IPad tulee, journalismi huononee

Riku Siivonen — Wed, 12 Jan 2011 10:13:49 +0000

Kävin matkalla. Tukholmassa kaikki oli oikeasti vähän parempaa kuin Suomessa. Jopa surkea journalismi on Ruotsissa surkeampaa kuin meillä.

Siitäpä esimerkki:

Joulun alla naapurimaassamme povattiin Ipadista ja muista liian-isoja-puhelimiksi-mutta-liian-pieniä-tietokoneiksi-laitteista joululahjahittiä. Joten muudan kuningaskunnan keski-ikäisistä miesskribenteistä päätti ottaa ja kirjoittaa IPadista pienen huolestuneen esseen Dagens Nyheteriin. "Klyftorna ökar", kertoi otsikko.

Sanomalehtimiehen pointti oli tämä: kuilut kasvavat ajattelijoiden ja kuluttajien välillä. Koska IPadilla ei voi kirjoittaa (tietysti sillä voi, mutta ei puututa nyt siihen), se vie meidät takaisin vanhaan maailmaan, joissa vain muutamat kirjoittivat ja muut lukivat heidän tekstejään. IPadin myötä me jotenkin menetämme jo alkaneen, ainakin näennäisesti demokraattisen kansalaiskeskustelun verkossa.

Eli siis. Kieltäkäämme kirjat, koska niitä lukeva ihminen ei kirjoita samaan aikaan itse.

Täytyy myöntää, että suomalaisten perinteisten paperiviestimien uutisointi teknologisesta murroksesta (joka vie niiden leivän) on ollut huvittavan alarmistista, Facebookilla on peloteltu oikein kunnolla. Mutta ei meillä, herregud, kukaan ole ihan tuollaista ajatusta sentään vielä saanut.

Mutta me olemme tietysti aina vähän perässä Ruotsia. Että jäädään odottamaan.

Lainaus

Kannanotto Pressiklubin kolumniin (8.10.2010)

pasinpassi — Thu, 21 Oct 2010 11:45:51 +0000

Pata kattilaa soimaa, musta kylki Riku Siivolallakin – kannanotto Riku Siivolan kolumniin aiheesta ”Journalismin ohjeet 15. ohje”.

Journalismin ylijumala Riku Siivola on antanut printtimedian uudelle tulokkaalle langettavan tuomion. Syynä journalistisen ohjeiston kohdan 15 rikkominen. Tuomion langettamisen yhteydessä sanansäilällä viilleltiin riekaleiksi myös lehden sisältö, joka ei vastannut huippuunsa viritetyn journalistivahtikoiran odotuksia siitä, mitä lehdessä saa käsitellä ja mitä ei.

Ennen kuin kohdistan verbaalivihani iskeäkseni Siivolaa ”vastapalloon” oikein kunnolla, käsittelen tuon kohdan 15 pois alta. Kyseinen kohtahan kuuluu näin: ”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.” Riku hyvä, lue nyt lehden pääkirjoitus ensin, ennen kuin tuomitset toisten tekeleitä! Sieltähän se kannen noston lupaama sisältö löytyy – kaikki mitä luvattiin kannessa lunastettiin kyllä sisällössä.

Nyt lunastan omalta osaltani kirjoitukseni otsikossa antamani lupauksen: Riku, olet sitten mitä mieltä tahansa lehdestä itse, journalistinen ohjeistus koskee myös sinua:

”Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” Pyritkö Riku?

”Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.” Tarkistitko Riku?

”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.” Menetkö, Riku, karkuun sen taakse, että julistuksesi oli ”kolumni”?

Rikun kanssa olemme (ainakin) yhdestä asiasta samaa mieltä: Journalistisen ohjeistuksen noudattaminen on tärkeää paitsi siksi, että journalismin laatu ei kärsi, myös siksi että niin taataan tietty journalismin ”standardi” – alan itsesääntelyä varten niin kuin JSN asian ilmaisee. Haasteena tässä on ainoastaan se, että uusien mediakanavien mukaantulo ja innovaatiot mediassa luovat uusia tapoja kommunikoida ja viestiä.

Riskinä tietysti on, että alan itsesääntely ei pysy mukana. Kyse ei siis todellakaan aina ole vain ylimielisestä suhtautumisesta tai puhtaasta huolimattomuudesta, niin kuin Rikun kolumnissa valitettavasti oli käynyt. En tarkoita, että ohjeistus ei toimisi, vaan viittaan ohjeiston taakse piiloutumiseen, kun käsitellään jotain uutta ja erilaista. Tarkoitusperiin viitataan enemmän kuin itse sisältöön eli viestiin ja toimittamiseen.

Eihän median tarkoitusperät – olivat intressit kaupalliset tai eivät – ole syy jakaa tuomioita journalismin laadun suhteen. Miksi TV:ssä tehdään ohjelmaa autoista? Tai miksi naisten lehdessä esitellään aina tietyn toimijan uudet meikit? Syy on ilmeinen, se ei tarkoita että itse viestinnässä, eli journalistisessa sisällössä loukataan journalistista ohjeistoa, vaan sitä että kriittinen journalismi on saanut todella suunnitelmallisen ja tarkoin mietityn tavan viestiä vierelleen.

Mediassa on paljonkin kyse siitä mikä myy, ei pelkästään mikä sisältö myy (miksi lehti ostetaan) vaan myös mikä sisältö houkuttaa ilmoitusasiakkaita! Eikö tässä etu voi olla yksinkertaisesti yhteinen: Jos lukija ”ostaa” lehden ja äänestää jaloillaan sekä lehti tarjoaa hyvän alustan mainoksille, kaikki ovat tyytyväisiä – kunhan sitä JOURNALISTISTA ohjeistoa noudatetaan ja kunnioitetaan. Ei myöskään unohdeta sitä, että LUKIJA EI OLE TYHMÄ.

Avoimuutta ja uutta näkemystä kaikille median vahtikoirille ja -kissoille!

Yhteistyöterveisin

Sauli ”Saukki” Asikainen

Kirjoittaja on Suomi Mediaplanet Oy:n toimitusjohtaja ja innokas printtimedian uudistaja

Katso kyseinen Pressklubin kolumni

Lainaus

Blogit - Riku Siivonen

IPad tulee, journalismi huononee

Kannanotto Pressiklubin kolumniin (8.10.2010)