Blogit - Timo Harakka

Harakka: Mykän omistajan ääni

Timo Harakka — Mon, 27 Jun 2011 06:12:22 +0000

Jyrki Katainen yrittää lanseerata hallitukselleen nimeä Sixpack, mutta kun 88-sivuisen hallitusohjelman lukee, ainoa oikea nimi on Pupukuusikko.
Arkojen jänisten hallitus ei voi päättää mitään, kun demarit ja kokoomus torppaavat toisensa kaikissa avainministeriöissä. Jos Alexander Stubb yrittää hivuttaa Suomea Natoon, Erkki Tuomioja varmistaa, että näin ei käy. Työ- ja elinkenioministeriössä Jyri Häkämies ja Lauri Ihalainen pitävät huolen, että aina kun astutaan askel eteenpäin, astutaan samalla toinen taakse.
Näin Suomi pysähtyy neljäksi vuodeksi.

Häkämiehellä on toinenkin taistelupari, valtion omistajaohjauksesta vastaava vihreiden Heidi Hautala. Viimeksi Häkämiehen omalla kaudella ohjaaminen oli samaa tasoa kuin Jyrki Järvilehdolla.
Vaikka valtioenemmistöisen Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius oli kuohuttanut kansaa yli kymmenen miljoonan optiosaaliillaan, vasta lama lopulta leikkasi monopolimiesten lottopotit. Uuden haliltuksen ohjelmassa mainostetaan johdon palkkioiden ”kohtuullisuutta”. Nousukausi näyttää, miten ministeri Hautala joutuu asiassa kiemurtelemaan.
Vasta pakon alla Jyri Häkämies salli hallintoneuvostojen jäsenten palkkioiden julkistamisen ja vasta pakon alla hän lopetutti nuo poliitikkojen kultapossukerhot Fortumista ja Neste Oilista viime keväänä.
Neste Oilin hallintoneuvoston puheenjohtajana Heidi Hautalalla on kokemusta valtioenemmistöisestä yhtiöstä. Se ei paljon rohkaise. Kymppitonnin vuosipalkkiota vastaan hän katsoi sormiensa läpi sademetsien raiskausta, jolla Neste Oil saa Indonesiasta palmuöljyä niin sanottuun bio-dieseliinsä.
Ja Fortum satsaa edelleen ydinvoimaan, nyt siis vihreän ministerin omistajaohjauksessa. Samalla vihreät ovat hyväksyneet kolmasosan leikkaukset uusiutuvan energian tukiin. Siinä on taas taitelemista.

Uusi hallitus vakuuttaa, että yhteiskunnan omistamat yhtiöt kantavat yhteiskuntavastuuta. Kuulostaa järkeenkäyvältä. Hallitusohjelman viimeisillä sivuilla luvataan, että omistusohjausta vahvistetaan. Tästä Kauppalehti ehti jo ihmetellä (20.6.), miksi ihmeessä pitää erikseen korostaa yhtiön vastuuta henkilöstöstä.
Vastaus luettiin lehdistä tänään: Stora Enso joutuu maksamaan 5,8 miljoonan euron korvaukset näennäisistä YT-neuvotteluista, kun se lopetti Kemijärven tehtaan kolme vuotta sitten.
Suurimpana omistajana valtio ei käyttänyt ääntään, vaan seurasi mykkänä sivusta, kun Stora Enso sulki ja sulkee kannattavaa tuotantoa. Se on Suomessa halpaa. Samaan aikaan Nokia joutui maksamaan saksalaisille Bochumin-tehtaan sulkemisesta 40-kertaisen summan.
Sopivaa ehkä onkin, että kehitysyhteistyöministeri on myös kehitysalueministeri.

Mutta markkinataloudessa kun eletään, valtio on usein voimaton. Strategisesti tärkeiden valtionyhtiöiden lisäksi valtion omistusyhtiö Solidium pyörittää yli 8,2 miljardin euron omaisuutta. Valtio on myös Sampon suurin omistaja, mutta Björn Wahlroos ei paljon ohjausta kaipaa.
Kun Ruotsin hallitus halusi poistaa Nordean johdolta bonukset, suuromistaja Wahlroos palautti ne yhtiökokouksessa. Siinä nöyryytettiin kahden maan ministerit yhdellä kertaa.
Herra se on herrallakin – tai tässä tapauksessa, rouvallakin.

Lainaus

Harakka: Harmaan talouden pikkurikolliset ja isot konnat

Timo Harakka — Wed, 15 Jun 2011 17:23:51 +0000

On äärimmäisen harvinaista, että eduskunnassa kaikki puolueet ja kaikki kansanedustajat ovat samaa mieltä jostain asiasta. Tämä historiallinen hetki koettiin 3. helmikuuta.
Veteraanikansanedustaja Pekka Vilkuna (kesk.) totesi, että ”Tästä asiasta eduskunta on yksituumainen kuin 25 millin naula.”

