Blogit - EBU

Yle: Vahvoin eväin kohti tulevaisuutta

Thomas Wilhelmsson — Tue, 22 Sep 2015 07:39:29 +0000

Thomas Wilhelmsson on Ylen hallituksen puheenjohtaja.

Olen toiminut yhdeksän kuukautta Ylen hallituksen puheenjohtajana. Tulin tehtävään suurin odotuksin. Yle, kuten yliopistokin, on Suomen kulttuurin keskeisiä tukipilareita. Halusin nähdä, millaisin eväin Yle hoitaa tätä rooliaan.

Keväällä kiersin kaikissa Ylen yksiköissä tutustumassa niiden johtoon ja työntekijöihin. Oli helppo nähdä, että talon väki on vahvasti sitoutunut työhönsä. Yleläiset ovat ylpeitä Ylestään ja ovat innokkaasti mukana kehittämässä yhtiötä. Osaamistaso on korkea.

Tämä ei ole vain oma subjektiivinen mielipiteeni. Euroopan yleisradioliitto EBU:n vastikään suorittama peer-to-peer -arviointi Ylen toiminnasta oli erittäin myönteinen. Raportin julkistamistilaisuudessa arvioijat puhuivat useissa kohdin Ylen edelläkävijyydestä (avantgarde).

Toki kritiikkiäkin esitettiin, kuten hyvässä arviointiraportissa kuuluukin tehdä. Erityisesti kiinnitti huomiota, ehkä yliopistotaustani vuoksi, toteamus, että ”the ”silo” mentality is still dominant, when it shouldn’t be.” Arviointiraportti kolahti tietysti yliopistolaiseen, joka on tottunut pitämään vertaisarviointia kaikkein luotettavimpana laadunhallintakeinona.

Työtä digitalisaation edistämiseksi

Yle voi siis suunnistaa kohti tulevaisuutta vahvoin eväin. Vaikka kaksi liikenneministeriön asettamaa työryhmää on asetettu arvioimaan Suomen mediakenttää sekä erityisesti Ylen asemaa ja rahoitusta, olen vakuuttunut siitä, että Ylen toiminnan korkea laatu ja relevanssi tunnustetaan ja sen mukaan vältetään toimenpiteitä, jotka heikentäisivät laadukasta julkista palvelua. Yleä pidetään Suomen demokratian ja kulttuurin kannalta niin olennaisena ja laadukkaana toimijana, että sen saavutuksista halutaan pitää kiinni.

Voimassa oleva Ylen strategia korostaa Ylen kulkevan ”verkko edellä muutokseen”. Kaupallisen median vahva Yle-kritiikki kohdistuu usein juuri tähän. Yle mielletään verkossa vahvaksi ja läheiseksi kilpailijaksi. Varmasti joissakin tilanteissa tietynlaista kilpailuasetelmaa syntyykin, vaikka syy kaupallisen median nykyiseen ahdinkoon ei olekaan Ylessä, vaan mainostulojen karkaamisessa kansainvälisille foorumeille. Ylen on kuitenkin pakko olla verkossa. Digitaalisuus muuttaa syvällisellä tavalla yhteiskuntaamme ja median käyttöä, eikä Yle voi jättäytyä sivuun tästä kehityksestä vaarantamatta julkisen palvelun laatua ja tavoittavuutta.

Digitalisaatio on istuvan hallituksen ehkä kaikkein tärkein kärkihanke. Juuri digi-globalisaatiota hallitsemalla voidaan ottaa loikka, joka nostaa Suomen nykyisestä suosta. Tuntuisi tässä valossa perin oudolta, jos valtiovalta lähtisi olennaisella tavalla rajoittamaan tai vaikeuttamaan sellaisen yhtiön toimintaa, joka on monelta osin edelläkävijä digitalisaation saralla. Digitalisaation kehittäjää Yleä ei kannata kuristaa, vaan sparrata vielä parempiin suorituksiin.

