Blogit - virtuaalimaailma

Pallovideo on tulevaisuutta, pystyvideo jo tätä päivää

Tuija Aalto — Fri, 29 May 2015 12:25:00 +0000

Virtuaalilasien läpilyönti kuluttajamarkkinoilla ensi vuonna näyttää väistämättömältä. Pallovideo eli ns. "Spherical video" on jo joillekin edelläkävijöille tätä päivää: Oculus Riftin hankkinut Facebook on esitellyt kehittäjätapahtumassaan, miten 360-videoita esitetään yhteisöpalvelun uutisvirrassa, ja si sällöntuottajat - taitelijat, elokuvantekijät ja animaattorit, tekevät tahoillaan kokeiluja nähdäkseen, mistä ihmiset innostuvat.

Tutkan alla on kuitenkin muhinut toinen ilmiö: pystysuuntaisen videon yleistyminen. Internetanalyytikko Mary Meeker kiinnittää tuoreessa katsauksessaan huomiota siihen, miten nopeasti pystysuuntaisesti katsottavien videoiden katselemiseen käytetty aika on kasvanut. Amerikkalaiset katsovat pystyvideota jo 29 % ajastaan, verrattuna viiteen prosenttiin vuonna 2010.

Puhelinta pidetään kädessä yleensä pystysuunnassa, joten sillä kuvataankin usein niin. Esimerkiksi Twitterin ostamassa videopalvelu Periscopessa kuvataan ja katsotaan lähetykset pystysuunnassa.

Mobiililaitteiden yleistyminen kasvattaa ajankäyttöä digitaalisten laitteiden parissa. Viimeisten seitsemän vuoden aikana amerikkalaisten ajankäyttö digitaalisen median parissa on kaksinkertaistunut yli viiteen ja puoleen tuntiin vuorokaudessa. Amerikkalaiset viettävät kolmanneksen valveillaoloajastaan digitaalisten laitteiden parissa, toteaa Meeker (koko 197-sivuinen trendipaketti).

Lainaus

Virtuaalilasit ovat uusi internet

Juha Lahti — Tue, 26 May 2015 20:17:12 +0000

Juha Lahti on tuottaja Ylen Luovat sisällöt -yksikössä.

Oscar Höglund (toimitusjohtaja, Epidemic Sound) sanoi Yle Prophecy -puheenvuorossaan (videon ajassa 12 min.), että virtuaalitodellisuus on totta nyt ja antoi ymmärtää, että mediaväen pitää tutustua Oculus Riftiin.

Tässä kolme asiaa, joita media-alan kannattaa virtuaalimaailmoiden suhteen huomioida:

Virtuaalilasit ovat uusi internet. Vr-teknologian nousua voi hyvin verrata kännyköiden tai internetin keksimiseen. Virtuaalilasien avulla luotavat maailmat toimivat hämmästyttävän hyvin. Lasit mahdollistavat muutakin kuin viihdettä. Asuntonäytöt, lomamatkat ja tiedesovellukset saavat uusia ulottuvuuksia kun asioita voi testata kotona. Suurin voittaja taitaa silti olla aikuisviihdeteollisuus.
Virtuaalitodellisuus ei ole kaikille. Sulavan vr-sovelluksen pyörittämiseen tarvittava tietokone maksaa tällä hetkellä liki 2000€. Lasien hinnat pyörivät noin 500€:n tuntumassa. Todellista virtuaalivallankumousta saadaan odottaa vielä joitakin vuosia.
Virtuaalitodellisuus on kaikille. Vr-lasien käyttö perustuu ihmisen luontaistiin aisteihin. Kaikki osaavat käyttää niitä heti. Kaikki myös hämmästyvät käyttäessään niitä ensimmäisen kerran. Virtuaalitodellisuus on oikeasti täällä.

Ensikosketus Oculus Riftiin oli mykistävä

Olin onnekas ja sain ostettua toisen generaation Oculus Riftit ensimmäisten joukossa. Seurasi puoli vuotta kiivasta odotusta ja lopputulos oli mykistävä. Virtuaalitodellisuus on oikeasti yhtä mullistava teknologia kuin internet aikoinaan.

