Blogit - pyöräilyterapia

Kevättalven sohjo innostaa reuhtomaan

Matti Rämö — Sun, 31 Mar 2013 01:02:40 +0000

Vuoden haastavin pyöräilyjakso pitää mielen virkeänä. Jäiset lentokelit ja viimeiset sohjomassat ovat nyt jo mukavan innostavia talven jäänteitä, kun tietää, että hyytävä kausi lähenee loppuaan. Ja pyöräteillä saa todellakin olla tarkkana, kun ei voi tietää, mitä edessä on. Tämä on juuri sitä parasta harjoittelujaksoa, joka valmistaa kohtaamaan muuttuvia ja yllättäviä tilanteita.

Siispä olen kiitollinen kaikista niistä huonosti ja puutteellisesti auratuista pyöräteistä, jotka nyt vielä vähän aikaa muuttavat muotoaan päivän ja yön lämpötilojen rytmissä. Kohta pitää lähteä etsimään ulkoilureiteiltä vanhoja latupohjia, joissa lumi pysyttelee pisimpään. Nämä viimeisten lumien haeskelut kuuluvat kevätriitteihini. Aurinko paistaa ja vapautuva kostea maa huokuu elämän hajujen kirjoa. Ja Vantaanjokea reunustavilla ulkoiluteillä voi vielä puskea sohjossa, jota höystävät mahdollisesti kevyet kevättulvatkin. Sohjossa reuhtominen on mukavaa, silloin kun se on vapaan valinnan tulos.

Ja kyllä sohjopolkeminen aina katupölyssä pyöräilyn voittaa. Toki katupölykin harjoituttaa kohtaamaan vaikkapa Intian kaupunkiliikenteen arkea tai monsuunikauden loppuvaiheen pölyisiä maanteitä tai vaikkapa sorateiden kohtaamistilanteita Suomessa, sillä aika huonosti kotimaan hiekkateillä autoilijat ottavat muut tienkäyttäjät huomioon tässä suhteessa. Mutta tätä harjoitusmahdollisuutta en oikeastaan kaipaa. Onneksi enimmät hiekoitushiekat on viime vuosina siivottu aika nopeasti ainakin pääkaupunkiseudulla. Ja myönnän toki, että kaikesta sohjopolkemisen hehkuttelusta huolimatta odotan sitä, kun alle saa kesärenkaat. Ja se hetki lähenee :)

Myös muut kevättalven siirtymäriitit ovat sujuneet innostavissa merkeissä. Fillarimessuilla puhuin kolme päivää lähes tauotta joko esiintymislavalla tai ständillä. Ja innostunut palaute onnistui jälleen kerran vakuuttamaan, että ehkä sen viimekesäisenkin fillarireissun eteläiseen Espanjaan ja Marokkoon voisi saattaa kirjaksi saakka. Kuukauden matka oli ihan tarpeeksi vaiherikas eepoksen ainekseksi.

Välillä ehdin messuilla kuunnellakin. Pyöräily yhdistää, sillä se tarjoaa eri muodoissaan hienon tavan kokea ympäröivää todellisuutta. Kuvassa on Antti, hän aikoo polkea keväällä Roomasta Hämeenlinnaan. Fillarantin matkavalmisteluja ja matkaa voi seurata blogista, jossa on mm. kymmenen gramman tarkkuudella listattu matkavarustusta.

Tärkeintä on pysyä liikkeessä, oli matka sitten minkä mittainen hyvänsä. Arkikilometrit ovat ne tärkeimmät, taittoi ne sitten kaksi- tai kolmipyöräisellä, nojapyörällä tai postin kuormapyörällä. Etenkin talvikuukausina jaksan ihastella postipolkijoita, jotka joutuvat koko ajan pysähtelemään ja lähtemään uudestaan liikkeelle. Hikisenä polkimille nousu kylmää viimaa vasten yhä uudestaan vaatii asennetta. Itse en malttaisi pysähtyä edes liikennevaloihin, vaan jatkuva liike on se tärkeä asia. Suunnittelen reittini mieluummin pari kilometriä pidemmäksi, jos tiedän välttäväni pysähtymistä vaativia liikennevaloja.

Fillarimessujen jälkeen käväisin Kangasalan kirjaston kahvilassa messuamassa pyöräilyterapiasta ja Islannin ihmeistä. Sydän-Hämeen Lehden toimittajan näkemyksen tilaisuudesta voi lukea osoitteesta http://shl.fi/2013/03/23/reissut-ovat-pidennettyja-terapiasessioita/

Seuraava esiintyminen on Forssan kirjastossa 9.4. klo 18. Kirjaston pyöräilyaiheinen ilta alkaa jo klo 17, ja ohjelmassa on myös pyörän kunnostusniksejä.

