Blogit - kirja

Kaksi todella erilaista kirjan päähenkilöä vaihtavat paikkaa

Heta — Tue, 04 Mar 2014 16:08:04 +0000

Mitä tapahtuisi, jos Nälkäpeli-kirjasarjan päähenkilö Katniss saisi poikaystäväkseen vampyyrin? Tai jos Houkutus-kirjasarjan Bella joutuisi nälkäpeli-areenalle?

Katniss ja Bella ovat molemmat poikatyttömäisiä ihmisiä, joille perhe on tärkeä. Heidän elämästään ei myöskään puutu jännitystä! Bellan poikaystävä ja poikaystävän koko perhe ovat vampyyreitä ja parhaana ystävänä hänellä on ihmissusi! Katniss taas joutuu taistelemaan hengestään julmassa nälkäpelissä, josta vain yksi 24 nuoresta voi selvitä hengissä!

Mitä siis kävisi, jos Bellan ja Katnissin paikkoja vaihdettaisiin?

Bellan vahvin luonteenpiirre on kömpelyys. Hän satuttaa itsensä usein ja lisäksi hänen verensä on erityisen hyvänmakuista (vampyyrien mielestä ainakin!). Kirjoissa Bellan poikaystävä Edward saa pelastaa hänen kaikenlaisista tilanteista! Nälkäpeli-areenalla Bellalla ei kuitenkaan olisi Edwardia ja ihmissusiystäväänsä Jacobia apuna. Kauankohan hän pärjäisi? Houkutus-sarjan toisessa kirjassa Uusikuussa kuvataan sitä, miten Bella suhtautuu siihen, että Edward jättää hänet suojellakseen häntä. Bella etsii vaarallisia tilanteita kaikkialta: ajaa moottoripyörällä ja hyppii korkeilta kallioilta mereen. Bella siis oikein etsii vaaraa, kun ei ole läheistensä luona, eikä se nälkäpelissä ole ehkä paras tapa selviytyä!

Mutta asialla on toinenkin puoli! Bella nimittäin muuttuu Houkutus-sarjassa lopulta itsekin vampyyriksi. Ja jos hänet vampyyrinä laitettaisiin areenalle, voisivat muut heti luovuttaa! Vampyyri on suunniteltu tappamaan, se ei tarvitse vettä eikä ruokaa ja on voimakas kuin mikä. Areena täynnä ihmisiä, jotka on lupa tappaa + vampyyri-Bella, tulos olisi täysin erilainen nälkäpeli! Samalla muuttuisi koko kirjasarja!

Mutta entäs sitten jos Katniss pistetään vampyyrien ja ihmissusien keskelle? Katniss, joka haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä tosiaankaan halua olla heikoin lenkki. Nälkäpeleissä Katnissilla onkin aseenaan jousi ja nuolia, joilla hankkii ruokaa ja puolustaa itseään. Vampyyrien kanssa ne eivät kuitenkaan ole mitään. Katniss ei kuitenkaan Bellan tavoin ole kävelevä katastrofimagneetti, joten Edwardin ei tarvitsisi olla koko ajan pelastamassa Katnissia! Mutta se tarkoittaa sitä, että monille kirjan romanttisille ”neito pulassa, prinssi pelastaa” -kohdille pitäisi sanoa hyvästit. Katniss tekee päätöksensä järjen mukaan, eikä vaivu epätoivoon, vaikka menettäisi rakkaansa. Katniss ei siis varmaan Uusikuussa yrittäisi etsiä vaaraa niin kuin Bella teki, vaan pääsisi Edwardista yli ja päätyisi ehkä häneen rakastuneen parhaan ystävänsä ihmissusi-Jacobin kanssa yhteen! Todellakin erilainen lopetus Houkutus-kirjasarjalle, jossa Bella ja Edward oikeasti lopulta elävät onnellisina yhdessä!

Molemmat näistä kirjasarjoista muuttuisivat henkilöitä vaihtamalla siis melkoisesti! Itse tykkään ehkä kuitenkin enemmän alkuperäisistä teoksista. Jos et niihin ole vielä tutustunut, suosittelen! Mutta mielenkiinoista ja hauskaa olisi tällaiset erilaiset versiot kyllä lukea! Mitähän tapahtuisi, jos muiden kirjojen henkilöitä siirreltäisiin kirjasta toiseen? Vaikka vain sivuhenkilöitäkin. Esimerkiksi jos Gandalf Taru Sormusten Herrasta – kirjoista hyppäisi Harry Potter – sarjan Tylypahkan rehtorin saappaisiin ja Dumbledore taas lähtisi ratsastamaan Gandalfin valkealla ratsulla ympäri Keski-Maata! Hillitöntä!

