Blogit - johtaminen

Miksi ryhtyä Ylen hallituksen puheenjohtajaksi?

Thomas Wilhelmsson — Thu, 05 Feb 2015 07:29:45 +0000

Thomas Wilhelmsson on Helsingin yliopiston kansleri ja Ylen hallituksen uusi puheenjohtaja.

Moni on kysynyt, miksi Helsingin yliopiston kanslerina ryhdyin Ylen hallituksen puheenjohtajaksi. Miksi vastasin myöntävästi, kun hallintoneuvoston puheenjohtaja marraskuussa soitti kysyäkseen suostumustani? Miksi en edes epäröinyt, vaikka hallintoneuvoston työvaliokunnan tarjous tuli täysin pyytämättä ja yllättäen?

Kysymyksiin on helppo antaa lyhyt vastaus.

On ilo lähteä mukaan Ylen toimintaan, koska Yle on perustaltaan hyvä yhtiö, jolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Kukapa ei haluaisi olla mukana tukemassa kansanvaltaa, luomassa kotimaista kulttuuria, tarjoamassa sivistystä ja tasa-arvoa, palvelemassa vähemmistöjä ja eri kieliryhmiä sekä edistämässä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien vuorovaikutusta. Näin yleisradiolaki on määritellyt Ylen tehtävän.

Tutut arvot ja tavoitteet

Yliopiston kanslerin tehtävänä on puolustaa tieteitä ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta eli laajassa mielessä sivistystä. Ylen hallituksen puheenjohtajuus tuntui minusta varsin luontevalta. Yhteiskunnan kahdella keskeisellä julkisella sivistysinstituutiolla, Ylellä ja yliopistolla, näytti olevan paljon yhteistä.

Kun tutustuin Ylen strategiaan, tunne ainakin osin yhteneväisestä matkan määränpäästä vahvistui. Ylen missiossa painotetaan yhtiön yhteiskunnallista merkitystä. Yle kertoo vahvistavansa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Visiossa korostetaan laatua. Yle lupaa tehdä maailmanluokan julkista palvelua.

Helsingin yliopiston strategiassa samat tavoitteet on kuvattu otsikolla ”huipulle ja yhteiskuntaan”. Myös Helsingin yliopisto painottaa missiossaan yhteiskuntaa ja sen tavoitteena on olla Suomen monipuolisin tieteen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio. Ja visiossa seuraa yliopistollakin laatutavoite: yliopisto haluaa lujittaa asemaansa maailman parhaiden monitieteisten tutkimusyliopistojen joukossa. Tuntuuko tutulta?

Ylen arvotkaan eivät tunnu yliopistolaiselle vierailta. Luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen arvostaminen ovat hyvin samansuuntaisia kuin yliopiston arvokatalogi.

Vaikka Ylen ja yliopiston tavoitteisto ja arvoperusta ovat samansuuntaiset, ovat toimintaympäristö, kohdeyleisöt, toiminnan aikaperspektiivi ja toiminnan infrastruktuuri hyvin erilaisia. Vertailu yliopistoon osoittaa vain, miksi minun on helppo sitoutua Ylen peruseetokseen: sivistyksen tukemiseen, julkisena palveluna ja mahdollisimman laadukkaasti.

Luovan työn johtamista

Yleä on johdettava tavalla, joka sopii Ylen toiminnan luonteeseen.

Ylen kaltaiseen yritykseen liittyvät johtamishaasteet ovat tuttuja suurissa luovissa organisaatioissa työskennelleille. Miten johtaa luovaa taloa kohti yhteisiä strategisia tavoitteita siten, että ihmisten omaehtoinen luovuus kasvaa? Miten tehdä isossa yrityksessä päätöksiä tarvittaessa nopeasti, joustavasti ja luovasti?

Julkisrahoitteisen organisaation kestohaaste on oman toiminnan asemoiminen kentällä, jolla on myös kaupallisia yrityksiä. Kaupalliset kokevat, että julkinen palvelu vääristää kilpailua ja on uhka niiden omalle menestymiselle, kuten ajankohtainen keskustelu Ylen tehtävän rajaamisesta osoittaa.

On tärkeää, että Yle suoriutuu tehtävistään siten, että vaikutukset kaupallisten toimijoiden asemaan ovat mahdollisimman vähäisiä. Ja tätähän jo lainkin mukaisesti arvioidaan.

Tärkeintä on kuitenkin huolehtia hyvin kansanvaltaa, kulttuuria ja sivistystä tukevasta perustehtävästä. Yle onnistuu tässä tehtävässä vain olemalla koko kansan tavoitettavissa ja siellä, missä kansa on. Niinpä Ylen on oltava verkossa. Ylen tulee voida palvella myös viihteellä ja viihteellisesti, sillä naurua ei voi kieltää. Vain näin Yle voi tehtävänsä mukaisesti vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Lainaus

Liika tunteilu ja pärstäkerroin eivät kuulu hyvään johtamiseen

Yle Tiede — Tue, 09 Oct 2012 10:01:28 +0000

Liika tunteilu ja pärstäkerroin eivät kuulu hyvään johtamiseen. Jaottelu sisä- ja ulkopiiriin ei herätä luottamusta alaisissa. Esimiehen ja alaisen väliseen henkilökohtaiseen suhteeseen perustuva alaisten jaottelu ulko- ja sisäpiiriin ei ole luottamuksen arvoista johtamiskäyttäytymistä, todetaan kauppatieteiden maisteri Sari Häkkisen väitöstutkimuksessa.

