Blogit - elvytys

EU ja lupa elvyttää

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Nov 2014 08:19:08 +0000

Elvyttävämpää politiikka EU:hun ovat jo vuosia kannattanut osa tutkijoista ja kansalaisista, mutta nyt painetta on tullut Kansainvälisestä valuuttarahastosta, OECD:stä ja Euroopan keskuspankista. Niiden mukaan finanssipolitiikan pitäisi olla elvyttävämpää.

Mutta riittävätkö rahapoliittiset keinot elvytykseen. Markkinoille tuotu rahaa matalalla korolla, mutta kun kysyntä on pientä, investointihalukkuutta ei paljoa ole, eikä talous sitä kautta tunnu lähtevän nousuun.

Jos kysyntää halutaan kasvattaa, siihen tarvitaan myös talouspoliittisia keinoja eli elvytystä.

Jos maat haluavat elvyttää velkarahalla, joka tässä korkotilanteessa voisi olla hyvin kannattavaa, niin silloin vastassa on tietysti EU:n itse päättämät Maastrichtin sopimuksen velkarajat. Jos taas toiveena on, että Saksa elvyttäisi todella runsaasti ja vetäisi muita mukaansa talouskasvuun, niin silloin tietysti epävarmuutta luo saksalaisten omat poliittiset valinnat.

Taistelu nyt matalalle painuneen inflaation nostamiseksi voisi parantaa tilannetta, mutta siinä tulee kuitenkin lopulta vastaan sovittu kahden prosentin inflaatiotavoite. Erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo, että tutkimusten mukaan, tilanteesta riippuen talouskasvun ja työllisyyden kannalta parempi huomattavasti korkeampi inflaatio olisi todennäköisesti parempi. Silloin puhutaan inflaatiosta neljän ja kymmenen prosentin välillä.. Lisääntyvä inflaatio myös auttaisi valtioita selviämään paremmin velkojensa kanssa.

Jos taloutta halutaan elvyttää finanssipolitiikan keinoin, niin yksi hyvä keino Heikki Taimion mukaan voisi olla se, että EKP ostaisi USA:n valtion velkakirjoja ja siten vahvistaisi Dollaria, heikentäisi Euroa, kiihdyttäisi kysyntää USA:ssa ja lisäisi meidän vientimahdollisuuksiamme.

Lainaus

EU:n uusissa haasteissa

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 01 Oct 2014 07:30:54 +0000

EU:n suurimpia haasteita ovat tällä hetkellä Ukrainan kriisi ja EU:n talouden tilanteet. Ja Ukrainan kriisilläkin on myös taloudellisia seurauksia.

Mutta miten iso on deflaation ja talouden hyytymisen uhka ja mitä sille pitäisi tehdä?

Isossa roolissa asian ratkaisussa ovat ainakin Italia, Ranska, joiden talous on ongelmissa, Saksa jonka elvyttävämpi politiikka auttaisi muuta euroaluetta ja EKP jonka kaikki elvytyskeinot eivät ole vielä käytössä. Mutta entä Maastrichtin sopimus. Alkaako nyt olla aika rikkoa siinä määritellyt rajat, joiden valvonta oli edellisen komission suuren työn näyttävä tulos.

Europarlamentin jäsenen ja varapuhemiehen Olli Rehnin nykyiseen rooliin kuuluu keskustella jäsenmaiden kanssa niiden taloudenpidosta. Mutta miten keskustelu onnistuu nykyisessä asemassa verrattuna niihin aikoihin, kun hän vielä keskusteli asioista talouskomissaarina. Ja onko nykyisen parlamentin haluama talouspolitiikka erilaista kuin viime kauden komission? Jos on, niin miten hyvin kaikki mielipiteet parlamentissa kuuluvat, kun tällä kaudella eurokriittiset eivät poikkeuksellisesti saaneet haltuunsa lainkaan haluttuja valiokuntien puheenjohtajuuspaikkoja, ja kolme isointa puolueryhmittymää ovat liittoutuneet keskenään.

