Blogit - yksityisyys

Varomattomuus internetissä kostautui

Reetta Arvila — Thu, 24 Jan 2013 13:47:40 +0000

Joitakin viikkoja sitten seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa ja selailin erästä kansainvälistä eri ihmisten kuvista koostuvaa tyyliblogia.

Ja kappas, yhtäkkiä silmieni edessä on tuttu naama, minä itse. Hämmennyin kovasti, vaikka toki tunnistin kuvan ja tajusin saman tien mistä se on sinne päätynyt. Annoin kerran luvan ottaa itsestäni kuvan erääseen muotiblogiin.

Olen yleensä aika tarkka yksityisyydestäni mitä tulee internetiin ja erilaisiin sosiaalisen median sovelluksiin. En todellakaan avaudu Facebook-profiilissani tärkeistä asioistani, uusiin ”hömpötyksiin” (instagram, twitter, tumblr…) en ole lähtenyt mukaan ollenkaan ja jossain vaiheessa haaveilin kirppislöytöjäni esittelevästä blogista, mutta ei siitä mitään tullut. Tärkein syy suunnitelmien kaatumiseen oli nimenomaan ylitsepääsemätön pelkoni yksityisyyden menettämisestä.

Mutta palataan tuohon kuvaan, jonka löysin sattumalta ja lieväksi kauhukseni huomasin, että kuvaa oli uudelleen blogattu aika monenlaiselle sivulle.

Ei sillä, että nämä sivut olisivat olleet täyttä pornoa tai muuten täysin epäilyttävää ainesta, mutta olin ahdistunut ja hermostuin. Mutta kenelle tässä olisi pitänyt suuttua? Internetille? Itselleni? Kanssasurffaajille?

Joka tapauksessa naiivina en ollut voinut kuvitellakaan, että kuvani päätyisi ympäri maailmaa. Opin läksyni. Internet on arvaamaton. Vaikka omasta mielestäni kuvani oli hyvin tavallinen ja epäkiinnostava, kävi ilmi, että se oli nähty hyvin monella tavalla.

Jokainen, mukaan lukien itseni, on varmasti kuullut useita kertoja saman varoitusvirren: Mieti mitä tietoja luovutat sosiaaliseen mediaan, mieti mitä kuvia lataat nettiin, mieti kannattaako lasten kuvia laittaa…

Mutta ainakin minulle on jäänyt hieman epäselväksi mitä varoitukset tarkoittavat käytännössä? Kuka tietojani tai kuviani voisi väärinkäyttää ja miten? Kuinka varovainen on syytä olla?

PS: Onko jollekin muullekin käynyt yllättäen hieman hullusti internetin tai sosiaalisten median sovellusten kanssa pelatessa?

Elämänmenoa internetissä tiistaina 29.1. kello 19:06 Radio Suomessa. Internetin ja yksityisyyden yhtälöstä ovat keskustelemassa bloggaaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo ja Aalto-yliopiston teknologioikeuden opettaja ja tutkija Ville Oksanen. Osallistu lähetykseen kommentein ja kysymyksin.

Lainaus

Kehittäminen alkaa kysymällä "mitä, jos - ?"

Tuija Aalto — Mon, 04 Apr 2011 11:54:09 +0000

Kansalaisten yksityisen digitaalisen asiakkuushistorian yhdistely verkon muihin palveluihin voisi avata kiinnostavia mahdollisuuksia sisältöjen paremmaksi kohdistamiseksi.

Jos esimerkiksi Helmet-käyttäjät voisivat antaa lainaushistoriansa liitettäväksi Yle Passiin, meille kenties avautuisi mahdollisuus tuottaa juuri tälle käyttäjälle relevantteja ohjelma/sisältösuosituksia Ylen netistä. Rekisteröityessään Yle Passiin käyttäjälle tarjotaan mahdollisuus hakea profiiliin liitettäväksi omat kirjastolainaustiedot, joiden perusteella palvelu voi tehdä hänelle osuvampia sisältösuosituksia Yle Areenasta ja muista palveluista.

Tai mitä jos joukkoliikenteen matkakorttia käyttävät pilottiasiakkaat saisivat matkakorttinsa lipunleimaustiedot koneluettavassa muodossa? Ottaessaan käyttöön uutta liikenteen reittipalveluja tarjoavaa palvelua he saavat heti personoidun näkymän ja kohdennetut liikennetiedotteet tietokannassa olevien matkatietojensa perusteella.

Näiden mahdollisuuksien tutkimisen idea on pantu alulle nimellä ”datakansalainen”.

