Blogit - Huippuvuoret

Yhteisen Pohjolamme arktinen valtakunta

Kimmo Ohtonen — Wed, 15 Jan 2014 15:44:52 +0000

Pohjoisnavan ja Norjan välillä Pohjoisella jäämerellä sijaitseva Huippuvuoret on ainutlaatuinen, jopa mystinen paikka. Ihmissilmin katsottuna maisema on karua; arktinen tuuli puhaltaa kasvoille armottomasti, eikä puita ei näy missään. Yli puolet saariston maa-alasta on jäätikön peitossa.

Silti vain harvalla pohjoisnapaa ympäröivällä alueella on yhtä paljon elämää kuin Huippuvuorten ympäristössä. Juuri sen vuoksi arktisen paratiisin monimuotoisen elämän seuraaminen ja taltioiminen on unohtumaton kokemus.

Vierailin Huippuvuorilla tänä vuonna kahdesti, kesäkuussa yöttömän yön ikivalossa sekä syyskuun loppupuolella, päivien lyhentyessä vauhdilla. Kesä on lintujen lisääntymisen juhlaa, kolmisen miljoonaa lintua lentää Huippuvuorille jatkamaan sukuaan. Haahkoista lapintiiroihin, valkoposkihanhista pohjankiisloihin; saariryhmän rannat ja vuorten seinämät täyttyvät kovaäänisistä vieraista, jotka kiistelevät kumppaneista ja hautomispaikoista. Kesän aikana myös valaat saapuvat ruokailemaan Pohjoisen jäämeren valtavaan ruoka-aittaan. Mursut röhkivät rannoilla ennen kuin pulahtavat veteen aterioimaan simpukoilla.

Aurinko paistaa silmiä häikäisevän kirkkaasti myös keskellä yötä. Ajantaju katoaa. Tuulen humina ja lintujen huudot saavat unohtamaan kaiken muun. Unohdin nukkumisen. Halusin olla hereillä vuorokauden jokaisen sekunnin todistamiseksi tuota suurta elämän kiertokulun juhlaa.

Syksyllä tunnelma oli muuttunut. Linnut olivat lentäneet takaisin etelään. Vain muutamia myöhäisiä muuttajia, kuten myrskylintuja ja merikihuja, liiteli rantojen tuntumassa. Juhlat olivat ohi. Luonto valmistautui kaamokseen. Aurinko oli kuin väsähtänyt kesän tauottomasta loistosta - nyt aurinko nousi hitaasti ja laski päivä päivältä aikaisemmin. Silti jokainen hetki, kun aurinko saapui ja lähti, oli runollisen kaunista valojen sinfoniaa. Siinä missä kesällä valo oli öisinkin usein jopa liian terävä valokuvaukseen, nyt sen sävyjen rikkaus ja vaihtelu näyttivät Huippuvuoret aivan uudella tavalla. Nämä hetket pursusivat kauneutta, jopa haikeutta. Syksyn reissulla luonnonkiertokulun todistaminen oli dramaattissävyisempi. Valon ohella ympäristö oli myös muuttunut toisella, pelottavalla, tavalla. Jäätikön reuna, joka vielä kesäkuussa oli Huippuvuorten pohjoisosan tuntumassa, oli syyskuuhun mennessä matkannut noin 350 kilometriä pohjoisemmaksi. Pohjoinen jäämeri oli yhtä loputonta ulappaa. Näin lukuisia jääkarhuja, jotka olivat haaksirikkoutuneet saarille. Ne joutuivat elämään säästöliekillä ja odottamaan talven ja jäiden tuloa. Silloin ne pääsisivät taas saalistamaan hylkeitä. Joistain jääkarhuista kuitenkin näki jo syksyllä, etteivät ne tulisi selviämään talveen asti.

Huippuvuorten arktinen luoto on vaikeuksissa. Juuri arktisilla alueilla ilman lämpötila on noussut 2–2,5 kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Saariryhmää ympäröivä jääpeite on kutistunut nopeasti, ja tutkijat uskovat, että muutaman vuoden sisällä jääkarhut katoavat Huippuvuorilta. Ilmaston lämpenemisen seurauksena kesät pidentyvät. Toinen valtava uhka Huippuvuorten ekosysteemille ovat ympäristösaasteet, jotka matkaavat sinne merivirtausten ja Golf-virran mukana. Vaikka luonto ja ilmasto muuttuvat ilman ihmistäkin, juuri Huippuvuorilla näkee minkälaisen hinnan planeettamme maksaa nykyajan elämänmenosta.

