Kesällä luetaan paksut kirjat

Timo Harakka — Mon, 27 Jun 2011 05:46:24 +0000

Timo Harakka, sarjan toimittaja

Moni lukee lomalla dekkareita, mutta milloin on aikaa paneutua ja eläytyä suuriin tarinoihin, jollei kesällä?
Sota ja rauha vaatii rauhaa, Kadonnutta aikaa etsimässä edellyttää ajan löytymistä. Mikä on suurenmoisempaa kuin uppoutua yötä myöten – kun aikainen herätys tai työstressi eivät häiritse – vuosikymmenten mittaisiin ihmiskohtaloihin ja sukusaagoihin.
Laajoissa romaaneissa on usein väkeäkin niin runsaasti, että kreivittärissä ja ratsumestareissa ei pysy mukana, jos lukeminen koko ajan keskeytyy ja jää pätkittäiseksi, kuten talvisin. Siksi pimeimpään vuodenaikaan sopivat ohuet minämuotoiset tilitykset ja juonivetoinen pikaruoka.
Kesä kuuluu eepoksille.

Thomas Mannin varhainen mestariteos Buddenbrookit (1901) on vetävä, tiheä ja tragikoominen kronikka lyypekkiläisen kauppiassuvun vaiheista. Parikymppinen kirjailijanero piirtää psykologisesti terävät kuvaukset kauppahuoneen perijän Thomasin tarmosta ja tuskasta, hänen siskonsa Tonyn surkuhupaisista naimakaupoista, veljesten riidoista ja sukunsa viimeiseksi jäävän Hanno-pojan hauraista haaveista.
Buddenbrookit on yksi lempikirjoistani, ja suureksi ilokseni myös mukana 10 kirjaa rahasta –sarjassa. Se on vuorossa tänään maanantaina, 27.6. klo 21.30.
On ylellistä lukea kirja Maarit Toivanen-Koiviston seurassa.
Suomen ainoa naispuolinen vuorineuvos nousi perheyhtiö Onnisen johtoon 11 vuotta sitten; hän on Onvest-konsernin toimitusjohtaja ja Onnisen hallituksen puheenjohtaja.
Vallanvaihto perheyhtiössä ei ollut helppo, kuten se harvoin on. Sellaista draamaa ei sentään nähty kuin Herlineillä, kun isä-Pekka oli valinnut seuraajansa salaa muilta lapsilta. (John Simonin Koneen ruhtinaan menestys muuten todistaa, että dynastiat kiinnostavat suomalaisia).
Maarit Toivanen-Koivisto johtaa yhtiötä sananmukaisesti kuin perhettä. Oman uusperheen ihmissuhteet ovat vaatineet paljon työtä ja myös ammattiapua, jotka ovat opettaneet myös yritysjohtajaa työssään.
Myös Anna Kortelainen näyttää ymmärtävän perheen dynamiikkaa ja johtamisen psykologiaa. Ohjelmassa naiset oivaltavat spontaanisti yhdessä, kenen johdolla Buddenbrookien kauppahuone olisi voinut pelastua ja kukoistaa.

Kustantajat ja kirjakauppiaat kierrättävät varastojaan niin kovalla kiireellä, että suurin osa sarjamme kirjoista on saatavissa vain kirjastoista tai antikvariaateista, joiden kontolle kulttuuriperinnön pelastaminen Suomessa on jätetty.
Aravind Adigan Valkoinen tiikeri (2008) löytyy kuitenkin peräti pokkarina, jonka ehdit mainiosti lukea ennen sarjan päätösjaksoa 8. elokuuta. Silloin käsittelemme kirjaa pokeriammattilaisen Ville Walhbeckin kera.
Ja myös Buddenbrookit löytyy kaupasta kauniina uutena painoksena ja Ilona Nykyrin tuoreena suomennoksena. Ei vanhassakaan käännöksessä ole mitään vikaa, joten kaupallisesta tai kunnallisesta hyllystä nyt Buddenbrookit matkaan ja mukaan riippumattoon!

10 kirjaa rahasta -sarjan esittely

Lainaus

Romaanit kertovat rahasta – ja meistä

Timo Harakka — Tue, 31 May 2011 10:02:55 +0000

Ensi maanantaina (6.6.) se sitten alkaa: kesäisten maanantai-iltojen 10 kirjaa rahasta. Ja yleisin kysymys on sama kuin neljä vuotta sitten, jolloin teimme ihanan Anna Kortelaisen kanssa ensimmäisen osan kirjasarjasarjaa, 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa.

Miksi fiktio, eikä fakta?

Moni ihmettelee, miksi keskustelemme romaaneista, fiktiosta, emmekä käsittele tietokirjoja, tutkimuksia ja pamfletteja – jotka ovat vaikuttaneet vallankumouksellisesti niin historiaan, tieteeseen kuin talousajatteluun.

