Blogit - kauppa

Sanotaan että tekniikka helpottaa elämää

Heidi Tetri — Thu, 26 May 2011 08:08:40 +0000

Aprillipäivänä törmäsin Elävässä arkistossa videoleikkeeseen suomalaisesta innovaatiosta, vanhusten ulkoiluttamisautomaatista. Kyllä mahtaa olla auvoisat ajat niin hoitajilla mehutarjoilujen ääressä kuin vanhuksillakin ihan ikiomalla formularadalla. Ja ei, päivämäärästä huolimatta ei tarvinnut syödä silliä tai juoda kuravettä, kyseessä nimittäin on uusi Nokia!

KATSO: Vanhusten ulkoiluttamisautomaatti

Ajatuksena ihan kiva, pääsevät vanhukset sitten edes silloin tällöin ulkoilemaan. Kuinka pirun paha dementia saa olla että jaksaa vuodesta toiseen ”kaahailla” samalla radalla tai kiljua riemusta vuoristoradan mutkissa? Vuonna 2009 vanhukset tuntuivat olevan keksinnöstä innoissaan, miksiköhän heistä ei siis ole sen koommin kuulunut?

Tekniikka ei ole raivannut tietään vain vanhusten maailmaan, vaan koko yhteiskuntamme toimii sen varassa. Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden seurata sairaalan toimintaa potilaan näkökulmasta seitsemän kohtalaisen toimintarikkaan vuorokauden ajan.

Niistä ehkä mieleenpainuvin oli eräs yö, jona en herännyt tavanomaiseen vanhan naisen tuskaiseen huutoon, vaan hätääntyneen hoitajatytön potilaan herättelyyn. Tämä vakavasti sairas vanhempi nainen oli tehnyt kuolemaa jo muutaman päivän ajan, hemoglobiinikin oli niin alhainen, että verta meni tiputuksessa monta pussia päivässä ja nyt hänellä oli kohtaus.

Naisen sänky oli yltäpäältä veressä ja kuuden hengen elvytystiimi, joka koostui niin hoitajista kuin lääkäreistäkin, mietti sätkivän ja verta vuotavan naisen vierellä: ”Montakohan pussia verta tänään on mennyt?”. Sivustaseuraajan näkökulmasta veripussit näyttivät olevan kohtalaisen keskeisessä roolissa hoitomuotoa mietittäessä. Ja vastaus tähän oli ainoastaan tietokoneella käytävän toisessa päässä, ratkaisua ei siis saatu syntymään. Vain muutama minuutti lisää pohdintaa ja elotonta naista lähdettiinkin kuljettamaan jo leikkaukseen.

KATSO: Yö Töölön sairaalan tapaturma-asemalla

Itselleni ei kovinkaan turvallinen olo kyseisestä reissusta jäänyt. Annetaanko lääkkeitäkin ihan summamutikassa, jos koneelle ei tiukan paikan tullen pääse? Naisen kohtalo jäi itselleni mysteeriksi, sillä seuraavana aamuna sängyn oli jo vallannut uusi potilas. Ehkä vanhalle naiselle oltaisiin saatu apu ripeämmin, mikäli edes ”tällaiset oleellisimmat” tiedot merkattaisiin sängyn päätyyn kansioon.

Pari viikkoa sitten myös Saksan oma halpiskauppa Lidl tarjosi hämmästyttävän kokemuksen tekniikan parissa. Kyllä olisi Halla-aho persiilleen lentänyt, jos olisi jonossa seuraavana ollut. Nimittäin kassalla maksuvuorossa oli hyvin suomea puhuva mies Lähi-idän maasta perheineen. Mies maksoi pankkikortilla ja myyjä sanoi, että kortin voi poistaa. Mies kertoi näppäilleensä väärän tunnusluvun, maksu ei ole voinut vielä mennä. Myyjä inttää vastaan, että kyllä kone ainakin sen hyväksyi. Ja mies haluaa maksaa uudelleen, ja myyjä estelee ja mies koittaa tunkea korttia uudelleen koneeseen ja niin edelleen. Tilanne alkoi käydä jo kovin koomiseksi, sillä mietin, mitä suomalainen tässä tilanteessa tekisi. Ei ainakaan inttäisi viittä minuuttia vain saadakseen maksaa ostokset uudelleen.

