Blogit - cannes

Illalla istumisen jalo taito

Iikka Vehkalahti — Mon, 04 Apr 2011 10:52:00 +0000

Suomalaiselle illallinen merkitsee yleensä syömistä, ranskalaiselle päivän tärkeintä tapahtumaa, jossa oikeasti ihmiset arvioidaan ja sopimukset sanattomastikin solmitaan.Liiottelua, osittain. Mutta kyllä illalliset ovat kansainvälisten dokkaritapahtumienkin keskeistä antia – ja työtehtävää. Eilen illalla englantilaisten ja kanadalaisten kanssa: ja keskustelu liikkui BBC3:ssa.

Cannesin kaltaisessa suurtapahtumassa päivä on täynnä tapaamisia, tauotta. Tällöin huonosti valittu illallisseura voi olla puuduttava kärsimys.

Joskus taas virkistävä, uusia ajatuksia tarjoava. Niinkuin eilen illalla. Perusporukka tuttua kuten mm. BBC:n oman dokumenttituotannon pomona ollut, nykyisin aikamoista tulosa ja tiliä tekevän Renegades:n johtaja Alan Hayling. Mutta mukana myös uusi tuttavuus nuoirlle suunnatun BBC 3:n suosituimman ohjelman tuottaja ja toteuttaja, kaveri jonka ideavirta oli pysähtymätön.

Johtuen herännestä mielenkiinnostani nuoriin katsojiin ( vert edelliset dokblogit) keskustelua käytiin paljon BBC 3:n ohjelmapolitiikasta ja nuorista katsojisa. ( BBC 3 saavuttaa parhaimmillaan 3-5 kertaa enemmän katsojia kuin kulttuurisuuntautunut BBC4 ( jossa on mm. Storyville dokumenttipaikka ja kerää monesti enemmän katsojia kuin BBC 2.

Yritetäänpä yhteenvetää illan ”opetukset”. Ajatellen YLEssä TV 2:n suunautumista enemmän nuorisoon ja mahdollista uudenkaltaista dokumenttipaikkaa kanavalla. Ja oikeastaan illan viesti oli optimistinen.

Miksi.Koska kaikkien – siis monen ihmisen ja monen hittiohjelman tekijän mukaan – nuorisoa koskettaa erityisesti oikeudenmukaisuus ja romanttisuus. No tästähän voi olla tuloksena ihan ällöä, jos sanoja ei oteta aitoina ja todellisena siinä –monesti hyvin erilaisessa rajussa ja villissäkin – ympäristössä, missä nuoriso elää ja etsii itseään.

Nuorisoa ei pidä aliarvoida ja kuvitella, että bilettämisessä ja tuulettamisessa ei olisi myös suurempaa sisältöä,esimerkiksi kysymys oikeduenmukaisuudesta vain löytyy erilaisessa muodossa ja elämäntavassa, mitä keski-ikän ylittäneillä.

Samaan aikaan ei ole olemassa yhtä ryhmää nuorisoa, uudet sukupolvet elävät selkeästi ”in the diversity that is very different compared to their parents.”

Ohjelmista haista heti, jos ne on tehty holhoavalla tai opettavalla ”nuoriso-ohjelma” asenteella. Jutut on tehtävä samalta silmien tasolta. Vetäjien, päähenkilöiden on kuuluttava katsojakunnan ikäryhmään. Aiheiden on osuttava siihen, mikä nuoria ihmisiä koskettaa: se voi olla vanhemmuus tai epäoikeduenmukaisuus.

BBC3:n hittejä on ollut mm. ohjelmasarja, jossa naimisiin menevän nuoren pariskunnan miehelle on anenttu 12 000 puntaa, jotta hän järjestäisi häät: naisen tietämättä. Miesromantiikkaa, joka on purrut käsittämättömän hyvin. Tai kolme nuorta bisnesmiestä työsktnelemässä kolme viikkoa pakistanilaisessa mattotehtaassa. Tai jos tehdään nuorten dokaamisesta, niin ohjelma vetäjä vetää kantoja kattoon myös...

Keskeinen kysymys dokkaeissa: emotionaalisuus ja tarina. Mutta: jos aihe on kiinnostava dokkari voi olla myös temaattinen. Nopea ? Yksinkertaista ajattelua, tuli BBC kavereilta välittömästi. Jos juttu on emotionaalisesti koskettava se voi olla kuinka hidas tahansa. Rehellisyys, tasa-arvoisuus, uteliaisuus, yllätyksellisyys, erilaisuus ; tällaisilla asenteilla tehdään menestyksekkäitä juttuja. Ja laadulla, uusilal ideoilla.