Oculuksen kehittäjälaite on fyysisiltä ominaisuuksiltaan kömpelö. Laitteesta lähtee kolme johtoa eri suuntiin ja lasit pitää kohdistaa erittäin tarkasti. Nämä ovat kuitenkin testilaitteen kompromissiratkaisuja, jotka varmasti hiotaan kuntoon lopulliseen versioon.

Testasin suurimman osan tarjolla olevista peleistä ja demoista. Kun päähän isketään lasit ja hyvät kuulokkeet, niin jokaiseen uuteen sovellukseen meneminen oli yhtä hämmentävää. Laitteen luoma virtuaalitodellisuus on erittäin uskottava. Jo kalibrointiin tarjoitettu yksinkertainen pöytädemo saa aivot rullalle. Lasit seuraavat katsetta ilman viivettä ja nykyinen versio tukee vielä pään syvyysliikkeitä.

Virtuaalilasit ovat parhaimmillaan sovelluksissa, joissa henkilö istuu paikallaan. Onnistunein pelikokemus olikin rekkasimulaattori. Kun vr-laseilla ja ratilla ajaa autoa, niin kokemus on lähellä oikeaa maailmaa. Tavallisten asioiden tekeminen tietokoneympäristössä on riemastuttavaa. Hienointa rekkapelissä oli se, kun risteyksissä piti katsoa molempiin suuntiin ennen liikkeellelähtöä.

Virtuaaliteknologia on jo nyt demovaiheessa niin uskottavaa ja toimivaa, että muutaman vuoden päästä sitä ei pidättele mikään. Laseille kehitetään varmasti sovelluksia jokaiseen makuun ja fantasiaan. Vr-teknologian käyttö on ihmisille luontaisten aistien mukaista, joten sen käyttöönottokin on helppoa.

Oculus ilmoitti äskettäin laitevaatimukset, jotka määrittävät kuinka tehokkaalla tietokoneella ensi vuonna myyntiin tulevat lasit toimivat. Vastimukset täyttävän pc:n hinta on nyt noin 1500€, mutta ensi vuonna toivottavasti vähemmän. Virtuaalilasit vaativat todella paljon vääntöä, joten niitä ei nähdä vielä moneen vuoteen älytelevisioiden kylkiäisinä.

Lainaus

Unohtakaa Bieber, tulevaisuuden pop-tähdet luodaan virtuaalisesti!

Taneli Vatanen — Mon, 29 Apr 2013 08:15:34 +0000

Niin tieteiskirjallisuus, televisio kuin Hollywood ovat käsitelleet aiheena virtuaalisia tähtiä - täysin digitaalisia luomuksia, usein aidon tekoälyn saattelemana. Jälkimmäinen todennäköisesti pysyy tulevaisuuden visiona vielä pitkään, mutta keinotekoisia tähtiä löytyy jo nykypäivästä.

Varhaisimpia esimerkkejä on vuosituhannen vaihteessa perustettu Gorillaz - bändi, jonka nimelliset jäsenet ovat kaikki animaatiohahmoja - myös bändin live-keikoilla:

Gorillazin taustapiruina hääräilee kuitenkin aitoja muusikoita, joten itse musiikin puolesta bändi ei poikkea mitenkään normaalista. Jo hieman toista maata on viime vuonna Coachella-musiikkifestivaalilla "haudan takaa" esiintynyt virtuaalinen Tupac Shakur. 3D-mallinnuksella toteutettu Digi-Tupac myös räppäsi ainakin osittain digitaalisesti luodulla äänellä. Virheellisesti monet ajattelevat, että lavalla nähty Tupac olisi hologrammi, mutta todellisuudessa tekniikka perustui vanhaan optiseen illuusioon - siitäkin huolimatta lopputulos on sangen vaikuttava:

