Blogit - politiikka

Mitä teemme demokratialle?

Juhana Säilynoja — Mon, 08 Sep 2014 10:41:47 +0000

Mietin pitkään, että laittaisinko tämän kirjoituksen otsikon viimeisen sanan muotoon demokratialle vai demokratialla. Mietin mikä valtava valta on kysymyksellä, jossa kyseenalaistetaan demokratian arvo.

Demokratia eli kansanvalta on sanana ja käsitteenä niin itsestään selvästi hyvä, että sen kyseenalaistaminen samalla kiihottaa ja ujostuttaa. Vai onko kansanvalta vain pelkästään itsestään selvä? Melkein jokavuotinen äänestäminen saattaa tuntua enemmän rasitteelta kuin vaikuttamisen juhlalta.

Vuonna 1994 June Zondi iloitsi. Hänestä tuntui suurenmoiselta päästä äänestämään ensi kertaa vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon jälkeen. Tieto siitä, että minulla on ääni ja sillä äänellä on yhtäläinen valta kaikkien muiden kanssa, on demokratian jalkakivi.

Mutta toimiiko suomalainen edustuksellinen demokratia näin? Kansaa enemmän valtaa on tietenkin sen käyttäjillä, jolloin kysymykseen tulee, edustavatko vallankäyttäjät kansaa. Tätä kysymystä jäin pohtimaan useaksi illaksi sen jälkeen, kun olin koostanut Elävän arkiston artikkelin kansalaisaloitteesta. Varsinkin lakivaliokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin pohdinta kansalaisaloitelaista jäi kummittelemaan päähäni.

Hän mietti maaliskuussa 2013 Aamulehdessä, että pitäisi poliittisesti arvioida, onko kansalaisaloitteella ollut tarkoitus luoda lainsäädännön ohituskaista. Tämä kysymys on luultavasti tarkoitettu pohdinnaksi kansalaisaloitelain valmiudesta, mutta se paljastaa kaksi mielenkiintoista asiaa. Suoralla demokratialla, jonka ainoa, vaikkakin vähäinen, työkalu kansalaisaloite on, löytyy vastustajia politiikan ytimestä. Vaikka pohdinta voidaan tulkita myös poliitikon oman vallan suojelemiseksi, kertoo se ehkä enemmän siitä, että suomalainen poliittinen järjestelmä ei tue suoraa demokratiaa, eli suomalainen valtarakenne vie päättämistä kauemmas kansasta.

Holmlundin toinen huoli oli, että kansalaisaloitteiden kautta voi ministeriöiden lainvalmistelijat joutua käyttämään aikaa hankkeisiin, jotka ovat jopa hallitusohjelman vastaisia. Tämä ajattelu viittaa, että hallituksen tahto on preferenssijonossa rankattu tärkeämmäksi kuin kansan. Toteutuuko kansanvalta?

Samana vuonna 2013 eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kommentoi kansalaisaloitteita, että eduskunnan ei tarvitse riippumattomana ottaa käsittelyynsä mitään, mitä se ei tahdo. Tämä taas korosti eduskunnan eli kansanedustajien riippumattomuutta kansasta. Millaista kansaa he edustavat, mikäli he ovat täysin siitä riippumattomia?

Suora demokratia ei voi toimia kaikessa päätöksenteossa, mutta mikäli kansaa ei kuulla, ei pelkkä edustuksellisuus riitä. Suomalaisen demokratian kriisi on pitkään ollut kansalaisten tunne siitä, että omilla teoilla ei ole väliä, että kansalla ei ole valtaa. Päättäjät, kun kerran olette tällaisen hienon mahdollisuuden demokratialla kansalaisaloitelailla luoneet, älkää antako institutionalismin ja totuttujen tapojen tappaa sitä.

Kansanvallassa valta kuuluu kansalle.

Ajatuksia, palautetta ja muita viestejä voit lähettää toimittajalle Twitterissä @Sailynoja

Lainaus

Kuusi ajatusta yhtenäisestä Euroopasta

Juhana Säilynoja — Mon, 03 Mar 2014 12:02:58 +0000

Viime päivinä ja viikkoina on uutisista voinut lukea, kuulla ja nähdä surullisia uutisia. Uutisia, jotka ovat jollain tapaa hyvin tuttuja. Ne vievät ajatukset 1990-luvun sotivalle ja sortuvalle Euroopan mantereelle.

