Blogit - eläkeikä

Vanhassako vara parempi?

laitinen_yle — Thu, 26 Jan 2012 11:40:58 +0000

Jäin miettimään mitä tuo sananlasku ”vanhassa vara parempi” oikein tarkoittaa. Minkä ikäinen se ”vanha” on, josta paremmuus löytyy? Olisiko 50 vai 60 vai 70 vuotta?

Ei kuitenkaan 75, koska sosiaalibyrokraattien tilastollisen määritelmän mukaan silloin alkaa ihmisen vanhuus. Tässä iässä voi pyytää kuntokartoitusta palvelutarpeensa arvioimiseksi.

Kuva: AP Graphics Bank

Hyvä tietää, jos kunto alkaa pahasti heiketä. On siitä ikääntymisestä näköjään etuakin, mutta toinen kysymys on onko hyvinvointiyhteiskunnalla varaa tarjota etuja.

Vanhuus ja viisaus kulkevat sananlaskun mukaan käsi kädessä, mutta kuinka kauan? Tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin oli viisas mies aika vanhaksi kunnes tuli höperöksi ja joutui eroamaan. Ei arvannut omaa tilaansa, eikä antanut arvoa toisillekaan.

Jos luulette, että vihjailen jotenkin meneillään olevan presidenttikisan loppusuoraan, niin en vihjaile. Minusta Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto eivät kumpikaan ole liian vanhoja tasavaltamme presidentiksi. Täydessä terässä molemmat.

Omaan tilastolliseen vanhuuteeni, 75 vuoteen, on vielä aikaa, ei tosin mahdottomasti, sillä helmikuun alkupuolella täytän 68 vuotta. Se on nykyisen työelämän rajapyykki, pakollinen eläkeikä tavanomaisissa työsuhteissa. Silloin on hommat viimeistään lopetettava, eikä siinä tarvita mitään yt – neuvotteluja.

En tullut kokeilleeksi olisinko jaksanut ja saanut olla YLE:n palkkalistoilla näin kauan. Jäin eläkkeelle 65 – vuotiaana. Kun nyt tuo ”pakollinen eläkeikä” täyttyy, niin tämä on viimeinen bloginikin.

Tulihan noita kirjoitetuksikin aika monta syyskuusta 2005 alkaen. Kiitos kuuluu innovatiiviselle YLE:n strategiapäällikölle Tuija Aallolle, joka houkutteli vanhan sanomalehtimiehen kirjoittelemaan blogeja….. ihan vaan kokeeksi ja kaiken muun työn ohella ilman korvausta. Koukkuun jäin.

Se oli silloin pieni osa YLE:n kasvavan nettipalvelun kehittämistä, joka jatkuu nyt monipuolisena ja laadukkaana. Sanomalehtien kustantajat sitä kritisoivat, mutta minusta tällaisesta pitäisi olla pienessä maassa ylpeä. Kyllä jonkun on aina oltava edelläkävijä, kehittäjä ja YLE on sellainen.

Eläkkeelläkin vielä radiojuttuja tehden ja blogeja kirjoitellen olen miettinyt miksi niin monissa yrityksissä ikääntyviä vierastetaan. Eikö sanonnalla ”vanhassa vara parempi” ole enää mitään arvoa? Erilaisissa seminaareissa kokemusta ja laajaa perspektiiviä kyllä pidetään voimavarana, mutta käytännössä ei. Ikääntyneet siivotaan pois niin pian kuin mahdollista.

Tätä kirjoitellessa on meneillään ikuisuuskiista työeläkeiän alarajan nostosta 65 vuoteen, mitä työnantajat vaativat ja ay – liike vastustaa. Nykyinen joustava eläkeikähän on 63 – 68 vuotta. Moni olisi mielellään töissä jo nyt 65 – vuotiaaksi, jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus.

