Blogit - bloggaaminen

Bloggaaminen sopii pitkäjännitteiselle lyhytjännitteiselle ihmiselle

Tuija Aalto — Thu, 22 Mar 2012 10:29:55 +0000

Eilen TV2:lla alkaneessa Blogistan-sarjassa esitelty bloggaaja, trashionista Outsa Pop (Outi Pyy) kertoi bloganneensa ensimmäiset kaksi vuotta ilman että hänellä olisi oikeastaan ollut lukijoita. Melkoista päättäväisyyttä! Jakso on Areenassa katsottavissa tämän viikon. Aamu-TV:n jutussa esiintyy Fiona Timantti.

Vaikka ihailen, toisaalta en ihmettele Trashionista Outsa Popin osoittamaa kykyä jatkaa kirjoittamista, vaikka alkuaikoina usein jäi vaille kommentteja. Bloggaaminen on kuin huumetta. Se antaa tyydytyksen nopeasti: kirjoituksensa voi julkaista ja saada linkin jakoon sosiaalisessa mediassa Twitterin ja Facebookin kautta suit sait. Blogiarkiston kerryttäminen kartuttaa omaa ulkoista muistia: kaikki nuo asiat olen saanut kirjattua koko maailman lukea!

Blogi palvelee kirjoittajansa moninaisia motivaatioita. Nopearytmisyytensä takia se sopii lyhytjännitteiselle ihmiselle. Ajan mittaan rakentuvan yhteisöllisyyden ja sisällön "pitkän hännän" muodostumisen ansiosta se sopii erityisen hyvin pitkäjänteiselle ihmiselle. Bloggaaminen sopii hyvin ulospäin suuntautuneelle ihmiselle. Introvertille blogi voi olla aivan erinomainen tapa ilmaista ajatuksiaan omilla ehdoillaan. Tyydyttävintä bloggaaminen on silloin, kun se palvelee omaa päätehtävää ja tarjoaa virikkeitä ja vuorovaikutusta.

Tämä Aikaleima-blogi lopettaa saavutettuaan neljän vuoden iän. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia sen kirjoittamiseen eri aikoina osallistuneita henkilöitä. Aikaleiman henki jatkuu Pinterestissä tunnelmatauluna.

Laitahan lukulistoille Ylen blogit Avoin Yle, Kehitys kehittyy, Yle Tiede ja Rele. Toivotan kaikille Ylen uusille ja vanhoille bloggaajille intoa ja inspiraatiota. Tapaamisiin verkossa jatkossakin!

Kirjoittaja on suunnittelupäällikkö Ylen internetissä, vuorotteluvapaalla kevään 2012 ajan.

Lainaus

Turun tuhopolttoyritys - blogistan ottaa oikeuden omiin käsiinsä?

nikkolajari — Tue, 16 Mar 2010 04:00:00 +0000

Edellisessä bloggauksessa mainittu Muutos 2011 näkyy tekevän irtiottoja myös blogirintamalla.

Tapio Äyräväisen suoraa eläinaktivismia koskevassa kirjoituksessa (päivätty 14.3.) huomio kiintyy hyvin suorasukaiseen tapaan viestiä Turussa kesällä 2008 tapahtuneesta kaupunki-iskusta. Eläinaktivistien tuhopolttoyritys tuomitaan jyrkästi, lisäksi toinen oletetuista epäillyistä tuodaan linkin kautta esille tavalla, jossa tekijän henkilöllisyydestä on vaikea erehtyä.

Asuin itse Yliopistonkatu 11:ssa vuoteen 2004, joten tapaus tietysti koskettaa myös henkilökohtaisesti. Noilta ajoilta muistan, että korttelissa asuu paljon ikääntyneitä ihmisiä nuorempien joukossa. Tekoa tuskin voi pitää hyväksyttävänä minkään ideologisen tai uskonnollisen suuntauksen näkökulmasta. Vielä haastavampaa on hyväksyä tilannetta, jossa iskuryhmä vaarantaa kymmeniä ihmishenkiä eläimet pelastaakseen. Tälläisen antihumanismin motiiveja ainakaan minun on vaikea puolustaa.

Mutta kuinka osuvaa on Äyräväisenkään reagointi. Johtaako tälläinen omatoiminen syyllisten nimeäminen muuhun kuin lisäongelmiin. Julkisiin lynkkauksiin, mielivaltaan, huutoäänestyksiin. Olisko Aamusetin ex-päätoimittajan pitänyt harkita toisenkin kerran ennen purskahdustaan. Mikä hänen missionsa tässä asiassa on?

