Blogit - EKP

EU ja lupa elvyttää

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Nov 2014 08:19:08 +0000

Elvyttävämpää politiikka EU:hun ovat jo vuosia kannattanut osa tutkijoista ja kansalaisista, mutta nyt painetta on tullut Kansainvälisestä valuuttarahastosta, OECD:stä ja Euroopan keskuspankista. Niiden mukaan finanssipolitiikan pitäisi olla elvyttävämpää.

Mutta riittävätkö rahapoliittiset keinot elvytykseen. Markkinoille tuotu rahaa matalalla korolla, mutta kun kysyntä on pientä, investointihalukkuutta ei paljoa ole, eikä talous sitä kautta tunnu lähtevän nousuun.

Jos kysyntää halutaan kasvattaa, siihen tarvitaan myös talouspoliittisia keinoja eli elvytystä.

Jos maat haluavat elvyttää velkarahalla, joka tässä korkotilanteessa voisi olla hyvin kannattavaa, niin silloin vastassa on tietysti EU:n itse päättämät Maastrichtin sopimuksen velkarajat. Jos taas toiveena on, että Saksa elvyttäisi todella runsaasti ja vetäisi muita mukaansa talouskasvuun, niin silloin tietysti epävarmuutta luo saksalaisten omat poliittiset valinnat.

Taistelu nyt matalalle painuneen inflaation nostamiseksi voisi parantaa tilannetta, mutta siinä tulee kuitenkin lopulta vastaan sovittu kahden prosentin inflaatiotavoite. Erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo, että tutkimusten mukaan, tilanteesta riippuen talouskasvun ja työllisyyden kannalta parempi huomattavasti korkeampi inflaatio olisi todennäköisesti parempi. Silloin puhutaan inflaatiosta neljän ja kymmenen prosentin välillä.. Lisääntyvä inflaatio myös auttaisi valtioita selviämään paremmin velkojensa kanssa.

Jos taloutta halutaan elvyttää finanssipolitiikan keinoin, niin yksi hyvä keino Heikki Taimion mukaan voisi olla se, että EKP ostaisi USA:n valtion velkakirjoja ja siten vahvistaisi Dollaria, heikentäisi Euroa, kiihdyttäisi kysyntää USA:ssa ja lisäisi meidän vientimahdollisuuksiamme.

Lainaus

EU:n uusissa haasteissa

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 01 Oct 2014 07:30:54 +0000

EU:n suurimpia haasteita ovat tällä hetkellä Ukrainan kriisi ja EU:n talouden tilanteet. Ja Ukrainan kriisilläkin on myös taloudellisia seurauksia.

Mutta miten iso on deflaation ja talouden hyytymisen uhka ja mitä sille pitäisi tehdä?

Isossa roolissa asian ratkaisussa ovat ainakin Italia, Ranska, joiden talous on ongelmissa, Saksa jonka elvyttävämpi politiikka auttaisi muuta euroaluetta ja EKP jonka kaikki elvytyskeinot eivät ole vielä käytössä. Mutta entä Maastrichtin sopimus. Alkaako nyt olla aika rikkoa siinä määritellyt rajat, joiden valvonta oli edellisen komission suuren työn näyttävä tulos.

Europarlamentin jäsenen ja varapuhemiehen Olli Rehnin nykyiseen rooliin kuuluu keskustella jäsenmaiden kanssa niiden taloudenpidosta. Mutta miten keskustelu onnistuu nykyisessä asemassa verrattuna niihin aikoihin, kun hän vielä keskusteli asioista talouskomissaarina. Ja onko nykyisen parlamentin haluama talouspolitiikka erilaista kuin viime kauden komission? Jos on, niin miten hyvin kaikki mielipiteet parlamentissa kuuluvat, kun tällä kaudella eurokriittiset eivät poikkeuksellisesti saaneet haltuunsa lainkaan haluttuja valiokuntien puheenjohtajuuspaikkoja, ja kolme isointa puolueryhmittymää ovat liittoutuneet keskenään.

Mitä opittavaa olisi aiemmasta talouskriisin hoidosta? Mitä virheitä silloin tehtiin ja ketkä niitä tekivät. Onko jo aika aloittaa keskustelu siitä aiheesta?