Miten "maailmaa mullistaneista kirjoista" voi sivuuttaa Isaac Newtonin Principian, Charles Darwinin Lajien synnyn tai Karl Marxin Pääoman? Miten voi puhua rahasta ilman Adam Smithin Kansojen varallisuutta, J.M. Keynesin Yleistä teoriaa – tai Karl Marxin Pääomaa?

Vastaus on, tälläkin kertaa: ihan kiusallaan.

Kesällä 2007 muistutimme ihmisiä kertomuksen voimasta. Romaani ei ole vain rantapäivän rekvisiittaa, vaan voi kuohuttaa ihmisiä kiivaisiin väittelyihin, mielenosoituksiin, oikeustaisteluihin, lakimuutoksiin, kapinoihin – jopa sotiin. Kyllä, sotiin: Setä Tuomon tupa, Harriet Beecher-Stowen suht sentimentaalinen sepite, iski kipinää Yhdysvaltain sisällissotaan 1860-luvulla.

Tänä kesänä olemme sitä mieltä, että kertomakirjallisuus kertoo rahan voimasta ja viettelyksestä, rikastumisen haaveesta, talouden pakkovallasta ja vapauttavasta vaikutuksesta – kukaties koskettavammin, kouraisevammin, tarkkanäköisemmin, kauaskantoisemmin kuin asiateksti.

Siksi 10 kirjaa rahasta, 10 kertomusta ihmisestä.

Kirjallisuus ja talous eivät hevin kuulu yhteen. Mutta mikseivät?

”Talouden rooli kaunokirjallisuuden traditiossa on niin ilmeinen, keskeinen ja laajalle ulottuva, että on oikeastaan yllättävää, että se jää niin usein huomiotta”, kummastelee Tiina Käkelä-Puumala, joka on toimittanut yhdessä Sari Kivistön kanssa erinomaisen, painotuoreen kokoelman Kirjallisuus ja talous antiikista nykyaikaan.

”Kuinka usein kirjallisuudessa itse asiassa käsitelläänkään sellaisia aiheita kuin perinnönjakoa, velkasuhteita, varkautta, rikkautta tai köyhyyttä, ostamista ja myymistä sekä niihin liittyviä sopimuksia?”

Silti kirjallisuus pyrkii pitämään välimatkaa talouteen; tuotannon ja markkinoiden maailma ei saisi hipaistakaan taiteen pyhää luomistyötä. Toisaalta kirjailijat lausuvat pontevia mielipiteitään taloudesta paljon innokkaammin kuin yritysjohtajat nykykirjallisuudesta. On asiaankuuluvaa, että Jari Tervo arvostelee Nokian johtoa, mutta täysin sopimatonta, että Olli-Pekka Kallasvuo kritisoi Koljattia.

Eräät kovan luokan yritysjohtajat, saneeraajat ja muutospiiskurit sekä koko kansantaloutta vahtivat korkeat virkamiehet eivät uskaltaneet tulla ohjelmaamme, ”koska eivät ymmärrä kirjallisuutta”. Talous kunnioittaa kulttuuria enemmän kuin kulttuuri taloutta.

Ohjelmassamme puhuvat kuitenkin kirjojen lukijat, kokijat, eivät kirjallisuuden tutkijat. Kiinnostavaa on, että talouselämän valtiaista haasteen ottivat vastaan Suomen vaikutusvaltaisimmat naisjohtajat: vuorineuvos Maarit Toivanen-Koivisto ja miljardisijoittaja Eläke-Tapiolan toimitusjohtaja Satu Huber.

Ja lopuksi se olennaisin kysymys. Miksi juuri nämä kirjat?

Honoré de Balzac: Ukko Goriot (1835) - Sauli Niinistö (6.6.)
Maria Jotuni: Rakkaudesta (1907) - Anna Puu (13.6.)
Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot (2007) - Alf Rehn (20.6.)
Thomas Mann: Buddenbrookit (1901) - Maarit Toivanen-Koivisto (27.6.)
Pentti Haanpää: Noitaympyrä (1931) - Juha Hurme (4.7.)
Tom Wolfe: Turhuuksien rovio (1987) - Aki Riihilahti (11.7.)
Fjodor Dostojevski: Pelurit (1867) - Satu Huber (18.7.)
Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994) - Jari Sarasvuo (25.7.)
Don DeLillo: Cosmopolis (2003) - Susanna Kuparinen (1.8.)
Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (2008) - Ville Wahlbeck (8.8.)

Ovatko nämä juuri ne palkitsevimmat, rikkaimmat kertomukset?

Mitä olisi pitänyt ottaa mukaan? Mikä olisi pitänyt jättää pois? Miksi? Ota kantaa!

10 kirjaa rahasta -sarjan esittely

Lainaus

Blogit - Toivanen-Koivisto Maarit

Kesällä luetaan paksut kirjat

Romaanit kertovat rahasta – ja meistä