Entä jos linkissä vihjaillen nimetty nuori nainen ei liity tapahtuneeseen millään lailla. Eikö oikeusasteiden tehtävä ole ratkoa nämä tapaukset, kaikesta huolimatta.

Nähtäväksi jää, ottaako blogien paineessa esimerkiksi iltapäivälehdistö keppihevosen aiheesta. Poliittisissa ääriliikkeissä aktivoituva suomalainen terrorismi (tai sen potentiaalinen uhka) kuitenkin on yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin Beckhamin akillesjänne tai grillijonossa ruopiminen Kaskenmäessä.

Viihdyttääkö vaiko puuttua ikäviin asioihin, niistä niiden oikeilla nimillä kertoen. Julkisia jalkapuita on Suomessa yleensä vältetty mutta nyt asetelma saattaa poikia paineita uudenlaiseen käyttäytymiseen. Tai sitten ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Lainaus

Uusi musta herättää keskustelua toimittajasta bloggaajaroolissa

Tuija Aalto — Fri, 26 Feb 2010 22:02:41 +0000

Jos toimittaja bloggaa, sen sijaan että tekisi TV-, radio- tai lehtijutun, vapautuuko hän noudattamasta Journalistin ohjeita? Kuinka paljon liikkumavaraa räväkkä toimittaja voi itselleen ottaa toimiessaan omassa blogissaan? Pitääkö raskauttavana asianhaarana pitää sitä, että hän blogissaan vetoaa toimittajuuteensa?

Tällaisia kysymyksiä puidaan YLEn Tarinatalolta tilaaman Uusi Musta -nettikonseptin tiimoilta kiinnostavassa ja vilkkaassa keskustelussa (linkkejä alla). Jos Uusi Musta ei ole ennestään tuttu, kannattaa kuunnella YLEn Viivi Lehtosen esitys aiheesta (taltioitu Areenaan 15.2. YLEn sosiaalisen median verkostossa, klippi käynnistyy suoraan ajassa 57 minuuttia).

Kemikaalikimara 20.2.: Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua?

Anja Nystén kysyy omassa blogissaan, "kuka vastaa lehden nettisivuilla olevista blogikirjoituksista ja laadusta? Pitääkö toimittajan noudattaa journalistin ohjeita myös blogikirjoituksissa?

"Media on menossa yhä voimakkaammin nettiin, joten toimintatapoja tulee täsmentää. Tarvitaan ammattimaisempaa otetta, asiavirheiden karsimista, vääristelemätöntä ja riippumatonta tietoa", hän sanoo.

Mari Koistinen 24.2.: Journalismin ja toimittajan vapaan blogikirjoittelun rajanvetoa

Mari Koistinen kirjoittaa seuraavansa itse lukuisia blogeja, joiden tulkitsee viestivän nimenomaan omasta näkökulmastaan. Sellaiset "antavat osaltaan ajattelemisen aihetta, tiedonjyviä tai viestivät teemoista, jotka ovat nousemassa laajemminkin pinnalle esim. kulutuskeskusteluista."

"Yksiselitteisiä “totuuden torvia” ne eivät tietenkään ole, ja saatan suhtautua joihinkin esiinnostettuihin aiheisiin tai väitteisiin hyvinkin kyseenalaistaen, mutta silti blogi voi olla mielestäni kiinnostava", hän jatkaa.

Myös Koistinen pitää tarpeellisena pohtia, missä määrin toimittaja saa käyttää bloggaajan vapauksia ilmaisussaan.

"Mielestäni toimittaja kaivaa itselleen pitkällä tähtäimellä kuoppaa, jos toistuvasti näkyy, että taustatöitä ei ole tehty riittävän huolella eikä virheitä korjata tai pahoitella. Tai ettei eroteta mielipiteitä faktoista. Tai että vapaa-ajan kirjoittelussaan suhtautuu epäasiallisesti kritiikkiin tai oikaisuvaatimuksiin."

Koistinen mainitsee olevansa Shinglerin "moikkaustuttu" ja Nysténiä hän kertoo käyttäneensä juttujen tietojen tarkistamisessa ja lähteenä. Hän näkee blogien hyvänä puolena, että ne mahdollistavat toimittajien taustojen esiinnousun. "Ainahan toimittajalla on oma maailmankatsomus, mutta aiemmin se ei välttämättä ole kovin monelle mediankuluttajalle näkynyt. Vaikka journalismi pyrkii objektiivisuuteen, niin se on äärimmäisen vaikeaa: ketä haastatellaan, mitä kysytään, mitä kommentteja juttuun nostetaan jne. Se kaikki vaikuttaa siihen, millainen juttu lopulta tulee ulos.