Ukrainan tilanne nostaa esiin kysymyksen: onko Euroopan unioni epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään? Uskon, että tuollaisen kysymyksen esittäisi Erkki Toivanen, mikäli hän olisi vielä keskuudessamme.

Vuonna 1994, Suomen Euroopan unioniin astumisen kynnyksellä, Toivanen teki ohjelmasarjan nimeltä Minun Eurooppani, jossa hän kysyi kuudelta eurooppalaiselta ajattelijalta eurooppalaisesta identiteetistä ja yhdentymisen syistä.

Jokaisella heistä oli omat ajatuksensa Euroopan unionin kehityksestä ja tärkeydestä.

Yhteinen ja yhtenäinen: ranskalaisen Jacques Attalin mielestä yhdentyminen lähti väärästä asiasta. Talous kun ei muutenkaan tunne rajoja ja talousnäkökulman vuoksi koko kylmän sodan ajan itse asiassa ajettiinkin puolikasta Eurooppaa.
Muurien murtuminen loi todellisen mahdollisuuden yhtenäiselle Euroopalle: puolalainen Adam Michnik näki 1990-luvulla Euroopan todella yhdistyneen jälleen ja ”uudet” maat idässä toivat toivottua dynaamisuutta junnaavalle mantereelle.
Suurten ja pienten välinen kuilu pienenee: Irlannin presidentti Mary Robinsonin mielestä yhteinen jäsenyys unionissa pienensi Irlannin pikkuveli-asetelmaa suuren naapurinsa Iso-Britannian kanssa. He istuivat samassa pöydässä, jossa molemmat olivat yhtä tärkeitä äänenkäyttäjiä.
Yleinen demokratiakäsite: brittiläinen Edward Heath vei maansa Euroopan unioniin eikä käsittänyt pelkoja päätösvallan karkaamisesta kauas kansasta. "Parlamentin suvereniteetti on olemassa kansan hyväksi. Se ei ole kuin aarre, jota ihaillaan. Jos siitä on siis hyötyä, sitä on käytettävä. Mikäli siitä ei ole hyötyä, ei maan kannata liittyä. Ihmiset, jotka näin sanovat näyttävät olevansa itsekkäitä ja he haluavat vain elää eristyksissä. Tämä ei modernissa maailmassa kuitenkaan ole mahdollista."
Yhteinen kulttuuriperintö ja eurooppalaiset arvot: ranskalainen Helene Carrere D’Encausse tunsi aina syvää alakuloa, kun kylmän sodan aikaan Euroopan ulkopuolelle suljettiin suuri osa valtioita. 1990-luku toi mukanaan mahdollisuuden muokata kulttuurinen ja poliittinen Eurooppa maantieteelliseksi.
Ja se tärkein eli rauha. Siitä puhuvat kaikki Toivasen haastateltavat ja siitähän EU:ssa on pohjimmiltaan kyse. Arkkiherttua Otto von Habsburgin suku hallitsi suurta osaa Eurooppaa vuosisatoja. Hänelle Eurooppa ja sen unioni ovat ennen kaikkea rauhaa, jonka säilyttäminen oli niin monta kertaa laiminlyöty.

Ovatko nämä ajatukset ja aatteet enää voimassaolevia? Onko rauhanaatteen ohi ajanut yhdeltä puolelta talouskilpailu ja toiselta puolelta nationalismi? Tai ovatko nämä ajatukset todella koskaan edes olleet Euroopan integraation perustana? Näitä kysymyksiä on pohdittava jälleen kuohuvalla mantereellamme.

Näitä kysymyksiä meidän on kysyttävä myös eurovaaliehdokkailtamme

Lainaus

Kirjat löysivät lukijansa

Timo Harakka — Mon, 05 Mar 2012 08:42:31 +0000

10 kirjaa vallasta -kilpailu ratkesi viikonloppuna, kun Henna sai yhdistettyä kymmenen kirjaa kymmeneen lukijaan. Tietä ratkaisuun raivasivat ansiokkaasti Maarit (6 oikein -palkinto) ja Marsa (8 oikein -palkinto). Kauneimmat kiitokset kaikille osallistuneille!

Aivan loppusuoralla saimme ikävän tiedon, että Pirkko K. Koskinen on estynyt osallistumasta Macbeth-jaksoomme. Onneksi näyttelijä Elina Knihtilä lupautui tilalle. Elina esitti ansiokkaasti Macbethiä, siis herra Macbethiä, Q-teatterin lavalla 2008.