Virtuaali-Tupac perustui kuitenkin todelliseen henkilöön. Vielä astetta pidemmälle menee vuonna 2007 'syntynyt' Hatsune Miku, täysin digitaalinen luomus niin ulkonäön kuin äänenkin perusteella. Japanilaisen Yamahan kehittämään Vocaloid-teknologiaan perustuva Miku syntyi Crypton Future Median neronleimauksesta - mitä jos digitaaliselle äänisyntetisaattorille annettaisiin kasvot? Kansa ihastui Mikuun, ja pian YouTube ja Nico Nico Douga (Japanin suurin videosivusto) alkoi täyttyä käyttäjien tekemistä Miku-sävellyksistä.

Mikun valtava suosio perustuukin pitkälti yhteisöllisyyteen. Crypton Future Media ei tarkoituksellisesti kehittänyt Mikulle persoonaa, jolloin se jäi fanien ja käyttäjien vastuulle. Mikun persoona ja musiikki ei siis ole minkään yksittäisen tuotantoyhtiön sanelema, vaan Miku on käytännössä yhteisönsä muovaama. Tässä mielessä Mikua voi siis pitää jopa aidompana pop-tähtenä kuin monia verta ja lihaa olevia, joiden imago ja musiikki on tarkasti mietitty suljettujen ovien takana tapahtuvissa tuottajakokouksissa!

Hauskana yksityiskohtana Mikun menestyksen takana on myös pieni yhteys Suomeen. Miku-tulkinta suomalaisen Loituman kappaleesta Ievan Polkka keräsi huikeat määrät katsojia. Mikun luonut Crypton sanoikin, että video on erinomainen esimerkki Mikun monipuolisesta potentiaalista. Videolla nähdystä purjosta (joka on perua Loituma Girl -meemistä) onkin tullut yksi Mikun 'tavaramerkeistä', jota nähdään niin fanien luomissa teoksissa kuin valotikkuina Mikun live-keikoilla.

Miku on siis kiistatta ison nimen tähti. Loppuunmyytyjä live-konsertteja, tuhansia ja taas tuhansia sävellyksiä, esiintymisiä TV-mainoksissa sellaisten pikkutekijöiden kuin Justin Bieberin ja Lady Gagan ohella... ei hassummin virtuaaliselta luomukselta! Hyvät naiset ja herrat, tulevaisuus on täällä jo tänään.

Lainaus

Machinima, monipuolista mikroelokuvaa

Minni Niemelä — Mon, 03 May 2010 15:51:35 +0000

Löysin machinimat loka-marraskuussa 2009. Perehdyttäjänäni kone-elokuvaan toimi loistava Second Life –blogi New World Notes, jonka seuraamista suosittelen kaikille SL-kiinnostuneille. Blogi esittelee säännönmukaisesti myös machinimafilmejä ja sen vinkkaamana löysin ensimmäiset machinimasuosikkini.

Machinimaa voi ajatella köyhän miehen elokuvamuotona – onhan mahdollista vääntää machinimapätkä kokoon ihan ittekseen – mutta näen sen ennen kaikkea uutena ilmaisuvälineenä ja taidemuotona, jossa riittää genrejä jokaiseen makuun. Koska pidän itseäni ns. sisällöntuottajana – anteeksi ruma sana – minua ovat aluksi innostaneet eritoten tarinalliset, käsikirjoitetut machinimat (Princess and the Pea, A Woman's Trial). Nyttemmin olen katsonut paljon myös kokeellisempia machinimoja (Boundless, No Color), ne uppoavat ajatusten virittäjänä ja silmäkarkkina. Machinima voi ottaa myös kantaa (The French Democracy) tai opastaa, raportoida, promota. Machinima taipuu moneksi ja sitä näkyy yhä enemmän, sitä mukaa kuin uusia käyttötarkoituksia keksitään. Machinima on jo selkeästi irtaantunut lähtökuopistaan, pelien taltioimisesta. Mm. Shanghain 2010 World Expossa on esillä myös machinimafilmejä.