Pyöräilykuntien verkoston Poljin-lehdessä 2/2013 on artikkelini Islannin-reissusta. Lehden pdf-versio löytyy osoitteesta http://www.poljin.fi/Poljin_2_2013%20kevyt.pdf

Toimittaja Raili Tuikan arvio Polkupyörällä Islannissa -kirjasta Teksti-TV:n nettiarkistossa

Kevätkelejä kaikille!

Lainaus

Poljinrikko Helsingissä, Rengasrikkoja Saharassa

Matti Rämö — Sat, 21 Apr 2012 06:29:36 +0000

Vanhoilta latupohjilta löytyy vielä lunta Kehä kolmosen eteläpuolella, niiden koluaminen kuuluu kevätrutiineihini. Lumessa polkeminen on erityisen nautinnollista silloin, kun sitä saa tehdä vapaaehtoisesti, ihan vaan kevätrituaalina. Puolikovassa, ohuessa lumimassassa möyryäminen on myös mukavaa pikkuharjoittelua poikkeavia ja tarkkuutta vaativia olosuhteita varten. Muut arjen huolet kyllä kaikkoavat siinä puuhassa. Ei ole aikaa ajatella työviikon stressaavia kummallisuuksia.

Tämän kevään viimeisten lumien sesonki tosin keskeytyi hieman ikävästi, kun ykköspyörä piti kuljettaa ennenaikaiseen perusremonttiin, ja vähän nolosta syystä. Poljinasiat ovat yhä riesanani, kun hieman poikkeava polvien asento ja runnova ajotyylini kuormittavat pedaaleja. Päätin vaihtaa jo ennakkoon ajoittain äänekkäästi oireilleen polkimen, jonka olin asentanut tihkusateessa joulukuisena yönä Keskuspuistossa. Tuolloin repussa olivat olleet mukana tavalliset peruspolkimet, ei laadukkaampia maastopyöräpolkimia, sekä polkimen ulosvedin (sain juuri kuulla luottomekaanikoltani, että termi ulosvedin, jota käytän myös Jäämeri-kirjan varusteluettelossa, ei varsinaisesti lisää rispektiä alan ammattilaisten parissa. Kävi myös ilmi, että olen oppinut tämän hienon käännöskukkasen muutaman vuoden takaisesta Bilteman katalogista. Globalisaatiota!). Mutta siis joulukuisena yönä Helsingin Keskuspuiston poluilla ei mukana ollut vaseliinia. Ja lopputulos oli se, että kolmen kuukauden viiveellä polkimen teräskierteet olivat hapettuneet alumiinikampeen niin rajusti, etten saanut poljinta irti polkimen ulosvetimellä, mutterin nurkat tosin pyöristyivät. (Poljinavainta ei mukana ollut).

Manailin ja aloitin seuraavana päivänä parin liikkeen kierroksen Käpylän pyöräpajoissa. Mutta kummassakaan ei ollut sellaista työkalua, että polkimen olisi saanut pois odottaessa ja ilman porausoperaatiota. Seuraavaa siirtoa miettiessäni lähdin vuoden ensimmäiseen Kriittisen pyöräilyn mielenosoitukseen Helsingin keskustaa kiertämään. Kilometri ennen paluuta Kamppiin oireillut poljin rusahti poikki, ja tällä kertaa niin, ettei jäljelle jäänyt edes kunnon tappia, vain kahden ja puolen sentin tynkä. Tunnin kitkuttamisella sinnittelin 12 kilometrin matkan kotiin Kehä ykkösen pohjoispuolelle. En edes kaatunut, vaikka polkaisin tyngällä tyhjää kymmenkunta kertaa. Luottomekaanikko sai muuten mutterinkulmista pyöristyneen polkimen irti Metrinch-työkalulla.

No, kakkospyöräkin kulkee suhteellisen hyvin, vaikken sillä uskallakaan lähteä yli sadan kilometrin reissulle. Ohuita kesärenkaita en enää ryhtynyt vaihtamaan nastallisiin.

Tästä huolimatta yhtenä yönä piti käydä latupohjalla kokeilemassa onnea, kun päivän stressiannos oli ollut poikkeuksellisen kova. Pyöräilyterapia tekee ihmeitä, sysisynkät ajatukset väistyivät kolmen tunnin rehkimisen jälkeen (tunti lumella).

