Hyönteisten kumma ääni.

Iikka Vehkalahti — Mon, 15 Nov 2010 22:24:16 +0000

Itävaltalais-sveitsiläistä tekotaidetta. Eikä se ole edes dokumentti. Ja pitkäpiimäinen, kestää ja kestää. Eli viime vuoden parhaana eruooppalaisena dokumenttielokuvana palkittu Hyönteisten ääni ( Sounds of Insects). No, miksi pirussa se esitetään Dokumenttiprojektissa ?

Tunnustan, kun itsekin katselin elokuvaa ajattelin 43 päivän kohdalla, että ” kuole jo nyt pois mies”.( Elokuvan peruskaari kulkee päivästä päivään miehen näännyttäessä itseään kuoliaaksi.) Eivätkä minuun kolahtaneet sielunmaiseman kuvitelmaklisheet, kuten viikatemies tai nuket tai tuonen virrat.

Eli Hyönteisten ääntä voi sanoa tekotaiteelliseksi ja se on pitkä kuin mikä. Eikä se ole perinteinen dokumentti, kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa Sveitsin metsässä olemalla syömättä eikä ole myöskään jättänyt päiväkirjaa, johon olisi merkinnyt päivä päivältä tapahtuvan nääntymisen ja kuoleman. ( Toisaalta kyllä tämän ulkoisen fiktiivisyyden tajuaa ennen lopputekstejäkin).

Mutta silti ehdottomasti valitsin Hyönteisten äänen esitettäväksi Dokumenttiprojektissa apulaistuottajan vahvasti tukiessa.

Miksi ? Konkreettisella tasolla, koska se kolahtaa mieleen vahvemmin kuin moni muu dokumentti tai elokuva. Koska se johdattaa ajattelemaan aivan elämän perusasioita. Koska tällainen tapaus on tapahtunut ( Japanissa) ja siitä on tehty orkesteriteoksiakin. Koska kukaan ei pysty konventionaalisella dokumenttielokuvalla kuvaamaan, mitä tapahtuu ihmisen mielessä hänen nääntyessään nälkään.

Teoreettisemmin kyse on ulkoisesta ja sisäisestä todellisuudesta, josta Donagh Coleman kirjoittaa AVEK-lehdessä oikein hyvin ja on hyvin aiheellista ravistella ajattelun kvasitodelliuutta ja etsiä syvempää totuutta..

Itse koin vahvasti, että elokuva on taitavasti rakennettu siten, että ns. ulkoisella todellisuudella ei ole merkitystä ja sisäistä todellisuutta: sitä on hyvin vaikea kenenkään kiistää. Eri mieltä voi olla kyllä.

Eli toisin sanoen: todellisuus ei ole yksinkertainen esine tai kaikkien hyväksymä fakta, todellisuudella on useita tasoja, myös ajassa, paikassa ja muodossa. Pieni lapsi tajuaa vaistonvaraisesti näkyvän todellisuduen takana olevan vahvemman tunteen ja olotilan, me tuijotamme usein sormea kuun sijasta.

Joten väitän: jokainen joka katsoo Hyönteisten ääntä ensimmäiset, edes ensimmäiset 20 minuuttia tulee muistamaan sen.
Syy esittää elokuva, joka kiitos Viktor Kossakovskyn sai myös Euroopan parhaan dokumenttielokuvan palkinnon. Ja Peter Mettler lukee niin jumalattoman hyvin tekstin.

Lainaus

Blogit - Elokua

Hyönteisten kumma ääni.