Ajatus on, että kokoamalla joukko vapaaehtoisia ”datan luovuttajia” voitaisi edistää kokeiluja, joissa voisi syntyä suomalaisten omaa elämänhallintaa parantavia uusia palveluja. Ilman vapaaehtoisten panosta palvelujen kehittely nimittäin nykyisin pysähtyy tietojen luovuttamisen mahdollistavien käytäntöjen ja sääntelyn puuttumiseen.

Yle.fi:n rooli kokeilussa on saattaa yhteen kehittäjäyhteisöä ja tarjota foorumi idean kehittelylle avoimessa työpajassa. Jos hanke käynnistyy, jatkossa Beta.yle.fi voisi olla mukana tietojen yhdistelijän roolissa.

Nyt avattavan kyselyn on tarkoitus kartoittaa näkemyksiä potentiaalisilta kehittäjäkumppaneilta ja muilta kiinnostuneilta: millaisia haasteita tai mahdollisuuksia datan luovuttamisen konseptissa ja Ylen roolissa tiedon tuottajana tai mahdollisesti tiedon käyttäjänä nähdään.

Mikäli kiinnostusta datakansalaisen konseptin kehittämiseen on, Yle.fi Tulevaisuus lab ja Beta.yle.fi järjestävät web-kehittäjille työpajan, jossa pohditaan kansalaisten omaa dataa keräävien tietovarantojen yhdistelemisen mahdollisuuksia.

Vastaathan kyselyyn 15.4. mennessä.

Kirjoituksia aiheesta

Datakansalainen Harri Juntunen, vieraskynäkirjoitus Ylen AIkaleima-blogissa
Suostun avoimen datakansalaisen prototyypiksi, Arttu Silvast Ironian Reittiopas-blogissa
Minäkö datakansalainen? Oma kirjoitukseni Aalto-blogissa

Lainaus

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio: Toimijat koulunpenkille lakeja oppimaan (nettiradion haastattelu)

laitinen_yle — Thu, 04 Feb 2010 20:53:58 +0000

Mitä tietosuojavaltuutettu oikein tekee ja mitä ei tee? Tämä tuntuu olevan monelle taholle vaikeasti hahmotettava asia.

Tietosuojavaltuutettu antaa ohjeita, ei määräyksiä, mutta eri viranomaisetkin muokkaavat ohjeista omia määräyksiään, jotka voivat poiketa alkuperäisten ohjeitten tarkoittamasta hengestä.

Näitä ohjeita meidän hallintoalamaisten on kuitenkin noudatettava. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio toivookin eri ´toimijat koulunpenkille´ oppimaan mitä heidän lainsäädännöstä pitäisi tietää.

Valtuutetun toimiston sivut löytyvät täältä

http://www.tietosuoja.fi/

Reijo Aarnion haastattelun kuulet tästä. (Kesto 21´22")

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.mp3

Avautuu parhaiten Firefox - selaimella tai Google Chromella (Internet Explorer usein temppuilee tässä)

Lainaus

Paikkatiedosta syvyyttä muistoille

Tuija Aalto — Thu, 05 Mar 2009 11:32:05 +0000

Olen viime aikoina testaillut kännyköille suunnattuja paikkatietopalveluja. Kaksi kiinnostavinta käyttää Googlen karttoja.

Helmikuussa julkaistu Google Latitude on lisäominaisuus Google Maps - sovellukseen. Googlen kartalla on voinut ilman Latitudeakin löytää oma sijaintinsa ja reittiohjeita haluamaansa kohteeseen. Latitude tuo kartan selaamiseen sosiaalisen kerroksen: kartalla näkyvät nuppineulanpään kokoisina avatareina ne kaverit, jotka ovat antaneet luvan sijaintinsa seuraamiseen. Jos sattuu vilkaisemaan palvelua siihen aikaan, kun kaveri on työmatkalla tai muuten reissun päällä, on lystikästä seurata matkan etenemistä kartalla.

Yksityisyyden suoja puhuttaa

Google Latituden ilmestyessä nousi esiin aiheellinen huoli yksityisyyden suojasta. Miten voimme luottaa hakukonemediajättiyhtiölle elämästämme syntyvän näin massiivisen tietokannan tallessa pitämisen? Tietosuojan sääntely on jo kuuma puheenaihe ja sen merkittävyys vain kasvaa sitä mukaa kun elämäämme puolestamme dokumentoivien palvelujen käyttö yleistyy.

Brittiläinen tietosuojaa puolustava järjestö Privacy International näkee Latitudessa tietosuojariskejä (Privacy international identifies major security flaw in Google’s global phone tracking system). Järjestö moittii sitä, että joku muu kuin puhelimen käyttäjä voi tämän tietämättä kytkeä jäljityksen eikä ohjelmisto aktiivisesti muistuta puhelimen käyttäjää siitä, että paikkatiedon jakaminen on kytketty päälle. Näin on mahdollista, että puhelimen käyttäjää jäljittää tämän tietämättä esimerkiksi työnantaja tai mustasukkainen puoliso. Yksityisyyttä loukkaavana järjestö pitää sitäkin mahdollisuutta, että vanhemmat antavat lapselle puhelimen käytettäväksi ja jättävät mainitsematta, että siinä on jäljitys päällä.

