Tarinoita suomalaisesta terrorismista: Syrjäytynyt homofoobikko suunnitteli Mannerheimin murhaa

Riika Nikkarinen — Tue, 23 Aug 2011 12:28:10 +0000

Miksi keski-ikäinen aliupseeri suunnitteli surmaavansa kenraali Heinrichsin ja marsalkka Mannerheimin. Kuinka tyypillinen suomalainen terroriteon suunnitelma oli vääpeli T:n tapaus? Sitä pohtii historioitsija Teemu Keskisarja.

Vääpeli T näki armeijassa 30-luvulla pedofiilitapauksen, jossa hänen kollegansa käytti seksuaalisesti hyväksi paria toisellakymmenellä olevaa torvisoittokunnan oppilasta. Vääpeli teki hyväksikäytöstä ilmoituksen, mutta se ei koskaan johtanut syytteeseen.

Tilanne kalvoi armeijassa kiusatuksi tullutta vääpeliä. Hän uskoi jo Etsivän keskuspoliisin agenttina 30-luvulla, että puolustusvoimien huipulle oli soluttautunut homojen salaliitto, joka kumosi pedofiliasyytteen. Salaliittoteoria vahvistui vääpelin mielessä, kun hän tapasi lakimiehenä esiintyneen Ernesti Hentusen.

Huijarilakimies kiristi puolustusvoimien johtoa vääpelin homo-orgiahuhuilla, kunnes Hentunen pidätettiin ja pantiin turvasäilöön. Vääpeli T päätti silloin todistaa, että Mannerheim on homo. Hän alkoi ensin lähettää paljastuskirjeitä ja myöhemmin tappouhkauskirjeitä korkeille upseereille.

Mannerheimille osoitetut uhkauskirjeet johtivat vääpeli T:n pidätykseen välirauhan aikana vuonna 1941. Vääpeliä pidettiin niin vaarallisena, että hänet suljettiin Lapinlahden mielisairaalaan, kuten monet muutkin aikansa terroristit.

Vääpeli karkasi sairaalasta ja kierteli väärällä identiteetillä ympäri Suomea. Hän sai paikan äärioikeistolaisen sanomalehden tilaushankkijana. Ura jäi kuitenkin lyhyeksi, koska vääpeli yritti toimittaa sanomalehteen epäilyjään marsalkka Mannerheimin homoseksuaalisuudesta. Edessä oli mielisairaala kierre ja turtuminen juoppouteen.

Kuuntele: Vääpeli T:n tapaus

Lainaus

ETEENPÄIN VAIKKA JÄITÄ POLTTELISI

Iikka Vehkalahti — Tue, 23 Aug 2011 06:32:44 +0000

Huhut dokblogin kuolemasta ovat liioiteltuja. Vielä enemmän liioittelua ovat ajatukset ”dokumenttielokuvan näivettymisestä”. Eiköhän kaikki pikku hiljaa asetu uusille paikoilleen. Tulossa syksyllä on todella vahvoja suomalaisia dokumentteja.

Meikäläinen aloittaa uuden blogin ”Vierailija” Tampereen yliopiston sivustolla 1.9 alkaen. Tavoitteenani on käsitellä siinä laajemminkin mediaa ja yhteiskuntaa sekä tietysti tarkastella yliopistomaailmaa vierailven professorin näkökulmasta. Mutta silloin tällöin kirjoittelen myös dokblogiin,joka piakkoin saanee uuden vetäjän.

Mutta kuten sanottu: vahvoja dokumenttielokuvia on tulossa. Ja moni niistä on poikkeuksellisen vahva poliittisesti.

Elokuvateattereissa pyörii hyvällä menestyksellä Mika Kaurismäen Mama Africa. Ja Miriam Makeba on ainutlaatuinen ( oli eläessään Dprojektin toimest käynnistämäni Steps For The Futuren suojelija ja melkoinen madame vai pitäisikö sanoa juuri Mama?).

Hanna Mayslesin Kerjäläiselokuva on vilpittömyydellään kaikki karikot sisvuuttava tarina Romanian mustalaiskerjäläisistä Suomessa ( ja Kreikassa ja Romaniassa). Ehdotomasti tapaus tullessaan Dprojektissa syksyllä.

Ville Suhosen Jäämarssi puolestaan pysäyttää veret kertomalla vuosien 1941-42 ( eli kun Suomessa puhuttiin Suur-Suomesta) vankileireistä – eikä vain Karjalassa, vaan myös Suomessa. R&A:ssa ensi-iltansa saava elokuva saa Mannerheimin ystävät varpailleen.

R&A:sssa saa ensi-iltansa myös Kimmo Koskelan Ice Bellows, Kimmo Pohjoisen tarina. Melkoinen pakkaus on sekä Kimmo että elokuva. Mutta hienosti on kuvattu eksoottisuudellaan maailmaa valloittavan harmonikkataiturin työt.

Syksyn toiseen festivaaliin Lens Politicaan sijoittuu veteraaniohjaaja Gideon Gitain UM Shumum, joka käy lävitse Israelin suhdetta kansainväliseen yhteistöön – erityisesti YK – ja suomalaissotilaan kuolemaa Libanonin sodassa. Elokuva saa varmasti Israelin ystävät liikkeelle, viakka tekijä onkin juutalainen, joka rakastaa heprean kieltä.

Erinomaisesti kuvattu ja vahva Katja Gauriloffin Purkitettuja unelmia on kuvattu yhdeksässä maassa. Elokuva kertoo yhden Ravioli-purkin tarinan, elintarviketeollisuuden luonteesta ja työntekijöiden unelmista.
Tulee varmasti löytymään monen festivaalin ohjelmistosta ja elokuvateatterista ennen televisiota.

Mika Koskisen Punaisen metsän hotelli on ainakin minusta pikkeuksellinen elokuva, lähes trillerimäinen tarina metsänistutuksista, Kiinasta, Stora Ensosta ja tavallisten ihmisten oikeuksista. kaikki ei olee vihreää, mikä siltä näyttää...

Ja aivan omanlaatuinen maailmansa avautuu Pekka Niskasen elokuvassa Virtuaalinen sota, joka kertoo tsetseenipakolaisista Suomessa, verkossa ja tiedotusvälineissä käytävästä ”sodasta”, jossa ovat osapuolina tsetseenit, Venäjä, suomen-ruotsalainen liikemies ja suomalaiset Venäjän ystävät.

Mika Taanilan valmistuvaa Olkiluoto-elokuvaa en ole nähnyt, mutta kaikki kaiut kertovat, että on tulossa merkittävä teos ja ensi vuoden alsuta lähtienhän suomalsiten dokumenttielokuvien esityspaikka on uusi Dokumenttiprojekti, johon on yhdistetty Ykkösdokumentti ja vanha Dprojekti.

Tämän vudoen aikana Dokumenttiprojektissa nähdään vuoden lopussa Pirjo Honkasalon ITO, joka vain vahvistaa mestariohjaajan mainetta poikkeuksellisena taiteilijana.

Dprojektin syksyn ulkomaisia voi käydä katsomassa kotisuvuilla, tulossa ovat mm. Oscar-voittaja Inside Job, Doc Loungesta tuttu The Oath ja Vitali Manskin häiritsevä Virgins.

Lainaus

Blogit - Mannerheim

Tarinoita suomalaisesta terrorismista: Syrjäytynyt homofoobikko suunnitteli Mannerheimin murhaa

ETEENPÄIN VAIKKA JÄITÄ POLTTELISI