Mikä oli tuo asia?
Eduskunta hyväksyi yksimielisesti harmaan talouden torjuntaohjelman.
Jokainen puhuja piti välttämättömänä, että viiden miljardin euron veroaukko
paikataan – ja että rakennuksilla, ravintoloissa ja kuljetusalalla pelataan
reilua peliä, jossa rehellinenkin yrittäjä voi menestyä.
Neljä kuukautta sitten eduskunnassa jokainen puolue vannoi, että nuo 25
toimenpidettä sisältyvät seuraavaan hallitusohjelmaan, oli hallituksessa
kuka tahansa.

Kuinkas sitten kävikään?
Muutama päivä sitten Voima-lehti julkaisi hallitusneuvotteluista saamansa
muistion, josta käy ilmi, että kokoomus ja RKP yllättäen jarruttavat
harmaan talouden torjuntaa.

Eduskunnan hyväksymä lista ei niille kelvannutkaan. RKP ei halunnut
tiukentaa rangaistuksia eikä lisätä viranomaisten tiedonsaantia. Kokoomus
ei suostunut siihen, että työmailla tarkastetaan kaikkien saavan
asianmukaista palkkaa, tai että ulkomaiset yritykset joutuvat
rekisteröitymään Suomeen.

Näyttää siltä, että kokoomuksen todellista ääntä ei käytetä eduskunnassa,
vaan Elinkeinoelämän keskusliitossa. Se on tutkimusten valossa kummallista,
sillä harmaan talouden pääaloilla yrittäjien valtava enemmistö pitää pimeää
työtä vakavana kilpailun haittana ja esteenä.
Hallitusneuvotteluissa harmaan talouden työryhmää vetävä demarien Jukka
Gustafsson kuitenkin vakuuttaa, että tilanne on nyt parantunut. Tällä
toisella kierroksella eduskunnan yksimielinen tahto otetaan huomioon,
lainaus, tosi hyvin.

Mutta.
Tärkeä osa harmaan talouden torjuntaa on estää sijoittajien veronkierto,
jolla ulkomaiden kautta voidaan välttää osinko- ja myyntivoittojen
verotusta.Valtio menettää joka vuosi 800 miljoonaa euroa, saman verran
kuin mitä se sijoittaa peruskouluihin.

Edellinen hallitus halusi tehdä tämän veronkierron lailliseksi ja toi
eduskuntaanlain nimettömien hallintarekistereiden laajentamiseksi.

Samalla yritysten omistajatiedot piilotettaisiin, mitä varmasti monet
vallanpitäjät toivovatkin. Tällä hetkellä julkiset tiedot ovat johtaneet
vuosien varrella moniin paljastuksiin: Ulf Sundqvistin bisneksistä
tienrakennusyhtiö Destian suhmurointeihin.
Heti vaalien jälkeen tästä hallintarekisteröinnin laajentamisesta
irtisanoutuivat kaikki puolueet – esimerkiksi kuukauden takaisessa MTV3:n
45 minuuttia-ohjelmassa.

Nyt tämä asia on kuitenkin irrotettu Gustafssonin työryhmästä
hallitusneuvotteluiden korkeammalle tasolle – talousryhmään, jossa kokoomus
ja RKP nyt ajavatkin läpi tätä veronkierto- ja salailulakia.
Irvokkaimmillaan harmaata taloutta torjutaan – yksimielisesti - siten,
että tehdään ratsioita pitserioihin ja virolaisten raksamiesten
parakkeihin. Sen sijaan miljoonasijoittajien rikollisuutta torjutaan siten,
että tehdään rikoksista laillisia.
Liituraitakonnilla on helpompaa. Niillä on aina etujensa ajaja
hallituksessa, istuipa siellä kuka tahansa.

Lainaus

Harakka: Se pyörii sittenkin, vaikka toisin ennustettiin

Timo Harakka — Wed, 08 Jun 2011 11:32:47 +0000

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu jakoi tänään kristallipallo-palkinnon ennustuslaitokselle, joka onnistui parhaiten arvioimaan viime vuoden talouskehityksen. Tai epäonnistui vähiten. Toissa vuoden syvää sukellustahan ei osannut ennakoida yksikään pankki, tutkimuslaitos tai viranomainen. Keskimäärin mentiin metsään karmeat 7,5 prosenttiyksikköä – rahassa 15 000 000 000 euroa.

Ikävä kyllä viime vuoden talousnousun ennustaminen osoittautui yhtä vaikeaksi kuin romahduksen. Bruttokansantuote nousi reilut kolme prosenttia, mutta ennustajien keskiarvo jäi nollaan pilkku yhdeksään. Päätuomari, professori Kari Heimonen totesi kohteliaasti, että ”talousennusteet aliarvioivat pahasti suhdanteiden voimakkuuden Suomen taloudessa.”