Google Maps - karttapalvelun päälle rakennettu Brightkite on paikkatietoon perustuva sosiaalinen verkostoitumispalvelu. Siinä missä Google Latituden kontaktit ovat omia tuttuja, Brightkitessä voi myös seurata aktiviteettia jonkun paikan tiimoilta ja liittyä mukaan keskusteluun, jos siltä tuntuu.

Brightkitessa voi tietokoneen tai kännykän selaimella tarkastella itseään lähellä olevia käyttäjiä määrätyn etäisyyden puitteissa (10, 50 tai 100 km), koko "universumia", omia ystäviä, paikkoja, joissa on käynyt sekä asettamiaan paikkamerkkejä. (Kuva Brightkiten iPhone-sovelluksesta).

Brightkiteen pyrähti helmikuulla joukko uusia kokeilijoita Suomesta etsimään korvaajaa epävakaalle Jaikulle. Vaihtoehtoina verkostoitumiseen on mainittu muiden muassa Twitter ja Friendfeed. Lopullista voittajaa ei liene julistettu ja Jaikussakin on yhä elämää.

Google Latituden ja Brightkiten lisäksi markkinoilla on joukko muita kuluttajille suunnattuja paikkatietopalveluja erilaisissa testivaiheissa. Kotimaisina esimerkkeinä ainakin Elisan Zircle, yksityisessä betassa oleva Zokem ja Nokian Friendview.

Mitkä jaan - rutiinit vai poikkeamat?

Raaka tässä ja nyt - paikkatieto on kuitenkin ensimmäisten kokemusten perusteella melko hankalasti käytettävää. Dopplr - palvelun kehittäjä Matt Jones muistuttaa pitkässä, mutta kiinnostavaa perspektiiviä paikkatiedon käyttöön tarjoavassa esseessään, että arkena reittimme ovat rutiineja. Töihin, tarhaan, kotiin, kauppaan, kuppilaan.

Vakiopaikkojen ilmoittelu lähipiirille ei tarjoa sellaista merkittävää lisäarvoa arkeen, että ihmiset sen vuoksi asettaisivat yksityisyyden suojansa vaakalaudalle. Itse asiassa paikkatiedon ilmoittelu tuttavapiirissä voi aiheuttaa kiusallisia sosiaalisia tilanteita, jos vastaanottaja tulkitsee saamansa paikkatietoilmoituksen kutsuna liittyä seuraan, vaikka sitä ei sellaiseksi ollut tarkoitettu (lue Wired - lehden mainiosta artikkelista I Am Here: One Man's Experiment With the Location-Aware Lifestyle). Jones pitääkin aikomusten ilmaisemista reaaliaikaista paikkatietoa hyödyllisempänä. Tieto siitä, että kiinnostava tuttava on samaan aikaan samassa kaupungissa ja saattaisi innostua illallisseuraksi saattaa olla arvokas paljon matkustavalle. Tähän ideaan perustuu Dopplrin toiminta-ajatus.

Aikomusten julki viljelyyn perustuu myös Helene Auramon Zipiko - yrityksen tuote (Helene Auramon haastettelu: Zipipopin mobiilisovellus Zipiko lupaa säästää aikaa tapaamisten sopimisesta).

Tulevaisuuttakin kiinnostavampi menneisyys

Hyvä esimerkki rutiineista poikkeamisesta on matkustaminen. Itselle ennestään tuntemattomaan paikkaan liittyvä tieto on arvokasta - mitä täällä tapahtuu, mistä mitäkin löytää. Omasta matkasta raportoiminen on hauskaa sekin: olen nyt täällä - viesti on jotenkin hohdokkaampi lähettää Ouagadougousta kuin kolmosen ratikasta. Edellyttäen, että langattoman laajakaistan kaupunki-infrastruktuuri on kunnossa.

Matt Jonesin ajattelussa ehkä kaikkein kiehtovin näkymä onkin - yllättäen - menneisyys. Jos meillä on mahdollisuus visualisoida oman elämämme paikkatieto jollain viehättävällä tavalla, saavat muistojen albumit aivan uusia ulottuvuuksia. Näitä polkuja tallasin keväällä 2009, muistelen mummona karttaa katsellen ja sille viuhkaksi aina kulloisenkin näkökulman perusteella asettuvaa elämänvirtaa selaten.

Lainaus