vankilamuseossa käynti on rankka kokemus. Yritykseni ymmärtää karua historiaa on levinnyt vaikeasti jäsennettäväksi rönsyileväksi tietomassaksi. Tämän ongelman tajusin jo viime syksynä. Vietnamiin verrattuna Kamputsean tapahtumat ovat olleet sekava vyyhti liian monen ulkopuolisen toimijan provosoimaa tragediaa. Ja pahimmillaan Kamputseassa kuoli neljässä vuodessa enemmän väkeä kuin koko Vietnamin sodassa yhteensä.

Punakhmer-johtajien nimet tunkevat jo uniinikin, mutta onnekseni noiden vuosien karmivat yksityiskohdat eivät ole sentään visualisoituneet lepohetkien painajaisiin. Päätin jättää kirjoittamisesta pois kammottavimmat kuulustelumenetelmät, sekä itseni että lukijoiden suojelemiseksi.

Ylenmääräinen hirveyksillä retostelu on mieltä kuormittavaa natriumglutamaattia, joka pakottaa tajunnan väkivalloin avautumaan liikaa ja kasautuu sitten sielun syövereihin ympäristösaasteeksi. Tätä kuormitusta tulee muutenkin jo tavallisista tv-uutisista.

Pitäisi varmaankin ehtiä polkemaan muutama 30-50 kilometrin terapeuttinen pyöräilylenkki, jotta asioiden oikeat suhteet loksahtaisivat paikoilleen.

Lainaus

Kevättä satulasta ja Phnom Penhin haamut

Matti Rämö — Thu, 15 Apr 2010 19:08:14 +0000

Huhtikuu on hienoa aikaa tutkailla ympäristöä satulasta. Talven pimeys ja lumisohjo hiipuvat muistoiksi, kun rastaat ja tiaiset laulavat ja lokit kirkuvat. Kosteasta maasta nousee kevyt mädäntyvän maa-aineksen turpea tuoksu. Aamuinen työmatkapyöräily on pieni seikkailu elämän ihmeen uudistavien voimien keskellä.

Hurmos on niin vahvaa, ettei hampaissa ratiseva hiekoitushiekkakaan hidasta menoa. Vaikka keväisten katujen hieno hiukkaspöly on niin läpitunkevaa, etten kohdannut vastaavaa edes tuulisina päivinä Saharan maanteillä Etelä-Tunisiassa. Kannattaa suunnitella reittiä. Mieluummin virsta väärää kuin vaaksa tuhtia pölypilveä. Mieluummin muutaman kilometrin kierto metsäisempää reittiä kuin vilkkaasti liikennöidyn väylän vartta.

Mielikuvamatkalla Kaakkois-Aasia-kirjan kirjoittamisessa olen edennyt Kamputsean Phnom Penhiin. Menneisyyden rajut haamut puistattavat, mitä syvemmälle pureudun 1970-luvun tapahtumiin. Epäuskoinen järkytys hyökyy päälle niin vahvana, että henkisen itsesuojelun nimissä yritän välttää yksityiskohtien mieltämistä tunnetasolla.

Viimesyksyinen Phnom Penhin vierailuni ajoittui vesifestivaaleihin, jolloin sadattuhannet ihmiset nauttivat kolmen päivän juhlista. Lähimenneisyyden kauhut löytyivät museosta, mutta kaupungin kaduilla oli käynnissä tulevaisuuteen uskova, ”keväinen” jälleensyntymisriitti.

Lainaus