Blogit - kuratointi

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Lainaus

Spämmääjästä palvelijaksi - 5 parasta Facebook-vinkkiä ikinä!

Antti Hirvonen — Wed, 07 Mar 2012 08:58:46 +0000

Tiedättekö, miksi en jaksa lukea sanomalehtien, televisiokanavien tai radiokanavien Facebook-sivujen statuspäivityksiä, vaikka olen ne omaan virtaani tilannutkin? Siksi, koska kaikki tuuttaavat niissä omia ylivertaisia nettijuttujaan.

Medioiden pitäisi minusta ajatella Facebook-läsnäoloa toiselta kantilta. Tässä viisi Facebook-vinkkiä toimittajille - ja miksei muillekin - oman tekemisen jalostamiseksi.

1. Avoin haastattelu tai toimitettu keskustelu

Sen sijaan, että Facebook-seinä mielletään julkaisukanavaksi, sen voisi ajatella olevan paikka, jossa toimittajat tekevät työtään. Kun perinteisesti toimittajat haastattelevat asiantuntijansa yleisöltä visusti piilossa joko naamatusten, puhelimitse tai joku jopa sähköpostitse, haastattelun voisi tehdä avoimesti joko omalla tai edustamansa median Facebook-seinällä niin, että myös yleisö voi siihen osallistua.

Parhaimmassa tapauksessa haastattelu muuttuu keskusteluksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Tästä sisällöstä toimittaja voi halutessaan työstää juttuja ainakin nettiin ja printtilehteen sekä käyttää vähintäänkin pohjamateriaalina tv- ja radiojutun työstämisessä.

Netissä mikään ei toimi ilman lupausta ja sen pitämistä. Jotta avoin haastattelu toimii, se pitää tarjoilla yleisölle oikein ja oikeaan aikaan.

a) Sovi haastateltavan kanssa jo etukäteen, milloin hänen odotetaan olevan Facebook-seinällä läsnä. Vieras voi olla mukana keskustelussa kotoaan tai työpaikaltaan eli häntä ei tarvitse kutsua toimitukseen.

b) Kerro sivusi seuraajille jo hyvissä ajoin, että olette tekemässä sivuillanne avoimen haastattelun. Kerro statuspäivityksessä...
- Kuka asiantuntija on
- Mistä aiheesta häntä haastatellaan/hänen kanssaan keskustellaan
- Mihin aikaan haastattelu tapahtuu (aamut ja myöhäiset illat ovat hyviä)

c) Kun H-hetki koittaa, tee statuspäivitys, jossa aloitat keskustelun

d) Vieras vastaa päivityksen kommenttikentässä

e) Kysy uusi kysymys kommenttikentässä. Voit myös kannustaa yleisöä mukaan keskusteluun.

f) jne.

2. Breaking news –tyyppinen päivitys

Ihmiset, varsinkaan nuoret ihmiset, eivät vietä aikaansa mediatalojen nettisivuilla. He viettävät aikaansa Facebookissa, Habbo Hotellissa, IRC-Galleriassa, Suomi24:ssa, Twitterissä, Google+ssa jne. Jos media haluaa palvella ihmisiä oikein, sen täytyisi mennä sinne missä ihmiset jo ovat. Sinne on vietävä myös uutiset.

Tämä korostuu etenkin isojen uutistapahtumien (isot onnettomuudet/katastrofit) tai muiden merkittävien seurantauutisten (tärkeä tiedotustilaisuus, oikeusistunto) aikana.

Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Kun saat tiedon uutisesta, kirjoita ensiksi Facebook-seinällesi lyhyt, muutaman rivin pituinen statuspäivitys, jossa kerrot, mitä on tapahtunut. Samalla annat lupauksen siitä, että olette noteeranneet asian ja seuraatte sitä.

b) Aihetta on hyvä seurata vähintäänkin niin pitkälle, että siitä on oma nettijuttu, jonka linkin voi jakaa ja jossa tilanne summataan - etenkin, jos se on vakiintunut.

c) FB-sivun päivitysvirtaa ei Breaking news –tyyppisen uutisoinnin alkuvaiheessa ole syytä sotkea muilla, aiheeseen kuulumattomilla päivityksillä.

d) Virtaan voi syöttää myös muiden toimijoiden aiheeseen liittyviä hyviä nettisisältöjä.