Mitä opittavaa olisi aiemmasta talouskriisin hoidosta? Mitä virheitä silloin tehtiin ja ketkä niitä tekivät. Onko jo aika aloittaa keskustelu siitä aiheesta?

Lainaus

EU:n talous ja keskinäisriippuvuuden aika

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 24 Sep 2014 07:59:46 +0000

Uhkaako euroaluetta deflaatio eli se, että päinvastoin kuin inflaatiossa, hinnat alenevat ja talous hyytyy sitä kautta. Jos uhkaa, niin kannattako meidän seurata deflaatiosta kärsivän Japanin tietä tilanteen ratkaisuyrityksissä. Eli harjoittaa. perinteisempien elvytyskeinojen lisäksi keskuspankin harjoittamaa määrällistä elvytystä, eli sitä, että keskuspankki ostaa pankeilta niiden omistamia velkakirjoja.

Lisätäkseen kasvua EKP on laskenut korkoja ja ostanut velkakirjoja, mutta onko sillä vielä muita keinoja käytettävissä?

Jos kysyntää halutaan lisätä joissain EU- maissa, niin mitä silloin pitää tehdä? Lisätä elvytystä ilmeisesti. Mutta miten? Ja ollaanko silloin yleensä jotain kautta jotain kautta loppujen lopuksi yhteisvastuun tiellä.

Entä miten eri maat voivat elvyttää, jos ne jo muutenkin ovat ylittäneet tai ylittämässä Maastrichtin sopimuksen velka- ja alijäämärajat. Onko meillä edessä jossain vaiheessa se, että niitä rajoja on muutettava? Ja jos on, niin miten?

Entä euro? Oliko euro hyvä idea, ja miten meidän olisi käynyt ilman sitä?

Ohjelmassa haastateltavana on Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto

Lainaus

EU ja talouden näkymät

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 Aug 2014 07:54:47 +0000

EU:n, euroalueen ja Suomen kannalta taloustilanne on hankala. Kasvun eväät on syöty, eikä välineita tilanteen korjaamiseen juuri nyt ole. Elvytysreservit on käytetty, eikä talouspolitiikan tai finanssipolitiikan avulla ole mahdollista korjata tilannetta merkittävästi.

USA:ssa on tehokkaalla elvytyksellä palattu Erooppalaisittain katsottuna kasvun polulle, vaikka pahimmillaan siellä oli yhtä pahat alijäämät kuin Kreikalla.

Mutta millaisen pakkopaidan me olemme luoneet itsellemme etenkin emumaissa. Periaatteessa jäsenmaat eivät saa velkaantua yli kuuttakymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta, joten elvytysvaraa ei monellakaan maalla enään juuri ole. Emumailla ei myöskään ole mahdollisuutta devalvoida, joten keinot ovat vähissä. Tietenkin me voimme käydä keskinäistä kilpailukykykamppailua, mutta onko se hyvä ratkaisu.

Mutta mihin tämä kaikki johtaa. Aiheesta keskustelee työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto

Lainaus

EU ja talouden lait. Ohjelma on uusinta. Se on lähetetty aiemmin 9.10 2013)

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Feb 2014 06:00:02 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Onko EMU-maissa tai EMU-alueella syytä lisätä työn kysyntää esimerkiksi elvyttämällä vai onko silloin riskinä jossain vaiheessa inflaatio tai velkaantuminen kovilla korkomenoilla? Jos on, niin missä pisteessä?

Vai onko järkevämpää lisätä työn tarjontaa esimerkiksi myöhentämällä eläkkeelle pääsyä ja rajoittamalla kodinhoidon tukea? Silloin oletettavasti palkkojen nousu hidastuu ja Suomi lisää kilpailukykyään etenkin jos työttömille syntyy työpaikkoja. Mutta tarvitaanko valtiolta toimia kysynnän lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi vai syntyvätkö uudet työpaikat kilpailukyvyn parantuessa itsekseen?

