Kuukausilipun hinnalla terapiaan

Heidi Tetri — Fri, 08 Apr 2011 06:38:24 +0000

Tuntuu hieman hassulta, kuinka paljon tiedän junatuttuni elämästä tietämättä edes hänen nimeään. Tai ehkä juuri se anonyymiys on tässä tapauksessa antanut suojan avautumiselle. Yksi päivä mietin, että mistä tuttavuutemme oikein alkoi?

KATSO: Ansa ja Oiva psykiatrin vastaanotolla

Noin kuukausi sitten ollessani taas junamatkalla Pasilaan, joku oli jäänyt junan alle. Jouduimme odottamaan muutaman kilometrin päässä seisovassa junassa ja olimme jo nousseet odottamaan oven eteen. Tätä odottelua jatkui puolisen tuntia ja sinä aikana aivan vahingossa aloimme puhua ääneen. Epäsuomalaiseen tapaan emme puhuneet säästä, vaan siitä kuinka röyhkeästi ihmiset lähtivät hakemaan korvausanomuksia konduktööriltä vaikka kyse ei ollut VR:n myöhästymisestä vaan toisen ihmisen hengestä.

KATSO: Anna-Leena Härkönen - sisaren itsemurha

Tästä lähtien olemme vaihtaneet aamuisin (sinä minuutin aikana, jonka käytävällä odotamme) kuulumiset, säätiedot ja toivottaneet hyvät työpäivät. Ennen tätä viikkoa siis tiesin hänestä ainoastaan työpaikan ja asuinpaikan. Mutta maanantaina olimme molemmat lähdössä samaan aikaan paluumatkalle ja jo laiturilla small talkimme aikana minulle selvisi paljon hänen elämäntilanteestaan. Avioero, erikoinen ruokavalio ja univaikeudet, kyllä siinä puhetta riitti reilun tunnin matkalle.

KATSO: Hermanni ei saa unta

Seuraavana päivänä hän oli taas tullut asemalle samaan aikaan ja huikkasi: - Oli niin halpa terapiakäynti, että oli pakko tulla uudestaankin. Oikeasti hänellä oli kyllä muitakin syitä tulla aikaisemmin, mutta totta toinen puoli. Matkat menevät rattoisasti jutellessa maailman menosta ja kyllä se kummasti omaakin päivää piristää kun saa lähes ventovieraalle murheensa selittää. Ja koska välillämme ei ole virallista hoitosuhdetta tai edes sukulaisuutta, murheet voi mukavasti jättää junan sisälle eikä niitä tarvitse kotona miettiä. Suosittelen lämpimästi!

KATSO: NLP-terapia

Lainaus

Hei arvaa mitä, olen vain ihminen!

Heidi Tetri — Sun, 03 Apr 2011 18:06:57 +0000

”Hei arvaa mitä äiti!? Mä myöhästyin tänään koulusta. Ja arvaa mitä äiti? Mun oli pakko sanoa opelle, että mä myöhästyin bussista, koska en voinu sanoo sille että olin niin hidas. ”

Näin puhui puhelimeen pieni ekaluokkalainen samassa bussissa. Innokas puhelu sai minut ensin hyvälle tuulelle, hymyilin. Miten ihanasti pieni poika soittikaan äidille töihin. Todella reipas, ajattelin.

Puhelun edetessä pysähdyin kuitenkin miettimään, miksi tämän pienen pojan velvollisuus oli soittaa tämä puhelu? Kukaan ei ollut kotona aamulla, kun pieni poika lähti yksin kouluun. Oli tämän pienen pojan omalla vastuulla, että hän ehtii kouluun ajoissa. Mietin, että kukaan ei ole kotona nytkään, kun hän on matkalla takaisin.

KATSO: Minä, siili ja trumpetti

Mutta miksi poika ei voinut kertoa koulussa, että hän ei saanutkaan haalaria yhtä nopeasti päälle kuin äiti tai isä oli ajatellut? Miksei hän voinut kertoa, että tumput olivat kadoksissa? Miksi yhteiskunnassamme ei saa myöntää itsestään johtuvaa epäonnistumista?

Me aikuisetkin suoritamme arkemme ja mikäli jokin menee vikaan, se on tekniikan vika. Kun olemme myöhässä, se on hajonneen bussin vika eikä siksi ettemme löytäneet ripsiväriä aamulla. Deadline ei pidä tietokoneen rikkoutumisen vuoksi, eikä siksi että Täydelliset naiset sattui tulemaan edellisenä iltana. Harvoin kuulee kenenkään myöntävän, että oikeasti en osannutkaan sitä, en jaksanutkaan tehdä tai en suoriutunutkaan siitä siinä ajassa, kuin olin ajatellut.

KATSO: Pahoinvointia työelämässä

Toki tekniikkakin pettää aina aika ajoin, mutta miksi kaikki se muukin inhimillisyys menee koneen piikkiin? Eikö olisi aika muuttaa ilmapiiriä niin työelämässä kuin koulumaailmassakin siten, että jokaisen annetaan olla ihminen. Ehkä siinä olisi lääke työelämän pahoinvointiin ja tämän ajan kansansairauteen masennukseen.

KATSO: Lääkepurkin varjossa

KATSO:Jokelan koulusurmat

KATSO: Pahoinvointia hyvinvointivaltiossa

KATSO: Kesä kartsalla

KATSO: Minä asun kaupungissa, Timo 7-vuotias

TITTA PÅ: Barn, stress och ångest

Lainaus

Blogit - masennus

Kuukausilipun hinnalla terapiaan

Hei arvaa mitä, olen vain ihminen!