Lainaus

Ystäväni kirja

Helmi — Fri, 14 Feb 2014 11:12:09 +0000

Ystävänpäivä lähestyy taas. Suomessa tämä on melko uusi ilmiö. Suomalaisessa ystävänpäivässä on toinenkin merkittävä ero amerikkalaiseen verrattuna. Nimittäin nimi. Valentine’s day suomennettaisiin jotakuinkin Amorin päiväksi – rakkautta ja romantiikkaa ja vaaleanpunaisia sydämiä. Rajatonta hempeyttä ja makean imelää mielistelyä.

Kaikki tämä on suomalaisuudelle vähän vieras käsite. Emme me sano ”mä rakastan sua” ystävämielessä. Sanomme: ”oot kiva”, ”oot just hyvä tyyppi”, ”tosi siisti jäbä” tai ”ihan ok”. Siksi en halunnut lähteä etsimään kirjoja, joissa olisi tällaista ällöttävää ylihempeyttä. Halusin kirjoja ystävyydestä. Silkasta ystävyydestä, sen puhtaudesta ja raikkaudesta.

Ensiksi mieleeni tuli vain kliseisiä esimerkkejä: L.M. Montgomeryn Anna-kirjat, Harry Potterit tai Veljeni Leijonamieli. Eikö nuorille ja aikuisille tarjota enää ystävyyttä, onko romantiikka täysin korvannut ystävän käsitteen? Kuitenkin ihmisillä tuppaa olemaan enemmän ystäviä kuin rakastettuja.

Tutkin valtaisaa kirjahyllyäni ja mieleni löi tyhjää. Eikö täällä tosiaan ole yhtään kirjaa, jossa vain ystävyys olisi pääsijalla? Mutta niitäkin löytyi.

Anna Mulle! (2004) on Irina Denezkinan esikoisnovellikokoelma. Denezkina on venäläinen nuortenkirjailija, joka on saavuttanut suurta suosiota niin Venäjällä kuin maailmallakin. Itse en tiennyt juuri mitään itänaapurimme nuorien arjesta, mutta nyt olen viisaampi. Novellikokoelmat eivät aina ole helppoja, mutta tässä kirjassa jaksojen lyhyys ei häiritse. Kantava teema – suorasukaisuus ja nuoruuden raikkaus puhaltaa läpi novellien. Ensimmäinen novelli kertoo tytöstä, joka rakastuu liian moneen ihmiseen ja jonka paras ystävä juoksee vain rikkaiden miesten perässä. Ystävykset vertailevat suhteitaan ja kahden tytön välinen ystävyys nousee mielestäni paljon tärkeämpään asemaan kuin romanttiset suhteet. Muissa novelleissa puhutaan enemmän rakkaudesta ja seksistä, mutta ensimmäinen novelli osuu kriteereihini.

Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin (1993) on kirjailijan ensimmäinen – ja paras – kirja. Sen prologi on yksi kaikkien aikojen parhaista. Kirja alkaa lauseella: ”Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden”. Kirja kertoo yhdysvaltalaisesta collegesta, jossa pieni opiskelijoiden sisäpiiri joutuu murhaamaan yhden ystävistään. Tasapainoilu oikean ja väärän, ystävyyssuhteiden kehittyminen ja draamankaari on tehty täydelliseksi verkoksi, eikä siitä voi takerrella itseään irti.

Poika raidallisessa pyjamassa (2006) on John Boynen romaani. Kirja kertoo saksalaisen upseerin pojasta Brunosta ja tämän ystävyydestä keskitysleirillä asuvaan samanikäiseen poikaan. Brunoa on varoitettu leirin ihmisistä, mutta aidan toisella puolella oleva poika pyjamassaan kiehtoo häntä kuitenkin. Ystävyys, jonka ei olisi pitänyt muodostua, muodostui silti.

Tietenkään ystävyys ei ole sidottu kirjallisuuteen. Satumaisia tarinoita ystävyydestä löytyy myös oikeasta elämästä. Hyvä esimerkki on japanilainen koira Hachiko. Sen isännän kuoltua koira palasi joka päivä seitsemän vuoden ajan odottamaan isäntäänsä juna-asemalle.

Hyvää ystävänpäivää, viettäkää se suklaan ja hyvien ystävien kanssa, kirjojen tai elokuvien tai perheen seurassa, miten nyt parhaaksi näette!

Helmi kirjoittaa Summerille ilmiöistä kirjojen ympärillä.

Lainaus

Missä on peruutusnappula?

Ari Welling — Fri, 26 Mar 2010 09:52:12 +0000

Tämä blogikommentti on ollut työn alla kuukauden päivät. Julkaisen sen vieläkin sillä varauksella, että se on kirjoitukseni osa 1.

Toimittajat saavat ennakkotietoa kaikesta mahdollisesta julkaistavasta. Musiikista, tutkimuksista, kirjoista. Kuukausi sitten Kustannusosakeyhtiö Nemo lähetti minulle tiedotteen kirjasta, joka julkaistaisiin 17. maaliskuuta. Nemo lähetti minulle myös pyynnöstäni kopion itse kirjasta.

Kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräsi nimenomaan tämän vaippablogin vuoksi. Kirjan nimi on ”Minä en sitten muutu” ja sen on kirjoittanut kolmekymppinen freelance-toimittaja Minna Kiistala.

En ala siteeraamaan kirjan mainoslauseita sen tarkemmin. Jos saat kirjan käsiisi, voit lukea itse.

Mutta tämä sivulta 88 löytämäni katkelma puhuu minusta puolestaan:

Ystäväni kommentti sai minut epätoivon partaalle: ’Ihanaa, kun poika on jo viisivuotias niin välillä voi ottaa lasillisen viiniä, kun hän on jo mennyt nukkumaan!’ Viisi vuotta, herra jumala! Missä on peruutusnappula?

Tämänkö takia lapsia usutetaan hankkimaan nuorena? Ettei ehdi tajuta, mistä kaikesta joutuu luopumaan? Elämä ja onnellisuus eivät voi olla satunnaisen viinilasillisen varassa. Mutta annas olla kun sen juomisen mahdollisuus otetaan pois. Pian se symboloi koko entistä huoletonta elämää, vanhaa elämäntyyliä, jota ei osannut arvostaa ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kuten sanoin, tämä on kirjoitukseni osa yksi. Osa kaksi tulee sitten kun olen oikeasti lukenut Minnan kirjan kokonaan. Kuvittelin nimittäin, että 17. maaliskuuta julkaisen blogissa kirjoituksen aiheesta ja olen kirjan jo lukenut. Mitä lie puuhaa tullut väliin.

Etsiskelin muuten kirjailija-Minnan käsiini vanhan kunnon (heh) Facebookin avulla. Hän oli karistanut – vauva mukanaan – kotomaan pölyt jaloistaan ja suunnannut kaukomaille. Laitan tämän blogikirjoitukseni Minnalle viestinä, katsotaan kommentoiko hän. Hurraa sosiaalinen media ja interaktiivinen nykyisyytemme!

Minna puhuu kirjassaan hyvin samoin sanoin kuin minäkin tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessani.

blogit.yle.fi/vaippasulkeiset-kolme-isaa-ja-vauvat/mainosmaakari-paatti-etta-koko-elamani-muuttuu

P.S. Tämä kirjoitukseni on tietenkin suoranainen mainos. Totta on, että jos olisin tehnyt aiheesta jutun vaikkapa YLE Turun nettisivuille, olisin varmaankin miettinyt asiaa uudelleen. Toisaalta: mitä muuta te me toimittajat teemme kuin mainoksia: Turun Filharmoonikoiden lastenkonsertti on hyvä, Maarit laittaa italialaista ruokaa, tässä soi Juha Tapion uusin biisi. Ja kirjoitinhan tämänkin YLE Blogeihin. Kommentoittehan myös tätä ystävät, toimittajat, rehtorit ja kirjanpitäjät

Lainaus

Kännykkä saa kirjan puhumaan

laitinen_yle — Mon, 16 Mar 2009 10:04:37 +0000

Siitä vaan kamerakännykällä napsautat kuvan kirjasta ja kohta se alkaa puhua. Sellainen on hybridikirja, joka on kehitetty metsäteollisuuden omistamassa Keskuslaboratoriossa (KCL) Espoossa.

Ei kirja ole kuollut vaan kehittyy. Onhan se sähköinen kirja jo olemassa, mutta perinteisen kirjan ominaisuuksia voidaan muutenkin kehittää. Vaikkapa oppikirjana nykyteknologiaa käyttäen.

Tämä prototyyppiasteella oleva hybridikirja toimii niin, että vaikkapa englannin oppikirjassa on kuvakkeita, joista kamekakännykällä otetaan valokuva. Kännykkä siirtää kuvan automaattisesti nettiyhteydellä ´äänipankkiin´ ja kohta kirja alkaa puhua kännykän kautta.

Oppilas kuulee heti kuinka oppikirjassa oleva vieraskielinen sana äännetään. Puhutun tekstin ymmärtämistä voidaan harjoitella samaan tapaan.

Tai sitten tulee vieraskielisiä kysymyssarjoa kieliopista, joihin pitää vastata. Hybridikirja toimii näin myös opettajana.... mutta ei se oikeita opettajia korvaa vaan avustaa.

Miten tämä sitten liittyy Suomen metsäteollisuuteen, kun tein Metsän uudet innovaatiot – sarjaa YLE Radio Suomen Metsäradioon ( 16.3. 2009) ?

Kun kirja monipuolistuu, niin painettujen kirjojen tarve jatkuu. Kirjahan on sinänsä hyvin kätevä. Kirjoihin tarvitaan paperia, kustantajat myyvät kirjoja ja metsänomistajat puutaan paperiksi.

Siinä sivussa lapsukaiset oppivat paremmin vaikka englantia, venäjää, espanjaa, ranskaa ja kaikenmaailman muita kieliä.

Lainaus