Blogit - sukupuoli

Olemmeko kuurosokeita transfobialle?

Juhana Säilynoja, @Sailynoja — Wed, 14 May 2014 06:38:17 +0000

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä alettiin puhua laajemmin suomalaisessa mediassa 1970-luvulla. Vielä vuonna 1969 tehty ohjelma Oletko sinä? Oletko sinäkin? –ohjelma sensuroitiin niin sanotun yllytyspykälän perusteella. Homouden lisäksi homoseksuaalisiin tekoihin yllyttäminen oli rikollista tsaarin aikana säädetyn lain mukaan.

Katso sensuroitu Oletko sinä? Oletko sinäkin? Elävässä arkistossa

Aikanaan raju ohjelma vaikuttaa nykyään viattomalta, vaikkakin ajoittain raivostuttavalta. Termit ”normaalit” ja ”poikkeavat” vilahtelevat psykiatri Claes Anderssonin muutoin niin korrektissa selostuksessa erilaisten seksuaali-identiteettien ominaisuuksista.

Viisi vuotta myöhemmin aiheesta puhuttiin jo huomattavasti rajummin. Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 1974 pohdittiin miten homoudesta voisi parantua. Homous oli siis jotain mistä pitäisi parantua, eli sairaus tai oire sairaudesta.

Nykyään tuollaisten kommenttien homofobisuus paljastuu niiden kuulijalle oitis, mutta jos niiden kohde vaihtuu, tulemmeko kuuroiksi? Transfobia kukoistaa Suomessa, kuten ex-kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaran kommentit euroviisuvoittaja Conchita Wurstista osoittavat.

Jostain kumman syystä sukupuolen monimuotoisuuden kohtaaminen on vielä vaikeampaa kuin seksuaalisuuden. Koko maailma on heteronormatiivinen ja sen normatiivisuuden pyhimmät muodot lienevät mieheys ja naiseus, jotka manifestoituvat jatkuvasti joka puolella yhteiskuntaamme, muun muassa vessoina.

”Oli asia mikä hyvänsä jaottelu oli aina tytöt ja pojat. Aina: tytöt ja pojat. Tuntui, että seison aina väärällä puolella. Vessoja on vielä invalidivessa ja pienempänä tulikin aina mentyä sinne. Se tuntui oikealta paikalta", näin muistelee sukupuolensa korjannut Kristian Konttinen Haastattelijana Mirja Pyykkö –ohjelmassa vuonna 2002.

Katso Kristian Konttisen haastattelu Elävästä arkistosta

Palataan takaisin 1970-luvulle. Radiotoimittaja Anneli Tempakka toimitti radiosarjan Olen erilainen nuori vuonna 1978. Yksi jakso kertoo Pavlosta ja yksi Ritvasta. Pavlo on hintti, Ritva on lesbo. Tempakan suora haastettelutyyli ja haastateltavien avoimuus ovat tehneet ohjelmasarjasta kulttihitin.

Ritva-jaksosta Tempakka teki myös jatko-osan vuosi alkuperäisen jakson esittämisen jälkeen. Siinä Ritva kertoo, että osa ihmisistä, joiden kanssa hän on puhunut, olisi toivonut, ettei hän olisi ollut niin avoin ja suorasanainen. Heidän mielestään hänen olisi pitänyt antaa siloitellumpi kuva lesbon elämästä 1970-luvun Suomessa. Kuitenkin suurin osa hänen saamastaan palautteesta oli ollut positiivista ja hän tunsi itsensä pioneeriksi.

Ehkä suoraa transpuhetta kaivattaisiin 2010-luvun suomalaisessa mediassa. Avoimia pioneereja näyttää löytyvän, ainakin näiden kahden ohjelman perusteella.

Katso Spotlight: Kuka kelpaa vanhemmaksi? ja A-stream: lakiin kahlittu sukupuoli Elävässä arkistossa

Lauantaina 17.5. on kansainvälinen homo- ja transfobian vastainen päivä. Seta ry täyttää 40 vuotta ja Transtukipiste 20 vuotta 29.5.2014

Lainaus

Tulta munille ja bensaa liekkeihin!

Juhana Säilynoja — Tue, 23 Jul 2013 12:53:47 +0000

”Hysteriaopit olivat hirveen käteviä siinä, että ne määrittelivät naisen sairaaksi heti syntymästä lähtien. Ja silloin kun me oletetaan, että jokaisessa naisessa on sairaus, joka vain odottaa puhkeamistaan me voidaan sysiä häntä ihan vapaasti. Me voidaan neuvoa ja komentaa häntä ihan loppumattomiin. Väistele sairauttasi”, näin kertoo taidehistorioitsija ja tietokirjailija Anna Kortelainen Kosmos-ohjelmassa Nainen, hysteria, tavaratalo.

Katso Kosmos: Nainen, hysteria, tavaratalo Elävässä arkistossa

Naiseus ei ole sairaus, mutta sukupuoli on ollut syy syrjiä kautta historian. Naiseus on ollut toiseutta, toiseutta valtaapitävistä. Naisliike lähti liikkeelle kahden valtasukupuolen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tavoitteena oli ääni-, työ- ja koulutusoikeus. Nainen oli ihminen, jonka olemassaolo yhteiskunnan kaikilla aloilla ja portailla oli sallittava ja suvaittava.

Kuuntele ja lataa omaksi Karmela Belinkin ohjelma naisliikkeen vaiheista

Feministiset ajatussuunnat ovat edenneet valtarakenteita laajemmin kyseenalaistavammiksi. Kenenkään maailmassa ei pitäisi tyytyä vain siihen, että häntä suvaitaan. Jokaisella on oltava oikeus aktiiviseen olemassa olemiseen yhdenvertaisena muiden kanssa, ilman, että joku häntä ylhäältä tai sivulta suvaitsee. Suvaitseminenkin on syrjäyttävää.