Tässä siis koko ensi kesän torstai-iltojen valtakirjasarja - kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä:

Margaret Atwood: Orjattaresi, vieraana City-lehden päätoimittaja Maria Pettersson
William Golding: Kärpästen herra, vieraana kehitysministeri Heidi Hautala
René Goscinny-Albert Uderzo: Asterix ja Caesarin lahja, vieraana Elokuvaasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina, vieraana MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila
Veikko Huovinen: Veitikka, vieraana näyttelijä-muusikko Olavi Uusivirta
Franz Kafka: Oikeusjuttu, vieraana Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn
Väinö Linna: Tuntematon sotilas, vieraana valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas
Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne, vieraana Kansallisoopperan tuleva taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi
George Orwell: Eläinten vallankumous, vieraana kasvatustieteen professori emeritus Kari Uusikylä
William Shakespeare: Macbeth, vieraana näyttelijä Elina Knihtilä

Lainaus

Pääpalkinto on lähellä

Timo Harakka — Fri, 17 Feb 2012 13:26:15 +0000

Päivitys 2.3.: Yhdistä lukija ja kirja -kilpailu on aivan loppumetreillä. Paras tulos on kahdeksan oikein, eli vain kaksi kirja-lukijaparia on vaihdettava päittäin. Pääpalkinto odottaa nopeaa ja nokkelaa!

Valtakirjat on nyt valittu

Saimme valppailta lukijoilta satamäärin ehdotuksia ensi kesän sarjaan 10 kirjaa vallasta. Kaunis kiitos!

Kirjo oli riemastuttava. Totta on, että Vaahteramäen Eemeli on väkevä kuvaus 1800-luvun patriarkaatista, jossa isä käyttää valtaansa ja lukitsee pitelemättömän poikansa vajaan vuolemaan puu-ukkoja – ja tästä rasavillistä itsestään tulee aikanaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kuten Astrid Lindgren muistuttaa.

Totta on, että Tenavissa Tellu ensin kiusaa Jaska Jokusta ja sitten terapeuttina kerää uhriltaan rahatkin. Totta on, että Linnan Pohjantähti on paikoin yhtä kafkamainen kuin Kafkan Linna.

Totta on sekin, että Raamatulla ja keittokirjoilla on käytetty paljon valtaa – mutta tälläkin kertaa pitäydymme kaunokirjallisuuteen.

Kutsuimme ohjelmasarjaan kymmenen tunnettua suomalaista yhtä laajalta säteeltä kuin aina ennenkin. Heitä yhdistää vain lukuinto ja heittäytymisen rohkeus. Eräät valtiaat osoittavat myös kiitettävää itseironiaa...

Vieraamme poimivat ehdotuksista omansa: joko vanhat suosikkinsa, tai kysymyksiä herättäneet, tai jopa uudet tuttavuudet. Uskallan väittää, että yhdistelmät ovat yllättäviä ja herkullisia.

10 kirjaa vallasta lupaa ensi kesän torstai-iltoihin mielenkiintoisia yhteentörmäyksiä!

KIRJAT

Margaret Atwood: Orjattaresi
William Golding: Kärpästen herra
René Goscinny – Albert Uderzo: Asterix ja Caesarin lahja
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
Veikko Huovinen: Veitikka
Franz Kafka: Oikeusjuttu
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
George Orwell: Eläinten vallankumous
William Shakespeare: Macbeth

VIERAAT

A: Heidi Hautala, kehitysministeri
B: Pirkko K. Koskinen, entinen apulaisoikeusasiamies
C: Irina Krohn, Elokuvasäätiön toimitusjohtaja
D: Lilli Paasikivi, Kansallisoopperan tuleva taiteellinen johtaja
E: Maria Pettersson, City-lehden päätoimittaja
F: Olli Rehn, EU-komission varapuheenjohtaja
G: Raimo Sailas, valtiovarainministeriön valtiosihteeri
H: Kari Uusikylä, kasvatustieteen professori
I: Olavi Uusivirta, näyttelijä-laulaja
J: Merja Ylä-Anttila, MTV3:n vastaava päätoimittaja

Julistamme kilpailun: yhdistä kirja ja lukija. Tehtävä ei todellakaan ole helppo, mutta annan matkan varrella lisää vihjeitä.

Laittakaa arvaukset liikkeelle – palkinto ja kunnia odottavat voittajia kisan kaikissa loppuvaiheissa.