Ehkä taustalla onkin ajatus, että eläkeikää nostamalla samalla poistettaisiin ns. kannustinkarttuma, jonka saa, jos jatkaa töitä yli 63:n vuoden. Karttuma onkin hyvä, 4,5 prosenttia ansioista, tiedän sen. Sitä ennen, vuosien 53 – 63 välillä, karttuma on vain 1,9 prosenttia.

Tällä tavalla haluttiin kannustaa ihmisiä jatkamaan työelämässä entistä pidempään ja siinä on osin onnistuttu. Tehtiinkö eläkkeiden tulevaa rahoitusta ajatellen kuitenkin liian kallis päätös kannustinkarttumasta, josta nyt halutaan pois?

Kiista eläkeiästä ja eläkkeistä on kovin monitahoinen juttu. Nyt ollaan vähän kerrassaan palaamassa siihen mistä lähdettiin. Ikivanha kansaneläkeikä oli 65 vuotta. Silloin alkoi saada kansaneläkettä, jos muuta tuloa ei ollut.

YLE oli eläkkeiden maksajana edelläkävijä ja antelias. Miehet pääsivät 63 – vuotiaana täydelle työeläkkeelle ( 66%) jos oli ollut riittävän kauan, ja naiset jo 60 – vuotiaana. Etuus koski ennen vuotta 1971 taloon tulleita. Ikävuosien täytyttyä eläkkeelle oli myös lähdettävä.

Tämä ikivanha, sittemmin lopetettu eläkesääntö harmitti eräitä aktiivisimpia naisia. He vaativat, että naistenkin on saatava olla tasa-arvon nimissä töissä 63 – vuotiaaksi kuten miehetkin.

Aikansa mietittyään YLE:n johto taipui, vaikkakin vähän ihmetteli. Joka tapauksessa etuuteen oikeutetut naiset saivat halutessaan olla pidempään työssä – tai eivät. Mieluummin miten vain. Miehillä tällaista joustoa ei ollut.

Ajan mittaan YLE:n eläke-edut ovat yhä heikenneet. Vuoden 1991 lopussa suljettiin YLE:n eläkesäätiön A – osasto. Siihen päässeille miehille ja naisille eläkettä karttuu jo 63 – vuotiaana niin paljon kuin muuten karttuisi vasta 65 – vuotiaana.

Nykyisin kaikilla vuoden 1991 jälkeen YLE:een tulleilla (johdosta en tiedä) on sama, yleinen työeläkejärjestelmä kuin muissakin yrityksissä. Normaalille eläkkeelle voi siirtyä 63 – vuotiaana tai tehdä töitä 68 – vuotiaaksi, jos töitä riittää. Kaikki työsuhteen pätkät lasketaan yhteen ja siitä se eläke muodostuu.

Näin tänään, ellei järjestelmiä taas muuteta. Ihmiset ovat ottaneet tavakseen elää kituutella entistä pidempään, mikä on alkanut hirvittää eläkesäätiöiden kassanvartioita. Muutoksen tuulet jo voimistuvat.

Joka tapauksessa työn iloa kaikille työssä oleville!

Lainaus

Ei pikkulapsia ikäihmisille!

Matti Laitinen — Wed, 24 Jun 2009 19:31:46 +0000

Onneksi en aikanaan retkahtanut nuoriin naisiin ja eronnut. Silloin minulla voisi nyt eläkeiässä olla hoidettavana kolme alle kouluikäistä, villiä kakaraa. Miten sitä jaksaisikaan tässä iässä kaikki avioelämän velvollisuudet täyttää?

Ymmärrän hyvin myös minua paljon nuorempien ongelmia. Ei ihme, jos väsyy olipa kaksin tai yksinhuoltaja.

Minulla ja vaimollani on nyt takana viikko isovanhempien lastenhoidon kertauskurssia. Kyllä illalla uni maistaa… tosin ei aina lastenlapsille.