Lainaus

Paljaita ruumiita ja kehoja

Jaana Semeri — Tue, 01 Dec 2009 08:15:57 +0000

Pakenin taas kielioppiopintoja Tallinnaan. Bussi ajoi pääkaupunkiin tällä kertaa ilman säädyttömiä ohituksia. Seuraavana päivänä Tallinnassa oli ihana ilma, lämmin ja poutapilvinen syyssää. Muistin taas miten kivaa täällä on, heti kun näkee jotakin muutakin kuin luokan ja taulun, jolla on taivutusmuotoja.

Lisäksi oli odotettavissa jälleen hyvä teatteriesitys.

Sitä ennen kuitenkin piti yöpyä ja tavata ystävätär Arja ja tämän kissat Viiru ja Pesonen. Viiru on se fiksumpi ja Pesonen se hömelö, kuten kirjassakin...

Oli kiva tulla kylään. Arjan kanssa juoruttiin kuulumiset ja kissojen ilmeistä näki, että kivaa, taas tulee se ihmistermostaatti, jonka vieressä saa nukkua, untuvapeiton lämmössä. Ja kyllä me nukuttiinkin Viirun ja Pesosen kanssa, kylkeä vaan käännettiin. Sillä tavalla kuin kissojen kanssa nukutaan: niillä kahdella tilliäisellä 2/3 patjasta ja minulla kolmannes...

Lähdin sitten kaupungille ja kohtasin erilaisia kehon- ja ruumiinkuvia. Teki yhtäkkiä mieli kylpyyn. Niinpä ostin Kaubamajasta paikallisia Joiko-kylpyöljykakkuja. Niissä on ihastuttavia tuoksuja ja ne tekevät hyvää keholle. Minä päädyin kanelin ja appelsiinin yhdistelmään. Kotimatkalla poikkesin uuden Solaris-keskuksen oivallisessa ruokakaupassa, eli toidupoes.

Tämä keskus on suurella tohinalla rakennettu aivan Estonia-teatterin lähelle ja se tarjoaa ruokaa, elokuvia, konsertteja, tanssiesityksiä, kauppoja ja muita sirkushuveja. Jokaisen poliittisesti korrektin, tiedostavan tallinnalaisen kuuluu inhota, vihkata, sitä, kun se ei ole kovin ihmeellisen näköinen. Mutta minusta se on nasta: lähellä Arjan asuntoa, ja sopivan sekalainen ilmeeltään. Jotenkin inhimillisempi kuin nykyään jo todella eksklusiivi Kaubamaja.

Sattuipa sitten siellä olemaan esillä Bodies revealed -näyttely. Tiedättehän, näyttely, jossa on käytetty oikeitten, kuolleitten ihmisten ruumiita esiteltävien kehojen pohjana. Taisi jo käydä Helsingissäkin? No, täällä näyttelyn sisäänkäynti varsin havainnollisine ihmisruumiin lihassäikeineen sijaitsi aivan ruokakaupan sisäänkäynnin vieressä toidupoodi sissepääsy kõrval. Siinä sitten esillä, lähes rinta rinnan, ihmisten ruumiit ja esimerkiksi sikojen – vaikkakin viimemainitut hiukan pienemmäksi paloiteltuina...

Asiaan kuuluu tietenkin että Solaris-keskuksen art house -teatterissa esitetään paraikaa Lars von Trierin varsin ruumiillista ja kehollista elokuvaa Antikristus.

Oli siinä aika monta ruumiskuvaa yhdelle päivälle. Vielä kun istahti omine kehoineen kaasun kuumaksi kiehuttamaan kylpyyn, jouluisten tuoksujen leijuessa nenässä.

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus

Kahden pallin luottamusta

Simo Sipola — Mon, 23 Feb 2009 15:40:30 +0000

Osuuskaupoilla on kaupan kilpailussa ylittämätön valtti käsissään: hallintoneuvostot. Niissä istuu kuntien ja maakuntien luottamushenkilöitä ja korkeita virkamiehiä.

Esimerkiksi Turussa kolme kaupunginvaltuutettua ja neljä kaupungin johtavaa virkamiestä istuu paikallisen osuuskaupan hallintoneuvostossa. Lisäksi Turun Osuuskaupan hallintoneuvoston varapuheenjohtajana toimii Länsi-Suomen läänin maaherra Rauno Saari.

Oulussa kaavoituksesta vastaavan teknisen lautakunnan varapuheenjohtaja Raimo Hämeenniemi on paikallisen osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen. Lisäksi Osuuskauppa Arinan hallintoneuvostossa istuvat muun muassa entinen Lapin liiton huippuvirkamies ja nykyinen kansanedustaja, tuomiorovasti sekä Tornion kaupunginlakimies, ja niin edelleen.