Kortelaisen sitaatti kuulostaa hälyttävän ajankohtaiselta. Sukupuolia ei ole vain kaksi ja edelleenkin yhteiskuntana koemme oikeudeksemme määritellä ihmisiä sairaiksi heidän sukupuolensa vuoksi ja syrjiä heitä siksi. Spotlight kysyi tänä vuonna, että miksi valtio päättää kenellä on oikeus lisääntyä. Suomessa pakkosteriloidaan ihmisiä sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi, eikä käytäntöä ole lopettanut edes ulkomainen paine. YK:n mukaan sterilisoiminen on kidutusmuoto.

Elävän arkiston artikkeli Voiko mies synnyttää, nainen siittää?

Viime aikoina kun jotkut poliittiset toimijat ovat irtautuneet feministisestä arvomaailmasta, on ajankohtaista kuunnella kahta pitkän linjan entistä poliitikkoa puhumassa naisen asemasta politiikassa. Miksi Suomen pääministeriä on luvallista kutsua kokovartaloministeriksi? Arja Alho ja Elisabeth Rehn ovat sitä mieltä, että naisia ei vieläkään nähdä yksilöinä vaan naisina ja naisen tulee olla tietynlainen. Jos ei ole, on hankala tapaus, josta tulee hankkiutua eroon.

Katso Kolmas valtiovalta -ohjelman debatti

Miksi on tarpeen muistuttaa siitä, että sukupuolella ei sinänsä ole väliä duunissa? Ei kai enää ole vallalla käsitystä siitä, että joku on lähtökohtaisesti vähemmän minkään ominaisuutensa takia?

Siitä edenneestä feministisestä argumentaatiosta voi kuunnella lisää mielenkiintoisista radio-ohjelmista Tulta munille ja Bensaa liekkeihin. Anne Moilasen juontama Tulta munille keräsi valtavan palauteryöpyn ensimmäisen ohjelman jälkeen. Ohjelman seuraajaksi valittiin Akuliina (nykyään Atlas) Saarikosken luotsaama Bensaa liekkeihin. Molemmissa ohjelmissa vetäjät tuovat esiin jokaviikkoisen manifestin. Moilasen mielestä on pötypuhetta, että Suomi olisi missään mielessä tasa-arvon eturintamassa. "Päinvastoin olemme jääneet ihan hännille. Puhe siitä, että meillä muka olisi asiat hyvin, estää meitä näkemästä, miten järkyttävässä tilanteessa me itse asiassa olemme".

Kuuntele Anne Moilasen Tulta munille! -ohjelmaa Elävässä arkistossa

Saarikoski laajensi ohjelman aihepiiriä. Hänen manifestejaan olivat muun muassa "heteroelämä on yllätyksetöntä ja tylsää", "terveen ruumiin ihannointi on väärin" ja ”lihansyönti on lopetettava”.

Kuuntele Akuliina (Atlas) Saarikosken Bensaa liekkeihin -ohjelmaa Elävässä arkistossa

Lainaus

Jospas minä vaimon saisin

Eve Mantu - yhden vanhemman perheen jonkinlainen isäiti — Fri, 17 Sep 2010 09:42:09 +0000

Kun ystävätär tulee lapsensa kanssa viikonlopuksi kylään, kaikki arjen askareet sujuvat kuin itsestään. Hän tyhjentää tiskikoneen, minä katan. Hän kuorii perunat, minä pilkon. Ja kaiken aikaa molempien silmät seuraavat lapsia. Eleettömästi, ohjailematta, aivan kuin huippukoreografi olisi suunnitellut kuviot.

Minä tarvitsisin vaimon. Miesten kanssa en ole löytänyt askelkuvioita. Olen kuitenkin valitettavasti mitä heteroin hetero. Mikä ratkaisuksi? Voisinko elää kuten tv-sarjan Kate & Allie?

Kylläkylläkyllä. Tajuan, että tämä on mitä vastenmielisintä seksismiä ja taantumuksellista ajattelua. Miesten työt ja naisten työt. Mies sanomalehtineen ja naisella pölyhuiska. Lakkaan olemasta näin taantumuksellinen heti kun tutkimusnäyttö osoittaa kotivastuiden jakautuvan neutraalisti isien ja äitien välillä.

Eräs naimisissa oleva kahden kouluikäisen pojan äiti huokaa: "Oi mä ottaisin heti vaimon! Olen väsynyt selittämään miehelleni miten lasten kanssa eletään ja mistä mikäkin asia löytyy ja mitä perusruoka-aineita lapsiperhe tarvitsee. Olen päätynyt tekemään kaiken itse, koska kymmenen vuoden kärsivällinen selittäminen ei ole kantanut hedelmää. Vaimon kanssa saisi hommia oikeasti jaettua."

Vaimopohdinta jatkuu Yle radio 1:ssä torstaina 23.9. klo 12.15.

p.s. Minulla on nyt kahdeksan vuoden kokemus lapsiperheen vanhemmuudesta. Minulle on turha tulla selittämään, että "minä alan tiskata heti kun vaimo opettelee vaihtamaan talvirenkaat". Renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa, tiskattava on satoja kertoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö tutkitutti perheiden ajankäyttöä vuonna 2007 ja päätyi siihen, että suomalaisnaiset tekevät viikossa kotitöiden takia 9 tuntia enemmän hommia kuin miehet.

Pikkulapsiperheissä ero on vielä suurempi, myös työssäkäyvien äitien kohdalla.

Lainaus