Ja kommentoikaa: mitkä valinnat osuivat oikeaan, mitkä tärkeät valtakirjat puuttuvat listalta? Entä keneltä vieraalta odotatte eniten?

Lainaus

Retrohallitus Väyrysen johdolla kasaan!

Paavo Rytsä — Thu, 16 Feb 2012 13:26:06 +0000

Tunsin ennen ikärasismia takaisin kehään tulevia poliitikkoja kohtaan. Paavo Väyrynen on muuttanut ajatusmaailmani.

1970-luvulla vallassa olleet poliitikot olivat minulle ennen jääveistoksia. Paavo Väyrysen energisyys ja elastisuus ovat sulattaneet tämän ajattelumallin.

Väyrynen on kuin superpallo. Heitä seinään, niin se tulee vielä kovemmin takaisin. Heitä lattiaan, ja se nousee taivaisiin. Älä heitä liian kovaa, tai se katoaa täysin hallinasta.

Paavo Väyrynen oli nuori toimittajakasvo 1970-luvulla

Kun Väyrynen valittiin keskustan presidenttiehdokkaaksi, sanoin yhdelle kampanjan vetojuhdalle, että ette voi olla tosissanne. Väyrynen hiihti sysimetsässä ilman latua ja pääsi hyvään tulokseen. Hän jalkautui kansan pariin ja kuunteli ihmisten murheita.

Sinnikkyys on poistanut itsestäni kaiken ikärasismin vanhempia valtiomiehiä kohtaan. En ymmärtänyt 2008 lainkaan, että Erkki Tuomioja oli ehdolla SDP:n johtoon. Tosin minua ärsytti Tuomiojan kirja Häivähdys punaista, jossa oli nimensä mukaan häivytetty kokonaan Hella Wuolijoen Neuvostoliiton kätyryys. Nyt arvostan monia Tuomiojan mielipiteitä, jotka ovat osin todella moderneja ja raikkaita.

Tarja Halonen puhui aikoinaan retrojengistä, kun hän nimitti Väyrysen ja Kanervan 2007 Vanhasen hallitukseen. Löytyisiköhän puolueiden arsenaalista lisää Paavon kaltaisia ilmiöitä, jotta saataisiin Suomeen kokonainen retrohallitus.

Ilkka Kanerva on modernia retroa ja Tekstiviestiaarian innoittaja

FinnEuroRetro-hallituksessa voisivat olla mukana: Matti Vanhanen, Pekka Vennamo, Riitta Uosukainen, Paavo Lipponen, Osmo Soininvaara, Arja Alho, Suvi Lindén, Christoffer Taxell, Claes Andersson.. Ketä muita?

Lainaus

Politiikka ravistelee Ylen kanavilla!

Jouni Kemppainen — Tue, 07 Feb 2012 10:17:01 +0000

Kirjoittaja on YLE Uutisten uutispäätoimittaja.

Yle on tehnyt vajaan vuoden aikana kolme hienoa ja onnistunutta vaalisuoritusta: eduskuntavaalit keväällä ja nyt kahdet presidentinvaalit.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella tv-lähetyksen äärellä oli parhaimmillaan 1.9 miljoonaa suomalaista. Sunnuntaina 5. helmikuuta toisella kierroksella mukana oli enimmillään yli 1,5 miljoonaa katsojaa. Parin tunnin ajan keskikatsojamäärä oli yli miljoonassa, siitäkin huolimatta, että vaalituloksen dramatiikka oli vähällä lässähtää jo ennakkoäänten julkistamiseen.

Kun näihin lukuihin lisätään vielä radion ja verkon hieno palvelu ja ruotsinkielinen ohjelmavirta ja runsas ennakko-ohjelmisto, yhtiöllä on syytä tyytyväisyyteen, jopa ylpeyteen.

Erityisen tyytyväinen Yle voi olla siihen, että porukka meillä sitoutuu vaalien tekemiseen aivan uskomattomalla innostuksella, asenteella ja ammattitaidolla. Tunnelma vaalituotannoissa on ainutlaatuinen, erikoisella tavalla arvokas ja dramaattinen. Vaikka tuloksen kertominen onkin päätehtävämme, viimeisissä kolmissa vaaleissa mukaan on tullut jotain enemmän, jotain kiinnostavampaa.

Yhtiön kannattaa olla nöyrästi ylpeä erityisesti siitä, että yleisö on löytänyt tiensä vaali-ohjelmien äärelle juuri tässä tilanteessa, kun suomalainen demokratia ja kansanvalta tuntuu muuttuvan ja uudistuvan rajusti.