Miten tämä on mahdollista? Kisaan osallistui kymmenen ennustelaitosta, jossa sadat hyvin palkatut tieteilijät uurastavat maailman hienoimpien tietokonemallien parissa. Varmasti syö miestä – ja miehiä nämä talousviisaat edelleenkin ovat – että hatusta vetämällä saa yhtä hyvän tuloksen kuin Suomen parhaiden aivojen työllä.

Syy on suurin piirtein se, että ennustajat eivät ennusta tulevaisuutta, vaan jatkavat menneisyyttä. Vanhojen käyrien päälle pannaan viivotin ja jatketaan viivaa, enintään pikkuisen eri kulmassa. Kun talouteen tulee häiriö, se yllättää kaikki, samoin korjausliike. Hienot yhtälöt ovat yht´äkkiä käyttökelvottomia.

Tämän harrastuksen voisi jättää omaan arvoonsa, paitsi että siihen nojaa koko Suomen yhteiskunta. Ennusteiden varaan rakennetaan hallitusohjelmaa. Se määrittää lopulta, paljonko maksamme veroja ja montako kalapuikkoa jää päiväkotilasten lautasille. Siksi on kohtalokasta, että ennustajat aliarvioivat Suomen vaihtotaseen kaksi- ja puolikertaisesti. Kansantalouden ulkomaanvelka supistui yli kolme miljardia enemmän kuin luultiin ,eli leikkauspaniikki oli siltä osin ihan turhaa.

Myös firmat seuraavat ennusteita, jotka lupasivat huonoja aikoja. Tähän varautuessaan yritykset vähentävät investointeja ja antavat työntekijöille potkuja. Ennustelaitokset odottivat viime vuodelta yksityisen kulutuksen olematonta kasvua. Mutta tosiasiassa me käytimmekin rahaa reippaasti enemmän. Kaupan ja työllisyyden pelastus on siis se, että kansalaiset eivät onneksi lue taloussivuja.

Tälläkin kertaa ylivertainen voittaja oli Nordea-pankki, joka saavutti eri sarjoissa selvästi eniten ykkössijoja. Kymmenestä ennustelaitoksesta vihoviimeiseksi jäi Suomen Pankki, joka meni selvästi useimmin pahiten pieleen.

Tämä on todella huono uutinen. Suomen Pankissa on ylivoimaisesti eniten tutkijoita, dataa ja laskentavoimaa ja hienoimmat makrotalouden mallit. Nämä dynaamis-stokastiset analyysit ovat nyt vakavassa kriisissä, ja sen myötä rahapolitiikka, josta Suomen Pankki vastaa, ja koko talouden suunnittelu. Jos yhteiskunta on auto, niin sen tietokone on nyt sekaisin, mittarit näyttävät mitä sattuu ja ohjaus lukkiutuu itsestään.

Koko taloustiede on syvässä kriisissä, mutta ei tunnusta sitä. Edes maailmanlaajuinen talouslama ei ole saanut aikaan muutosta vanhoissa opeissa, jotka johtavat meitä pahasti harhaan.
Einstein mullisti aikanaan fysiikan; missä on taloustieteen Einstein? Tai edes Galileo Galilei, joka todistaisi ekonomisteille, että ihmiset pyörittävät taloutta – eikä päinvastoin.

Kuva: Ennustajat ovat varovaisia tai vain mielikuvituksettomia. Lasku on paljon jyrkempi ja nousu selvästi ripeämpi kuin odotettiin.

Kuva: Nordea voitti toisena vuonna peräkkäin ennustekisan, jopa ylivoimaisesti. Yhtä selkeä hännänhuippu on Suomen Pankki.

Lainaus

Harakka: Soinin haamuhallitus suosii armeijaa

Timo Harakka — Wed, 01 Jun 2011 14:10:50 +0000

Valtiontalouden säästöihin joutuvat osallistumaan ihan kaikki. Eilen Ajankohtainen kakkonen kertoi että hallitusneuvotteluissa esitetyillä leikkauslistoilla ovat lapsilisät ja päivähoito. Mutta yksi laitos Suomessa on, jolta ei oteta. Ja se on armeija.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan työryhmä tiettävästi esittää, että puolustusmäärärahoja ei leikata. Se on merkittävä voitto kokoomukselle ja RKP:lle, sillä vaalikeskusteluissa vasemmisto ja vihreät olivat yhtä mieltä siitä, että ihan ensimmäisenä leikataan aserahoista.

Numerot tietysti elävät tunti tunnilta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kokoomuksen 2009 puolustuspoliittiseen selontekoon junailema armeijan menoautomaatti pysyy. Tuolloin puolustusmenoihin luvattiin kaksi prosenttia vielä sen päälle, mitä kustannukset nousevat. Kun inflaatio tällä hetkellä on kolme prosenttia, puolustusmenot siis nousevat automaattisesti viisi prosenttia eli noin sata viisikymmentä miljoonaa vuodessa.