Lainaus

EU:n talous ja keskinäisriippuvuuden aika

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 24 Sep 2014 07:59:46 +0000

Uhkaako euroaluetta deflaatio eli se, että päinvastoin kuin inflaatiossa, hinnat alenevat ja talous hyytyy sitä kautta. Jos uhkaa, niin kannattako meidän seurata deflaatiosta kärsivän Japanin tietä tilanteen ratkaisuyrityksissä. Eli harjoittaa. perinteisempien elvytyskeinojen lisäksi keskuspankin harjoittamaa määrällistä elvytystä, eli sitä, että keskuspankki ostaa pankeilta niiden omistamia velkakirjoja.

Lisätäkseen kasvua EKP on laskenut korkoja ja ostanut velkakirjoja, mutta onko sillä vielä muita keinoja käytettävissä?

Jos kysyntää halutaan lisätä joissain EU- maissa, niin mitä silloin pitää tehdä? Lisätä elvytystä ilmeisesti. Mutta miten? Ja ollaanko silloin yleensä jotain kautta jotain kautta loppujen lopuksi yhteisvastuun tiellä.

Entä miten eri maat voivat elvyttää, jos ne jo muutenkin ovat ylittäneet tai ylittämässä Maastrichtin sopimuksen velka- ja alijäämärajat. Onko meillä edessä jossain vaiheessa se, että niitä rajoja on muutettava? Ja jos on, niin miten?

Entä euro? Oliko euro hyvä idea, ja miten meidän olisi käynyt ilman sitä?

Ohjelmassa haastateltavana on Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto

Lainaus

EKP luo rahaa tyhjästä

laitinen_yle — Sat, 12 Nov 2011 19:07:13 +0000

Ihmettelin eräänä päivänä kuinka Euroopan keskuspankki taikoo napin painalluksella rahaa tyhjästä (laskee liikkeelle lisää numeroita) ja ostelee sitten näillä digitaalisilla numeroilla euroalueen kuralla olevien maiden velkakirjoja. Tämän jälkeen nämä maat ovat oikeasti velkaa EKP:lle, vaikka sillä alkuaan ei ollut ollenkaan rahaa ostoksiinsa. Siis ennen kuin EKP:n johto näin päätti.

EKP:n korkein päättävä elin, neuvosto, kokoontuun kerran kahdessa viikossa.

Tämä juttu ei ole humpuukia vaan perustuu Suomen Pankin rahapolitiikan osaston julkaisemaan artikkeliin. Karlo Kauko: Lyhyt johdatus rahaan.

http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_onli...

Artikkelin luettuaan tämän blogin kirjoittaja alkoi samalla ymmärtää miksi ihmisten, minä mukaan lukien, on niin vaikea ymmärtää mitä rahalla tarkoitetaan saati sitten euroalueen rahan liikkeitä.

Tavallinen ihminenhän kokee rahaksi sen, jos kukkarosta pilkottaa seteleitä tai kolikoita. Eikä olekaan väärässä. Ekonomistin, Karlo Kaukon, silmin katsottuna tapahtuu kuitenkin häviämistemppu, kun seteli viedään pankkitiskille ja tilille.

” Voiko pankilla olla rahaa? Ei voi, ei ainakaan, jos käytetään näitä tilastollisia määritelmiä (M1, M2 ja M3). Pankin omaisuus ei milloinkaan ole ´rahaa´, sillä luottolaitokset eivät kuulu rahaa hallussaan pitävään sektoriin.
Jos yksityishenkilöllä on lompakossaan seteli, se on rahaa. Jos sama seteli päätyy pankin kassaan, se ei määritelmän mukaan enää ole rahaa. Käsite ´pankin omistama raha´ voisi tarkoittaa käteiskassoja ja talletuksia keskuspankissa, siis pankilla olevaa keskuspankkirahaa.”

Tuosta tuli mieleen, että mikäs sitten on rahaa, jos seteli vaihtuu pankin kassalla digitaalisiksi numeroiksi tilläni eikä enää olekaan rahaa. Ei ainakaan ekonomistien määritelmien mukaan.

