Blogit - Eduskuntavaalit 2011

Vuoden 2011 vaalikonetiedot nyt avoimena datana

Kari Haakana — Mon, 16 May 2011 14:06:23 +0000

Yle Uutisten vuoden 2011 eduskuntavaalikoneen ehdokkaiden vastausdata on nyt jaossa. Data on saatavissa Google Docs- palvelusta laskentataulukkomuodossa.

Vaalikonetieto on dokumentin ensimmäisellä välilehdellä. Toisella välilehdellä on kuvattu dokumentin sisältöä.

Tämä Ylen vaalikoneen vastauksista koostettu dokumentti julkaistaan CC-lisenssillä (CC-BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa siis julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon, kunhan julkaistaessa linkitetään tähän Ylen Kehitys kehittyy -blogin kirjoitukseen ja ilmoitetaan, että tiedon lähde on Yle Uutisten vaalikone 2011.

Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin, mielellään linkin kera.

Julkaisemme lähiaikoina vaalikonedataa myös aiemmista vaalikoneista. Linkit muuhun Ylen avoimeen dataan tulevat toistaiseksi tähän blogiin, mutta pyrimme tekemään kokoavan dokumentin datasta beta.yle.fi-palveluun sitten, kun julkaistuja datasettejä on enemmän.

Lainaus

Tuliko jytky tarpeeseen?

Heidi Tetri — Tue, 19 Apr 2011 11:35:30 +0000

Hieman häkeltyneenä olen seurannut näitä vaalien jälkeisiä tunnelmia. Suuri osa muuttaa pakolaiseksi Ruotsiin, toiset pelkäävät Suomen katoavan maailmankartalta ja kolmannet vaativat uusintavaaleja. Siis Suomessa!?! Vaalien dramatisointi on nyt tainnut pikkaisen karata lapasesta.

Täytyy todeta, että nämä vaalit tulivat kyllä tarpeeseen. Pääsimme vihdoin totutusta ja turvallisesta uuteen vaiheeseen, joka toivottavasti saa myös sen suurimman puolueen, eli nukkuvien puolueen heräämään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Näitä kauhistuneita, pääsääntöisesti Facebookissa kirjoiteltuja, kommentteja lukiessani voin olla vain tyytyväinen, kuinka hyvin meillä oikeasti asiat Suomessa on. Ketään ei ainakaan tiettävästi pidätetty tai tapettu poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Äänestäminen sujui hyvin ilman armeijan läsnäoloa ja vaalivalvojaisiinkaan ei tarvittu Karhu-ryhmää. Ja kaikilla täysi-ikäisillä suomenkansalaisilla on automaattisesti äänioikeus, niin naisilla, miehillä, uussuomalaisilla, homoilla, heteroilla, mustilla, romaneilla, kehitysvammaisilla, vanhuksilla... Lista on pitkä, mutta kohtuullisen oikeudenmukainen. Melkein jopa kaiken karvaisilla koirillakin tuntui olevan oma äänensä, sillä Fifejä ja Tessujakin näkyi emäntänsä tai isäntänsä avustuksella uurnalla.

Äänioikeus ei ole itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuden perusta, kansalaisuus, puuttuu yhä todella monelta köyhän maan asukkaalta. Suomalaisittain kuulostaa hieman hassulta, ettei KELA-täti saisikaan tietokoneelta tarkkaa väestömäärää, vaan esimerkiksi Kiinassa väestönlaskenta suoritetaan aina kymmenen vuoden välein ovelta ovelle -menetelmällä. Afrikassa syntynyt lapsi ei saa automaattisesti kansalaisuutta, vaan hänet pitää käydä rekisteröimässä, usein kaukana kotoa. Haluan siis tietää, miten kymmenen lapsen kanssa sujuu 300 kilometrin matka rekisteröimään ilman autoa, kun suomalaisäideillä (ja isillä) tuntuu olevan välillä hankaluuksia tehdä kauppareissu neljän kilometrin päähän kahden lapsen kanssa citymaasturilla.

Vaikka kukaan ei oikein tunnusta (tätä feissarimokaajaa lukuun ottamatta) äänestäneensä Persuja, uskon silti suomalaiseen demokratiaan. Aikamoisen määrän lappuja saisi parissa tunnissa väärentää, jotta tulosta voitaisiin muunnella. Ja vaikka se suomalaisilta tuntuu menneenkin ohi, Kokoomus oli se joka näissä vaaleissa seisoi kultakorokkeella. Jospa siis kaikki tutustuisimme hieman niiden oikeiden pakolaisten kotimaahan ennen kuin sinne vapaaehtoisesti ilmoittaudumme muuhun kuin kehitysyhteistyöhön ja annamme tälle uudelle eduskunnalle työrauhan.