Suomalaiset ovat uudella tavalla innostuneet politiikasta. Vanhojen suurten puolueiden normaalisuoritukset eivät enää riitä, sillä ihmiset haluavat enemmän. Keskustaa koeteltiin jo eduskuntavaaleissa. Demarit ja koko perinteinen vasemmisto saivat törmätä uuteen poliittisen kulttuurin presidentinvaalissa. Perussuomalaisten jytky haastaa edelleen ainakin porvaripuolueita ja nyt Haavisto-ilmiön perintöä päivitellään vielä pitkään, vaikka ehdokas kokikin tappion.

Kotimaan politiikan seuraaminen on perinteisesti ollut Ylen vahvuus. Nyt jos koskaan meidän pitää olla tilanteen tasalla. Suomalaisen politiikan ilmiöt ovat sen verran mullistavia, että Suomesta on tullut jopa kansainvälisesti mielenkiintoinen maa!

Myös nuorten into osallistua politiikkaan vaikkapa sosiaalisessa mediassa voi tuottaa uusia, raikkaita ja ravistelevia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Poliittinen vaikuttaminen on nousussa, sen ilmenemismuodot vain ovat erilaisia kuin vielä muutama vuosi sitten.

Nyt kun vaalitiimimme alkaa taas kohta tähyillä kohti syksyn kunnallisvaaleja, on tärkeää pitää tästä stimmungista kiinni. On tärkeää, että yhtiö voi olla edelleen tekijöistään ylpeä.

Samalla suomalaisen yleisön pitää voida olla yhtiöstään ylpeä!

Lainaus

Byrokratian kummallisuuksia 1.

laitinen_yle — Wed, 17 Aug 2011 12:56:50 +0000

En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kävin Helsingin verotoimistossa, jota ei enää ole Helsingissä vaan se on yhdistetty Pääkaupunkiseudun verotoimistoksi, joka on Vantaalla.
Minkähän takia ei keskustella enemmän - YLE:kin ohjelmissa – miten hyvinvointivaltiomme voisi käytännössä toimia järkevämmin ja näin verovarat toisivat paremman tuloksen. Sellaista käytännönpoliittista keskustelua kuuntelisin mielelläni.

Kaikki alkoi siitä, kun kevättalvella 2011 täydensin verottajan lähettämää edellisvuoden veroehdotustani.

Ennenhän pääasiassa tammikuussa tehtiin paperille veroilmoitus kaikkine selityksineen, muttta ei enää. Veroilmoituksen voi nyt tehdä verkossa ilman paperia, kun verottaja on ensin lähettänyt esitäytetyn ehdotuksensa.

Tulevaisuudessa siirrytään lähes kokonaan sähköisiin ilmoituksiin ja verohallinnon henkilökuntaa vähennetään. Verotettavat saavat samalla haeskella itse netistä verotietoa, jos osaavat. Saavatko parhaimmat itseoppineet sitten diplomin?

Verkosta löytyvässä veroehdotuksessani ei ollut tilaa kirjoittaa kohtalaisen pitkää selitystä vähennyksistä (teen vielä mm. radiojuttuja YLE:lle). Selvä sivujen suunnitteluvirhe.

Oli pakko kirjoittaa liiteselvitys paperille, mistä Itella (entinen Posti) ilahtui. Se sai nyt verottajalta postimaksun palautuskuorestani.

Teen myös pienimuotoista osakekauppaa. Välityspankki oli yhdistynyt toiseen ja siinä rytäkässä sotkenut tietokonejärjestelmänsä. Verottajalle lähetetyssä ilmoituksessa minun kerrottiin tehneen huimat voitot, kun tosiassa tilini osoitti pientä tappiota.

Menin Helsingin keskustassa olevaan palvelupisteeseen, jossa oli pitkä jono. Otin vuoronumeron ja menin välillä syömään. Takaisin tullessa numeroni oli juuri mennyt ohi ja toimiston ovella oleva vartija ilmoitti, että ketään ei enää oteta sisään.

Ihmettelin asiaa, koska vielä ei ollut sulkemisaika, eikä asiakkaitakaan juuri sisällä. Minua olisi ehditty hyvin palvella, mutta määräykset olivat määräyksiä. Oli siis tultava seuraavana päivänä uudelleen.