Vasemmisto ja vihreät ovat neuvotteluissa vaatineet armeijalta satojen miljoonien aitoja säästöjä, mutta luultavasti ne saavat enintään suljettua tuon menoautomaatin. Siis samalla, kun koko muu yhteiskunta säästää, puolustusvoimien ei tarvitse oikeasti leikata yhtään mitään.

Hulluinta kaikessa on se, että armeija itse on suoraselkäisesti valmis talkoisiin. Komentaja Ari Puheloinen ilmoitti jo vaalien alla Maaseudun Tulevaisuudessa, että puolustusvoimia pitää uudistaa ja varuskuntien lakkautuksista päättää jo ensi vuoden alussa. Hän väläyttelee kokonaisten joukko-osastojen lopettamista.

Likainen työ jää sotilaiden omalle vastuulle. Mikään hallitus ei halua määrätä, että se ja se varuskunta suljetaan. Se antaisi aseet suoraan keskustapuolueelle, joka pääsisi elämöimään aluepolitiikalla, kuinka kaupunkilaisten hallitus tuhoaa maaseudun.

Samaan aikaan tuolla Säätytalolla vasemmisto ja vihreät ovat antamassa periksi myös kehitysavun nostamisessa. Miksi ihmeessä ne eivät valtaan noustessaankaan noudata omaa ohjelmaansa. Miksi?

Säätytalolla leijuu haamu, ja se on Timo Soinin haamu. Kuten Jukka Tarkka sanoi Ykkösaamussa maanantaina, hallitusneuvotteluita käydään poissaolevien perussuomalaisten ehdoilla. Jokainen puolue yrittää varmistaa sivustansa Soinin hyökkäyksiltä – siksi maanpuolustus on erityssuojeluksessa.

Tämä on Soinin kannalta kätevää. Perussuomalaiset tekevät hallitusohjelmaa, mutta heidän ei tarvitse kantaa siitä vastuuta. Mutta uutta haamuhallitusta käy sääliksi. Jos se jo nyt on noin peloissaan, niin seuraavina vuosina nähdään jo aivan täysi paniikki. Buu!

Lainaus

Harakka: Katainen vetää, Heinäluoma työntää

Timo Harakka — Mon, 23 May 2011 12:26:59 +0000

Tervetuloa tänne Säätytalolle, jossa käydään hallitusneuvotteluja SDP:n johdolla. Kuulitte aivan oikein. Jyrki Katainen kyllä vetää neuvotteluja, mutta Eero Heinäluoma työntää.

Samaan aikaan, kun työryhmät puurtavat omia ohjelmiaan, puuttuu olennaisin tieto eli se, mikä on hallituskauden talousraami. Pienet puolueet pelkäävät, että niiden saavutukset ruksitaan yli, kun huomataankin että juuri niihin ei ole varaa.

Vielä tänä aamuna kukaan ei tiennyt, mikä on demarien näkemys valtion säästötarpeesta. Minulle kerrottiin jopa, että SDP:n pääneuvottelijat olisivat jääneet tulematta eilisiltaiseen talousryhmän kokoukseen.

Eero Heinäluoman viivytystaktiikka on tuttua kokoomuslaisille jo edellisestä yhteisestä hallituksesta, jossa kuulemma valtiovarainministeriltä ei saatu vastausta edes kysymykseen ”tuleeko kahviin maitoa” ennen kuin viimeisellä hetkellä, kun ratkaisusta oli varmasti puristettu kaikki mahdollinen hyöty omalle puolueelle.

Demarit pelaavat aikaa ehkä myös pitääkseen vasemmistoliiton vielä mukana. Paavo Arhinmäki joutuu huomenna Timo Soinin höyhennykseen eduskunnan Portugali-paketista. Ja kun vielä kokoomus myllyttää Nato-myönteisyyttään, uhkaa tovereilta mennä kuppi nurin aika piankin.

Isoin taistelu käydään kokoomusjohtoisen valtiovarainministeriön ja vasemmiston suosiman Palkansaajien tutkimuskeskuksen välillä. Näkemysero on valtava. Ministeriö tyrkyttää kahdeksan miljardin euron leikkauslistaa, Palkansaajien mielestä jo nykyiset ja tulevat veronkorotukset riittävät ihan itsessään.

Tämän päälle pitäisi säästää pahan päivän varalle eli väestön ikääntymisestä johtuvan kestävyysvajeen kattamiseksi. Sen suuruudesta näkemysero on tasan sata prosenttia. Oikeisto leikkaisi neljä, vasemmisto kaksi miljardia.

Valtiovarainministeriön synkkikset ennustavat, että Suomen julkinen talous eli valtio plus kunnat pysyvät pakkasella monta vuotta, kun taas positiiviset palkansaajat ennustavat nollatulosta jo tänä vuonna ja itse asiassa kymmenen miljardin ylijäämää tälle vaalikaudelle.

