Blogit - matkakirja

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Matti Rämö — Tue, 04 Mar 2014 21:11:29 +0000

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Lainaus

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan: kirja lähti painoon

Matti Rämö — Sat, 08 Feb 2014 17:26:32 +0000

Oikoluvut on luettu, ja kuudes matkakirja lähti painoon. Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ilmestyy maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Olo on huojentunut, ja vähän tyhjä. Puolen vuoden vääntö arkisten aikataulujen kanssa helpottuu taas hetkeksi, ennen kuin tyhjiö täyttyy uudella ”pakollisella” puuhalla.

Andalusia-kirjan loppurutistus sujui aiempia helpommin. Nyt pudotin kirjan nimestä alaotsikon kokonaan pois, sillä vuotta aiemmin siitä syntyi ihan suhteettoman kova poru, kun kustantajan tiimissä joku oli saanut päähänsä, ettei Islanti-eepoksen alaotsikko ”Tuulen tiellä laavakenttien poikki” olisi tyyliltään sopiva. Energiaa tuhlautui epäoleellisuuksiin.

Tällä kertaa projekti eteni kitkatta. Ja onnistuin myös arvioimaan aiempaa realistisemmin eri työvaiheiden vaatiman ponnistelun. Esimerkiksi oikolukuvaiheessa ei enää kannata liikaa harmitella ihan kaikkia pikkukohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa rahtusen paremmin. Oikolukukin kannattaa muuten lukea ääneen, se on tehokas metodi testata tekstin sujuvuutta ja oikeellisuutta.

Päällimmäisenä on tunne, että teos on toistaiseksi paras matkaeepoksistani. Andalusiassa on aiempiin verrattuna vahvempi ripaus historiakatsausta. Pähkäilyt omien nuoruuden vaellusvuosien kanssa ovat myös vähän suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Itse matka kesti kuukauden, ja ankaran kesäkelin vuoksi sen pituus oli ”vain” 1730 kilometriä. Reissussa oli useita hienoja hetkiä, joista tärkeimmät ovat kiipeäminen Sierra Nevadalle pyörän kanssa 3400 metriin sekä vaeltelu Fesin vanhassakaupungissa Marokossa.

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan-kirjan sisällysluettelo on tällainen:

Málagasta vuoriston kuumuuteen
Granada: Al-Andalusin viimeinen linnake
Ylös Sierra Nevadan huipulle
Paahteisilta rinteiltä Almerían satamaan
Afrikkaan Rifvuoriston juurelle
Fesin ihmeelliset labyrintit
Atlantin herkistävä laulu
Ajan poimussa Tangerin kujilla
Gibraltarin kumma makakikallio
Suunnistelua Cádizinlahdella
Vuorten keskellä Rondan helmi
Aurinkorannikolle Málagaan

Lainaus

Polkupyörällä Islannissa: tuoreen kirjan riemua

Matti Rämö — Thu, 28 Feb 2013 20:48:27 +0000

Uuden kirjan kaivaminen esiin kirjapainon pahvilaatikosta on sykähdyttävä hetki. 7-8 kuukauden kirjoitusurakka konkretisoituu puolen kilon teksti- ja paperimassaksi. Kirjan saapumisen euforia myös katkaisee kirjoitustyön jälkeisen kohtuuttoman tunnetilojen vuoristoradan.

Tällä kertaa kirjan kansien värimaailma on vihertävä, ja jään ihastuneena tutkailemaan kansikuvan ja -piirroksen sulautumista Islannin sammaleen vihreään, jota takakansi säestää hienosti. Lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin oletin, sillä jossain vaiheessa kannentekoprosessia harmittelin sitä, miksi tulinkaan antaneeksi kahdeksan taustakuvan valintamahdollisuuden kustantajan raadille. Sillä mielestäni valituksi tuli noin seitsemänneksi paras kandidaatti, enkä sitten enää jaksanut ruveta taistelemaan vastaan. Olihan kuva yksi itse tarjoamistani vaihtoehdoista, ja narina olisi ollut melko älytöntä protestointia.

Myös kuvaliite on onnistunut hillityissä mutta vivahteikkaissa sävyissä. Ja piirrokset ovat oikeilla kohdillaan. Teos näyttää hyvältä. Se myös kuulostaa hyvältä, sillä luen kirjan reilussa viikossa ääneen puhelimessa ystävälleni, joka ei enää itse jaksa lukea eikä pitää kirjaa käsissään. Hän usutti minut lähtemään nimenomaan Islantiin, ja siitä olen hänelle kovin kiitollinen. Teemme matkan yhdessä äänen voimalla.

Kirjaprosessin seuraava vaihe on valmistautua kuvaesityksen kanssa Go Expon fillarimessuille, jotka ovat vuoden tärkein tilaisuus esitellä uutta kirjaa ja tavata lukijoita, näin siitä huolimatta, että lukijakunnastani vain murto-osa harrastaa retkipyöräilyä. Tämä arvio perustuu valistuneeseen mutu-arvaukseen lukijapalautteesta, jota saan sekä kasvotusten että sähköpostitse. Mutta ei pyöräilyn itseisarvo olekaan se matkan määrä. Ja se että niin moni lähtee kanssani mukaan matkalle, vaikka ei polje itse ollenkaan, on sitä hienoa palautetta, joka pitää näppäimistön liikkeessä. Kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet eteenpäin kirjoitustaipaleilla!