Planeettamme uhkakuvat ovat niin valtavia, että niiden edessä tuntee itsensä mitättömän pieneksi. Toivoa antaa se, että arktisesta luonnosta välittävien ihmisten määrä kasvaa päivä päivältä. Ja itse luonto, merilinnuista hylkeisiin ja jääkarhuihin, on planeettamme selviytyjä. Meidän ihmisten tehtävänä on auttavan käden ojentaminen, jotta tämän arktisen paratiisin asukit löytävät keinot selviytyä muuttuvan planeettamme armoilla.

Koko sarja Areenassa:

kimmo.ohtonen@yle.fi
twitter: @KimmoOhtonen

Lainaus

Tieteen verkkovinkit - Fiksut ihmiset ovatkin tyhmiä

Seija Aunila — Thu, 14 Jun 2012 08:20:28 +0000

Korkea älykkyysosamäärä ei takaa fiksuja ratkaisuja. Päin vastoin, huomattavan älykkäät ihmiset tekivät nopeasti muuttuvissa tilanteissa paljon huonompia päätöksiä, kuin keskimääräisellä älykkyysosamäärällä varustetut.

Lue lisää aiheesta

Miksi nykyruoka lihottaa?

Tutkijat ovat ihmetelleet, miksi ihmiset lihovat enemmän kuin, mitä ruoka-annosten koko on kasvanut. Ratkaisu on löytynyt ruuan sokeripitoisuudesta. Nykyruoka sisältää selvästi enemmän sokeria kuin aiempina vuosikymmeninä. Lisäksi sokeri addiktoi, mikä taas koukuttaa ihmiset syömään lisää.

Lue lisää aiheesta

Avaruusmatka toiselle tähdelle vuonna 2012

Pentagonin tutkimus- ja kehitysyksikkö on aloittanut miehitetyn avaruuslennon suunnittelun toiselle tähdelle. Tähtäin on sadan vuoden päässä ja sopivaa tähteä etsitään tällä hetkellä. Koska tähti sijaitsee valovuosien päässä, niin matka aika on pitkä. Yhden sukupolven ikä pitäisi kuitenkin riittää reissuun, jotta matkalle lähteneet ehtisivät saavuuttaa kohteensa.

Lue lisää aiheesta

Maailman hankalin paikka ennusta säätä?

Huippuvuorilla sään ennustaminen on kenties hankalampaa kuin missään muualla. Huippuvuorilla rajakerroksessa on poikkeuksellisen paljon muuttuvia tekijöitä. Jääolosuhteet vaihtelevat hyvin paljon – osan vuodesta vuonoissa on jääpeite, joka saattaa olla rikkonainen.

Arktisen alueen kannalta vuonojen olemassaolo on hyvä asia. Jos lämpöä ei vapautuisi Huippuvuorille, ja samalla vesi viilenisi, lämmin vesi jatkaisi matkaansa Huippuvuorten ohi arktiselle alueelle. Tämä tarkoittaisi, että jää hupenisi arktisella alueella entistäkin nopeammin.

Lue lisää Harri Alanteen blogikirjoituksesta

Lainaus

Maailman hankalin paikka ennustaa säätä?

Harri Alanne — Tue, 12 Jun 2012 10:37:41 +0000

Viidentoista asteen pakkanen ja viima – Huippuvuorilla sijaitsevan Isfjorden-vuonon rannalla on maaliskuun alussa hyytävän kylmä. Tästä huolimatta Isfjorden on jäätön.

Vuonot vaikuttavat monin tavoin Huippuvuorten säähän ja ilmastoon. Yksi seuraus tästä on se, että Huippuvuorilla sääennusteista ei ole juurikaan hyötyä. Tämän koin kouriintuntuvasti myös itse maaliskuun alussa: kun yritin ottaa selvää millainen sää on seuraavaksi päiväksi varatulla moottorikelkkaretkellä, siitä ei saanut minkäänlaista tolkkua – ennusteet muuttuivat niin tiuhaan.

Huippuvuorilla sään ennustaminen on kenties hankalampaa kuin missään muualla. Longyearbyenissä tapasin tutkija Tiina Kilpeläisen, joka kertoi miksi sää- ja ilmastomallit toimivat Huippuvuorilla huonosti.