Sitten selvisi, että palvelupisteessä tietokoneelta näkyi vain verottajan tekemä veroehdotus, mutta ei minun paperilla aikanaa lähettämiäni liitteitä. Miksikö ei? Siksi, että niitä ei skannata järjestelmään, enkä minä alkuaan voinut kirjoittaa selityksiäni veroehdotukseen, koska siihen ei ollut varattu tilaa. Kummallista.

Niin, toisaalta palvelupiste olikin vain neuvontapiste, jossa neuvotaan ja päätöksiä tehdään muualla. Siis aivan samalla tavalla kuin verottajan valtakunnallisissa puhelinpalvelunumeroissakin vain neuvotaan.

Suuntasin sitten Pääkaupunkiseudun verotoimistoon Vantaalle, mutta varmistin sitä ennen puhelimessa, että paperini ovat siellä. Virkailija tosin ihmetteli puhelimessa, että mitä te sinne menette.

- Onko teiltä kysytty jotakin?
- Ei ole, mutta minä tässä nyt kysyn verottajalta, eikä päinvastoin.

Mielenkiintoinen asenne palveluorganisaatiossa.

Verotoimistossa valitsin henkilöasiakkaat – napista jonotusnumeron. Vajaan tunnin päästä vuoroni tuli ja selvitin ongelmiani.

- Miksi te tähän tulitte, tehän kuulutte metsäverotettavien joukkoon (omistan pienen metsäpalstan).
- Ei kukaan minulle ole kertonut, että en ole henkilöasiakas vaan metsäasiakas.
- Tällainen siirto täällä on kuitenkin tehty.
- Menenkö nyt taas jonon hännille.
- Painakaa jonotusnumero 5, metsäverotus, niin teidät ohjataan oikeaan paikkaan.
- Olenko minä kuitenkin edelleen minä?
- Kyllä olette, virkailija vastasi vinosti jo hymyillen.

Painoin jonotuskoneen nappia ja se sylkäisi lapun: OTA YHTEYS INFOON.

Info - kyltin alla oli SULJETTU – lappu.

-Eikö tässä ole tänään ketään, kysyin palvelutiskin toisessa päässä istuvalta naiselta.
- Tämä henkilö jäi eläkkeelle, eikä uutta ole palkattu.
- Miksi siinä kuitenkin lukee SULJETTU, kun te tässä vieressä kuitenkin palvelette? Laittakaa vaikka nuoli osoittamaan teidän paikallenne.
- Ei sellaista kukaan ole laittanut.
- Onko teillä paperia, minä voin piirtää nuolen ja laitetaan se teipillä kiinni.

Näin tehtiin ja seuraava asiakas menikin heti oikeaan paikkaan.

Virkailija soitti minulle metsäasiantuntijan, vaikka minulla ei mitään metsäasiaa ollutkaan. Byrokratian mukaan kuuluin kuitenkin tähän lokeroon.

- Miksi te halusitte metsäveroasiantuntijan, jos asianne ei koske metsää, virkailija tivasi minulta heti aluksi.
- No, kun minut on siirretty tähän lokeroon. Kyllä minulle kelpaa virkailija kuin virkailija kunhan vain asiani tulee selvitetyksi.

Lopulta ongelmani selvisi, siis periaatteessa, koska loppuvuodesta verottaja tekee lopullisen päätöksensä, josta minulla on mahdollisuus valittaa.

Hyvä poliitikot, kun kiistelette hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja palvelujen alasajosta, niin kiistelkää kerrankin miten järjestelmä käytännössä toimii. Missä on järkeä ja missä ei. Olisiko se mitenkään mahdollista vaikka radio- tai televisio-ohjelmissa?

Ai, yksityiskohdatko eivät kuulu poliitikoille vaan toimeenpaneville virkamiehille. Hyvät virkamiehet sitten, käyttäkää enemmän tervettä järkeä ja sitä paljon puhuttua asiakasnäkökulmaa.

Lainaus

Kukkahattutädit, katse eteenpäin!

Eve Mantu - kukkahattutäti, parhaansa mukaan — Mon, 04 Apr 2011 14:09:58 +0000

Minä olen kukkahattutäti. Tai ainakin yritän olla. Haluan kuulua niihin, jotka ottavat haukkumasanana käytetyn nimityksen haltuun. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on minulle tärkeää. Olen mieluummin haihattelija kuin kyynikko, jos pitää valita.