Ylen pitää vastaavasti huolehtia siitä, että sen kehittämät uudistukset viedään mahdollisuuksien mukaan myös muiden suomalaisten mediayritysten käytettäväksi tai tueksi. Ylen ja kaupallisen median intressi ylläpitää monimuotoista tiedonvälitystä Suomessa on yhteinen.

Ylen uutta strategiaa laadittaessa on hahmotettava seuraavia askeleita digitalisaation vauhdittamaan muutosprosessiin. Painopiste on syytä siirtää tekniikasta sisältöihin.

Kuinka media palvelee tulevia sukupolvia?

Ylen vastikään tehdyssä riskikartoituksessa paljastui kiinnostava sisällöllinen huoli. Merkittävänä riskinä pidettiin sitä, että on kasvamassa uusia sukupolvia, joille Ylellä ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Nuoret etääntyvät Ylestä. Näiden sukupolvien mielenkiintoa on osattava herättää uusilla sisällöillä ja uusin tavoin.

Riskikartoituksessa nousi esiin myös huoli siitä, että Yle ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti. Eli ei osata luopua vanhasta, jotta saavutettaisiin uutta. Uskon, ettei tämä riski toteudu. Organisaation sisältä noussut huoli siitä, että pysymme mukana muutoksen vauhdissa osoittaa, että Ylessä on valmiutta jatkuvaan kehittymiseen. Ja se on tarpeen, jotta Yle niin nykyisten nuorten kuin tulevienkin sukupolvien silmissä ansaitsee vahvan julkisen asemansa.

Nyt onkin kohdistettava strateginen mietintä sisältöihin ja tehtäviin, hyvin ennakkoluulottomalla tavalla. Millä sisällöillä, uusilla aluevaltauksilla, toiminnoilla ja vuorovaikutustavoilla Yle pystyy pitämään yllä uusien sukupolvien mielenkiinnon Ylen toimintaan?

Ylen haasteet eivät ole uniikkeja. Ylen johto tutustui vastikään Norjan sisaryhtiön NRK:n toimintaan, ja totesi norjalaisten pohtivan aivan samoja asioita kuin mekin. Mieltä nostattavaa oli kuulla Norjan hallituksen tilaamasta selvityksestä, joka tutkimukseen perustuen päätyi arvioimaan NRK:ta hyvin myönteisesti ja jonka pohjalta oli laadittu tiedonanto parlamentille (Melding till Stortinget 38, 20142015).

Oman toimintansa kehittämisestä norjalaiset korostivat, että painopisteen tulisi olla sisällöissä pikemminkin kuin välineissä. Tärkeätä on tukea organisaatiossa kasvavaa luovuutta, iskulauseella: ”Tight on strategy – loose on control”. Inspiroiva vierailu!

------

Tiedote 28.5.2015: Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija

Lainaus

"It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives." - But there are still things to do.

Hans Laroes — Thu, 28 May 2015 10:22:16 +0000

Hans Laroes is Project leader PSM values review / EBU.
twitter: @hanslaroes

So, what does it means when you open the doors and say: come and take a look? Check our performance and organization. Tell us what we are doing wrong and what we are doing right?

In my opinion: you have an open mind, and you are strong enough to face criticism.

This is what Yle did, engaging in the Public Service Media Review.

It is a consequence of the promises Yle made to society, together with all the other members of the EBU in the declaration “Empowering Society”.

But these promises should be followed-up and checked. This is the basis for the Review.

Experienced outsiders from other broadcasters in countries, were invited to perform the check. To do this so-called peer-review.

The basic idea is: every Finn owns her or his public broadcaster. They pay for it. So it better be good and innovative. A vital part of the national economy and creative industry. Reaching everyone within society.

This is especially important when the global brands take control. Netflix, HBO, Google, they seem to be sexy and cool. But not Finnish. Yle is. It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives. It brings Finnishness to Finland. It talks the languages of the country.

We (those outsiders) came up with recommendations to further strengthen Yle’s performance.

We especially suggested Yle to focus more on diversity; this could be done much better. And we wanted Yle to go into more partnerships with the civil society. To start creating an agenda for cooperation, also with the (regional) newspaper industry.