Rajakerroksen muuttuvat tekijät

Tiina on viettänyt Huippuvuorilla useita vuosia ja tutkinut vuonojen ympäristön rajakerrosta eli ilmakehän alinta kilometriä. Huippuvuorilla rajakerroksessa on poikkeuksellisen paljon muuttuvia tekijöitä. Jääolosuhteet vaihtelevat hyvin paljon – osan vuodesta vuonoissa on jääpeite, joka saattaa olla rikkonainen. Tämän seurauksena lämpötilaerot voivat olla melkoisia, sillä avovesi on hieman miinuksella (Huippuvuorilla meriveden jäätymispiste on noin miinus kaksi astetta), mutta jäälauttojen pinnalla lämpötila voi olla miinus kaksikymmentä astetta.

Kun tähän lisätään muu meren ja maan vuorovaikutus sekä ympäröivät vuoret, jäätiköt ja laaksot, ei mikään ihme, että sää- ja ilmastomallien laskelmat eivät pidä kutiaan.

- Huippuvuorilla mallien parantaminen edellyttää todella paljon lisää tutkimusta ja mittauksia, Tiina kertoo.

Vuonot ja merivirrat

Huippuvuorten yliopistossa työskentelevä merentutkija Frank Nilsen puolestaan kertoi meren, merivirtojen ja vuonojen sekä Huippuvuorten sään ja ilmaston yhteyksistä laajemmin. Golf-virran rippeet yltävät Huippuvuorille saakka. Isfjorden, muiden vuonojen muassa, toimii eräänlaisena lämpöpumppuna, joka ottaa osan veden lämmöstä talteen ja luovuttaa sitä ympäristöön. Tämän ansiosta esimerkiksi Huippuvuorten suurimmalla saarella Spitsbergenillä on noin kymmenen astetta lämpimämpää kuin vastaavilla leveysasteilla muualla.

Kirjoittaja vieraili Huippuvuorilla helmi-maaliskuun vaihteessa. Lisää Huippuvuorten säästä ja ilmastosta Prisma Studiossa syksyllä 2012.

Lainaus

Pelastusoperaatio Huippuvuorilla

Harri Alanne — Fri, 23 Mar 2012 08:44:47 +0000

Vuonna 1928 ilmalaiva Italia oli palaamassa pohjoisnavalta, kun se tippui jäälle Huippuvuorten koillispuolella. Eloonjääneiden pelastamisesta muodostui suurin arktisella alueella järjestetty pelastusoperaatio. Tähän operaatioon osallistui myös Suomi. Katso Prisma Studio ti 27.3. klo 20 TV1, uusinta to 29.3. klo 20 Teema.

Vierailin helmi-maaliskuun vaihteessa Huippuvuorilla Prisma Studion kuvausmatkalla. Matkaa suunnitellessani olin lukenut ilmalaiva Italian kohtalosta, pelastusoperaatiosta ja suomalaisten osallistumisesta siihen. Tarina on huikea, ja joillekin jo tuttu, mutta tässä hieman siitä, mistä oli kyse:

Epäonninen Italia

Toukokuun 25. päivänä vuonna 1928 ilmalaiva Italia oli palaamassa pohjoisnavalta, kun se tippui jäälle Nordaustlandet-saaren koillispuolella. Ilmalaiva katkesi, ja osa miehistöstä katosi. Reilu viikko onnettomuuden jälkeen eloonjääneet onnistuivat korjaamaan radion ja lähettämään hätäviestejä. Kolmas päivä kesäkuuta arkangelilainen radioamatööri kuuli viestit, ja ulkomaailma sai tietää, että osa miehistöstä on elossa.

Suomi mukaan operaatioon

Useat maat päättivät lähteä pelastamaan Italian eloonjääneitä – myös Suomi. Ilmavoimat vuokrasi pelastusoperaatioon Aero-yhtiöltä Junkers-lentokoneen. Lentäjäksi valittiin Aeron kokenut lentäjä Gunnar Lihr, ja retken johtajaksi Ilmavoimien luutnantti Olavi Sarko. Lisäksi mukaan lähti lentokonemekaanikko Uuno Backman.

Nopeasti liikkeelle

Gunnar Lihr oli Tukholmassa 14. kesäkuuta, kun hän sai sähkeen lähteä pikavauhtia Helsinkiin. Suomalainen retkikunta lähti Helsingin Katajanokalta 16. päivä, ja matka jatkui Vaasan kautta Tromssaan. Siellä tuli ongelmia: mukaan pakatut varusteet painoivat liikaa, eikä Turku-lentokone kyennyt nousemaan ilmaan. Lentokone piti pakata laivaan. Pikaisen lähdön vuoksi myös matkakassa oli päässyt unohtumaan. Suomen norjalaisen varakonsulin antaman vippilainan turvin laivamatka kyettiin maksamaan. Suomalaiset pääsivät Huippuvuorten King’s Bayhin 23. päivä kesäkuuta.