Ristiriita on jo itsessään pirullinen, mutta asiaa mutkistaa vielä se, että kumpaankaan ei voi luottaa. Valtiovarainministeriön ja Palkansaajien ennusteet ovat olleet säännönmukaisesti aina ääripäissä, ja onnistuneet vielä huonommin kuin muut tutkimuslaitokset, pankit ja viranomaiset. Jyväskylän yliopisto on jakanut jo kolmentoista vuoden ajan parhaasta talousennustuksesta kristallipallo-palkinnon. Valtionvarainministeriö on voittanut yhden kerran, Palkansaajaa ei koskaan.

Viime kerralla kaikkien laitosten talousennusteet menivät keskimäärin metsään 7,5 prosenttiyksikköä. Se on todella, todella, todella paljon. Rahassa se tarkoittaa 15 miljardia euroa.
Jos valitun ennusteen osumatarkkuus on yhtä huono, on ihan sama, mikä säästötavoite nyt päätetään. Siksi on turha enää vitkutella. Jätän nyt Eero Heinäluomalle ja miksei koko neuvotteluporukalle työkalun, jolla säästötarve on helppo ratkaista täysin kiistattomasti. Lopputulos on taattu – tikkataululla.

Lainaus

Harakan näkökulma: Kaikki maalaa!

Timo Harakka — Mon, 16 May 2011 13:39:22 +0000

Torilla tavataan taas kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Ja nyt koko kansa saa juhlia suomalaisuutta. Isänmaallisuus ei ole yhden puolueen yksinoikeus. Kukaan ei ole sen vähemmän isänmaallinen kuin toinenkaan, ainakaan tänään.

Suomen maailmanmestaruuksissa on hauska, neljän vaalikauden mittainen sykli. Niin vuonna 1995 kuin nytkin lama loppuu Suomen voittoon. Niin vuonna 95 kuin nytkin Suomi voittaa vaalien jälkeen, kun porvarihallitus väistyy ja demarit palaavat valtaan. Myös vihreiden vaalitappio on aina hyvä enne. MM-kulta siivittää uuden hallituksen optimistiseen alkuun.

Vuonna 95 nauratti, kun poistuva pääministeri Esko Aho ja tuleva johtaja Paavo Lipponen kilpailivat, kummalle kunnia kuuluu. Tänä vuonna yksikään johtava poliitikko ei kerennyt Bratislavaan. Katainen jumitti Brysselissä ja Mari Kiviniemellä oli kai parempaa tekemistä, samoin Jutta Urpilaisella ja Timo Soinilla. Paikalla oli vain Stefan Wallin, Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja ruotsinkielisine kavereineen – sitä on isänmaallisuus tänään.

Niin 1995 kuin nytkin maailmanmestaruus muuttaa maan henkistä tilaa – ja hyvään suuntaan. Me kaikki olemme asteen ryhdikkäämpiä ja arvokkaampia. Nyt ei ole kiukuttelun ja eripuran aika, vaan yhteistyön ja yhdessä voittamisen aika. Tässä tunnelmassa ei kannata heittäytyä hallituskiistoissa hankalaksi.

Loppuottelussa sykähdyttävää oli, että ratkaisumaaleja tekivät takarivin pojat. Nokelainen, Pihlström, Pesonen, Pyörälä. Finaalin pistetilastoon merkittiin peräti kaksitoista Suomen pelaajaa, yli puolet kentällä olleista. Mahtavan demokraattista. Kaikki pelaa – ja kaikki maalaa!

Voiko suomalaista hyvinvointivaltiota edustaa mikään paremmin kuin joukkue, jossa ei ole yhtään suuria tähtiä vaan toistensa puolesta taisteleva veljeskunta. Sen kunniaksi joka ikinen hyökkääjä sai finaalissa pisteen, paitsi se kaikkein avokätisin, Tuomo Ruutu. Hän kiteytti mestaruusjuhlissa Suomen menestystarinan näin:

"Niin itsevarma joukkue ja semmonen joukkue joka välitti toisista. Sen takia me ei missään vaiheessa panikoitu mitään. Jos joku tekee virheen, niin toinen paikkaa, niin se menee. Se on kentän ulkopuolella ja kentällä, kun välittää toisista niin tän näköistä se homma on.”

Välittäkää toisistanne! Sitä on suomalaisuus tänään, ja siitä on syytä olla ylpeä. Tänä iltana siis juhlitaan, lauletaan pakkoruotisksi, heilutellaan tutteja – ja välitetään toisistamme. Kiitos, Leijonat.

Keskustele aiheesta

Lainaus

Luokkkataistelun lippu lepattaa

Timo Harakka — Tue, 22 Feb 2011 07:24:42 +0000

Politiikassa jotkut päivämäärät jäävät historiaan.
Sosialidemokraattien alamäki alkoi tarkalleen 12. lokakuuta 2005. Silloin puolueen puheenjohtaja ja tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esitti eduskunnalle, että kaikkein rikkaimpien varallisuusvero poistetaan kokonaan.