Olen vielä kaukana parhaiden machinimaattoreiden tasosta, mutta lyhyessä ajassa on silti tapahtunut paljon. Tein lähes kylmiltään Yle Tulevaisuus Labille Kummitustalo-machiniman, jonka päätarkoitus oli esitellä Ylen omaa Second Life –edustustoa. Kyseinen paikka on ns. vaihtolavaste, holodeck, jossa yleläiset voivat vapaasti harjoitella SL-elämistä ja myös kuvaamista. Kummitustalo on harjoitustyö, ei täysin onnistunut, mutta lähtötasoon (lähes nolla) nähden varsin kelpo tuotos.

Heti kohta Kummitustalon valmistumisen jälkeen osallistuin helmikuun alussa työryhmän toisena jäsenenä - sain innostettua vanhan ystävän machinimointiin mukaan - Opetusministeriön ja AVEKin Digidemo-pitchauskilpailuun , jossa esittelimme konsepti-idean opetuksen lisämateriaaliksi tarkoitetusta machinimasta. Työnimellä ”Machinimaa muksuille ja murkuille” kulkenut ideamme valittiin 70 pitchatusta ideasta 20 palkitun joukkoon. Tässä vaiheessa teimme jo ystävän kanssa täyttä häkää ensimmäistä yhteistä machinimaamme, Tuskaa. Se perustuu Edith Södergranin samannimiseen runoon ja on perinteinen kolmiodraama. Päätimme jo suunnitteluvaiheessa että emme kikkaile, keskitymme tarinaan. Tuska on kaikessa yksinkertaisuudessaan (tekeminen ei sitä kyllä ollut…) kerännyt kehuja, myös ammattimaisilta tai lähes ammattimaisilta machinimaattoreilta. Se on helppoutensa ansiosta kiinnostanut myös machinimaa tuntemattomia katsojia.

Tuskan valmistuttua kehitimme toisen machinima-konseptin, joka sai huhtikuussa AVEKin Digidemo-valtionavustuksen. Tähän konsepti-ideaamme liittyen valmistelemme parhaillaan kahta musiikkimachinimaa kalifornialaiselle laulaja-lauluntekijä Beth Thorneylle. Teemme biisit Still can’t hide (2010) ja Done (2006). Käsikirjoitukset molempiin valmiina, alustava kuvaussuunnitelma toiseen, tällä hetkellä on käynnissä avatarten stailaus kuvauksia varten. Näissä pätkissä aiomme kokeilla myös uusia kuvausjippoja, mm. käsivaralla kuvaamista suoraan ruudulta, joka on juuri nyt machinimarintamalla Se Juttu. Tuloksen on oltava musiikkivideomainen ja biisejä tukeva, mutta ei niitä suoraan kuvittava.

Kun kerron machinimasta ja ympäristöstä (Second Life) jossa sitä kuvaan, joudun lähes aina selittämään jokaisen käyttämäni termin; machinima, virtuaalimaailma, avatar. Avattarilla toimiminen ja virtuaalimaailmassa kuvaaminen ovat asioita, joita ei voi kovin nopeasti selittää auki ja moni käsittääkin machiniman jonkinlaisena animaation muotona. Kone-elokuva on kätevä sana, mutta sekään ei kuvaa machinimaa riittävästi. Kuvaisiko sanapari kolmiulotteinen kone-elokuva sitä hieman paremmin?