Olen aina hieman ihmetellyt miksi ikääntyneet miehet retkahtavat (jos onnistaa) jopa neljännesvuosisadan nuorempiin naisiin. Siis tuollaisiin hyvässä lapsentekoiässä oleviin neitokaisiin, kun oma ikä lähentelee jo kuuttakymmentä tai ainakin sinnepäin.

Vanha, kunnon vaimo saa lähteä ja nuori astua tilalle. Yleensä se käy näin päin, mutta kyllä vaimotkin lopareita osaavat antaa.

Miehiä odottaa nuoressa naisessa kuin uusi nuoruus…..mutta myös velvollisuudet. Kohta tuo nuori vaimo alkaa kinuta lapsia, ja jos onni käy, niin niitä alkaa myös tulla.

Elämä toistaa sitten itseään. Alkuhuuman jälkeen tulee arki ja arjen askareet. Iän karttuessa ne vain käyvät yhä raskaammiksi.

Harva sattuu olemaan brittikuninkaallinen tai muuten superrikas, jolla on varaa lastenhoitajiin ja palvelijoihin. Mukavaahan se olisi, jos lastenhoitaja toisi aina hyvin syötetyn ja kauniisti puetun lapsen vähäksi aikaa hellyteltäväksi.

Suhde lapseen voisi vähän kärsiä, mutta eipähän ainakaan tarvitsisi kakkapyllyjä pestä, kuunnella yön rääkymisiä ja retuutella lastentarhaan puoliunisena aamulla.

Kyllähän lapset ihania ovat, mutta on niistä vaivaakin. Niin kait se on tarkoitettukin.

Lapsenlapsissa on tietysti se hyvä puoli, että ei lapsia isovanhempien tarvitse aina hoitaa. Ihan mukavahan se on toisaalta järjestää lastenlasten vanhemmalle tai vanhemmille ´vuorotteluvapaa´. Kyllä sitä välillä tarvitaan.

Kun ainakin pääkaupunkiseudulla joka toinen onnen huumassa solmittu avioliitto päätyy lopulta kyyneliin, niin yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Isovanhempien, sukulaisten ja tuttavien.

Eivät hyvinvointiyhteiskunnan byrokraattiset järjestelmät voi korvata ihmisten välistä normaalia yhteisvastuuta kaikissa tilanteissa. Aikanaan ajateltiin, että järjestelmät hoitavat verovaroin tämänkin, mutta harhaa se vain oli. Tosin kollektiivista poliittisten päättäjien harhaa.

Aika aikaansa kutakin.

Lainaus

Puhetta puheesta

Reetta Nousiainen — Thu, 12 Mar 2009 11:30:37 +0000

Eläkeiän nostaminen on tyypillinen esimerkki siitä, miten uutinen lopulta muuttuu vain puheeksi puheesta.

Oikea uutinenhan on se, että eläkeikä nousee kolmella vuodella – eli siis itse asiassa enemmän kuin hallituksen alkuperäisessä esityksessä yritettiin. Nyt uutisoinnissa on keskitytty siihen, että tapahtumasarja ehkä vaikuttaa jotenkin Vanhasen imagoon ja tulevaisuuteen.

”Kohtalokasta johtajuutta”, otsikoi Aamulehti pääkirjoituksensa. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan nöyrä perääntyminen on parempi kuin umpikuja. Parhaiten asiaa pystyi kuitenkin arvioimaan Turun Sanomat, joka kysyi keskustan piirien näkemyksiä Vanhasen asemasta.

Varmasti mielikuvauutisointi on helpompaa kuin itse asian avaaminen. On helppo kysyä mielipiteitä, paljon vaikeampaa selvittää faktoja. Mutta myös mielipiteiden uutisointiin liittyy harha. Toimittajien taitamilla tiedonhankintamenetelmillä mielipiteitä saadaan kysyttyä vain kahdelta ääripäältä: toisaalta erittäin rajatulta poliittiselta eliitiltä ja toisaalta täysin satunnaisilta kadunmiehiltä.