Heinäluoma on jälkeenpäinkin vähätellyt, että tämä Erkkojen, Herlinien ja Wahlroosien kiusaaminen toi valtiolle vain seitsemänkymmentä miljoonaa euroa. Samaa sanoo nytkin SDP:n verovastaava Jouni Backman.

Molemmat puhuvat lööperiä, oikea luku on 85 miljoonaa senkin jälkeen, kun veroa leikattiin. Edellisenä vuonna tuotto oli 130 miljoonaa. Eli kun demarit haukkuvat nykyistä hallitusta löperöstä taloudenpidosta, ovat he osanneet itsekin haaskata valtion tuloja.
Demareiden ansiosta sata Suomen rikkainta on hyötynyt keskimäärin 230 000 euroa per nenä. Joka vuosi. Ei siis ihme, että työväenpuolue halusi viikonlopun vero-ohjelmassaan korjata virheen ja liputtaa taas luokkataistelua.

Varallisuusvero ei palauteta, mutta varallisuuden verotus kiristyisi. Suurista kiinteistöistä ja perinnöistä pitäisi saada valtiolle parisataa miljoonaa lisää, ja Ruotsin mallin pankkiverosta sata viisikymmentä miljoonaa.

Pankkivero on kyllä pieni silmänkääntötemppu, sillä Ruotsissakin rahat kerätään rahastoon pahan päivän varalle. Niillä ei siis voi maksella valtion velkoja pois tai kustantaa katuvaloja Sallan Aatsingin kylään.

Koska kaikki muutkin suuret puolueet ovat valmiit korottamaan pääomaveroa, jää demareiden luokkataistelu lähinnä symbolitasolle. Porvari voi nukkua yönsä rauhassa.

Eikä vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen olisi tarvinnut tyrmätä demareiden ohjelmaa niin kovalla kiireellä, ettei ehtinyt lukea sitä ensin.

Miljoonat ja miljardit ovat vaikeita käsittää. Verokeskustelukin käydään lähinnä mielikuvatasolla. Ja suurin mörkö on tasavero.
Niinpä kokoomus ilmoitti tänään sanomalehdissä näyttävästi, ettei se kannata tasaveroa. Sellaiseen luuloon voi tulla, jos lukee kokoomusnuorten ohjelman, jossa tasavero on tärkein tavoite.
Lehti-ilmoituksessa kokoomus kuitenkin vakuuttaa, että jatkossakin he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat enemmän. Mutta mutta – ansioveroalennuksen jälkeen kuitenkin vähemmän kuin nyt, eikö niin, kokoomus?

Verolinjausten perusteella neljä suurta jakautuu kahteen blokkiin. SDP ja perussuomalaiset haluavat käydä rikkaiden kukkarolle, kokoomus ja keskusta kerätä rahat meiltä kaikilta arvonlisäveron korotuksella. Toisaalta SDP ja kokoomus ovat valmiita leikkauksiin, keskusta ja Soini taas eivät.

Näistä tulee vielä hauskat vaalit. Ehkä myös päivämäärä 17.4.11 jää Suomen historiaan.

Lainaus

Ystävänpäivä joka päivä

Timo Harakka — Wed, 16 Feb 2011 10:33:18 +0000

Näin ystävänpäivänä on syytä juhlia viime päivinä esiin tullutta kaikkien aikojen kansainvälistä romanssia, joka syttyi kokoomuksen ja Yhdysvaltain lähetystön välille heti viime vaalien jälkeen. Amerikkalaiset eivät olleet uskoa onneaan, kun kokoomus valtasi yllättäen Suomen ulkopolitiikan ja ilmoitti ryhtyvänsä korjaamaan vahinkoa, jonka ”pahamaineiset Amerikka-skeptikot” Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja saivat aikaan.

Nuo sanat löytyvät lähetystön luottamuksellisista raporteista, jotka Wikileaks on tuonut julki.

Uusi ulkoministeri ei aikaillut. Ilkka Kanerva riensi heti ensi töikseen vannomaan uskollisuutta Yhdysvalloille ja suorastaan kehotti virkamiehiään asioimaan lähetystössä.

Luottamukselliset raportit paljastavat, että amerikkalaiset puuttuivat aktiivisesti Suomen sisäpolitiikkaan suosimalla Nato-puoluetta. Ero Neuvostoliiton toimintaan 70-luvulla on toki huomattava, mutta vain aste-ero. Ja sama mies silloinkin kävi hakemassa itselleen tukea vieraan vallan edustajilta. Ja aivan vanhaan Tehtaankadun tyyliin paneteltiin toisten ulkopoliittista kelpoisuutta, tällä kertaa keskustan Nato-varovaisuutta.