Valitetaan siis sitten vasta kun on valittamisen aihetta, suurimman tavoitteemmehan kai saavutimme, suuri osa vanhoista juurtuneista poliitikoista korvattiin tuoreilla kasvoilla, jotka eivät ole vielä juurtuneet kiinni Arkadianmäkeen. Ja Soinista huolimatta uusi eduskunta tuntuu olevan maailmanparannuksen asialla. Onnea uudelle eduskunnalle, tasapuolisesti!

KATSO: Perussuomalaiset - pienpuolueesta hallitusneuvotteluihin

KATSO: Eduskuntavaalit

KATSO: Voiton ja tappion hetket

KATSO: Ihmisoikeudet Kiinassa

Lainaus

Loukkaantuneita ja pottuuntuneita

Jyrki Richt, päällikkö YLE Ajankohtaisjournalismi — Fri, 31 Dec 2010 13:46:24 +0000

Jostakin kolumnista jäi mieleen käsite ”loukkaantumisyhteiskunta”. Ja toden totta, erilaisista syistä henkisesti loukkaantuneisiin törmää tämän tästä. Milloin loukkaa koulun jouluvirsi, milloin sen puuttuminen, milloin naisten alistaminen, milloin miesten sorsiminen, milloin homofobia, milloin homojen hyysääminen. Lista on pitkä ja kasvamaan päin.

Loukkaantuminen tuottaa yleisönosastokirjoituksia, nettikeskustelua ja Facebook-ryhmiä. Kyseessä on nimenomaan koulutetun ja siisteissä sisäoloissa elävän kansanosan reaktioista.

Aiheet vaihtelevat, mutta yhteistä on se, että kannanoton motiivina on oma henkilökohtainen loukkaantuminen, ei niinkään kohteena oleva epäkohta. Ikiomaan, ainutlaatuiseen ja korvaamattomaan tunnemaailmaan on lyöty särö, ja se oikeuttaa vaatimaan syyllisen välitöntä eliminoimista.

Loukkaantuminen kumpuaa yksilön oikeuksia ja valinnanvapautta muutenkin korostavasta ajastamme. Parhaimmillaan loukkaantumisherkkyys kyseenalaistaa aiheellisesti totuttuja käytäntöjä ja torjuu jo ennalta kehnoja lakeja ja piittaamattomia viranomaistoimia.

Pahimmillaan loukkaantumisepidemia johtaa henkiseen nimby-ilmiöön: mikään, mikä ei sovi juuri minun pirtaani ei sitten kuulkaa käy, vaikka se saattaisi olla joidenkin muiden kannalta kovinkin toivottavaa ja perusteltua. Loukkaantumiseen nojautuminen tuottaa ahdasmielisyyttä, suvaitsemattomuutta ja empatian puutetta. Kokonaisuudet karkaavat näkökentästä. Yleinen ruikutusmentaliteetti leviää.

Toista ihmisryhmää voisi kutsua ”pottuuntuneiksi”. Heistä tuntuu, että monimutkaistuva maailma pyyhälsi ohi ja hylkäsi heidät ihmettelemään, mikä meihin oikein iski. He ovat pottuuntuneita maahanmuuttajiin, muslimeihin, optiomiljonääreihin, poliitikkoihin, homoihin, suomenruotsalaisiin, EU:hun, tehtaiden alasajoon, heikkoon sosiaaliturvaan, maaseudun tyhjenemiseen, jätevesiasetukseen, Kreikka-tukeen, vaalirahoihin, torkkupeittoihin ja ties mihin.

Timo Soinin ja perussuomalaisten kannatusbuumi on pottuuntuneiden suuri kokoontumisajo. Tärkeintä on ilmaista, että mitta alkaa olla täynnä tähänastista menoa.

Pottuuntuneiden viesti on vakava ja tärkeä. Joka seitsemäs suomalainen kokee jäävänsä sivuun yhteiskunnan valtavirrasta ja haluaa protestoida aktiivisesti.

Huhtikuun vaaleissa nähdään, paljonko gallupprotestista kanavoituu vaaliuurniin. Itse oletan, että protesti jää kertakuohahdukseksi, jolla ei ole syvempää vaikutusta politiikan pohjavirtoihin. Toki osa persujen arvokonservatismista suodattuu muiden puolueiden linjoihin, joka näkyy etenkin maahanmuuttopolitiikassa.

Merkittävin kysymys itse vaaleissa on se, vakiinnuttaako kokoomus johtavan otteensa Suomen politiikassa. Ja siirrytäänkö entistä määrätietoisemmin julkisten palvelujen ja hallinnon yksityistämiseen, jota Sitran, EVA:n ja EK:n poliittiset strategit juuri nyt yllättävän innokkaasti markkinoivat.

Loukkaantumisten aiheet, pottuuntumisen syyt ja poikkeuksellisen kiinnostavat eduskuntavaalit tulevat olemaan YLE Ajankohtaistoiminnan kiikarissa kevätkaudella 2011. Kriittisesti, totta kai.

Lainaus