Näiden ääripäiden väliin jää kuitenkin se mielipidevaikuttajien joukko, jonka näkemys lopulta määrää sen, miten muut ajattelevat eläkkeistä, Vanhasesta tai ay-liikkeestä. Heitä toimittaja löytää haastateltavakseen vain harvoin.

Luonnollisesti myös Pressiklubia kiinnostaa perjantaina enemmän Vanhasen asema ja poliittinen prosessi kuin se, kuka pääsee eläkkeelle ja milloin, jos milloinkaan.

Lainaus

Superkiista superkarttumasta

Ari Hakahuhta — Fri, 27 Feb 2009 16:49:21 +0000

Hallitus on eläketavoitteensa julkistanut: yleinen eläkeikä 63:sta vuodesta 65:een. Oppositio ja palkansaajajärjestöt ovat arvosteluhuutonsa parahtaneet. Välikysymystä jo kirjoitetaan ja lakko-sanaa makustellaan palkansaajajohtajien puheenvuoroissa.

Yksityiskohtia eläkeiän nostosta ei vielä tiedetä. Hallitus on luvannut kutsua työmarkkinajärjestöt mukaan valmistelutyöryhmiin. Tämän vaiheen seuraamista varten kannattaa opetella yksi eläkesanaston kuuma termi: kannustinkarttuma.

Eläkeneuvottelujen mahtava kiista on luvassa tästä sanahirviöstä, kannustinkarttumasta, jota myös superkarttumaksi on kutsuttu. Siis siitä, että palkansaajalle kertyy työeläkettä vuonna 2005 voimaan tulleen lain mukaan 63 ikävuodesta alkaen 4,5 prosenttia vuosituloista. Tämä kannustinkarttuma on yksi houkutin, jolla palkansaajajärjestöt saatiin mukaan aiempaan eläkesopuun.

Ennen 63:a ikävuotta eläkettä kertyy 1,9 prosenttia vuosituloista (53 vuotta täyttäneille) tai 1,5 prosenttia (alle 53 vuotiaat). Ero kannustinkarttuman 4,5 prosenttiin on siis melkoinen. Kannustinkarttuma on yksi porkkanoista, joilla nykyisin koetetaan saada ihmisiä pidentämään työuriaan. Mitä pidempään pysyt töissä, sen paremman eläkkeen saat!

Nyt palkansaajajärjestöissä pelätään, että myös tuon kannustinkarttuman alkuvuosi siirretään 63:sta 65:een ikävuoteen.

Jos joku ahkera työmuurahainen kuvitteli vielä viikko sitten sinnittelevänsä työssä 65-vuotiaaksi ja tienaavansa kahtena viimeisenä työvuotena superkarttuman avulla mukavan lisän eläkkeeseensä, nyt hän pelkää, että superkarttuman mahdollistamat lisäeurot sulavat lumien myötä.

Mitään tietoa tästä yksityiskohdasta eläkemuutoksessa ei ole. On vain paljon pelkoja ja pieni toivonkipinä, että superkarttuma voisi edelleen alkaa jo 63 ikävuodesta, vaikka eläkeikä nousisikin 65:een vuoteen.

Kohta kiistely alkaa.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

P.S. Ahkerimmille eläkekeskustelun seuraajille kotitehtäväksi toinen termi, josta kohta kiistellään: elinaikakerroin. Elinaikakerroin pienentää eläkettä suhteessä yleisen eliniän kasvuun. Jos elinajanodote kasvaa, alenee eläke monimutkaisen laskukaavan mukaisesti. Tämänkään yksityiskohdan kohtalosta eläkeiän nostossa ei ole tietoa. Loput yksityiskohdat kotiläksynä!

Lisää aiheesta:
Hallitus aikoo nostaa eläkeikää kahdella vuodella
http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/02/hallitus_aikoo...

Muualla netissä:
Työeläketermien perusoppimäärä
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39061

Lainaus