Kemikaalicocktail 25.2.: Mikä on Uusi Musta? Mikä on Kemikaalicocktail? Mikä ja kuka on Noora Shingler?

Noora Shingler kuvaa asetelmaa omasta näkökulmastaan henkilökohtaisessa blogissaan, jonka hän on vuokrannut tuotantoyhtiön kautta YLElle sisällöksi.

"Uusi Musta on yksi YLEn tilaama "ohjelma" joka tuotetaan tuotantoyhtiö Tarinatalossa."

"YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita."

"Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. Erona näiden kahden foorumin välillä on lähinnä se, että omassa blogissani kirjoitan teille vähän henkilökohtaisemmalla otteella."

Journalistin roolia verkossa tässäkin blogissa paljon pohtineena olen sitä mieltä, että toimittajalla on aina erityinen vastuu yleisölleen välittämänsä tiedon oikeellisuudesta, esiintyipä hän toimittajaroolissaan sitten yle.fi-sivustolla tai muissa yhteyksissä. Sosiaaliseen mediaan laajentuvan verkkoläsnäolon kautta toimittajuus ei rajaudu mediatalon omiin välineisiin.

Se, miten vahvalla asenteella tieto tarjoillaan, on eri asia ja siinä vapauksia voi ottaa vaikka kuinka paljon.

Jään vielä sulattelemaan mielipidettäni tästä aiheesta. Lukisin mielelläni teidän ajatuksianne teemasta, jos vielä jaksatte jotain uutta näkökulmaa heittää noiden yllä olevien kirjoitusten kymmenet, paikoin erittäin laadukkaat kommentit luettuanne.

Lainaus

Jukka Haarma bloggaa rockjournalismin hegemoniaa vastaan

Tuija Aalto — Thu, 09 Apr 2009 12:43:39 +0000

Yllätin Jukka Haarman kesken bloggaamisen kamerakännykkävideohaastatteluun. Hän kertoo blogillaan pyrkivänsä murtamaan joitain rockjournalismin myyttejä kuten että Idols-myllystä ei voi tulla mitään musiikillisesti arvokasta.

Lainaus

Suomalainen englanninkielinen viestintäympäristö vilkastunut

Tuija Aalto — Fri, 06 Mar 2009 08:17:20 +0000

Tosi monen suomalaisen työkieli on nykyään englanti. Sanokaa ihmeessä, jos tämä on ns. wanha. Mutta olen seurannut kotimaisten digimedia-alan kasvuyritysten viestintäkulttuuria toista vuotta ja kiinnostavaa on, miten luontevasti kommunikaatio tapahtuu englannin kielellä. Ainakin omassa päässäni on vallinnut tähän asti sellainen pölyttynyt käsitys, että YLEn englanninkielisten uutisten kohderyhmää olisivat vain suomessa asuvat ulkomaalaiset, mutta nyt näen, että vähintään yhtä suuri käyttäjäkunta on englanniksi verkostoituva suomalaisporukka.

Startup-piireistä kirjoittaa kattavasti Ville Vesterisen, Antti Vilpposen & co käynnistämä ArcticStartup - blogi, ja digimedia-alan yritysten työntekijöillä on luontevasti käytössään sosiaalisen median koko arsenaali mikrobloggausta myöten.

Niinpä YLEn englanninkielinen uutispalvelu on YLE News on ihan uudella tavalla tärkeä ja hyödyllinen tarjotessaan valmiiksi englanninkielistä perusaineistoa suomalaisesta näkökulmasta suomalaiseen elämänmenoon. Englanninkielisten uutispalvelun RSS-syöte on ollut toista viikkoa tarjolla myös Twitterissä (http://twitter.com/ylenews), jossa se on saanut jo kymmeniä seuraajia.

Yksittäisillä ihmisillä on omat tyylinsä ratkoa se pulma, missä verkostoissa he viestivät milläkin kielellä. Vaikka englannin käyttö olisi kuinka sujuvaa, hassuttelu sanaleikkeineen ja kotimaisen kulttuurin ja arjen ilmiöiden jakaminen on monien mielestä kivointa suomeksi.

Ei silti tässä mitään uutta liene - samansukuisia pulmia - ellei vielä kirjavampia - ratkoi parisataa vuotta sitten maamme tiede- ja bisnes-eliitti ja muu älymystö, kun kirkon ja lääketieteen latinan, hallinnon ruotsin ja venäjän, liike-elämän saksan ja taiteen ja kulttuurin ranskan kanssa taiteiltiin. Mutta tämä pohdinta kuuluu jo uuden Aikaleima - blogin aihepiiriin!

Lainaus