Haastavat olosuhteet

Huippuvuorilla sää muuttuu todella nopeasti - auringonpaiste voi muuttua salamannopeasti lumimyrskyksi, jossa näkyvyys voi olla vain pari metriä. Jäällä eloonjääneiden olosuhteet olivat vaaralliset: maihin yrittäminen oli uskaliasta, koska merijää liikkui virtausten ja tuulten mukana. Touko-kesäkuussa jää myös sulaa, mikä puolestaan muodostaa sumua. Vaikka sää saattoi olla lentämisen kannalta ihanteellinen, meren ja jään pinnalla oli usein niin paljon sumua ettei jäällä olleita voinut havaita.

Suomalaiset saapuivat siis paikalle varsin myöhään, ja ensimmäisen kerran eloonjääneiden teltta oli nähty jo ennen suomalaisten saapumista. Eloonjääneitä ei kuitenkaan saatu heti turvaan, sillä heidän luokseen oli vaarallista laskeutua. Suurin osa eloonjäänestä pelastuikin vasta heinäkuun puolivälissä neuvostoliittolaisen jäänsärkijän kyytiin.

Huonosti järjestetty operaatio

Ilmalaivan Italian pelastusoperaatioon osallistui kaikkiaan noin 1500 ihmistä, parikymmentä laivaa ja lentokonetta. Operaatiolle ei voi kuitenkaan antaa kovin hyvää arvosanaa, sillä siihen osallistuneiden maiden yhteistyö toimi huonosti. Operaatiolla ei ollut yhteistä johtokeskusta – sen sijaan valtiot kilpailivat siitä, kuka ensimmäisenä löytää ja pelastaa eloonjääneet.

Suomalaisten saavutus

Suomi ei sentään jäänyt aivan osattomaksi tässä kisassa. Italialaisten pelastajien koiravaljakko oli joutunut pulaan, ja suomalaiset noukkivat yhden italialaisen alppijääkärin turvaan viime hetkillä. Tämä noteerattiin myös Italiassa – Mussolini onnitteli suomalaisia pelastajia, ja he saivat myös italialaisia kunniamerkkejä.

Ihan hyvä suoritus kokemattomalta miehistöltä, jolla oli käytössään vain pieni lentokone ja puutteelliset varusteet. Suomalaisten uskalias retki olisi voinut päättyä katastrofiin. Ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geustin mielestä suomalaiset selvisivät hyvän lentotaidon, improvisoinnin ja hyvän onnen ansiosta.

Prisma Studion jutussa haastateltiin ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geustia, jolta ilmestyy syksyllä lentäjä Gunnar Lihrin elämäkerta.

Lainaus

Prisma Studio Tuomiopäivän holvissa

Harri Alanne — Mon, 19 Mar 2012 12:00:51 +0000

Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, liikakansoitus ja ruokapula – Prisma Studio matkusti paikkaan, josta voi löytyä apua tulevaisuuden ruuantuotannon ongelmiin. Katso Prisma Studio ti 20.3. klo 20 TV1, uusinta to 22.3. klo 20 Teema.

Vierailin helmi-maaliskuun vaihteessa Huippuvuorten kansainvälisessä siemenholvissa Svalbard Global Seed Vault. Tämä Longyerbyenin lähelle Platåberget-vuoren uumeniin louhittu holvi aloitti toimintansa vuonna 2008, ja sen jälkeen sinne on rahdattu viljelykasvien siemeniä joka puolelta maailmaa.

Helmi-maaliskuun vaihteessa holviin saapui tuorein lähetys, n.parikymmentä tuhatta siemennäytettä. Yhdessä näytteessä on yleensä noin viisisataa kuivattua siementä, jotka on pakattu foliopussiin. Tällä hetkellä holvissa on noin 750 000 näytettä. Säilytyskammioita on kaikkiaan kolme, ja kuhunkin kammioon mahtuu puolitoista miljoonaa näytettä. Nyt siis täytetään vasta ensimmäistä säilytyskammiota.