Millaisia uusia ideoita.
Esim. hyvin valittuna ennen dokumentin esittämistä neljä eri maailmankuvan omaavaa, sanavalmista tyyppiä antaa numeroarvostelun tulvalle dokumentille ja perustelee lyhyesti miksi.Netissä voi lukea laajemmat perustelut ja äänestää mielipidettä, jonka kokee omakseen. Äänestäminen maksaa euron. Vouittaja saa sijoittaa potin haluamaansa tarkoitukseen: oljkoons e jalkapalloseuran juniorit tai sudanin lapsiorvot.

Ja jällen kerran. Tarinateltta, ehdottomasti fantastinen idea, jota pitäisi kehittää. Tehdä siitä nuorten katsojien ja kertojien oma paikka, rakentaa web-sivusto, joka johtaa tarinoiden aiheiden taaks. Järjestää säännöllisesti paras tarina kilpailu; voittajatarinata tai sen kertojasta tehdään dokumentti televisioon.

Jne...

John ja kumppanit menevät Tanskaan kertomaan BBC 3:n ohjelmista. Voipi olla, että syksyllä Suomessa, ehkä Tohlopissa, jos säät suosivat.

Lainaus

Cannes, Carlton and Why Poverty?

Iikka Vehkalahti — Sun, 03 Apr 2011 13:03:04 +0000

Jotain ironista on siinä, että istun yhdessä mailman tunnetuimmista hotelleista, rikkaiden pakopaikassa Cannesissa ja keskustelemme köyhyyden ongelmista maailmalla.No, se ei ole ainoa ristiriitainen kohtaaminen MIP:ssä.

Cannesissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa televisiomaailman suurtapahtuma. Vajaa kymmenentuhatta ihmistä eri puolila maailmaa tulee myymään,ostamaan ja neuvottelemaan mitä tulevina vuosina televisioistamme nähdään.

MIP:n, MIPCOM:n ja MIPDOC:n asema on dokumenttipuolella heikentynyt melkoisesti. Eri puolille maailmaa on syntynyt kasapäin foorumeita, marketteja ja festivaaleja, joissa tarjonta on dokumenttielokuvien ystäville paljon raikkaampaa ja rikkaampaa kuin markkinapaikka MIP:ssä.

Niinpä, kun Dokumentiprojektin alkuaikoina kävin joka vuosi pari kertaa Cannesin tv-markkinoilla ( joka oli äärimmäisen tärkeä mm.Steps For The Future projektille), olen viime vuodet aina peruuttanut osallistumiseni.

Tänä vuonna lupasin varmasti tulla MIPDOC:n dokumenttiprojektijuryyn ja niinpä istun tätä kirjoittamassa Cannesin barokkimaisen Carlton hotellihuoneessa, joka listahinnan mukaan maksaa vuorokaudelta lähes saman verran kuin minulta jää palkasta asuntolainojen maksun jälkeen käteen. ( Ei ole Ylen rahoja, järjestäjät maksavat ja toinen järkyttävä tosiasia, hotelli on vähän ikävystyttävä verrattuna perhehotellin, jossa tavallisesti olen asunut.)

Mutta mielenkiintoista: rikkaiden hotellin 100 televisiokanavasta taitaa puolet olla arabiankielisiä. Kertoo mistä rikkaat tulevat.

MIPDOC:N katalogi – noin 1500 dokumenttia – katsottavana on demand videolibraryssa on muutamassa vuodessa muuttunut: eniten on historiaa, ajankohtaisdokkareita ja lifestylea. Dokumenttiprojektin kaltaiset author-lähtöiset dokumenttielokuvat löytyvät kahdesta ohuesta jaksosta katalogia: social ja ethno. Heijastaa televisiokanavien muuttumista aikaisempaa viihteellisemmiksi.

Ja Suoraan sanottuna: tarjonta ei ole kaiken kaikkiaankaan innostavaa. Paremman kokonaisuuden löytää IDFAsta tai HotDoc:sta.

Mutta toisaalta MIP on hyvä paikka tavata hyvin erilaisia ihmisiä ja erilaisia projekteja kuin normaalissa dokumenttighetossa. Uusissa projekteissa esiteltiin ( European Documetnary Networkin valitsemana) seitsemän tuotantoa, joista me ( YLE,BBC,ARTE,Channel 4, SVT) valitsimme parhaaksi intialaisen Sonya Kiripyalin tuotannon murhatapauksesta UEA:ssa.