Ajankohtainen projekti on ollut Rengasrikkoja Saharassa -eepoksen lukeminen äänikirjaksi Yle Areenaan. Olen päässyt studiokopissa eläytymään vuoden 2007 reissuun, ja monenlaiset tunteet ovat nousseet pintaan. Teksti toimii edelleen, vaikka huomaan, että olen pari askelta ottanut eteenpäin kirjoittamisen prosessissa. Asiaan vaikuttaa toki sekin, että ensimmäisessä kirjassani on yksien kansien väliin sullottu neljän kuukauden matka. Rengasrikkoja-tekstin rytmi itse asiassa soveltuu äänikirjaksi oikein hyvin, ehkä jopa paremmin kuin myöhempien kirjojen, joiden lähestymistarkkuus taas pääsee oikeuksiinsa luettuna. Yle Areenassa Rengasrikkoja Saharassa alkoi ilmestyä 25. huhtikuuta, ja kesäkuun alkupäivinä sitten myös Yle Puheen taajuuksilla. Kymmenminuuttisia jaksoja on kaikkiaan 63, jotka julkaistaan Areenassa kolmen jakson kokonaisuuksina, eli Areenaan äänikirja tulee 21 osassa. Osat julkaistaan peräkkäisinä päivinä, ne voi myös ladata mp3-tiedostoina. Huom. Yle Areenassa on ollut teknisiä ongelmia uuden version kanssa, ja latausmahdollisuus on työn alla, myös jatko-osien julkaisu viivästyy, mutta matkan alku on jo kuunneltavissa. Yle Puheen julkaisun tarkemmat yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossani.

Ps. Helsingissä kevään merkkinä on myös yritteliäs Rengasmies, joka lupaa rientää rengasrikkoisen turvaksi Kehä ykkösen sisäpuolella. Jounin palvelupuhelin on 040 966 8065. Lisää osoitteesta: rengasmies.com.

Lainaus

Jäämeri-kirja: painotuoretta tuntemusten vuoristorataa

Matti Rämö — Wed, 29 Feb 2012 18:02:59 +0000

Kirjan tuleminen painosta on juhlava hetki. Kuukausien vääntö konkretisoituu käsin kosketeltavaksi. Ensitunne on ihastus ja ihmetys, unenomainen usva, jossa voi vaeltaa stressittömänä ihmetellen. Kuin rakastuneen kevyt ja kirkas olo. Sitten iskee hetken epäluulo siitä, että onhan kuvat ja kartat kunnossa. Onko luova ja nopeakäänteinen taittaja ehtinyt viime metreillä tehdä oikoluvun jälkeenkin omia tulkintojaan tekstistä. Pikaisen ja rauhoittavan tarkistelun jälkeen on mukava jämähtää lukemaan satunnaisesti valittua pätkää.

Alkuhurmoksen jälkeen alkaa tunteiden todellinen vuoristorata. Kirjahan on aivan loistava, ja seuraavana päivänä epäilys valtaa taas mielen: äh, onneton tekelehän se vain on. Ja seuraavana päivänä eepos kohoaa jälleen merkkiteosten joukkoon. Tällä kertaa epästabiilisuutta on lisännyt työstressi, joka on pulpahtanut korvaamaan kirjan oikoluku-unet. Viime viikkoina olen unissani oikolukenut teksti-tv-tiedotteita ja nettisivupäivityksiä. Onneksi tämäkin oikoluku alkaa rauhoittua, sillä ehdin jälleen pyöräillä enemmän ja purkaa valveilla päivän kertynyttä kuonaa. Keskuspuiston metsiköissä stressiviitta kevenee.

Ja tiedossa ovat Fillarimessut, jotka tasoittavat tunteiden möyryämistä. Saan koko viikonlopun meuhata kirjasta ja viime kesän Islannin-matkasta. Energialataus tiivistyy kolmeen päivään, ja sen jälkeen kirjaankin voi sitten jo suhtautua jotenkin normaalimmin. Näin tämä kaava on aiempina vuosina edennyt. Ja toivottavasti nytkin messuesitelmät ja pyöräilijöiden kollektiivinen yhteys tasoittavat talvisten polkujen kuoppaisuutta.

Go expo -fillarimessuilla Helsingin Pasilassa 2.-4.3.2012

Tietotorilla 25 minuutin diaesitykset päivittäin ensin Jäämeri-kirjasta ja myöhemmin Islannin-matkasta: perjantaina klo 13.30 ja 17.30; lauantaina ja sunnuntaina klo 11.30 ja 15. Muina aikoina päivystän Pyöräilykuntien verkoston/HePon ständillä 7 g 51.

Lainaus