3. Liveraportointia juttukeikalta - parasta toimittaa kännykällä

Moni toimittaja on silminä ja korvina sellaisissa paikoissa, joihin ei tavallinen ihminen pääse. Miksei siis tarjota tämä kokemus muillekin.

Sen sijaan, että toimittaja valmistelee juttuaan piilossa, juttukeikka ja koko jutunvalmistusprosessi voisi olla avoin - tarina, joka etenee siihen pisteeseen, kun juttu on lehdessä tai tv-juttu ajettu ulos lähetyksessä.

Avoin prosessi ei vain tuo lisäarvoa yleisölle vaan nostaa myös tulevan lehti- tai tv-jutun odotusarvoa.

Tekemistä voi avata esimerkiksi kertomalla...

1. Missä olen?

2. Minne menen?

3. Tältä täällä näyttää (kuvallinen päivitys)

4. Mitä alan tehdä? Onko toiveita?

5. Näin haastateltava hetki sitten sanoi, kun häntä haastattelin

6. Ja lopulta: Tällainen siitä sitten syntyi – valmis juttu jaetaan ja siitä keskustellaan.

4. Toisen mediatalon tai bloggaajan sisällön jakaminen (kuratointi)

Kokeile, miltä tuntuu jakaa kilpailijan uutinen silloin, kun se sen ansaitsee. Voin kertoa, että se tuntuu ihan hyvältä. Toistaiseksi olen kokeillut ainakin Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Uuden Suomen ja Karjalaisen jakamista.

Virrassa voi jakaa myös esimerkiksi poliisin, kunnan tai jonkin muun juuri sinun kohdeyleisöä kiinnostavan nettisisällön – sikäli mikäli olet miettinyt, ketä Facebook-läsnäolollasi olit ajatellut palvella.

Olen sivunnut aihelmaa aiemmissa postauksissani ”Toimittaja, unohda juttukeikat – nyt kuratoidaan!” sekä ”Kumpi on kiinnostavampi – toimittaja vai mediatalo?”

5. Oman nettijutun jakaminen

Toki Facebookiin kannattaa edelleen työntää omiakin juttuja. Jos ja kun haluat yleisön reagoivan päivityksiisi, kirjoita päivitykseen kysymys tai väite. Ihmiset tykkäävät myös kivoista kuvista.

Kun yleisö reagoi päivityksiisi, myös toimituksen on reagoitava osallistumalla itse keskusteluun. Tästä keskustelusta voidaan ammentaa uusia juttuprosesseja.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksella on verkossa useita Facebook-sivuja. Alla niistä muutamia.

Yle Uutiset Suora linja
A-studio: Stream
Yle Uutiset
Yle Urheilu
Yle Ulkomaat
Yle Politiikka
A-studio
Pressiklubi
Yle Aamu-tv
Yle Sää

+ tukku alueellisia sivuja...

Yle Etelä-Karjala
Yle Etelä-Savo
Yle Helsinki
Yle Häme
Yle Kainuu
Yle Keski-Pohjanmaa
Yle Keski-Suomi
Yle Kymenlaakso
Yle Lahti
Yle Lappi
Yle Oulu
Yle Perämeri
Yle Pohjanmaa
Yle Pohjois-Karjala
Yle Satakunta
Yle Savo
Yle Tampere
Yle Turku
Yle Saame

Antti Hirvonen
Sosiaalisen median tuottaja
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta
Twitter: @anttihirvonen
Facebook: facebook.com/anttihirvonenYLE

Lainaus

Päivän sana: kuratointi

Kari Haakana — Tue, 11 Oct 2011 23:07:29 +0000

Web 2.0 Expo -tapahtuma New Yorkissa käynnistyi toden teolla tänään. Pitkin päivää pidetyistä lukuisista esityksistä on tietenkin mahdoton löytää mitään yhteistä teemaa, mutta seuraamissani esityksissä tuntui tänään nousevan pintaan web-sisällön kuratointi.