Poliittiset napamiehet ja virkamiehet tekevät hallintoneuvostossa strategisia linjauksia vieraan isännän, siis osuuskaupan laskuun. He ovat siellä esimerkiksi päättämässä, mihin uusia kauppoja saa rakentaa.

Ja kuitenkaan heidän ei pitäisi olla siellä, koska he istuvat näin kahdella pallilla: julkisen vallan ja liikeyrityksen. Hallintolaki rajoittaa tällaista toimintaa.

Poliitikon ja virkamiehen pitää lain mukaan jäävätä itsensä päätöksenteossa silloin, jos osuuskauppa on osallisena kaavoitus- tai muussa kunnan hankkeessa. Tai jos hän tai hänen läheisensä voi hyötyä tuosta hankkeesta. Näin poliitikot eivät tunnu läheskään aina tekevän. Miksi eivät?

Ehkä he eivät tunne hallintolain esteellisyyssäännöksiä. Tai vielä pahempaa: he eivät välitä niistä.

Ei myöskään riitä, että osuuskauppapuolueen poliitikko tai virkamies jäävää itsensä osuuskauppaa koskevissa päätöksissä. Hänen pitää pidättäytyä päätöksenteosta myös silloin, kun kunnan tai maakunnan hallinnossa käsitellään osuuskaupan kilpailijoiden kaavoitusasioita.

Lähtökohtana pitäisi olla, että henkilö ei voi välillisesti vaikuttaa siihen asiaan, josta omalle yritykselle – tässä tapauksessa osuuskaupalle – on etua tai haittaa. Jos kunnallispolitiikassa aktiivinen osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen noudattaa hallintolain kirjaimen lisäksi myös sen henkeä, hänelle ei jää kaavoitusasioissa kovinkaan paljon päätettävää.

Lopulta, olennaista esteellisyyden arvioinnissa ei ole se, että luottamushenkilö jäävää itsensä, jos hän on esteellinen. Tai että hän kokee toimineensa oikein kunnallisessa päätöksenteossa. Olennaista on se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Eikä kahdella pallilla istuminen näytä hyvältä.

Simo Sipola
toimittaja, MOT

Lainaus

Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä

Tuija Aalto — Wed, 14 Jan 2009 08:09:32 +0000

Sonera ja Tradeka ovat (tietääkseni) ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat värvänneet asiakkaansa tuotekehityksen tueksi avoimesti netissä.

Soneran Aivo -palvelussa kerätään ideoita laajakaista- ja mobiilipalveluiksi. Harkinnassa on seitsemän ideaa, kun palvelu on toiminut muutaman kuukauden. Uudessa Lähikauppa - ketjun Neuvonantajat.fi -palvelussa tiedustellaan, mistä parhaat lähikaupat tehdään, kannattaisiko kauppoihin avata kahvipisteitä ja olisiko kiva voida katsoa puhelimen tai auton navigaattorista, missä on lähin lähikauppa.

Sosiaalisen median asiantuntijat käyttävät termiä crowdsourcing siitä, että jokin tehtävä - tässä tapauksessa uusien palvelujen ideointi - ulkoistetaan verkon avulla avoimelle väkijoukolle ratkaistavaksi.

Tunnetuimpia kansainvälisiä esikuvia ovat Starbucks-kahvilaketju (MyStarbucksIdea) ja Dell (Dell Ideastorm).

Toteutuksesta riippuu, vaikuttaako asiakkaiden kanssa käyty keskustelu aidosti avoimelta tuotekehitykseltä vai onko kyse vain keskusteluksi verhotusta uudenlaisesta markkinointiviestinnästä. Omasta mielestäni kehitys on joka tapauksessa myönteinen verrattuna entiseen aikaan, jolloin asiakas sai verkossa turhaan kaivaa palvelun tarjoajan yhteystietoja laittaakseen postia, jos asiaa oli - nyt kauppias parhaassa tapauksessa itse on paikan päällä asiakkaan kanssa tarinoimassa.

Joukkoistaminen, talkoistaminen tai yleisöosallisuus, kuten termin käännös wikipediassa kuuluu, ei ole yksinomaan kaupallisen kentän käyttämä keino: esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto kerää asiasanoja yleisöltä arkistovalokuviin Flickr-valokuvapalvelussa. Viimeksi palvelussa on julkaistu sarja valokuvia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta ja ihmisiä haastetaan etsimään ja julkaisemaan niihin liittyviä "ennen ja nyt" - kuvapareja.

Lainaus