Toinen asia mihin törmään jatkuvasti on se, että virtuaalimaailmassa toimiminen käsitetään todellisuuspaoksi. Olen kenties jo liian sisällä virtuaalissa voidakseni ymmärtää ajatusta; minulle virtuaalimaailma alkaa olla todellisuutta siinä missä tämä ns. reaalitodellisuuskin. New Worl Notes puhuu paljon mixed realitysta, siitä miten reaalimaailma ja virtuaalinen maailma limittyvät. Ihmiset virtuaalissa ovat todellisia ihmisiä, eivät pikselimössöä. Jokaisen avatarilmentymän takana on aina lihaa ja verta. Vainoharhaisuudella ei etene: kannattaa olla avoin ja vastaanottavainen, siten virtuaalielämästä (ja kaikesta sosiaalisesta mediasta) saa enemmän irti. Olen tutustunut huikeisiin persooniin, ensin avattarina, myöhemmin myös todellisina niminä ja kasvoina joiden kanssa pidän säännöllisesti yhteyttä Second Lifen ulkopuolella. Itse asiassa tutustumisen jossain vaiheessa virtuaalimaailman virikkeisyys alkaa häiritä ja yhteydenpitoa on helpompi jatkaa muulla tavoin, chateissa, puhelimitse, sähköpostitse.

Ystäväni nimitti minua avantgardistiseksi löytöretkeilijäksi (hih!), jonka seikkailut Second Lifessa ja sen seurauksena syntyvät machinima-kartoitukset tekevät virtuaalisia maisemia tutummiksi muillekin. Toivon näin. Olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa avattaret yleistyvät ja naamakirjat yms. ovat enemmän tai vähemmän kolmiulotteisia. Lisätyt todellisuudet lisääntyvät ja yhdistävät ihmisiä uusilla tavoilla. Kommunikointi lisää ymmärrystä ja maailma pelastuu! No, oikeasti kaiken ei tarvitse olla ihan näin vakavaa ja ylevää korkealentoa… minulle machinima on mediamuoto, jonka katsominen on antoisaa ja sen parissa puuhasteleminen on sekä hauskaa että haastavaa. Ja eritoten kaikenlaisen mikroviestinnän yleistyessä se on mitä mainioin liikkuvan kuvan mikroilmaisuväline. Kohtalaisen kevyt tuottaa, helposti jaeltava, nopea katsoa.

Tälle ai-laav-machinima-vuodatukselle on erittäin pätevä syy: teen Ylelle aikavälillä toukokuu-syyskuu kuusiosaisen machinimasarjan joka esittelee suomalaisia Second Life –toimijoita. Postailen Aikaleima-blogiin juttuja sarjan edistymisestä, seuraava merkintäni (jo toukokuun aikana) kertoo yksityiskohtaisemmin tulevan sarjan yksittäisistä osista. Ennen sitä… katsokaa ihmiset machinimaa, voitte yllättyä siitä miten taipuisa mediamuoto se on.

Lainaus

Machinima opetuksessa, kulttuurissa ja tiedonvälityksessä

Tuija Aalto — Sat, 20 Feb 2010 11:04:55 +0000

Machinima, pelimaailmojen pelimoottorien piirtämän 3D-näkymän avulla kuvattu elokuva sopii monenlaiseen tarinankerrontaan. Tulevaisuus Labin järjestämässä machinima-seminaarissa toimittaja, tietokirjailija Minni Niemelä kertoi hyvin käytännönläheisesti, millä tavalla aloitteleva machiniman tekijä opetteli elokuvantekoa. Tallenteen ajassa noin 50 minuttia aloittaa Helsingin Työväenopiston IT-suunnittelija Juhana Mykrä vaikuttavan katsauksensa siihen, miten virtuaalimaailmassa voi järjestää opetustilanteita ja mikä rooli machinima-elokuvilla voi olla niiden taltioimisessa. Viimeiset 25 minuuttia olemme yhteydessä Ouluun, jossa Ludocraftin AD Tomi Kujanpää kertoo realXtend -virtuaalimaailmateknologiasta. Seminaarin ensimmäisessä osassa tutkija Olli Sotamaa kertoi pelimaailmojen käyttäjien motiiveista tehdä machinimaa. Sotamaa väitteli aiheesta viime vuonna.

Lainaus

Kovassa kasvussa: lasten virtuaalimaailmat

Tuija Aalto — Tue, 11 Aug 2009 07:16:57 +0000

Kzero-konsulttiyhtiön mukaan virtuaalimaailmojen rekisteröityneiden käyttäjien määrä kasvoi tämän vuoden toisella neljänneksellä 39% :lla noin 579 miljoonaan maailmanlaajuisesti. Suurimpia ovat suomalainen Habbo, teinien suosima Poptropica, Star Dolls ja mediajättien palvelut: Nickelodeonin omistama Neopets ja Disneyn Club Penguin.