Mitä sinä ajattelet kukkahattutädeistä? Mitä sana sinun mielestäsi tarkoittaa? Millaista kukkahattutätiyttä tarvitaan sinun mielestäsi?

Tässä Tampereen kukkahattutädit, Jaana Ristola (vas) ja Ninni Luhtasaari. He keräävät valokuvia kukkahattutädeistä.

Tässä alla vielä keskiviikkokuva. Aamuista kukkapantatyylittelyä.

Lainaus

Tämä vaaleissa kiinnostaa: Miksi suomalaista lampaanlihaa saa niin huonosti?

laitinen_yle — Sat, 02 Apr 2011 15:04:11 +0000

Jos kansalaiset, eivätkä toimittajat ja poliitikot, saisivat valita teemat, jotka äänestäjiä kiinnostavat, niin asialista voisi olla aivan toisenlainen. Kotkalaisen vaalipaneelin ensimmäinen yleisökysymys oli: - Miksi lampaanlihaa ei saa tasaisesti ympäri vuoden ja kotimaista on niin vähän tarjolla?
Hyvä ikuisuuskysymys näin pääsiäisen lähestyessä, kun lampaanliha palaa kauppojen tiskille. Pakastettua lammasta kyllä aina saa, mutta pääasiassa ulkomaistahan se on.

Hernerokka vetää paremmin kuin poliittinen sanoma.

Keskustalainen uudelleen valintaa tavoitteleva kansanedustaja sai selvittää pitkään kotimaisen lammaslihan tuotannon ongelmatiikkaa. Lopputulos oli karu: tuottajalle maksettava hinta on surkean alhainen. Lampoloitten pito ei oikein lyö leville. Tarjonta jää näin vähäiseksi.

Oli paikalla kokoomuslainen ministerikin, mutta eivätpä globaalit haasteet tai ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat yleisön kysyjiä kiinnostaneet. Ihmisiä lähellä olevat asiat olivat kiinnostavampia.

En tiedä kuinka paljon kukaan panelisteista, kolmas oli perussuomalainen, voisi vaikuttaa siihenkään, kun itärajalle menevä tie on mutkainen ja kiertelee kysyjän mielestä aivan tarpeettomasti historiallisia ´kiviraunioita´.

Ei voi sanoa, että tilaisuus olisi ollut mikään suuri yleisömenestys, olisikohan ollut noin parikymmentä ihmistä. Ajat ovat muuttuneet, ei tällaisiin poliittisiin tilaisuuksiin yleensäkään ole suurta tungosta. Toista se oli vaikka parikymmentä vuotta sitten.

Vanhasta kiinnostuksestani politiikkaa kohtaan olen eläkkeellä kierrellyt kuuntelemassa eri puolueiden sanomaa. Ainakin vaaliteltat ovat aika toivoton yritys kalastella ääniä. Kahvin tai hernerokan takia sinne mennään.

Helsingin kolmen sepä aukiolla pystytettiin lauantaina2.4. 2011 esivalmistettua vaalimökkiä. Vaikka tarjolla oli parinkin puolueen vaalisanomaa, niin eniten minua alkoi kiinnostaa tämä mökki. Kaikki osat olivat valmiiksi katkotut. Minäkin olisin osannut latoa niitä ristikkäin ja lomittain.

Rakennusmiehet välillä vilkaisivat kokoamisohjeita ja kas, kohta oli seinä pystyssä, ikkuna siinä ja työ eteni silmissä. Tällaisestahan saisi kootuksi nopeasti kylmän autotallin mökille.

Kun kävelin parin tunnin kuluttua taas kolmen sepän aukion ohi, niin mökki oli melkein valmis. Soppatykki oli viety pois ja ihmiset kaikonneet. Läpinäkyvä kahvilakoju kuitenkin veti ihmisiä.

Helsingin itäkeskuksessa olisi voinut luulla, että Sirkus Finlandia olikin aloittanut etuajassa kesäkiertueensa. Vaalikojuja toinen toisensa perään. Keskusta, kokoomus, kristilliset (teemalla koti, uskonto ja isänmaa eli kokoomuksen vaalitunnus joskus 1960 - 1970 –luvulta, jota kokoomus alkoi vähän häpeillä, kunnes se taas kelpaa kokoomuksellekin, mutta ei enää kovin näkyvästi tänä globaalina aikana), perussuomalaiset, demarit ja vasemmistoliitto.