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Ongelmia syntyy myös kun osa EMU-maista lisää työn kysyntää ja pitää palkat alhaalla ja osa harrastaa elvyttävämpää politiikkaa? Pitäisikö siis EMU-maiden talouspolitiikkoja koordinoida tiukemmin? Jos siihen päädytään, niin kenen ideologioiden mukaan se pitäisi tehdä?

Keskustelemassa talouden ohjauksen eri vaihtoehdoista ovat tutkija Lauri Holappa politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta Helsingin yliopistosta ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Tässä ovat lokakuisen lähetyksen jälkeiset kuuntelijoiden kommentit:

17 kommenttia

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:27

Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Lena (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:41

Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Barrett (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 22:32

Todella mielenkiintoinen keskustelu. Ohjelma paljasti selvästi, että Juhana Vartiainen on juuttunut vanhoihin talousteorioihin, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten mutta jostain ihmeellisestä syystä löytyy vielä Vartiaisen kaltaisia ekonomisteja, jotka eivät tätä ymmärrä.

Kapitalismi on aidosti dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva järjestelmä. Vartiaisen nollasummapelissä kapitalismi kuitenkin muuttuu staattiseksi järjestelmäksi, jossa kaikkien on tarkoitus hakea etua palkkatasoa heikentämällä. Käytännössä tämä suosii heikoimpia yrittäjiä ja heikentää kannusteita investoida uusiin toimintatapoihin.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:07

Anonyymi kirjoitti:
Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Totta, ja siksi asioiden hoitamisessa käytettävän keinovalikoiman pitäisi ilmeisesti olla isompi. Ja keskusteluakin teemasta tarvittaisiin enemmän.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:13

Lena kirjoitti:
Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:38

Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .

Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Einari (ei rekisteröitynyt)

Pe 11.10.2013 @ 12:33

Entäpä sitten, kun työtehtävien automatisointi ja siirtäminen asiakkaiden itsensä hoidettaviksi (kuten vaikkapa pankkisektorilla on tapahtunut) vähentää työpaikkojen määrää yhä lisää?
Jos pitää paikkansa, että puolet työpaikoista katoaa lähitulevaisuudessa, koska koneet suoriutuvat tehtävistä halvemmalla ja nopeammin, mitä ne loput ihmiset tekevät? Elätetäänkö heidät työttöminäkin? Vai keksitäänkö heille sosiaalisia tehtäviä, joista maksetaan palkkaa, tyyliin "Pesemme kaikki toistemme paitoja ja hoidamme kaikki toistemme lapsia ja terapoimme toinen toisiamme"?
Vai jaetaanko työ tasaisemmin, niin että ihmisille jää aikaa hoitaa omat lapsensa ja pestä omat paitansa, ja terapian tarvekin saattaa vähentyä?
Ja entäpä sitten, kun halpa energia loppuu? Palaammeko sittenkin vähemmän koneistamisen tielle esimerkiksi maataloudessa? Jos maataloustukiviidakko purettaisiin, suurin osa ihmisistä voisi vetäytyä takaisin maaseudulle viljelemään oman ruokansa ja rakentamaan omat talonsa ja kutomaan omat vaatteensa.
Maataloustuethan kehitettiin aikoinaan, jotta saataisiin viljelijät koneistamaan tuotantonsa ja saataisiin siten maaseudun väestö kaupunkeihin tehtaiden työvoimaksi. Nyt kunLena (ei rekisteröitynyt)

Ma 14.10.2013 @ 11:53

Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Lena kirjoitti:
Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Niin, jos joka tapauksessa kaikki yhetiskunnan jäsenet on tarkoitus elättää, niin silloinhan on selvää, että tämä on mahdollista järjestää niinkin, että kaikille työhön kykeneville myös järjestetään järkeviä töitä. Ensinnäkin katsotaan kai, mitä tarpeellista voidaan kotimaassa järkevästi tuottaa, ja tuotetaan se myös; ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä niin, että siihen osallistuville ihmisille tulee kohtuullinen työtaakka ja palkka, jolla voi elää. Ja sen jälkeen katsotaan, mitä täällä tuotettavaa voidaan myydä kannattavasti ulkomaille, ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä loppujen ihmisten kesken, vai kuinka? Ja sen jälkeen vasta katsotaan, mitä on pakko tai mitä voidaan tuoda ulkomailta...