Mediayhtiöt kohtaavat virtuaalimaailmabisneksessä kilpailua naapuritoimialalta: lasten ajasta ja perheiden rahasta kilpailevat menestyksellisesti lelutalot: Lego, Mattel Barbie Girls -maailmoineen, Hello Kitty ja Webkinz... Alle 18-vuotiaille suunnattuja virtuaalimaailmoja on tarjolla jo yli sata ja vielä 80 kehitteillä, kertoi The Economist heinäkuussa.

Myös julkisen palvelun yleisradioyhtiöt alkavat tarttua virtuaalimaailmojen mahdollisuuksiin. American Public Televisionin opetusohjelmalla The Zula Patrolilla on jo oma Zula World -virtuaalimaailmansa.

Ajan merkki on sekin, että ensi kertaa ensi helmikuussa New Yorkissa järjestetään Engage Expo, joka yhdistää netin, lelut, virtuaalimaailmat, sosiaalisen median ja pelit samaan messutapahtumaan.

Virtuaalimaailmat oppimisympäristöinä

Virtuaalimaailmabisnes on eri kohderyhmissä hyvin eri vaiheissa. Yli 35-vuotiaisiin aikuisiin vetoava virtuaalimaailma Second Life on tullut vuoden 2006 hypen kukkuloilta romahtaneiden odotusten solaan, Gartnerin hype-sykliä lainatakseni, ja noussee sieltä pikkuhiljaa kohti tavallista käyttöä.

Suomessa Second Life näyttäisi olevan eniten pinnalla opetuskäytön näkökulmasta. Viime viikolla järjestettiin Joensuun yliopiston virtuaalisella kampuksella Oppiminen eri maailmoissa -seminaari, jonka esityksiä voi katsoa vielä jälkikäteen videotaltioina (klikkaa ohjelman otsikosta).

Olen tosin kuullut sellaistakin, että Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotus olisi rakentamassa Second Lifeen omaa aluettaan, mikä tekisi siitä jo toisen suomalaisen ministeriön, jolla on läsnäolo virtuaalimaailmassa.

Guardian: Virtual Worlds Are Getting a Second Life
Economist: Virtual worlds for children - Online playgrounds

Lainaus

Verkostoitumista virtuaalimaailmoissa Nokian tapaan

Tuija Aalto — Tue, 17 Mar 2009 21:02:10 +0000

Nokian Second life - yhteisön keskushenkilö, IT-arkkitehti Tim Gorree aka avatar Digistar Brouwer vieraili tänään YLEllä kertomassa tuottajapäivän osallistujille, millaiseen ajatteluun verkkoläsnäolo perustuu.

Digistar värväsi ensi töikseen yleisön joukosta kameramiehen, joka sai tehtäväkseen taltioida ja välittää screenin näkymät suorana nettiin (ks. videot alla).

Esityksensä aluksi hän kertoi kysyneensä Twitterissä, millaisia evästyksiä kaveripiirillä olisi aiheeseen "Today I have to give a presentation to 80 TV producers about virtual worlds. What would you tell them?"

hydravelsen oli suorapuheinen: "They lost the 17-25 year old male to WoW, and now VWs are being made for all the other market groups too." Hän jatkoi: "I'd show them how its an evolution of the internet that's already hurting their business, and that they need to get on it early."

G_Blackburn varoitti yrittämästä rahastaa sisällöillä: "I would tell them to stay out of VW's if they plan on charging for streams to shows"

Nokian kehittäjäyhteisö Nokiaears.ning.com
Esityksen aikana mainitut / käytetyt palvelut: Ning, Qik, Blip, Second Life, Twitter, Vimeo, Plurk & Widgetbox

Lainaus