We were impressed by innovations like the news-app and appreciated an experiment like Kioski. It shows how important it is for an organization like Yle to go and think digitally.

In the end we all were convinced: Yle strives to be a better broadcaster every year. Most important: adds value to society.

Yle should not be applauded for that. It’s what they are there for. But it is very important to know, and to be proud of: Yle delivers.

Yle: PEER-TO-PEER REVIEW ON PSM VALUES

Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija

Lainaus

Cannes, Carlton and Why Poverty?

Iikka Vehkalahti — Sun, 03 Apr 2011 13:03:04 +0000

Jotain ironista on siinä, että istun yhdessä mailman tunnetuimmista hotelleista, rikkaiden pakopaikassa Cannesissa ja keskustelemme köyhyyden ongelmista maailmalla.No, se ei ole ainoa ristiriitainen kohtaaminen MIP:ssä.

Cannesissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa televisiomaailman suurtapahtuma. Vajaa kymmenentuhatta ihmistä eri puolila maailmaa tulee myymään,ostamaan ja neuvottelemaan mitä tulevina vuosina televisioistamme nähdään.

MIP:n, MIPCOM:n ja MIPDOC:n asema on dokumenttipuolella heikentynyt melkoisesti. Eri puolille maailmaa on syntynyt kasapäin foorumeita, marketteja ja festivaaleja, joissa tarjonta on dokumenttielokuvien ystäville paljon raikkaampaa ja rikkaampaa kuin markkinapaikka MIP:ssä.

Niinpä, kun Dokumentiprojektin alkuaikoina kävin joka vuosi pari kertaa Cannesin tv-markkinoilla ( joka oli äärimmäisen tärkeä mm.Steps For The Future projektille), olen viime vuodet aina peruuttanut osallistumiseni.

Tänä vuonna lupasin varmasti tulla MIPDOC:n dokumenttiprojektijuryyn ja niinpä istun tätä kirjoittamassa Cannesin barokkimaisen Carlton hotellihuoneessa, joka listahinnan mukaan maksaa vuorokaudelta lähes saman verran kuin minulta jää palkasta asuntolainojen maksun jälkeen käteen. ( Ei ole Ylen rahoja, järjestäjät maksavat ja toinen järkyttävä tosiasia, hotelli on vähän ikävystyttävä verrattuna perhehotellin, jossa tavallisesti olen asunut.)

Mutta mielenkiintoista: rikkaiden hotellin 100 televisiokanavasta taitaa puolet olla arabiankielisiä. Kertoo mistä rikkaat tulevat.

MIPDOC:N katalogi – noin 1500 dokumenttia – katsottavana on demand videolibraryssa on muutamassa vuodessa muuttunut: eniten on historiaa, ajankohtaisdokkareita ja lifestylea. Dokumenttiprojektin kaltaiset author-lähtöiset dokumenttielokuvat löytyvät kahdesta ohuesta jaksosta katalogia: social ja ethno. Heijastaa televisiokanavien muuttumista aikaisempaa viihteellisemmiksi.

Ja Suoraan sanottuna: tarjonta ei ole kaiken kaikkiaankaan innostavaa. Paremman kokonaisuuden löytää IDFAsta tai HotDoc:sta.

Mutta toisaalta MIP on hyvä paikka tavata hyvin erilaisia ihmisiä ja erilaisia projekteja kuin normaalissa dokumenttighetossa. Uusissa projekteissa esiteltiin ( European Documetnary Networkin valitsemana) seitsemän tuotantoa, joista me ( YLE,BBC,ARTE,Channel 4, SVT) valitsimme parhaaksi intialaisen Sonya Kiripyalin tuotannon murhatapauksesta UEA:ssa.