Selvin ja näkyvin vaikuttamisen keino on se, että Kanervalle järjestyi välittömästi vierailu ulkoministeri Condoleezza Ricen luokse. Samaan aikaan presidentti Halonen hinkusi tapaamista presidentti Bushin kanssa, mutta lähetystö suorastaan ehdotti, ettei sellaiseen ole aihetta.

Kuinka ollakaan, kesällä 07 lehdistössä roihahti päivittely Yhdysvaltain ja Suomen huonoista suhteista, joihin syyllisiä olivat Halonen ja Tuomioja. Ällistyttävää kyllä, suomalainen media ei lainkaan ymmärtänyt olevansa Yhdysvaltain kampanjassa mukana. Tai jos ymmärsi, sen pahempi.

Kanervan seuraaja, Alexander Stubb, pani vieläkin paremmaksi. Hänen avustajansa Jori Arvonen kävi informoimassa amerikkalaisia maaliskuussa 2009. Arvonen kertoi, että gallupeja johtava kokoomus näkee itsensä jo pääministeripuolueena ja viemässä Suomen Natoon seuraavalla hallituskaudella.

Niinpä lähetystö raportoi Washingtoniin, että tilaisuus on tullut. Suomen Nato-jäsenyys on realistisempi ensi vaalikaudella kuin myöhemmin. Sitä avittaa myös Sauli Niinistön suuri suosio (Comment).

Juuri nyt, vaalien alla, on siis Suomen Nato-jäsenyyden avainhetki. Mutta kokoomus ei nyt suoraan kerro, aikooko se pääministeripuolueena pyrkiä Natoon. Stubb piiloutuu kansan ja demarien kielteisyyden taakse. Selvästikään kokoomus ei halua Nato-vaaleja, mutta voisiko se kertoa Suomen kansalle julkisesti saman kuin Yhdysvaltain edustajille yksityisesti?
Voisiko Stubb noudattaa sitä paljon mainostamaansa avoimuutta?

Kun on ystävänpäivä eli Valentine´s Day, tarjoan kysymyksen myös nykyiselle suurlähettiläälle, Bruce Oreckille. Aikooko Yhdysvallat jatkossakin puuttua Suomen sisäisiin asioihin?

Lainaus

Kopiogate

Timo Harakka — Tue, 08 Feb 2011 11:05:35 +0000

Mitä äänestäjä ajattelisi, jos saisi tietää, että Anni Sinnemäki ajelee salaa isolla katumaasturilla?
Tai että paljastuisi Päivi Räsäsen aviorikos, mieluiten naisen kanssa? Tai että Jutta Urpilainen maksaa pimeästi virolaiselle siivoojalle?

Nämä – korostettakoon, täysin kuvittelliset - tapaukset tuhoaisivat puoluejohtajan imagon. He eivät voisi enää uskottavasti esiintyä ympäristönsuojelijoina tai moraalinvartijoina tai palkansaajien edustajina.

Timo Soini sai viime viikolla ison lommon imagoonsa, kun TV-uutiset paljasti, että hänen omissa nimissään esittämänsä ilmasto-ohjelma olikin kopioitu kirjoitusvirheitä myöten Metalliliiton vanhasta tekstistä. Soinin sanoi, että hän on tätä omaa ohjelmaansa työstänyt Brysselissä puolitoista vuotta – tosiasiassa ”Soinin mallin” oli siis kirjoittanut hänen avustajansa Matti Putkonen.

Timo Soinin imagon ytimessä on rehellisyys ja rohkeus. Hän on erilainen poliitikko, joka sanoo suoraan ja seisoo itse sanojensa takana. Tähän kuvaan sopivat mahdollisimman huonosti valehtelu ja pikkuvilppi, saatikka se, että kopioi toisen työn ja esittää sen omanaan.

Lupausten ja todellisuuden räikeä ero on se syy, miksi kolmekymmentä prosenttia ei äänestä vaaleissa. Ja juuri nukkuvien puoluetta Timo Soini nyt aktivoi. Mutta nimenomaan perussuomalaiset nojaavat kaikkein voimakkaimmin mielikuvaan toisenlaisesta puolueesta. Heillä on kaikkein vähiten varaa siihen, että kuva rehellisyydestä ja aitoudesta ei vastaa totuutta.

Soinin tyhmä vilppi osoittaa, että vaalivoiton huumassa Soini on alkanut itsekin uskoa omaa kuvaansa. Vauhtisokeus voi olla kohtalokasta. Jos Soini sittenkin osoittautuu samanlaiseksi kelmiksi kuin kaikki muutkin, voitto jää odotettua pienemmäksi. On täysin mahdollista, että tämä Kopiogate on se kohta, jossa rakettimainen kannatuksen kasvu pysähtyy.

Kopiogate osoittaa myös, mikä on henkilöimisen riski. Tilannehan ei olisi näin nolo, jos Putkosen tekstiä ei olisi myyty Soinin ohjelmana.

