Mielenosoitus taloudellisen realismin puolesta

laitinen_yle — Wed, 22 Jun 2011 20:15:17 +0000

Kreikkalaiset, joilla on jokaista kansalaista kohti velkaa jo noin 30 000 euroa, osoittavat kaduilla mieltä sen puolesta, että taloudellisesti kestämätön meno saisi vain jatkua. Mitäpä jos suomalaiset osoittaisivat mieltä, että hallitus ei jatkaisi lisävelkaantumista kuten se tekee?
Nyt tuleville sukupolville, lapsilleni ja lapsenlapsilleni, kasataan vain yhä lisää velkataakkaa maksettavaksi joskus tulevaisuudessa. Tähän periaatteelliseen riitaan koko hallitusneuvottelutkin olivat kompastua. Tähänkö pyrittiin?

Olen jo pitkään ihmetellyt kuinka sinänsä fiksut poliitikot aliarvioivat äänestäjien käsityskyvyn. Pelätään sitä, että äänestäjät älähtävät, jos heille ei aina vain luvata jotakin lisää.

Kyllä kansa taloudellisen realismin näinä epävarmoina aikoina ymmärtää, vaikka poliitikot eivät sitä uskaltaisikaan tunnustaa.

Mitä, jos lähdettäisiin kadulle mieltä osoittamaan realistisen talousajattelun puolesta!

Mitähän valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastaisin tällaiselle mielenosoittajajoukolle?

Joukossa marssisi myös mm. Ruotsin Konjunkturinstitutetin vasemmistolainen tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen. Hän on nykyisin samanlainen totuudentorvi kuin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas (sd.) on ollut jo pitkään.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Taloustuntijat+teilaavat+uuden+hal...

Entisenä yleläisenä muistui mieleen sekin kuinka toimitusjohtaja Mikael Jungner saneerasi kovalla kädellä Yleisradiota, saneerasi kun oli taloudellinen pakko. Poliitikko, kansanedustaja, sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner kuitenkin neuvotteli nyt tiiviisti sen puolesta, että valtiontaloutta ei paljonkaan saneerattaisi ja lisävelkaantumista jatkettaisiin. Taisi kuitenkin olla turha toive, jos tuoretta pääministeriä Jyrki Kataista on uskominen.

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/katainen_varoitti_tal...

Turha toive saattaa olla myös se, että Kreikka toteuttaisi myös käytännössä ne taloudelliset sopeutustoimet, joista parlamentti pakon edessä niukasti päätti. Savossa on monimielinen sanonta: paljonhan se olis kahta hyvvee tehä, luvata ja totteuttoo.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/kreikan_hallitus_hyva...

Valon juhla, juhannus, kuitenkin on tätä kirjoitettaessa aivan nurkan takana. Tosin päivä alkaa taas vähän kerrassaan lyhentyä. Älkää vaipuko kuitenkaan synkkyyteen. Kyllä aurinko aina nousee, ennemmin tai myöhemmin.

P.S.

The Economist - lehdessä on selkeäsanainen analyysi Kreikan taloudellisesta tilanteesta ja eri ratkaisuvaihtoehtojen merkityksestä. Ei mitään poliittista munkkilatinaa.

http://www.economist.com/node/18866979?story_id=18866979

Lainaus

Jos eläisin kuin valtio....

laitinen_yle — Fri, 14 Jan 2011 19:21:29 +0000

Olen joskus miettinyt mitä suomalaisille, kuten minulle, olisi tapahtunut taloudellisesti, jos olisi eletty niin kuin poliittiset päättäjät ovat ohjanneet valtiolaivaamme.

Siis näin. Kun vastoinkäymiset, kuten työttömyys, kohtaa, niin vanhoista kulutustottumuksista ei luovuta. Jatketaan entiseen malliin ja mennään hattu kourassa pankkiin pyytämään lisää kulutusluottoa. Maksetaan velkoja velalla.

Kuva:YLE

Jos pankissa sattuisi olemaan vanhan kansan pankinjohtaja, niin hän sanoisi suoraan, että lainaa ei tule ja tuosta ei hyvä seuraa. Muuta tapojasi ja keksi järkevämmät lainakohteet.

Kansainväliset pankkiirit eivät aivan vähällä sano valtiolaivojen lainananojille, että kiitti, nyt riitti. Valtiot kun eivät voi mennä konkurssiin, mutta yksityinen ihminen ja yritys voi.