Matchmaking tapahtuma oli kuin lääkärin vastaanotto. Yksi toisensa jälkeen tuottajat ja ohjaajat istuivat pöytään esittelemään tuotannon 5/10 minuutissa ja tuoleilla vieressä iituivat aina seuraavat viisi. Tätä kesti taukoamatta 2,5 tuntia eli lähes 30 tuotannolle ehti sanoa kommmenttinsa tai ohjata jonkun toisen puheille tai sopia jatkoseurannasta. Ja kun sitä seurasi muutama lehti- ja tv-haastattelu, niin sunnuntaiaamupäivän hiihtolenkki oli tehty.

JA. aivan oikein ei Dokumenttiprojektiin paljon ollut tarjolla, mutta Kolmanteen ulottuvuuteen kyllä ja nyt kun erityisesti etsi erilaisia nuoremmalle katsojakunnalle iskeviä, rajoja koettelevia, erilaisia tuotantoja: niin kas kummaa : niitä on olemassa, erilaisia, yllättäviä, provokatiivisia – ja hyvin tehtyjä: olkoon kyse rekka-autoista Burning Man Festivaalilla tai nigerialaisen kaunottaren pyrkimyksistä muuttaa elämäänsä tai brasilialaisten favelojen LAN-elämästä. Hyviä, erilaisia juttuja, joille löytyisi oikein tarjottuna katselijoita.

Ja mitä muuta ensimmäisen 24:n tunnin aikana.

EBU:n porukka oli enemmän kuin kiinnostunut – liioittelematta oikea sana olisi vahvasti innostunut – sekä kolmasulottuvuus.fi että Tarinateltasta. Perästä tulee kuulumaan.

Tanskan YLE:n Mette Hoffman Mayer on avannut uuden dokumenttistrandin DR Global ja oli heti rakentamassa Tanskaan Kolmatta ulottuvuutta. Ja niinpä näyttääs iltä, että myös Kanadassa lähtevät pyörät pyörimään.

Ja mestereiden mestari Viktor Kossakovsky on vihdoinkin saanut viimeiset kuvauksena – nyt Havaji ja Botswana – tehtyä ja Antipodes elokuvan rough cutin tapahtuu huhtikuun lopulla Berliinissä.

SVT:llä on kesällä modernien klassikoiden sarja ja porukalla tehtiin yleisöä keräävää ohjelmistoa, johon tulivat mm. Grizzly Man, Thin Blue Line, Grazy, Cry From The Grave, Mein Beste Fiende, Devils Playground, Keep The River On My Right, Suckers ( Pölynimurikauppiaat), The Private Monologues, Hoop Dreams,
Man On The Wire, Wednesday, Please Vote For Me ( Äänestä minua).

Ja sitten Why Poverty. Joka okin iso juttu, jatkoa Miksi demokratialle?. Mukana jo nyt 36 tv-yhtiötä. Jo syksyllä 2012 Miksi köyhyys viikko? ( jossa ilmeisesti EBU tule olemaan vahvasti mukana), jolloin on esitettävänä kahdeksan vahvaa dokumenttia sekä 30 lyhytelokuvaa. Televisioyhtiöiden lisäksi tukijoina mm. Bill Gates Founation, Ford Foundation, Danish Film Institute jne.. jne.. Ohjaajat kovatasoisia Brian Hill, Jehane Noujaim ( Startup.com, Control Room), Weijun Chen ( Please Vote For Me) ja Oscar-voittaja Alex Gibney.
No viimeisten leffojen treatmentteja ja trailereita väännettiin sitten pienellä porukalla 4 tuntia…. ja päälle illallinen, jossa puhuttiin lähinnä vain töistä, töistä ja töistä... ajoittain aika boring/ikävystyttävää.

Esim. Tanskassa DR on jo niin pitkällä, että mukana ovat niin lastenohjelmat kuin radiokin, ruokashowt ja keskustelut ja tapahtumissa tule mm. afrikkalainen perhe elämään viikon lasitalossa Kööpenhaminan kuninkaallisella aukiolla.

Suomessa ? Katsotaan nyt, kun saadaan ensin jotenkin dokumenttiajattelu kanavilla ja ohjelmapaikoilla uudessa organisaatiossa järjestykseen.

Lainaus