Sasu (ei rekisteröitynyt)

Ke 16.10.2013 @ 10:23

Ohjelmassa esiin tuli taas kerran sen tyyppinen väite, että EU pyrkisi pakottamaan ihmiset muuttamaan jopa toiseen maahan työn perässä. Ja jälleen kerran on kysyttävä, mikä EU:n elin, milloin ja missä olisi tehnyt tällaiseen viittaavan päätöksen. Entä miksi sama ilmiö esiintyy myös kaikkialla muualla, missä maaseutuväestön suuri osa näkyy pyrkivän kaikin keinoin kasvukeskuksiin (Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa jne.), mutta EU:n on pitänyt erikseen ryhtyä tähän "pakottamaan"? Minusta tällainen EU:n demonisointi on sitä haihattelua, joka haittaa asiallista keskustelua.

Voi myös leikkiä ajatuksella vaihtoehtoisesta oman maamme historiasta: mitähän olisi tapahtunut, jos meidän suuret ikäluokat (joihin en itse kuulu) olisivat pureutuneet pientilojen turpeeseen eivätkä lähteneet opiskelu-ja työpaikkojen toivossa kasvukeskuksiin, Ruotsiin jne. Olisiko meillä ollut varaa 60- ja 70-luvuilla rakennettuun hyvinvointivaltioon? Vastausta tuskin tarvitsee pitkään miettiä.

No, valtio ratkaisi asian kytkemällä tuolloin työttömyysturvan työvelvoitteeseen, joka saattoi merkitä parakkityömaata jossain aivan toisessa päässä Suomea. Isänikin pääsi tätä autuutta maistamaan, enkä muista hänen paljon kehuneen työllisyystyömaitaan. Tämä siis jo noin 30 vuotta ennen kuin EU tuli pilaamaan auvoisen lintukotoelämämme.

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 13:21

Nykyaikaisten talousteorioiden ongelma on ilmeisesti se, että ne olettavat kansalaisten, kuluttajien ja yrittäjien käyttäytyvän jollain tapaa valistuneesti ja järkevästi. Tosiasiassa kuluttajat tekevät päätöksiään erittäin hatarien tietojen varassa ja hyvin lyhyen aikavälin etu mielessään.
Muutenhan ei ole selitettävissä vaikkapa se, että ihmiset ostelevat uusia autoja, joiden arvo romahtaa sillä hetkellä kuin vehje ajetaan ulos maahantuojan varastosta. Tai taloja, joiden kauppahinta vie valtaosan tuloista kymmenien vuosien ajan, mutta jotka homehtuvat parissa vuodessa asumiskelvottomiksi. Samoin yrittäjät palkkaavat pätevimpien ihmisten sijaan niitä, jotka todennäköisimmin ovat nöyriä ja avuttomia, koska siten yrittäjän ei tarvitse ponnistella vaikuttaakseen pätevältä työtekijöidensä silmissä ja saadakseen aikaan pitemmän aikavälin taloudellista tuottavuutta. Ja siksi myös luottamusmiehet ja hallintoviranomaiset voivat tukea yrityksiä, jotka ovat jo valmiiksi kannattamattomia ja jotka tuottavat suuria kustannuksia esimerkiksi ympäristön saastumisen tai kansalaisten terveydelle aiheutettujen haittojen muodossa, kuten vaikkapa loistoristeilijöitä alle tuotantokustannusten myyvät telakat tai kaivokset, joilla ei ole varaa asiallisiin prosesseihin ja turvajärjestelmiin.