Nostetaan vähän korkoa ja lainaa taas tulee..... paitsi Kreikalle. Maa maksoi parhaimmillaan korkoa yli 10 prosenttia kunnes me euromaat ja kansainväliset luottolaitokset tulimme apuun.

Nyt hyvämaineinen Suomi saa lainaa noin kolmella prosentilla ja lainaa samaa rahaa noin viidellä prosentilla Kreikalle. Ihan hyvä pikkubisnes, jos Kreikka maksaa lainansa joskus takaisin.

Voisikohan se toimia yksityistaloudessakin? Pankkiasiansa hyvin hoitanut asiakas ottaisi pankista remonttilainaa 4 – 5 prosentilla, siirtäisi remontin alkua ja lainaisi velkarahalla mukavaa elämää jatkavalle naapurille rahat kaksinkertaisella korolla. Riskisijoitushan se olisi, mutta se ei pelaa joka pelkää.

Entäpä se naapuri, miten sille kävisi? Jos hän olisi siihenkin asti elänyt kuten Suomen valtio, niin hänellä olisi vanhaa lainaa noin 60 prosenttia bruttotuloistaan

Valtiolla velka tosin lasketaan bruttokansantuotteesta, eikä tällainen vertailu yksityiseen ole aivan oikein, mutta olkoot. Ei yksityinen kuitenkaan voi korottaa tulojaan vain toisten veroja nostamalla kuten valtio. Pitäisi saada työtä ja sitä ei pelkällä omalla päätöksellä saa kuten valtio nostaa veroja.

Palataan asiaan. Keskituloisella, noin 3000 euroa kuukaudessa, 38 000 vuodessa, ansaitsevalla yksinäisellä henkilöllä jää Helsingissä käteen noin 2250 euroa. Nettovuosiansio noin 27 000 euroa.

Jos vanhaa lainaa bruttoansioista on noin 60 prosenttia, kuten valtiolla bruttokansantuotteesta, summaksi tulee runsaat 16 000 euroa. Ei siis mitenkään päätä huimaavasti, jos maksuaika on pitkä.

Mutta, mutta, entäs sitten kun tulot romahtavat, tulee työttömyys tai eläkkeelle siirtyminen? Silloin ollaan samassa tilanteessa kuin Suomen valtio oli 1990 – luvun alkupuolella ja on jälleen.

Menokäyrä sojottaa nyt entiseen tapaan ylöspäin, mutta kassaan kertyvät tulot ovat hyvän verran alempana vaikka lainaakin on lisätty.

On siis kaksi vaihtoehtoa. Ei leikata menoja ja otetaan lisää lainaa eli eletään kuin ennenkin. Pankinjohtajan sormi viuhtoo äkäisesti, mutta lainaa Suomelle heltiäisi jyrkästi kohoavalla korolla. Yksityishenkilö ei pääsisi pankinjohtajan puheillekaan, tapaus tiedetään.

Sitten se toinen, parempi vaihtoehto. Leikataan menoja, lopetetaan jatkuva lisävelkaantuminen ja lyhennetään vanhoja lainojakin pienemmiksi. Ei tämä sen kummempaa ole, vai onko Mari Kiviniemi?

Näin sitä on yksityisten ihmistenkin elettävä, vaikka ei se niin hauskaa ole. Sopeudutaan vain talouden realiteetteihin kuten J.K. Paasikivi muistutti ulkopolitiikassa geopolitiikasta.

Mutta miten ihmeessä melkein kaikki valtiot ovat ylipäätään velkaantuneet, monet tosi pahastikin? Norja on harvoja poikkeuksia, mutta heillä onkin öljyä ja kaasua myytäväksi.

Poliittinen ja taloudellinen ajattelu tuntuvat olevan eri asioita. Huono puoli vain on, että hulttiopoliitikkojen päätösten maksajiksi joutuvat äänestäjät. Sellaisiako meidän pitäisi äänestää? Kyllä kansa realiteetit tajuaa, joten asiaan hyvät politiikot, asiaan. Ei meitä saa yrittää huijata edes vaalien alla.

Lainaus

Blogit - valtiontalous

Mielenosoitus taloudellisen realismin puolesta

Jos eläisin kuin valtio....