Helsingin Go Expossa päivystän Fillarilavan nurkalla Pyöräilykuntien verkoston ständillä 6h71 lähes koko messujen ajan sekä nousen esiintymislavalle:

8.-10.3. klo 13 aiheena Islanti-kirja sekä

8.-9.3. (pe-la) klo 17 aiheena kesän 2012 helleretki Andalusiassa ja Marokossa.

----------------------------------------------

Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

(Linkit vievät blogipäivityksiin, jotka on tehty Ylen vanhalle blogialustalle. Kuva-asettelun määritykset olivat hieman erilaiset kuin nykyisellä blogialustalla, minkä vuoksi joidenkin kuvien koko ja pikselitarkkuus eivät ole ihan kohdallaan).

--------------------------------------------

Tyttäreni ylläpitää facebook-sivua, jossa on ajankohtaista kirja- ja pyöräilyprojekteistani.

Lainaus

Polkupyörällä Islannissa: kirja lähtee painoon

Matti Rämö — Thu, 31 Jan 2013 20:43:34 +0000

On taas se aika vuodesta, kun olo on melko epätodellinen. Tiedossa on ensimmäinen vapaa viikonloppu lokakuun jälkeen, sillä helmi-maaliskuun vaihteessa ilmestyvä Islanti-kirja on valmis lähtemään painoon.

Oikolukuvaiheen päättyminen vie yleensä väsyneen kooman ja euforian vuoristoradalle, jota kestää muutaman päivän. Tunne- ja virkeystila heittelehtivät rajusti. Kuukausien aikaansaannos näyttäytyy vuoroin upeana eepoksena vuoroin keskinkertaisen onnettomana räpellyksenä. Tämänkertaista loppuvaihetta maustoi oikoluvun jälkeinen oikoluvun oikoluku, kun takakannen tekstiin oli jostain (muualta) livahtanut vielä ylimääräinen possessiivisuffiksi. Omistusliitteen bongaaminen laukaisi aivan suhteettoman vartin tunnereaktion, jonka aikana olin varma, etten enää koskaan kirjoita yhtään kirjaa.

Kirjan kirjoittaminen ei ole terveellistä puuhaa, ei fyysisesti eikä henkisesti, eikä varsinkaan kirjan kirjoittaminen kerran vuodessa useamman kerran peräkkäin. Ainakaan itse en ole vielä oppinut optimoimaan aikataulutusta niin, että projekti onnistuisi ilman järkyttävää yli kuukauden loppuvetoa, jonka aikana normaalit rytmit menevät aivan sekaisin. Jos käyttäytyisin rationaalisesti, niin nyt olisi hyvä hetki pitää pitkä pitkä tauko kirjaprojekteissa. Ehkä sitten vuoden päästä?

Viides matkakirjani on Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki. Kuukauden ja 2500 kilometrin hyinen kesävaellus kulkee hämmentävän ihmeellisissä maisemissa. Kirjan sisällysluettelo näyttää tällaiselta:

1. Laavakenttien rosoinen lumo
2. Shakkimestarin haudalta Geysirille
3. Eräreitille tuhkatasankojen poikki
4. Jäätikön arktinen henkäys
5. Avoveneellä Helsingistä Islantiin
6. Itäisiltä vuonoilta aavalle ylängölle
7. Myvatn, maantieteilijän vulkaaninen puuhamaa
8. Husavik: valaita ja falloksia
9. Soveltuuko polkupyörä Islannin tutkimiseen?
10. Rauhan kohinaa Länsivuonoilla
11. Isafjördur: vastatuulta ja muinaisuskoa
12. Veden kaunis pauhu
13. Tuulen tien kirous
14. Reykjavik on toista maata

----------------

PS. Kirja on paras toistaiseksi :)

Lainaus

Juhannusta Vietnamin vuoristoteillä

Matti Rämö — Sat, 26 Jun 2010 15:35:45 +0000

Kesäyön houkuttelevat pyöräilypolut ja Intia-kirjan markkinointiponnistukset ovat ryydyttäneet matkantekoni Vietnamin halki kohti Laosia. Mutta juhannusrituaalien pitkä viikonloppu on hyvä hetki palata kirjoituskammion rauhaan. Varsinkin kun Italia lähti niin nolosti kotiin kesken jalkapallon MM-kisojen. (Miksei Napolin hyökkääjä Fabio Quagliarella saanut enempää peliaikaa?!?). Kirjoittaminen on hyvää surutyötä.