Termi täytynee selittää. Museomaailmassa kuratointia on tehty iät ja ajat. Siellä kuraattori on arvostettu ammattilainen: henkilö, joka tekee päätökset siitä, mitä ja millä perusteilla kokoelmaa kartutetaan.

Verkossa ja verkkojournalismissa kuratointi on viime vuosina noussut tärkeäksi puheenaiheeksi. Puheenvuorossaa konsultti Margot Bloomstein käsitteli web-kuratoinnin periaatteita ja etiikkaa. Bloomstein korosti, että pelkästään kaikenlaisen sisällön kerääminen ei ole kuratointia; aivan kuten minkä tahansa esinemassan kokoaminen ei vielä muodosta todellista kokoelmaa. Bloomsteinin mielestä esimerkiksi Huffington Post ei siis kuratoi vaan agregoi: kerää kaikkea mahdollista ja syytää kahmimaansa sisältöä kaikille mahdollisille tahoille.

Bloomsteinin mukaan suodattamisen tai harkitun keräilyn idea on keskeinen kuratoinnissa. Järkevästi tehty keräily mahdollistaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä. Hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin "miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Eikä kuratoinnissa ole kysymys pelkästään olemassaolevan materiaalin käytöstä. Hyvä kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa. Esimerkkinä tällaisesta kuratoinnista käy vaikkapa Ylen Elävä arkisto: se ei palveluna koostu sattumanvaraisesta arkistomateriaalista vaan se on toimitettu kokonaisuus, jossa esitellylle sisällölle annetaan konteksti.

Toisesta näkökulmasta kuratointia lähestyi Googlen omistaman YouTuben Next Lab -yksikön johtajiin kuuluva Timothy Shey. Sheyn alustuksesta kävi selvästi ilmi, että YouTube haluaisi selvästi eteenpäin nykyisestä tilanteestaan, jossa palvelu on yksittäisten, suhteellisen lyhyiden videopätkien esitysalusta. YouTuben haluna on televisionomainen, lean back -kokemus, jossa käyttäjän ei tarvitsisi joka kolmas minuutti klikata jotakin. Suunta olisi siis sama kuin nykyisillä tv-toimijoilla jo on.

Shey näkee tämänkaltaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Nykyiset tv-kanavajätit kuten HBO, CNN ja MTV olivat alkuvaiheessa juuri muiden sisältöä kuratoivia toimijoita. Erityisesti MTV:n muutos kiinnostaa Sheytä: levy-yhtiöiden musiikkivideoiden kuratoijasta on 30 vuodessa kehittynyt uudenlaisia tv-formaatteja itse aktiivisesti kehittävä viihdevaikuttaja. Samaa kehitystä Shey näkee web-maailmassa esimerkiksi Bloomsteininkin mainitsemassa Huffington Postissa, joka alkaa kääntyä puhtaasta kuratoijasta tai kerääjästä oman originaalisisältönsä tuottajaksi.

Shey jakaa YouTuben nykyiset sisällöntuottajat nelikenttään, jonka akseleina ovat puhdas kuratointi/puhdas originaalisisältö ja suuri/pieni tuotantobudjetti. Näin syntyvän nelikentän muut osat YouTubesta löytyvät, mutta neljännes, jossa suurella budjetilla luotaisiin omaa alkuperäistä sisältöä, puuttuvat vielä. Lähes ainoana esimerkkinä tällaisesta Shey mainitsee Revision3-yhtiön, jonka tunnetuin tuote on web-aiheinen DiggNation-ohjelma.

Vaikuttavasta ja paljon katsojia keräävästä YouTube-kuratoinnista Shey ottaa esimerkiksi Ray William Johnsonin, jonka YouTube-kanavasta on tullut palvelun suosituin, vaikka Johnson ei (tiukasti tulkiten) tuotakaan samanlaista originaalisisältöä kuin esimerkiksi muusikot. Mutta fiksusti toimiva kuraattori tietenkin suuntaa valokeilansa sinne, missä todella uutta syntyy: näin MTV:kin aikanaan rakensi uusia tähtiä.

Lainaus