Kysäisin kokeeksi vasemmistoliiton teltalla, että mikähän ero on vasemmistodemarilla ja vasemmistoliittolaisella? Nuorimies meni hämilleen ja ehdotti kysymään puheenjohtajalta, joka oli suuressa vaalipaneelissa kauppakeskuksen sisällä.

Ei siellä kysymyksiä saanut esittää. Musiikin ja median monitoimimies Jone Nikula veti vauhdikkaaseen tapaansa paneelikeskustelua. Itse asiassa tilaisuus oli aivan hauska, toisin kuin moni muu, joita olin kuunnellut.

Demarien edustaja lupasi työtä ja toimeentuloa kaikille, jos heitä äänestää. Ilosanomako yli viisikymppiselle pitkäaikaistyöttömälle?

Yhdellä vaalimökillä sentään opin jotakin uutta. Virassa oleva upseeri voi osallistua puoluetoimintaan vaikkapa kunnanvaltuutettuna, jos ei liity puolueeseen, mutta toimii sitoutumattomana jonkin puolueen ryhmässä. Jännä tapa kiertää säännökset.

Ehdolla kansanedustajaksikin upseeri voi olla, mutta virasta on erottava ennen kuin tulee valituksi. Ei siis valinnan jälkeen. Aikamoinen riski. Toisaalta, jos parlamentin ovet eivät auenneet, niin voi pyrkiä uudelleen puolustusvoimien palvelukseen. Ura sen jälkeen ei kyllä ole nousujohteinen. Poliittisesti merkitty mies tai nainen.

Kuolettavin tilaisuus, jossa olen käynyt käsitteli terveyden ja sairaanhoidon tulevaisuutta. Asia nimittäin alkaa kiinnostaa yhä enemmän näin ikääntyvää aivan henkilökohtaisesti.

Paneelissa olleet ihmiset, joista käsittääkseni vai yksi oli ehdolla, esittelivät omaa työhistoriaansa laveasti ja kehuivat ylitsevuotavasti ehdolla olevaa. Ellei tilaisuuden aluksi oli tarjottu kahvia, olisin jo varmaan nukahtanut ennen kuin päästiin yleisökysymyksiin.

Sainhan minä sitkeänä eläkeläistoimittajana lopulta kysymysvuoron, mutta en vastausta. Kysyin vain, että miksi Helsingissä ei voi mennä mille terveysasemalle tahansa saamaan hoitoa, jos omalla on kovin pitkät jonot?

On pakko käyttää omalääkäriäkin, ellei satu olemaan hyvin kiireellinen tapaus. Miksi ei katsottaisi tietokoneelta missä on parhaiten vapaata? Siitä vain kipin kapin toiselle terveysasemalle. Mutta kun ei niin ei. Näin byrokatia meitä palvelee.

Vasta sen jälkeen kun eduskunta sääti lain, niin toukokuun alusta 2011 helsinkiläinen voi vaihtaa hänelle määrätyn terveysaseman kerran vuodessa ja valita omalääkärinkin, mutta ei mennä milloin vain vähiten ruuhkaiselle terveysasemalle koko kaupungissa.

Poliitikot kiistelevat yksityisen tai julkisen terveyspalvelun puolesta. Siitä pitäisi keskustella enemmän, miten järjestää julkinen palvelu järkevämmäksi ja joustavammaksi. Kyllä sieltä hyvän hoidon saa, jos onnistuu ensin pääsemään hoitoon.

Taisi tarttua poliittinen puhe tuolta vaalimökeiltä itseenikin.

Lainaus

Miten Suomella menee?

Eve Mantu - äänestyskramppipotilas — Mon, 07 Mar 2011 10:38:57 +0000

Valitse viisi sektoria – viisi elämänaluetta, joihin mielenkiintosi kohdistat. Valintaa ohjatkoon sinun oman sydämesi ääni. Ota pohdintaan vaikka miten Suomen sokerijuurikkaan viljelijöillä menee, miten Suomen alle kaksivuotiailla lapsilla menee, miten kioskiyrittäjillä menee, miten autokorjaamoilla menee ja miten Suomen jokivesistöillä menee. Valitse itse. Mitä kapeamman sektori valitset, sitä yksityiskohtaisempaa tietoa saat.
Mitkä tahansa sektorit suomalaisesta elämästä valitsetkin, yritä löytää tietoa, kokemuksia ja perusteltuja mielipiteitä. Jos sinulla on valmiiksi tietoa joltakin elämänalueelta, sen parempi.
Kerro tutkimustesi tulokset täällä.

Lainaus