Tavoitteenani oli saada Kaakkois-Aasian-tekstin ensimmäinen versio valmiiksi ennen heinä-elokuun Jäämeren-polkaisua, mutta toukokuun helteet katkaisivat työmoraalin ja kirjan myyntityön lisäksi sitouduin lukemaan Intia-teosta näkövammaiskirjaston studiossa äänikirjaksi. Olen surffailut päivästä toiseen menneiden, nykyisten ja tulevien polkaisujen maisemissa. Bangkokiin en ehdi ennen Lappia, mutta nyt yritän rykäistä matkakirjaa edes viikon verran eteenpäin ja vuorten yli takaisin Mekongjoelle.

Mietiskelymusiikilla höystetyt kuvat, kartat ja muistiinpanot sinkauttavat minut takaisin Vietnamiin puskemaan helteisiä ja pitkiä mäkiä ylös, pukemaan vuoriston vilpoisassa aamussa kosteaa ja viileää vaatetta, ihmettelemään kylien arkea sekä kilistelemään kelloa iloisesti kannustaville ihmisjoukoille. Aina ei yhteiseen kokemiseen tarvita edes yhteisiä sanoja.

Lainaus

Maailmaa kylässä inhimillisyyden puolesta

Matti Rämö — Sat, 05 Jun 2010 06:04:25 +0000

Toukokuun lopun Maailma kylässä -festivaali Helsingin Rautatientorin maisemissa on vuoden parhaita tapahtuma. Eri kulttuurien ja ideologioiden kohtaaminen rönsyää joka suuntaan raikasta, mieltä virkistävää moniarvoisuutta. Musiikkia, makuja, ajatuksia, yhteisöllisyyttä. Uskoa huomiseen, inhimillisyyteen. Isoäitien karkotuksen perumiseen.

Juhla-alueelle mahtuu keskenään ristiriitaisia näkemyksiä elämän arvojen järjestyksestä, mutta se ei menoa haittaa. Esimerkiksi Maailman kirjat -teltassa kukaan ei buuaa, vaikka esiintymislavalle nousee joukon jatkoksi nuori poliitikonalku, joka laukoo rasistisista epäluuloista kumpuavia omituisuuksia. Myös suvaitsemattomuutta suvaitaan.

Itse vietän viikonlopun aikana puoli vuorokautta Maailman kirjat -teltassa. Ensin selvitän haastattelussa Intia-polkaisuprojektin käänteitä ja sitten notkun kirjakaupan tiskillä ”saarnaamassa” pyöräilyterapian parantavista voimista ja selventämässä retkieni yksityiskohtia. Surffailen sujuvasti Italian, Tunisian, Intian, Thaimaan, Vietnamin ja Laosin maisemissa, mutta myös Suomen metsäteillä.

Saan kuunnella lukuisia elämäntarinoita. Pyöräily ja vieraiden kulttuurien kohtaaminen yhdistävät. Tapaan muun muassa naisen, joka on opettanut helluntailaislähetystyöntekijöiden lapsia Intiassa Andhra Pradeshin osavaltiossa Masulipatnamissa, pikkukaupungissa, johon matkailijat eivät yleensä eksy. Itse kuskasin parikymmentä vuotta sitten suomen kielen kielioppikirjaa Masulipatnamiin herra P. Narasimha Raolle, ex-anoppini esperantisti-kirjeenvaihtoystävälle.

Lainaus

Jumissa Phnom Penhissä

Matti Rämö — Fri, 23 Apr 2010 01:06:19 +0000

Olen juuttunut Phnom Penhiin jo pariksi viikoksi. Tiesin ennakolta tämän osuuden pyöräilykirjan vaikeimmaksi, mutta neljän päivän visiitin kuvaamiseen on silti mennyt liikaa aikaa. Ja työstän vasta tekstin ensimmäistä versiota.

Tuol Slengin vankilamuseossa käynti on rankka kokemus. Yritykseni ymmärtää karua historiaa on levinnyt vaikeasti jäsennettäväksi rönsyileväksi tietomassaksi. Tämän ongelman tajusin jo viime syksynä. Vietnamiin verrattuna Kamputsean tapahtumat ovat olleet sekava vyyhti liian monen ulkopuolisen toimijan provosoimaa tragediaa. Ja pahimmillaan Kamputseassa kuoli neljässä vuodessa enemmän väkeä kuin koko Vietnamin sodassa yhteensä.

Punakhmer-johtajien nimet tunkevat jo uniinikin, mutta onnekseni noiden vuosien karmivat yksityiskohdat eivät ole sentään visualisoituneet lepohetkien painajaisiin. Päätin jättää kirjoittamisesta pois kammottavimmat kuulustelumenetelmät, sekä itseni että lukijoiden suojelemiseksi.

Ylenmääräinen hirveyksillä retostelu on mieltä kuormittavaa natriumglutamaattia, joka pakottaa tajunnan väkivalloin avautumaan liikaa ja kasautuu sitten sielun syövereihin ympäristösaasteeksi. Tätä kuormitusta tulee muutenkin jo tavallisista tv-uutisista.

Pitäisi varmaankin ehtiä polkemaan muutama 30-50 kilometrin terapeuttinen pyöräilylenkki, jotta asioiden oikeat suhteet loksahtaisivat paikoilleen.

Lainaus