Viljelijä (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 15:44

Niin, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teollistumisen myötä joka puolella maailmassa ryhdyttiin säätelemään maataloustuotantoa siten, että sen seurauksena maataloudessa ryhdyttiin käyttämään yhä enemmän konevoimaa. Konevoima teki suuren osan maataloustyöntekijöistä tarpeettomiksi. Maaseudun liikaväestö siirtyi kaupunkien teollisuuden halvaksi työvoimaksi. Vuosikymmenten mittaan kun maataloutta on tuettu ja säädelty yhä enemmän, yhä uusien tukien ehtoina ovat olleet koneistaminen ja tilakoon suurentaminen. Maataloustuet (ja myös kehitysmaille suunnattava ruoka-apu) takaavat kaupunkiväestölle halvat elintarvikkeet, mutta myös kaupunkien yrityksille halvan työvoiman. Jos maataloustukia ei olisi, ihmisten kannattaisi viljellä paljon suurempi osa ruuastaan itse, ja silloin joutavaa väestöä ei olisikaan saatavana teollisuuden tarpeisiin.

Nykyisinhän maailmassa ei enää ole lainkaan maita, missä maataloutta ei tuettaisi ja säädeltäisi, yleensä nimenomaan maatalouskoneita valmistavan ja maataloustuotteita jalostavan teollisuuden sekä kaupan ehdoilla.

Toisaalta samaa asiaa ajoivat jo ennen tukien keksimistä maatalousmaan omistussääntely - maaton ihminen ei saanut ennen eikä saa nykyisinkään viljellä maata, vaikka maa olisi käyttämätöntäkin. Maan läänityksinä tai muilla omistussuhteilla saanut ihminen voi päättää, kuka saa viljellä ruokaa. Ne, joilla ei ole omaa maata, joutuvat tietenkin ostamaan ruokansa maanomistajan kautta tai olemaan muuten riippuvaisia hänestä.

EU liittyy tähän siksi, että EU säätelee aivan huimaavan suurella organisaatiolla maataloutta ja ruuan tuotantoa ja kauppaa. Puolet EU:n budjetista taitaa nykyisinkin kulua juuri tähän?

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:19

Pitäisikö ryhtyä vihdoin laskemaan nettokansantuotetta? Sen kriteereinä kai pitäisi olla se, kuinka hyvin ihminen pystyy hoitamaan perustarpeensa, kuten puhtaan veden ja terveellisen ruuan, kohtuullisen asunnon ja tarpeellisen vaatetuksen, kuinka hyvänä hänen terveytensä pysyy ja kuinka ystävällisissä väleissä hän voi olla muiden ihmistenRea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:22

Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Barrett (ei rekisteröitynyt)

La 26.10.2013 @ 09:26

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .
Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä.

Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.

Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.

Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:04

Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:22

Barrett][quote=Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Barrett kirjoitti:
Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.
Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.
Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Kiitos. Tämä vaikuttaa loogiselta.

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Ti 29.10.2013 @ 15:45

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?
Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

On itse asiassa outoa, että siitä ei puhuta enemmän? Miksei sillä ole omaa nimeä, vai onko sittenkin?

Lainaus

EU ja talouden lait

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 09 Oct 2013 07:46:31 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Lainaus

Eurokriisin ratkaisuvaihtoehdot

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Tue, 12 Mar 2013 19:47:50 +0000

Elvytyspolitiikka olisi valtavirtataloustieteilijöiden mukaan tässä tilanteessa EU:ssa kannattavampaa kuin leikkaukset, sanoo kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta Aalto-yliopistosta. Hän on myös sitä mieltä, että olisi ollut parempi jos Kreikan velat olisi annettu osin anteeksi ja sijoittajat olisivat joutuneet kantamaan sijoittajan vastuunsa.