Syy on tietysti minun vajavaisessa taloudellisten käsitteiden tuntemuksessani, vaikka tiedänkin tilini olevan plussalla. Minulla on siis ´rahaa´ ja sen pankki on minulle korkoineen VELKAA.

Nykyisin pankit vielä houkuttelevat minua ottamaan velkaa, vaikka en sitä tarvitsisikaan. Vuosikymmeniä sitten oli aivan toisin päin. Minun piti mielinkielin anella pankilta asuntovelkaa kuten muidenkin asuntovelallisten.

Niin, tuo raha, mitä se on? Karlo Kauko varoittaa heti artikkelinsa aluksi käyttämästä sanaa ´raha´ arkikielisen huolettomasti. Vaikkapa niin, että se olisi myös kiinteää omaisuutta, autoja yms.

Savossa sanottaisin, että vaikka olis kuinka ison talon poika, mutta jos ei oo rahhoo, niin ei vuoan oo rahhoo.

”Kaikkein suppein rahakäsite on ´keskuspankkiraha´. Se koostuu setelistöstä ja pankkien talletuksista pankkien pankissa, siis keskuspankissa. Keskuspankkitalletusten kanssa ei tavallinen kotitalous joudu tekemisiin, mutta pankeille ne ovat tärkeitä. Esimerkiksi vuoden 2010 lopussa Suomen Pankissa oli yli 20 miljardin euron edestä talletuksia.”

Ilman noita keskuspankkitalletuksia pankit eivät voi toimia. Mikään järkevä pankki ei myönnä luottoja, ellei sillä ole joko valmiiksi keskuspankkirahaa, tai ainakin jokin nopea ja varma keino keskuspankkirahan saamiseksi.

Ketä tarkemmat rahan määritelmät kiinnostavat, niin lukekaa netistä Karlo Kaukon juttu. Vaatii tältä osin hieman keskittymistä.

Entäs tuo Euroopan keskuspankki rahan tyhjästä taikojana? Päättäviä taikureita pankin ylimmässä päättävässä elimessä, neuvostossa, on 17:sta euroalueen jäsenmaasta. Kaikki kansallisten keskuspankkiensa pääjohtajia, Suomen Erkki Liikanen mukaan lukien.

http://www.ecb.int/ecb/orga/decisions/govc/html/index.fi.html

Ilman EKP:n lisääntynyttä rahantaikomisroolia velkakriisissään pyristelevä euroalue olisi vielä suuremmassa lirissä (anteeksi rahvaanomainen ilmaisu).

Kun aiemmin EKP:n suurin huolenaihe oli, että inflaatio ei pääse karkaamaan käsistä, niin nyt eniten huolettaa rahan loppuminen pankeilta ja velkasuossa olevilta valtioilta.

Uutistoimisto Bloombergin nimettömät lähteet kertoivat 10.11. 2011, että vajaan puolentoista vuoden tauon jälkeen EKP on aloittanut uudelleen vakuudellisten joukkovelkakirjojen oston, joilla tuetaan pankkien rahoitusta.

Jo aiemmin näitä velkakirjoja on ostettu 60 miljradilla eurolla ja nyt ilmeisesti 40:llä.

Pahimmin talousvaikeuksissa rämpivien euromaiden valtionvelkakirjoja EKP on ostanut samoin massiivisilla summilla. Luvut ovat niin järkyttävän suuria, että tavallinen ihminen ei edes voi niitä käsittää.

Lisäys 19.11. 2011:

Lisää vahvistusta EKP:n rahantekomyllyn pyörittämisestä tuli täältäkin

http://yle.fi/uutiset/teemat/velkakriisi/2011/11/ekpn_suurostoista_huhut...

On siinä EKP:n rahataikureilla tekemistä, mutta halvaksi ´rahan tekeminen´ tulee. Eivät setelinpainokoneet laula, bittejä vaan syydetään tileiltä toisille...... ja toivotaan, että lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Sitähän ei kukaan varmasti tiedä.

P.S.

Sixten Korkman vahvisti mukana olleena sen, että euro-ongelmien synty on sitä, miltä se on jo pitkään näyttänytkin. Mielenkiintoinen haastattelu MOT-ophjelmassa, joka löytyy 21.11. 2011 saakka täältä

http://areena.yle.fi/video/1321296864759

Lainaus