Siemenpankkien "keskuspankki"

Siemenholvi on viljelykasvien geenipankki. Kansalliset geenipankit lähettävät sinne viljelykasvien siementen ”varmuuskopioita”, jotka ovat turvassa siltä varalta, että kansallisille geenipankeille tapahtuu jotain. Kansallisissa geenpankeissa siemenet eivät ole välttämättä kovin hyvässä turvassa – kuten Pohjoismaisen Geenivarakeskuksen asiantuntija, professori Roland von Bothmer, muistuttaa. Joulukuussa vesi tulvi thaimaalaisen geenipankin tiloihin - vain kolme päivää ennen kuin sieltä piti lähteä siemenlähetys Huippuvuorille. Roland ei vieläkään tiedä ovatko thaimaalaiset näytteet kunnossa vai menivätkö ne pilalle.

Siemenholvin tilat rakennutti Norjan valtio, ja Pohjoismainen Geenivarakeskus puolestaan hallinnoi holvin sisältöä eli siemennäytteitä. Holvi on louhittu syvälle vuoren ja ikiroudan sisään. Siementen säilytystilat on jäähdytetty miinus 18:aan asteeseen. Jos jäähdytys pettää, siemenet säilyvät jonkin aikaa myös ikiroudassa eli noin miinus neljässä asteessa.

Koskenkorva-ohra turvassa

Siemenholvissa on myös noin 1500 suomalaista näytettä. Yksi niistä on Koskenkorvan valmistukseen jalostettu Botnia-ohra. Tosin tämä käyttötarkoitus ei ollut peruste Botnian säilömiseen Huippuvuorille – Botnian tärkkelyspitoisuus on korkea, ja se saattaa olla tulevaisuudessa mainio lajike – monen muun Tuomiopäivän holviin säilötyn lajikkeen kanssa - esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä muuttuvissa olosuhteissa.

Ai niin, lentopelkoinen kuvaaja Janne selviytyi matkasta loppujen lopuksi aika hyvin. Välilaskut Oslossa ja Tromsassa taisivat toimia melkoisena siedätyshoitona…

Lainaus

Prisma Studio Huippuvuorilla

Harri Alanne — Tue, 21 Feb 2012 14:49:57 +0000

Maanantaina 27. päivä helmikuuta lähden - lentopelkoisen kuvaajan kanssa - Helsingistä kohti Osloa. Sieltä matka jatkuu Longyearbyeniin Huippuvuorille. Perillä tutustumme Tuomiopäivän holviin, jonne on varastoitu satoja tuhansia viljelykasvien siemeniä eri puolilta maailmaa. Tilaisuus tutustua Huippuvuorten siemenholviin tarjoutui, kun tein Prisma Studioon jutun suomalaisen, Koskenkorvan valmistukseen jalostetun, Botnia-ohralajikkeen matkasta holviin. Pohjoismaisen geenivarakeskuksen asiantuntija, professori Roland von Bothmer, kutsui meidät mukaan helmikuun lopussa tehtävälle täydennysmatkalle.

Perillä on tarkoitus tehdä muutakin kuin vierailla holvissa. Suomalainen tutkija Tiina Kilpeläinen on viettänyt useita vuosia Huippuvuorilla tutkien arktisten vuonojen ilmastoa. Sään ennustaminen on tuskin missään muualla maailmassa niin vaikeaa kuin Huippuvuorten vuonoilla. Lisäksi vuonoilla on suuri merkitys ilmastoon laajemminkin, sillä ne mm. vaikuttavat etelästä saapuviin merivirtoihin. Tutustumme Tiinan ja norjalaisen tutkijan Frank Nilsenin kanssa Isfjordenin olosuhteisiin.

Yksi matkan kiehtovimmista osuuksista liittyy historiaan: Vuonna 1928 Pohjoisnavalta palannut ilmalaiva Italia putosi jäälle Huippuvuorten koillispuolelle. Eloonjääneiden pelastamisesta muodostui suuri ja kaoottinen kansainvälinen pelastusoperaatio, johon myös Suomi osallistui. Tapaamme italialaisen Stefano Polin, joka on asunut ja työskennellyt Huippuvuorilla toistakymmentä vuotta. Stefano tuntee ilmalaivaturman ja pelastusoperaation vaiheet erinomaisesti, ja hän kertoo niistä enemmän - sekä arvioi miten suomalaiset suoriutuivat omasta osuudestaan. Näistä aiheista luvassa enemmän Prisma Studiossa ja Yle-blogissa maaliskuussa!

Näytä Prisma Studio Huippuvuorilla suuremmalla kartalla

Lainaus