Kulttuuri ei ole seksikästä – mutta voiko se olla hauskaa?

Ritva Leino — Tue, 20 Mar 2012 09:38:38 +0000

Kirjoittaja on kulttuurin tilaaja Ylen Julkaisut-yksikössä.

Kulttuuri ei ole enää seksikästä totesin opiskeluaikaiselle ystävälleni. Häntä hymyilytti se, että ylipäänsä vaivasin päätäni tällaisella asialla. Minua loukkasi hänen välinpitämättömyytensä, sillä olimme yhdessä käyttäneet runsaasti aikaa opiskeluvuosina Godardin, Fellinin ja Altmanin elokuvia katsellen ja Simone de Beauvoirin kirjoista väitellen. Elokuvat, kirjat ja musiikki - niillä osa nuorisosta rakensi parempaa elämää.

Ymmärsin, että kulttuuri on ollut paitsi pääomaani, se on vaikuttanut ammatinvalintaani, sanellut ihmissuhteitani ja ennen kaikkea ollut olennainen osa ajatteluani. Enkä varmasti ole ainoa.

Silti jollakin omituisella tavalla kulttuurista puhuminen, tuntuu nyt kovin epäajanmukaiselta.

Kulttuurikäsityksiä moneksi

Hämmennys näkyy myös Ylen sisällä. Mitä se kulttuuri oikein tarkoittaa?

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä että kyllä Ylen on hoidettava kulttuuritehtävänsä, mutta miten? Jotkut uskovat, että kun taltioidaan riittävästi RSO:n konsertteja, oopperan ensi-iltoja ja muutama baletti- tai teatteriesitys silloin tällöin niin se riittää suomalaisen kulttuurijanon sammuttamiseksi. Lisäksi tulevat Yle Radio 1:n laadukkaat kulttuuriohjelmat ja klassinen musiikkipalvelu.

Toisten mielestä Ylen ehdoton vahvuus on populaarimusiikin ja -kulttuuriin vahva asiantuntemus ja laajat arkistot. Näitä kahta asiaa yhdistämällä puhutellaan jo riittävän isoa osaa suomalaisista.

Jotkut ovat ottaneet niin tosissaan alle 45-vuotiaiden palvelemisen, ettei sanaa kulttuuri haluta edes mainita. Silti kun katsoo alle 45-vuotiaiden kulttuurikäsityksiä, juuri heillä se on kaikkein laaja-alaisin. Heille musiikki, katutaide, sarjakuva, muotoilu, elokuvat, muoti ja matkailu yhdessä ja erikseen on kulttuuria sanan varsinaisessa merkityksessä. Näitä sisältöjä tälle porukalle tarjotaan kuitenkin lähes ainoastaan kuluttamisen ja lifestylen näkökulmasta, vaikka näiden vetovoima ja seksikkyys liittyy niiden kulttuuriseen arvoon. Sieltä löytyy yllätyksellisyys, huumori ja vaara.

Luulen että suhtautuminen kulttuuriin kuvastaa Ylen identiteettikriisiä, jossa julkisen palvelun tehtävää on taas aika ajantasaistaa. Kun Yle pyristelee irti menneisyytensä painolastista (ylhäältä tuleva sivistys kansan valaisemiseksi), uudistaa itseään, flirttailee alle 45-vuotiaiden kanssa (uusi suhde ja paljon epävarmuutta) ja haluaa olla luotettava kumppani (uutis- ja ajankohtaistoiminta), kulttuuri hämmentää. Sana tuo liikaa mieleen menneisyyden, takavuosien besserwisserit ja tylsät, syvästi taidetta ja taiteilijoita ihannoineet ohjelmat. Vanha, tosikkomainen mielikuva kulttuuriohjelmista hallitsee.

Hajuja, makuja, tunteita

Nyt on kuitenkin hyvä hetki uskoa kulttuurin voimaan. Sen voi aloittaa maistelemalla Helsingin juhlaviikkojen slogania ”kulttuuri kuuluu kaikille”. Kun Ylekin kuuluu kaikille, niin sen pitäisi tarjota kulttuuria kaikille. Se onkin vaativa haaste. Miten palvellaan senioreja, laajasti sivistyneitä suuria ikäluokkia, kulttuurista rentoutumista etsiviä seikkailijoita, elokuvafriikkejä ja nuoria populaarikulttuurin moniottelijoita?

Jos kulttuuri ymmärretään riittävän laajasti, sitä tarjoillaan kekseliäästi uusia kerrontatapoja ja muotoja kehittäen. Uskon myös että näin voidaan myös julkista palvelua uudistaa. Olennaista on ymmärtää ja havaita mitä suomalaiset nyt pelkäävät, vihaavat, unelmoivat ja etsivät. Kulttuuri ei saa olla rituaali, sen pitää olla täynnä tunteita, hajuja ja makuja.

Olen itse ihaillut avoimesti Channel Fourin tapaa päivittää omaa julkisen palvelun tehtäväänsä. Luovuttuaan Big Brotherista he ovat rohkeasti lähteneet etsimään uudenlaista monimediaisuutta ja yleisöjä osallistavaa elämyksellisyyttä. On oltu yhteisen julkisen taiteen asialla (Big Art Map), ihmetelty miten tyhjät asunnot tai talot ja asunnottomuus eivät kohtaa ja uudenvuodenlupausten kautta lähdetty yhdessä etsimään uutta ja löydetty mahdollisuus tehdä jotain ennen kokematonta kuukauden jokaisena päivänä. Kulttuuri ja elämä ovat kohdanneet, monet ovat voineet jakaa jotain yhdessä.

Minusta näin kulttuuri on tuotu tähän päivään julkiselle palvelulle kunniakkaalla tavalla.

Lainaus

Blogit - populaarikulttuuri

Kulttuuri ei ole seksikästä – mutta voiko se olla hauskaa?