Soini on esillä aina yksin, muista riippumattomana ja itsenäisenä sankarina. Hänellä ei ole takapiruja eikä kuiskuttelijoita kuten muilla poliitikoilla. Tämä kuva kertoo todellisuuden. Soinin ajatukset ovat toisten ajatuksia. Eivätkä ne kuuluisat sutkauksetkaan välttämättä ole Soinin omia.

Jukka Jusula keksii Soinille sanontoja kokeneen mainosmiehen kyvyillä. A-Studio kertoi vuosi sitten marraskuussa, kuinka Soini räätälöi Jusulalle korkeapalkkaisen EU-viran, ihan samaan tyyliin kuin nuo pahat vanhat puolueet.

On toisaalta ikävää, jos muutosta odottava kansa saa jälleen pettyä. Aikanaan Tony Halme innosti Itä-Helsingin nukkuvat äänestämään. Se muutos jäi haaveeksi. Tällä kertaa on siis toivottava, että Timo Soini ei lietso mahdottomia sankariodotuksia, vaan kilpailee ihan poliitikkona toisten poliitikkojen kanssa.

Lainaus

Meidän Mubarak

Timo Harakka — Mon, 31 Jan 2011 13:41:44 +0000

Mitä Egyptin kansannousu tarkoittaa? Miten käy Meidän Mubarakin?

Arabimaailmassa alkavaa kumousta on verrattu vuoden 1989 tapahtumiin, kun Berliinin muuri murtui ja Itä-Eurooppa vapautui. Mutta tässä vallankumousinnossa unohtuu yksi ja tärkein ero. Nyt ei kapinoida Neuvostoliittoa vastaan, vaan tulilinjalla olemme – me.

Hosni Mubarak on johtanut yksinvaltiaana Egyptiä Euroopan tuella ja Yhdysvaltain rahoituksella. Kun Egypti lopetti vihollisuuden Israelin kanssa 1979, Yhdysvallat on palkinnut Egyptin armeijan yli miljardin dollarin avustuksella, joka vuosi.

Myös me suomalaiset tuemme Mubarakin sortohallintoa. Kuuluisa ihmisoikeuksien puolustaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen kunnioitti Mubarakia vierailullaan reilu vuosi sitten, lokakuussa nolla yhdeksän. Halosella ei ollut mitään huomauttamista siitä, että yksinvaltias tukahduttaa sananvapauden ja telkeää vastustajansa vankiloihin, joissa kidutus on yleistä.

Diktaattorit ovat hyötyneet New Yorkin terrori-iskusta ja sen herättämästä hysteriasta. Meidän Mubarak on pelotellut, että jos hän väistyy, tilalle tulevat länsivihamieliset ajatollat niin kuin Iranissa. Tästä syystä olemme sallineet mädän hallinnon, jossa valtapuolue ja armeija ovat saalistaneet rikkauksia samalla, kun kansa kurjistuu.

Nyt, kun kansa nousee vallankumoukseen, länsimaat saavat maistaa omaa lääkettään. Koska emme ole välittäneet arabimaiden demokratiasta, valta Egyptissä ei voi siirtyä Meidän Mubarakilta hyvässä järjestyksessä luotettaville ja osaaville poliittisille voimille. Edessä on sekasorto, joka yltyy, kun kansalaisten korkealle viritettyjä toiveita ei kykene kukaan täyttämään.

Yhdysvallat vaatii Egyptiin nyt demokratiaa. Mutta vasta kaksi kuukautta sitten Meidän Mubarak järjesti näytösvaalit, joissa ainoa vakava oppositiovoima eli Muslimiveljeskunta ei saavuttanut yhtä ainoaa parlamenttipaikkaa. Meillä lännessä kukaan ei valittanut.

Me lännessä kannatamme demokratiaa, jos meille mieluisat puolueet voittavat. Jos islamistipuolue voittaa, se ei olekaan demokratiaa.

Näinhän kävi Tunisian naapurissa, Algeriassa. Islamistipuolue voitti vaalit 1991. Hävinnyt hallitus kuitenkin kaappasi vallan ja vangitsi vaalivoittajat – jälleen Euroopan ja Yhdysvaltojen hyväksynnällä. Seurasi sisällissota, jossa kuoli yli sata tuhatta algerialaista. Heidän verensä tahraa meidän kätemme.

Parhaassa tapauksessa Egyptistä voi tulla toinen Turkki. Siellähän maltilliset islamistit ovat hallinneet maata jo kohta kymmenen vuotta. Ihmisoikeuksien ja sananvapauksien rikkomuksista huolimatta Turkki on vapaa ja vaurastuva maa, joka pyrkii Euroopan unioniin vakavissaan.

Lännen vastustelusta huolimatta Turkki opetti meille demokratiaa, kuten nyt myös Tunisia ja Egypti. Seuraavaksi vaadimme vaaleja, vapautta ja oikeuksia Saudi-Arabiaan – eikö niin? Sieltähän radikaali-islamismin rahoitus on peräisin.

Lainaus