Kuitenkin sisäpiirijaottelu voi olla organisaation kannalta hyvä juttu, kunhan se perustuu alaisten asemiin työpaikalla. Tutkimuksessa havaittiin, että jaottelu sisä- ja ulkopiiriin edesauttoi johtajan kykyä yrityksen menestykselliseen johtamiseen. Jaottelu vaikutti myönteisesti myös alaisten sitoutumiseen, mikäli jaottelu perustui ihmisten työasemiin. Tiettyjä tehtäviä hoitavien, esimerkiksi yrityksen keskijohdon, katsottiin kuuluvan johtajan sisäpiiriin ”viran puolesta”.

Luottamuksen arvoiseen käyttäytymiseen katsottiin kuuluvan johtajan kyvykkyys ja pätevyys yrityksen johtamisessa sekä tinkimätön ja lahjomaton käytös. Kolmas ominaisuus oli johtajan hyväntahtoisuus. Liiallinen tunteilu, surun tai suuttumuksen purkaukset eivät kuitenkaan herättäneet luottamusta varsinkaan ulkopiiriläisten joukossa.

Lainaus

Toimitusjohtaja Jungnerista Mikael Jungneriksi

laitinen_yle — Fri, 30 Apr 2010 11:10:34 +0000

Hyvä Mikael,

kun tätä kirjoitettaessa valmistaudut vapaan miehen vappuun 2010 - kuten minäkin nykyisin -, niin se on huikea tunne. Kaikki on mahdollista, ainakin noin ajatuksissa. Tosin kohdallani meneillään on elämän loppusuora, Sinulla se on vasta keskivaiheilla.

Olen kuunnellut, katsellut ja lukenut monia läksiäishaastattelujasi. Huikean brändin olet itsestäsi luonut. Monissa haastatteluissa on ollut myös mielenkiintoista asiaa. Visionäärisyyttä, jossa kaikki tosin eivät tahdo pysyä aina perässä.

Erityisesti jäi mieleeni, että ei kukaan Yleä voi johtaa. Tottahan se on, vaikka sitä kovasti yritit. Ei Ylen toimitusjohtajalle ole annettu koko talon johtamisvaltaa eikä anneta. Koeta siinä sitten johtaa ja turvata vielä oma paikkasi poliittisissa ja muissa paineissa.

Toisaalta halusitkin, että ei Ylen työntekijöitä pidä kovin yksityiskohtaisesti määräillä. Tämän ehdottomasti allekirjoitan. Jos luovuus päästetään kohtuudella valloilleen, niin sitähän ei pidättele mikään.

Suunta ja jonkinlaiset raamit kuitenkin aina tarvitaan tai muuten mistään ei tule mitään. Mutta mitä sanovat johtajat, jos eivät voikaan määräillä? Siinäpä se tarkka paikka on.

Ilta-Sanomien jutussa pelkäsit, että kohta ei kutsuta enää mihinkään nyt kun aikaakin olisi. Toimitusjohtajana kutsuttiin, mutta aikaa ei ollut.

Sellaista se elämä on. Ei minuakaan aikanaan YLE:n toimittajana kutsuttu minun itseni takia vaan tehtäväni takia. Nyt kutsut ovat loppuneet. Miksi kutsuttaisiin?

Taitaa olla niin, että mitä isommalla ja näkyvämmällä pallilla henkilö istuu, niin sitä vaikeampaa on käsittää oma asemansa. Sitä luulee helposti, että MINÄ olen se jota arvostetaan, kutsutaan sinne tänne ja pidetään hyvänä.

Eihän se näin ole. Se on kova paikka hyväksyä oman persoonansa painoarvo, kun ´kaluunat´on otettu pois kuin komentavalta kenraalilta. Olet vain sitä mitä olet, hyvä jätkä tai paskiainen. Todellinen ihminen.

Monissa työtehtävissä, vähemmän ja enemmän merkittävissä olleena tiedän hyvin miten asema vaikuttaa. Eräskin tunnettu poliitikko takavuosina oli kovin hyvää pataa kanssani ison lehden politiikan toimittajana, mutta pienempään siirryttyäni hyvä kun vaivautui sanomaan päivää vanhalle työtuttavalle.

Ei siinä mitään henkilökohtaista ollut. En vain ollut enää yhtä hyödyllinen – tai hyödytön – kuin ennen. Näin se elämä menee, ainakin työelämä.

Näin eläkkeellä taas on ollut huvittavaa tavata eläkkeelle siirtyneitä poliitikkotuttavia. Nyt ollaan kaikki tasa-arvoisia ja taas sanotaan päivää ja jutellaan. Mukavahan se on menneitä muistella ja arvioida sidoksista vapaana nykypäivää.

Sinulla Mikael on vielä monta vuotta eläkeikään, jos nyt ylipäätään maltat koskaan eläkkeelle asettua. Mitä se asettuminen muuten on? Ei ainakaan kiikkutuolissa istumista kuten moni ajattalee.

Menestystä joka tapauksessa tulevissa tehtävissäsi. Ehkä elämä on myös opettanut ja vältät vanhoja mokiasi. Niin, tunnustit jopa julkisesti, että mokiakin YLE:n toimitusjohtajana olet tehnyt. Kaikki eivät tunnustaisi, ainakaan julkisesti.

Lainaus