Mutta kuinka paljon tuottaa yksi elvytykseen käytetty Euro?

Ja kenen idologioiden mukaan EU:ssa talouspolitiikkaa lopulta ohjataan? Kannattaisiko keskustella enemmän siitä mitä seurauksia taloustieteilijöiden mukaan nykyisellä politiikalla on ja mitkä olisivat vaihtoehdot.

Lainaus

Tievalta

Martti Backman — Mon, 09 Mar 2009 09:55:20 +0000

Savonlinnan maalauksellisen keskustan lävitse aiotaan vetää valtatie. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomessa käytetään tievaltaa.

Moni lienee kuullut vanhan tokaisun, että Suomen tielaitos on valtio valtiossa. En ollut arvannutkaan, kuinka lähellä totuutta tuo väite on, ennen kuin tutustuin Savonlinnan ohitustien valmistelun vaiheisiin.

Se isompi valtio on uskonut halukkaasti ja kritiikittä kaikki numerot, joilla tievaltio on todistellut, että pienen savolaiskaupungin ohikulkutie on Suomen kannattavin tieinvestointi, että sen ruuhkautunut liikenne ylittää pian äyräänsä ja että Savonlinnan liikenteessä kuolee nykyisin viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin muilla Suomen vilkkaimmilla valtateillä.

Tievaltio oli kai tottunut siihen, että sen lukuja ei kukaan vaivaudu tarkistamaan.

Savonlinnan yliajotie on Suomen kallein tie ja sellaisena se on luultavasti Suomen tappiollisin tieinvestointi. Tien päissä tai varrella ei ole sellaista suurteollisuutta tai muuta elinkeinotoimintaa, joka ei aivan hyvin pärjäisi ilman niitä muutaman minuutin aikasäästöjä, jotka uuden tien avulla voidaan joissakin oloissa saavuttaa.

Ohikulkutie ei lisää Suomen tai edes seutukuntansa taloudellista kilpailukykyä, vaurautta ja verokertymää. Aikasäästöt kuluvat suurimmaksi osaksi paikallisten ihmisten asiointi- ja vapaa-ajan ajeluun.

Ja millä hinnalla? Savonlinna voisi olla maailmassa ainutlaatuinen saaristokaupunki, luonnonihmeeksi luettavan Saimaan järvisaariston keskuksena. Kaupunki, jossa pikkukaupunki-idylli, ooppera ja muu kulttuuri liittyvät saumattomasti vesistöön ja luonnonmaisemaan.

Sellaisena se voi houkutella matkailijoita kautta koko maailman. Salliessaan massiivisen valtatie-rautatie -yhdistelmän rakentamisen tämän ihanuuden sydämeen, Savonlinnan johto ottaa suuren riskin kaupunkinsa tärkeimmän menestystekijän, matkailuvetovoiman kärsimisestä.

Jättiläishankkeen vaikutukset Savonlinnan ympäristöön olisi tullut selvittää lain mukaisessa YVA-menettelyssä, mutta sellainen ei näköjään koske tievaltiota. Vai olisiko syynä se, että YVA-prosessi olisi vääjäämättä paljastanut hankkeen kohtalokkaat vaikutukset kaupungin kulttuuri- ja luonnonympäristöön?

Myös iso valtio, eli Suomen hallitus käyttää tievaltaa, jota myös silta- ja siltarumpupolitiikaksi kutsutaan. Elvytyshuumassa väylämiljoonia ripotellaan joka puolelle Suomea kuin paniikissa, ilman varmuutta siitä, että investoinnit maksavat itsensä takaisin. Tai tietoa siitä, minkä maalaiset urakoitsijat ja rakentajat tekevät työt.

Huonosti perusteltujen elvytyskohteiden kustantaminen on tuleville veronmaksajapolville katkera urakka. Elvytykseksi tarkoitettu ruiske voikin olla kuoleman suudelma. Kunpa Savonlinnalle ei kävisi niin.

Lainaus