Matchmaking tapahtuma oli kuin lääkärin vastaanotto. Yksi toisensa jälkeen tuottajat ja ohjaajat istuivat pöytään esittelemään tuotannon 5/10 minuutissa ja tuoleilla vieressä iituivat aina seuraavat viisi. Tätä kesti taukoamatta 2,5 tuntia eli lähes 30 tuotannolle ehti sanoa kommmenttinsa tai ohjata jonkun toisen puheille tai sopia jatkoseurannasta. Ja kun sitä seurasi muutama lehti- ja tv-haastattelu, niin sunnuntaiaamupäivän hiihtolenkki oli tehty.

JA. aivan oikein ei Dokumenttiprojektiin paljon ollut tarjolla, mutta Kolmanteen ulottuvuuteen kyllä ja nyt kun erityisesti etsi erilaisia nuoremmalle katsojakunnalle iskeviä, rajoja koettelevia, erilaisia tuotantoja: niin kas kummaa : niitä on olemassa, erilaisia, yllättäviä, provokatiivisia – ja hyvin tehtyjä: olkoon kyse rekka-autoista Burning Man Festivaalilla tai nigerialaisen kaunottaren pyrkimyksistä muuttaa elämäänsä tai brasilialaisten favelojen LAN-elämästä. Hyviä, erilaisia juttuja, joille löytyisi oikein tarjottuna katselijoita.

Ja mitä muuta ensimmäisen 24:n tunnin aikana.

EBU:n porukka oli enemmän kuin kiinnostunut – liioittelematta oikea sana olisi vahvasti innostunut – sekä kolmasulottuvuus.fi että Tarinateltasta. Perästä tulee kuulumaan.

Tanskan YLE:n Mette Hoffman Mayer on avannut uuden dokumenttistrandin DR Global ja oli heti rakentamassa Tanskaan Kolmatta ulottuvuutta. Ja niinpä näyttääs iltä, että myös Kanadassa lähtevät pyörät pyörimään.

Ja mestereiden mestari Viktor Kossakovsky on vihdoinkin saanut viimeiset kuvauksena – nyt Havaji ja Botswana – tehtyä ja Antipodes elokuvan rough cutin tapahtuu huhtikuun lopulla Berliinissä.

SVT:llä on kesällä modernien klassikoiden sarja ja porukalla tehtiin yleisöä keräävää ohjelmistoa, johon tulivat mm. Grizzly Man, Thin Blue Line, Grazy, Cry From The Grave, Mein Beste Fiende, Devils Playground, Keep The River On My Right, Suckers ( Pölynimurikauppiaat), The Private Monologues, Hoop Dreams,
Man On The Wire, Wednesday, Please Vote For Me ( Äänestä minua).

Ja sitten Why Poverty. Joka okin iso juttu, jatkoa Miksi demokratialle?. Mukana jo nyt 36 tv-yhtiötä. Jo syksyllä 2012 Miksi köyhyys viikko? ( jossa ilmeisesti EBU tule olemaan vahvasti mukana), jolloin on esitettävänä kahdeksan vahvaa dokumenttia sekä 30 lyhytelokuvaa. Televisioyhtiöiden lisäksi tukijoina mm. Bill Gates Founation, Ford Foundation, Danish Film Institute jne.. jne.. Ohjaajat kovatasoisia Brian Hill, Jehane Noujaim ( Startup.com, Control Room), Weijun Chen ( Please Vote For Me) ja Oscar-voittaja Alex Gibney.
No viimeisten leffojen treatmentteja ja trailereita väännettiin sitten pienellä porukalla 4 tuntia…. ja päälle illallinen, jossa puhuttiin lähinnä vain töistä, töistä ja töistä... ajoittain aika boring/ikävystyttävää.

Esim. Tanskassa DR on jo niin pitkällä, että mukana ovat niin lastenohjelmat kuin radiokin, ruokashowt ja keskustelut ja tapahtumissa tule mm. afrikkalainen perhe elämään viikon lasitalossa Kööpenhaminan kuninkaallisella aukiolla.

Suomessa ? Katsotaan nyt, kun saadaan ensin jotenkin dokumenttiajattelu kanavilla ja ohjelmapaikoilla uudessa organisaatiossa järjestykseen.

Lainaus